Hei
Kysyisin onko kohtalotovereita samankaltaisesta tilanteesta ja hyviä neuvoja ja ohjeita miten toimia. Olen itse aikuinen nainen, opiskelen ulkomailla, mutta pian muuttamassa takaisin Suomeen. Minulla on aina ollut hyvät välit vanhempiini ja sisaruksiini. Viime aikoina meillä on kuitenkin ollut vaikeaa äitini mielisairauteni takia. Hän on hyvin masentunut, mutta luulen että taustalla piilee jokin muukin psyykkinen sairaus.
Noin pari kuukautta sitten äitini päätti yhden äkin että haluaa avioeron isästäni. Tämä oli kova paikka isälleni ja suuri yllätys meille. Äitini ilmoitti ettei ole saanut isältäni tarpeeksi tukea ja huomiota ja puhui meille, lapsilleen, paljon pahaa isäni selän takana. Me vanhemmat lapset emme tietenkään tämmöiseen menneet mukaan, mutta nuorimman siskoni, 13v, hän sai uskomaan että isäni on paha mies. Äiti purki pahaa oloaan siskooni (!!) ja kertoi hänelle yksityiskohtaisia asioita avioliitostaan. Kun hän päätti että haluaa avioeron niin ilmoitti siitä kahdeksan aikaan aamulla pikkusiskolle joka oli lähdössä kouluun. Äitini puhui jo tuolloin itsemurhasta, ja miten meidän kaikkien on parempi olla ilman häntä. Yritin parhaani mukaan olla tukena, soitella usein ja laittaa paljon sähköpostia, kuitenkin hän oli isälleni sanonut että eniten häntä sairaudessa tukee fysioterapeutti (selkäongelmia) ja myöhemmin paljastui että heillä oli ollut suhde. Vanhempani saivat asiat sovittua, kun äitini päätti ettei haluakaan erota. Isäni päätti että he tekevät kaikkensa saadakseen suhteensa taas toimimaan ja hemmotteli äitiäni pienillä lahjoilla.
Kun kävin heillä vierailulla huomasin että ilmassa oli paljon jännitystä, nuorin siskoni ja isäni joutuivat varomaan sanomisiaan ja käyttäytymistään, ettei äitini vaan loukkaantuisi. Parisuhde heillä kuitenkin kuulemma oli kunnossa. Noin pari viikkoa sitten äitini otettiin sairaalaan potilaaksi, koska masennus oli niin paha. Ensimmäiset päivät isäni kävi katsomassa häntä päivittäin kunnes äitistäni tuli taas se kylmä ihminen, joka syyttää isääni kaikesta (masennuksesta) ja puhui kaikille pahaa hänestä. Isäni on ymmärrettävästi ihan loppu, eikä halua enää käydä äitiäni katsomassa. Myös nuorin siskoni on päättänyt ettei mene enää käymään katsomassa äitiäni, niin ilkeä äitini on myös häntä kohtaan. Koska kaikki sisaruksista alkavat olla loppuneita äitini kylmää ja manipuloivaa käyttäytymistä kohtaan, on äitini alkanut soittelemaan minulle. Kaikista kamalinta siinä on miten hän joka kerta on niin täynnä itsesääliä ja huomionkipua, että olen joka puhelun jälkeen ihan loppu. Hän on myös alkanut laittamaan sukulaisilleen tekstiviestejä miten hän aikoo tehdä itsemurhan kun kukaan ei välitä.
Kaikista oudointa on mielestäni äitini muutos persoonana, ennen niin lämmin ja ajattelevainen ihminen on muuttunut itsekkääksi, manipuloivaksi ja kylmäksi ihmiseksi. Kaiken lisäksi sairaalan henkilökunta ei ole ottanut meiltä mitään lausuntoja, eivätkä kerro meille missä mennään. Kaiken lisäksi he näyttävät uskovan kaiken mitä äitini sanoo, ja ovat välinpitämättömiä omaisia kohtaan. Kun yritimme kysellä että olisiko vaihdevuosilla osuutta asiaan (äitini alkoi pukeutumaan kuin teini ja puhui seksistä liiian avoimesti) niin meidän käskettiin pitämään huoli omista asioistamme.
Olen ihan loppu asian kanssa (olen käynyt psykologilla helmikuusta asti), sain viimeksi sanottua äidilleni että en halua että hän haukkuu isääni minulle sillä minä en ole kenenkään puolella vaan koitan tukea molempia. Se on vaan niin pirun vaikeaa kun hän käyttäytyy niin kylmästi ja manipuloivasti, puhuu sisaruksista toisilleen paskaa selän takana vaikka olemme ilmaisseet ettemme siihen rupea, ja puhuu itsemurhasta saadakseen huomiota.
Tarvitsen itselleni jonkun rajan, sillä tällä hetkellä vaan itkettää ja nukun huonosti. Pelkään että parisuhteeni kärsii myös.
En tiedä jaksoiko kukaan lukea tätä, mutta oli pakko päästä purkamaan.
Perheeni on rikki
11
1350
Vastaukset
- mm
.
- ,
täysi-ikäinen ja lisäksi hoitohenkilökuntaa koskee, onneksi, vaitiolovelvollisuus.
- okkömökkö
Ootko ottanut huomioon ettei äidillänne ole tapahtunut aivoissa verenkierohäiriötä, se saa nimittäin persoonan muuttumaan
- -----
Todella ikävä tilanne, olen pahoillani puolestasi. Jos itse olisin vastaavassa tilanteessa yrittäisin saada asiat sille mallille että äitisi saisi diagnoosin sairauteensa ja asianmukaista hoitoa jonka jälkeen keskittyisin tukemaan isääsi ja sikoasi parhaani mukaan. Tilanne on varmasti kamala myös sinulle, mutta nuori siskosi ja isäsi ovat ehkä vielä enemmän ahdistuneita tilanteesta. Ikävä sanoa näin, mutta itse ottaisin hieman etäisyyttä äitiini henkisesti, onhan hän sairas, eli ei oma itsensä ja keskittyisin tukemaan muun perheen hyvinvointia. Tietysti ensin varmistaisin että hän on ammattilaisen autettavana ja valvonnassa. Jonkun on otettava tilanne ns. hallintaan ja tuettava muita. Äitisihän on sairas, ei hän tahallaan tuhoa perhettänne noin ja uskoisin että hän "tervejärkisenä" toivoisi sinun keskittyvän perheesi hyvinvointiin. On hyvä että olet hankkinut apua, tuollainen tilanne nimittäin varmasti aiheuttaa masennusta myös sinulle. Tärkeää on, että ymmärrät että hän on sairas, hän ei ole tahallaan hankala, muistele millainen hän oli terveenä ja tee päätöksesi sen perusteella. Parisuhteessa kannattaa keskustella kumppanin kanssa paljon tilanteesta ja ottaa hänet asian hoitoon mukaan (jos hän vain haluaa) jotta hän ymmärtää mikä tilanne on nyt. Voitte ottaa ns. aikalisän oman parisuhteenne hoitoon jotta voitte keskittyä perheasioiden selvittelyyn, parhaassa tapauksessa vaikeudet vain lähentävät teitä. Kun asiat ovat paremmin voitte viettää laatuaikaa yhdessä ja jatkaa omaa elämäänne.
Voimia teille, toivottavasti saatte tämän ikävän tilanteen hallintaan mahdollisimman pian! - k.keinu
on paljon tuossa.
- ele_
Perheeni on rikki, tiedän tunteen... Itse olen 20 vuotias, äidin ja isoveljen kanssa en ole missään tekemisissä, isän kanssa on ihan ookoo välit ja käyn joskus vaan kahvit juomassa isän kanssa ja juttelemassa. Äidin kanssa ensimmäisen kerran meni välit poikki kun olin yläasteella (noin 2 vuotta oltiin puhumatta toisillemme silloin) ja saatiin kuitenkin lopuksi välit korjattua ja oltiin puheväleissä... mutta ei kauaa... ammattikoulun viimeisenä vuotena eli joskus noin vuosi sitten TAAS äidin ja minun välit tulehtuivat ja pahasti, äiti heitti minut kotoa lopullisesti pois ja kotiin ei ollut enään asiaa ollenkaan (muutin poikaystävän kanssa yhteen sitten) , aluksi olin surullinen, mutta en enään, tuntuu kuin äitiä ei olisi olemassakaan enään, tuntuu kuin äitiä ei olisi KOSKAAN ollutkaan minun elämässäni...
Isoveljeäni en ole nähnyt ja kuullut 3 vuoteen ja minua ei suoraan sanoen voisi enään vähempää kiinostaa. Valitti aina, määräsi minne menen ja minne en, rajoitti elämää, valitti vaatteista ja meikeistä, nuorempana jos isoveli teki jonkun mokan niin se aina loppujen lopuksi laittoi kaikki minun syyksi ja kertoi vanhemmilleni että minä muka tein sen mokan.. 3vuotta sitten mulla tuli mitta täyteen, halusin elää omaa elämää ja ''vapaana'' että kukaan ei olisi määräilemässä elämästäni. Riideltiin paljon sen takia, sanoin suoraan miltä tuntui ja niin pois päin..Päätin että en halua isoveljeäni elämään (vai voiko tollaista sanoa veljeksi?) ja siitä lähtien on ollut välit poikki ja näinä päivinä sanon itselleni että ''isoveljeni'' on kuollut ihminen minulle, vähän törkeesti sanottu kylläkin, mutta jospa joku ymmärtää.
Isän kanssa on hyvät välit, soitellaan ja käydään kahvilla, onneksi edes yksi perheenjäsenistä pitää yhteyttä ja hyväksyy minut sellaisenaan kun olen :) Isän, poikaystävän, ystävien ja anopin(tukena ollut todella paljon) takia jaksan elää, tunnen vapauden.
Joskus on rankkaa kuunnella kavereitten puhheita mitä ne ovat yhdessä tehneet perheidensä kanssa, mutta en välitä loppujen lopuksi.
Halusin vain kertoa miten meillä on mennyt perhe rikki..
MasentunutItsekin - Jaksamista ja voimia teille paljon!- vakavalta vaikuttaa
ap kuvaa tilannetta melko selkeästi. Äiti on sairas, vakavasti sairas, koska on päässyt hoitoon. Niiltä osin asia on perheen kannalta hyvä.
Sitä en oikein ymmärrä, miksi perhettä ei oteta mukaan hoitoprojektiin. Siihen voi olla syynsä, vaikea lähteä ääneen arvuuttelemaan, vaikka eri vaihtoehtoja tuleekin mieleeni.
Mitäkö voit tehdä? Et paljonkaan, jos olet ulkomailla ja sairaalan kanssa ei tule yhteisymmärrystä. Äiti ei siis halua annettavan perheelle tietoja, se on veikkaukseni.
Kaksisuuntainen? Vakava masennus? Skitsofrenia? Jonkinlainen diagnoosi auttaisi perhettä hahmottamaan tilannetta. Eniten ihmettelen, ettei noin viiskymppinen äiti ole aikaisemmin oirehtinut. Vai etkö tiedä? Salaako isä/ joku muu asioita, esim. mielenterveysoireiden aikaisempaa historiaa?
- ..............
Ensimmäiseksikin ihmettelen suuresti sitä, että teille läheisille ei ole järkätty minkäänlaista keskusteluapua ja olla yhteistoiminnassa! Siis siinä mielessä, että teillekin ja etenkin 13-vuotiaalle tarjottaisiin mahdollisuus käsitellä omia tunteita ja voisit säkin esim. pohtia yhdessä ammatti-ihmisen kanssa, että miten reagoida noihin puheluihin. Musta toi on järkyttävää ja jos jostakusta teistä vielä rahkeita löytyy, niin vaatikaa itsellenne keskusteluapua! Mistä tahansa taholta edes, jos siellä äitisi luona eivät suostu minkäänlaiseen yhteistoimintaan. Aivan hullua, kun ihminen tuossa kunnossa ja varmaan jossain vaiheessa suunnittelevat kotiuttamista, niin hänet lähetetään loppuunpalaneiden ihmisten keskelle, joilla ei ole mitään henkisiä välineitä selvitä tilanteessa. Ja kun yksi on vieläpä alaikäinen! >:( Anteeksi, tuo oma suuttumukseni tarinasi jälkeen ei sinua nyt auttanut, mutta tuo on tosi tärkeä juttu. Ja sun täytyy muistaa vaalia itseäsikin, sä et pysty suojelemaan ja pelastamaan isääsi ja pikkusiskoasi - siihen sulla ei ole rahkeita, taitoa eikä se ole edes sun tehtävä.
En osaa sanoa mitään tukevaa, muuta kuin osoittaa myötätuntoni teille kaikille. Toivottavasti etsimällä löydätte tahon tukemaan ja auttamaan myös teitä omaisia ja keskittymään myös itseenne ja omaan hyvinvointiinne.- arvoista on kyse
Ilman muuta vakavaan mielenterveyden sairauteen sairastuneen ongelma koskee koko lähipiiriä. Aina voi hakea ns. vertaisryhmiä. Mutta tosiasia on, että viime vuodet mielenterveyden saralta on nipistetty yhteiskunnan rahat minimiin. Ei paljon riitä varaa omaisten tukemiseen.
Ja huom! Tämä on poliittinen kysymys. Äänestäessään kansalaisen pitäisi ottaa huomioon, millaisin ohjelmin kansanedustajaehdokas pyrkii saamaan valtakirjan äänestäjältä. Valitettavasti tämä on unohtunut kansalaisilta. Myönnettävä on, että päästyään eduskuntaan moni unohtaa lupauksensa. Siksi niistä pitäisi jatkuvasti muistuttaa.
Näen aina punaista, kun joku sanoo, ettei häntä kiinnosta politiikka. Juuri poliitikot sääntelevät rahat eri momenteille. Eniten rahaa, verorahojamme, vievät koulutus-, sosiaali- ja terveysala. Vähiten ääntä pitävät jäävät aina rahanjaossa heikoimmalle.
En osannut paljon lohduttaa. Toivotan kestämistä sairastuneen lähipiirillekin.
- Anteeksi86
En jaksanut lukea.
- oletko_toope
ei haittaa vaikka et jaksanut lukea, ketju on päättynyt jo 21.6.2010, eli 8 vuotta sitten!!!!!!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.34787091 Eurolla 35 euroa, 1.5x minimikerroin, 0x kierrätys ja minimitalletus vain 5e!
Noniin nyt pamahti sitten VB:ltä älyttömän kova tarjous ensitallettajille. Euron panoksella 35 euroa jos kokkishown voit12561Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill692338- 1791945
epäonnen perjantain rikos yritys
onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä161532Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"
Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie91381- 1121337
Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa
- Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 181791307RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.
Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j601300Kirjoitin sinulle koska
tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j421217