mitä yksinäisyys voi pahimmillaan olla :(( Olen kuitenkin jo tottunut siihen, että jos elämä tuo räntää tupaa niin se on vain kestettävä yksin...minä kylläkin ajattelin luovuttaa...no hassua, mitä sitä tänne kuuluttamaan--ei se ole hätähuuto, eikä tarkoitettu kenellekään...se on se jokaisen ihmisen valinta, joka meillä kaikilla on käytettävissä.
Tänään
ymmärsin...
10490
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ihan kaikilla on valinta...vapaa....täällä tai muualla, mikä sopii kellekin parhaiten...
mitä yksinäisyys voi parhaimmillaan olla ! Se on hiljaisuutta ja rauhaa, se on sydämen tasaista sykettä, ilman pelkoa. Se on rauhallisia öitä ja hermolepoa, koska ei tarvitse enää miettiä parisuhteen monia
kiemuroita. Se ei ole turhaa kaipuuta ja ikävää sellaisesta, jonka kerran uskoi olevan elämän kantava
voima, joka kuitenkin muuttui painajaiseksi ja se painajainen on nyt ohi .
Yksinäisyys on suojaava muuri ja yöt ovat helliä ja lämpöisiä, ilman särkeviä jäseniä .
Yksinäisyys on siunattua, tänään. Kenties ei kuitenkaan tulevaisuudessa, mutta tänään !!
Miljoonat kiitokset tästä! Minäkin olen nyt pääsemässä monen monen vuoden painajaisesta eroon, tulevaisuus ja tulevat yöt pelottavat... Mutta "yksinäisyys on suojaava muuri ja yöt ovat helliä ja lämpöisiä..."
Kiitos tästä, miljoonat kiitokset!
Kopioin tämän itselleni, luen tätä aina silloin kun yksinäisyys alkaa ahdistamaan...
vahva ihminen, ei kaipaa ketään käskynkkäänsä. Onni ja autuus ei löydy toisesta ihmisestä, onni on ensin löydettävä omasta sisimmästään ja silloin siitä voi jakaa muillekin ja sellainen ihminen joka on sinut itsensä kanssa, säteilee hyvää mieltä ja iloa muillekin. Eikä kärsi yksinäisyydestä. Jokainen kuitenkin tavallaan.
Oih...
"omasta sisimmästään ja silloin siitä voi jakaa muillekin ja sellainen ihminen joka on sinut itsensä kanssa, säteilee hyvää mieltä ja iloa muillekin"
Totta..
...lohduttavia sanoja silloin kun niitä haluaisi kaikkein eniten kertoa! En edes tiedä, ymmärsinkö oikein kun tulkitsin viestiäsi niin, että olet kokenut jotakin syvälle sydämeen sattuvaa, tajunnut yksinäisyyden olemukseen liittyvästä sydäntä hyytävästä tunteesta välähdyksenomaisesti jotakin merkittävää ja lopullista?
Itse olen kokenut jo lapsuudesta lähtien ajoittain olevani joukossakin yksin, niin täydellisen yksin! Siksi pidän yksinäisyyttä, mikä ei ole oma valinta, kaikkein pahimpana mielenterveyttä uhkaavana asiana. Itse olen pitänyt itseni henkisesti kasassa ja itsearvostukseni siitä huolimatta korkealla monien harrastuksieni avulla.
Vaikka en ole koskaan turvautunut ns. ammattiauttajiin enkä esim. psyykenlääkkeisiin, voisi niissäkin olla harkitsemisen arvoinen vaihtoehto joissakin tapauksissa. -Ajattelit luovuttaa...:( Mitä sillä tarkoitat?
mielestäni ole mielenterveyttä uhkaava asia. Se uhka on todellinen vain ihmisten kesken.
Nykyään on niin paljon itsekkyyttä ja vaatimuksia toista kohtaan, samoin hälläväliä- tyyliä ja
kertakäyttösuhteita. Mielenterveyttä uhkaa parisuhdeongelmat ja perhehelvetit, joista saa
lukea lehdistäkin surullisia tarinoita . Joillekin yksinäisyys on elämäntapa, toiset kärsivät siitä.
....odotetaan liikaa toisilta ihmisiltä. Että toinen tuo onnenkin elämään vaikka rakkautta ei ole itse valmis jakamaan. Ei ole ymmärtämistä, ei anteeksiantoa vaikka vajaa on jokainen.
Liian kiire, liikaa paineita, liikaa huolia jotka vie ajatukset ja tarmon hoitaa ihmissuhteita. Ei olla valmiita antamaan ja jakamaan, mutta olemme taitavia vaatimaan. Parempi olla silloin yksin? Jos toiselle antaa, antaa toinen takaisin? Ei se aina mene niin, ei aina kykene juuri silloin olemaan toiselle hyvä kun toinen huomiota ja rakkautta tarvitsee. Elämä on hyvin paljossa anteeksiantamista ja saamista, armollisuutta. Jos se ei sitä ole, on se vaatimista.
Minäkin varmaan yksin jään. Ei ole tullut ketään vastaan, joka minua pidempään kestäisi. Minulla olisi kuitenkin niin paljon rakkautta annettavana. Ei kukaan huoli.
se Oikea sinuakin vastaan, usko vaan, juuri silloin kun vähiten sitä odotat :)