häpeän kroppaani

Täällä samassa veneessä :( En halua lähteä ulos juhlimaan kavereiden kanssa kun mietin mihin pukeutua, varsinkin nyt kesäaikaan. Ällöttää oma saamattomuus. Inhottaa atuskin yhden yön jutuista kun mietin miltä itse näytän alasti, vaikka yrittäjiä on ollut teilaan heidät heti kättelyssä. Ja kuka minuun voisi ihastua edes kun en ole timmi ja sporttisen kaunis neito.

:)))

ilmoittautuu kolmas samanlaisen ongelman omaava... :(

Olen myös vähän yli 30 v ja avioliittoni on hajoamassa, mutta koitan pitää sitä kasassa vain koska pelkään, että jään yksin kun olen tämän näköinen. Seksielämä on loppunut ajat sitten. Mieheni ei pidä minua minään ja luulen että yksi syy on ulkonäköni.

Mulla on myös ylipainoa mutta ei mitään motivaatiota laihduttaa, kun se ei lopulta vaikuta ulkonäköön ja seksuaaliseen haluttavuuteen. Päinvastoin alkaa roikkua entistä enemmän.

Mielestäni ei ole reilua, että elämä jää elämättä koska ei ole rahaa korjausleikkaukseen. :'(

joka pelkää sanoo vanha sanontakin :) Itselläni on todella sporttinen komistus rakastajana vaikka oma vatsani on kuin pakanamaan kartta, täynnä raskausarpia, roikkuva vatsanahka ja hirveännäköinen hätäsektio arpikin. Lisäksi rinnatkin roikkuvat ja ylipainoakin viitisen kiloa. Häpesin itseäni kunnes tapasin tämän nykyisen rakastajani vuosi sitten, kieltämättä arvelutti hieman ekalla kerralla mutta hän sai minut vapautumaan turhista ulkonäkö huolistani ja nyt nautin aivan uudella tavalla kehostani ja seksuaalisuudestani. Ole vaan rohkea, kundi ei varmasti arvostele sua jos on todella kiinnostunut, kukaan ei ole täydellinen, muista se ja anna palaa!!

Voi sua, tekisi niin mieli hilata itsetuntoasi (ja teidän muiden) ylös vaikka väkisin... :) Kais tiedät, että omasta itsekunnioituksesta lähtee se muidenkin kunnioitus, ja päinvastoin? Jos oikein sormella osoittelet "huonoja" puoliasi ja toistelet että hyi minkä näköinen olenkaan, niin väkisin toisen huomio siihen kiinnittyy, että joo, roikkuuhan tuo vatsa tosiaan... Mutta entäpä jos ottaisit (/opettelet ajattelemaan) huumorilla höystettynä? Ylpeänä, mutta tietoisena. Asenteella "Minä olin 9 kk raskaana, mikä on sinun tekosyysi?", tällaiset taisteluarvet minä sain elämäni suurimmasta teosta, josta seurauksena myös elämäni tärkein ihminen... Asennoidut niin, että tiedät kyllä miltä näytät, mutta se ei häiritse sinua, eikä sen tule häiritä muitakaan, piste.

Ei se helppoa ole, tiedän sen. Olen itse ollut koulukiusattu (en erityisen rankasti, mutta kuitenkin herkässä iässä herkästä asiasta; ylipainosta) ja itsetunto ollut reilusti pakkasen puolella. Kunnes sitten opettelin katsomaan ihmisiä silmiin, opettelin pitämään itsestäni (jos ei muut pidä niin ainakin itse!) ja hyväksymään vartaloni sellaisena kuin se on. Ja mä totta tosiaan jopa pidän siitä! Vikoja siinä on niin maan mahdottomasti, mutta kun en tee niistä numeroa niin ei muutkaan tee. Olen "pehmeä" (voisin olla n. 7 kg hoikempikin), raskausarpia on rinnoissa, reisissä, käsivarsissa, pohkeissa, takapuolessa... Mutta vatsassa ei, se on mun kaunis kohtani. ;) Vaikka onkin pehmeä, mutta kauniin mallinen; ei omenapömppö, vaan kapeahko vyötärö ja leveä lantio. Tällä tyylillä olen opetellut ajattelemaan, varmasti moni timmistä naisesta haaveileva ei näkisi mun vatsaa mitenkään kauniina! :D Mutta niiden kanssa mun ei tarvitse olla tekemisissä. Mulla on ohuet hiukset, iso perse, roikkuvat allit, rumat polvet... Mut hitot niistä. Mulla on vastaavasti sitten lämmin sydän, hyvä huumorintaju, empatiaa ja kaiketi ihan kiva hymy. Näiden avulla mä löydän lähelleni ne ihmiset, joista pidän ja joiden seurassa viihdyn, ja jotka hyväksyvät minut kokonaisuutena.

Mutta - kaikki lähtee itsestä. Vaikka väkisin opeteltu itsevarmuus (en ny tarkoita mitään tyrkkymeininkiä), kauniit alusvaatteet ja sopivasti pilkettä silmäkulmaan ja vähän estottomuutta, oisko se siinä. :) Tsemppiä hei!

Olen 35, kahden lapsen äiti. Olin tuskissani vatsanahkani kanssa vuosia! Se oli ihan kamala. Mulla on arpia ihan yli navan saakka kauttaaltaan(plus pohkeissä, tisseissä, pepussa, reisissä) ja se roikkui tosi paljon silleen kerroksittain. En kauheasti halunnut katsella sitä, mieheni ei saanut koskea siihen. Yleiset uimahallit on kauhitus. Jopa lääkärillä riisuutuminen hävettää. Pidin itseäni monsterina. Pilalla.

Viimeisestä raskaudesta on kohta 10v ja se vatsa oikeesti PARANEE vuosi vuodelta JOS jaksaa hoitaa itseään :D
Olen laihduttanut 8kg ja nyt jo alipainoinen eli lihotuskuuria päällä. Oma gyne sanoi aikoinaan ettei se lähde kuin kirurgin veitsellä :/ mutta päätin että se muuten paranee ellei kokonaan lähde! Ja kun aloin 2v sitten urheilemaan laihdutus projektin takia (lenkkiä ja fillarointia vaan hampaat irvessä joka päivä, aloitin taas ratsastamaan 1x vko, kuntosalia 1-2x viikossa ja sikaterveellinen ruokavalio) niin oikeasti, se nahkakin pienenee :DD Kyllä siskot hyvät! Mutta on jaksettava pitää kiinni nimenomaan -vatsalihasten- tekemisessä, jos jää viikkokin väliä niin musta ainakin tuntuu että nahka taas roikkuu. Ostin halvan vatsalihas treenilaitteen hobbyhallista (oisko 50-60e) paikkeilla ja se toimii. Suosittelen erittäin lämpimästi. Teen sillä joka toinen päivä sarjat ja lisäksi muuta lihastreeniä päälle. Nyt voin pitää jo farkkuja ja t paitaa ilman että vatsanahka roikkuu vyötärön yli. Eihän se arpia poista mutta ne ovatkin mun sota arvet :) Ja uimahallit, lasten kanssa kun on PAKKO käydä niissä ;) niin siellä saa ihan vertaistukea kun huomaa että hei, ei mun mahanahka ja arvet olekaan ainutlaatuisia.

Bikineitä en uskalla ajatella päälleni vielä vuosiin mutta se on päätavoitteeni.

En ole sinkku enkä miestä etsimässä mutta mun oli vaan pakko kirjoittaa ja valaa uskoa teihin muihin. Jos mun vatsanahka paranee, paranee se muillakin, ei itsestään mutta teidän avustuksella ilman leikkauksia.
Jos raskaudesta on vain vähän aikaa, olkaa armollisia itsellenne. Ja sen voin sanoa miehistä että se totaali turn off jos nainen häpeilee kroppaansa (vaikka häpeilisi koittakaa häivyttää se häpeä ja vain nauttia), mies ei esim seksitilanteessa ole kiinnostunut roikkuvasta nahasta tai arvista. Kokonaisuus ja itsetunto,ne ratkaisee.

No, ehkäpä sinua lohduttaa tieto siitä että mekin hävetään sun vartaloasi.
Luonnehtisin sinua adjektiiveilla "vastenmielinen" "kuvottava" "tyylitajuton"

Senkin paska!