Kihlat ensin ja yhteenmuutto sitten...

Mun mielestä tyhmää, se on siinä vaiheessa täysin arpapeliä että tuutteko sitte oikeasti toimeen. Kyllä mun mielestä kannattais asua ihan vähintään vuosi yhdessä ennen kihloja. Yhteenmuuton jälkeen näkee toisesta ne huonotki puolet ku oot toisen kanssa joka päivä ja teette ihan niitä arkisia juttuja.

Olen 47v,elämää kokenut.Parisuhteen ilot ja ongelmat jo nähnyt,rankkojenkin kokemusten kautta.Elin 10v yksin lasteni kanssa,kunnes vuosi sitten elämääni tuli mies joka muutti sinkkuuden parisuhteeksi.Nyt vuosi täynnä kaukorakkautta,toisemme erottaa 200km.Näemme siitä huolimatta usein.Tällä hetkellä emmme voi muuttaa yhteen.Mutta ettemmekö tietäisi mitä parisuhde ja yhdessä asuminen ovat.Varmasti kumpikin tiedämme ja meille tämä sopii oikein hyvin.Mitään en haluaisi tällä hetkellä muuttaa tässä suhteessa.Yhteen muuttaminen ja avioituminen ovat suunnitelmissa myöhemmin.Kihloihin menimme viikko sitten.
Olen iloinen tästä aikuisiän parisuhteesta joka on ihan erilainen kuin nuorena .Ilot ovat erilaisia ,ongelmat erilaisia.Kaikki koettu kuitenkin pohjana rakentaa jotain hienoa vielä tässäkin iässä.Olen iloinen että nyt voi tehdä asiat erilailla, asua vaikka erillään ja siitä huolimatta rakastaa ja tulla rakastetuksi.Jokainen tekee asiat sillalailla kun se elämään sopii.En usko edelleenkään että on vain yksi ainoa kaava elää parisuhdetta.Kummasti niitä mutkia tulee hienompaankin suunnitelmaan.Nyt teen miltä minusta ja meistä tuntuu.Hyvä näin.

maailma muuttuu.
Vielä 70-luvun alkupuolella oli yleisempi tapa, että ensin kihlauduttiin ja mentiin naimisiin. Avioparit vasta asuivat yhdessä, vaikka avoparit alkoivatkin yleistyä 60-luvulla.

Tärkeintähän on se, että tunnette itsenne ja tunnette toisenne kuin se, onko asuttu yhdessä.

Meillä on seurustelua takana nelisen vuotta, kihloihin menimme viime sunnuntaina ja yhdessä emme ole asuneet päivääkään. Entä sitten? Vanhempani muuttivat yhteen häämatkan jälkeen ja onnellisesti naimisissa ovat edelleen. Välimatkaa meillä on 200-400 km riippuen siitä, lasketaanko kotien vai opiskelupaikkojen välimatkaa. Yhteen muutetaan sitten kun joudetaan eli aikaisintaan vuoden päästä. Häät ovat näillä näkymin joko 2012 tai 2013 toukokuussa, jolloin siis jo luultavasti asutaan yhdessä. Neuvottelut kesken...

Mistähän hedonistien kerhosta on revitty tuo puppuväite, ettei ennen yhteenmuuttoa voi tietää, tuleeko toisen kanssa toimeen? Onhan se ihan totta, jos on niin itsekäs idiootti, ettei viitsi itse mistään joustaa, mutta vaatii toista olemaan aina itselle mieliksi. Tai jos on niin sokea, ettei huomaa ja hyväksy niitä toisen huonojakin puolia kuin vasta sillä sekunnilla, kun muutetaan yhteen. Mutta ei normaalissa tilanteessa.

Rakkauden kestäminen riippuu tasan, plusmiinus nolla, kahdesta asiasta. Sinusta ja hänestä. Ei tuurista, kohtalosta tms. Tottahan elämä voi heitellä vaikka mihin, mutta vastoinkäymisiin suhtautuminen ja niistä selviäminen on yhä edelleen kiinni vain kahdesta asiasta. Ei sitä ihan turhaan sanota "tahdon".

mieheni kanssa kihloihin muutama kuukausi ennen yhteen muuttamista. Toisaalta, tästä yhteisen kodin etsinnästäkin oli sovittu jo siinä vaiheessa, vaikkei paikkaa tiedettykään tarkalleen. 9 kk oltiin seurusteltu ennen kihloja ja kihloista yhteenmuuttoon meni kolmisen kuukautta. Nyt olemme olleet yhdessä kolme vuotta, naimisiin ei ole kiirettä, mutta joku päivä sekin tapahtuu:) Tehkää kuin parhaaksi näette! Itse olen sitä mieltä, että lähinnä huijareista ja koijareista mt-ongelmaisista koituu niitä "shokkipaljastuksia" yhdessä asuessa, eiköhän terveen ja rehellisen oloisen ihmisen oleminen pysy aika samanmoisena kuin seurustellessa.

Mun mielestä se on ihan ok.. :)

Itse olen kihloissa nyt, asumme eri osoitteissa. Yhteen muutetaan, vasta avioliitossa. Ollaan molemmat siihen tyytyväisiä

Minun mielestä siinä ei ole mitään pahaa, sillä jos sitä todella kummatkin osapuolet haluaa ja toista rakastaa koko sydämestä, siinä ei ole mitään väärää. Ensin vain kannattaa miettiä tarkasti, onko suhde niin vakaa että kannattaa mennä.
Itse menin ensin kihloihin ennen kuin muutin mieheni kanssa yhteen, enkä ole katunut päivääkään. Mielestäni se on ihan höpöhöpö juttu, että ensin pitäisi asua yhdessä ennen kuin kannattaa kihloihin mennä.
jos todella tunnet ja tiedät, että hän on sinulle se oikea niin anna mennä vain :)

Me mentiin ensin NAIMISIIN ja sitten muutettiin pian yhteen, hyvin on mennyt. :)