1.6.2010 16:32
A A Helsingin Sanomat
Erityisopetusta tarvitsevien opetus järjestetään jatkossa tavallisissa luokissa oppilaan lähikoulussa aina kun se on mahdollista.
Eduskunta löi kuntia arveluttaneen lakiuudistuksen sisällön lukkoon tiistain istunnossaan. Opposition tekemät useat muutosesitykset kaatuivat äänestyksissä.
Sivistysvaliokunta kantoi mietinnössään huolta ryhmäkokojen kasvusta ja koulunkäyntiavustajien määrän vähentämisestä. Valiokunnan mielestä uudistus ei saa johtaa erityisluokkien poistamiseen ja ryhmäkokojen kasvuun.
Kun erityisen tuen oppilaita sulautetaan yleisopetuksen ryhmiin, on valiokunnan mukaan aina harkittava sopivaa ryhmän kokoa. Jo yhden oppilaan ottaminen mukaan yleisopetukseen voi edellyttää ryhmäkoon tarkistamista.
Uudistuksen taustalla on erityisopetuksen raju lisääntyminen.
Osallistu keskusteluun Tulostettava sivu
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Erityisoppilaita yhä enemmän tavallisiin luokkiin/1135257251577
A A Helsingin Sanomat
Erityisopetusta tarvitsevien opetus järjestetään jatkossa tavallisissa luokissa oppilaan lähikoulussa aina kun se on mahdollista.
Eduskunta löi kuntia arveluttaneen lakiuudistuksen sisällön lukkoon tiistain istunnossaan. Opposition tekemät useat muutosesitykset kaatuivat äänestyksissä.
Sivistysvaliokunta kantoi mietinnössään huolta ryhmäkokojen kasvusta ja koulunkäyntiavustajien määrän vähentämisestä. Valiokunnan mielestä uudistus ei saa johtaa erityisluokkien poistamiseen ja ryhmäkokojen kasvuun.
Kun erityisen tuen oppilaita sulautetaan yleisopetuksen ryhmiin, on valiokunnan mukaan aina harkittava sopivaa ryhmän kokoa. Jo yhden oppilaan ottaminen mukaan yleisopetukseen voi edellyttää ryhmäkoon tarkistamista.
Uudistuksen taustalla on erityisopetuksen raju lisääntyminen.
Osallistu keskusteluun Tulostettava sivu
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Erityisoppilaita yhä enemmän tavallisiin luokkiin/1135257251577
Vastaukset 20
Vanhimmat
Vastayökkäys paras puolustus?
Mitenkäs se menikään näkee malkan toisen silmässä, mutta ei halkoa omassa silmässään.
Suo siellä vetelä täällä.
Keskisuomalainen. Mielipide 2.6.2010.
Erityispedagogiikan professori Timo Saloviita on esittänyt lyhyen ajan sisällä kaksi koulujen toimintaa kommentoivaa puheenvuoroa: edellinen perusopetuksen ryhmäkokoihin ja uusin erityisopetuksen organisointiin liittyen.
Molemmat kirjoitukset osoittavat, että hän on viihtynyt turvallisessa yliopiston norsunluutornissaan erillään koulujen todellisuudesta.
Hän toteaa, että erityisopetusluokkien perustaminen perustuisi siihen, että "jokaisella opettajalla tuntuu olevan luokassaan kiusankappale, josta mieluiten pääsisi eroon". Käsittämätöntä puhetta tutkijan koulutuksen saaneelta "asiantuntijalta".
Saloviidan lausunto halveksii törkeällä tavalla paitsi opettajien ja rehtoreiden ammattimoraalia myös kuntien sivistystoimen johdon asiantuntemusta: heidän päätöksillään erityisopetus kunnissa organisoidaan.
PISA-tutkimusten tuloksia tulkittaessa suomalaisten opettajien ja rehtoreiden on todettu sitoutuneen oppimisedellytyksiltään heikoimpien oppilaiden tukemiseen. Erot PISA-testien mittaamissa oppimistuloksissa ovat Suomessa poikkeuksellisen pienet parhaimpien ja heikoimpien välillä.
Onkin kohtuutonta kuunnella asenteellisia uskomuksia ja tuulesta temmattuja väitteitä opettajien laiskuudesta opettaa lapsia, joilla on oppimisvaikeuksia tai asiallinen käyttäytyminen jäänyt kotona oppimatta.
Saloviita esitti aikaisemmin myös, ettei koulujen ryhmäkoolla olisi yhteyttä oppimistuloksiin. Varmaan tällainenkin tulos on voitu saada tutkimuksissa, missä ei ole otettu kantaa oppilaiden oppimiskokemuksiin, oppimismotivaatioon ja sen vaikutuksista jatko-opintoihin hakeutumiseen.
Jokaiselle opetuksen ammattilaiselle on kuitenkin päivänselvää, että oppilas saa laadukkaampaa ja yksilöllisempää opetusta pienessä ryhmässä kuin suuressa. Perusopetuksen aikaiset, suurissa ryhmissä syntyneet kielteiset oppimiskokemukset lienevät yksi keskeisimmistä syistä siihen, että osa oppilaista ei hakeudu jatko-opintoihin.
Edelleen voimassa olevat opetussuunnitelman perusteet on laadittu 15 oppilaan keskimääräiselle ryhmäkoolle. Ryhmäkokojen ajateltiin joustavan tuosta keskiarvosta sekä alas- että ylöspäin tarpeen mukaan opetussisältö, oppilasaines ja muut asiaan vaikuttavat seikat huomioiden.
Jos ryhmäkoolla ei olisi väliä oppimistuloksiin, tulisi lapsillekin järjestää samanlaisia suurryhmäluentoja, mitä suomalaisissa yliopistoissa nykyään suositaan.
Jos 80-100 opiskelijaa ei opi suomalaisten yliopistojen massaluennolla asiaa yhtä perusteellisesti kuin maailman huippuyliopistoissa opitaan 8 opiskelijan vuorovaikutteisessa lähiopetuksessa, voisi tulla mieleen, että ryhmäkoolla on merkitystä heikommilla opiskelutaidoilla varustettujen perusopetuksen oppilaidenkin kohdalla.
Voi olla tottakin, ettei asiasta ole tutkimustuloksia - en tiedä. Yliopistojen talouden talutusnuorassa kulkevat saloviidathan tekevät tutkimuksia haluamistaan aiheista ja haluamillaan tutkimusasetelmilla. Se, että asiaa ei olisi tutkittu, ei kuitenkaan osoita asiantilan todellista laitaa.
Jyväskylän yliopisto on arvostettu kasvatustieteellinen korkeakoulu. Sen erityispedagogiikan professori ei voi olla väärässä.
PETRI KÄÄRIÄINEN opetusalan pääluottamusmies, JUKO/OAJ Jyväskylä
Ainakin isoissa kaupungeissa on lapsista tarkoituksellisesti kyhätty "erityisoppilaita". Silloin saadaan erityisopetuksen luokka täyteen. Valtio maksaa erityisoppilaista parempaa valtionapua kuin tavallisesta koululaisesta. Erityisoppilaat on ollut keino kunnille kerätä valtion rahaa, vähän samaan tapaan kuin lastensuojelussa ja huostaanotoissa toimitaan.
Luulenpa, että on paljon erityisoppilaita, jotka tarvitsevat muunlaista apua kuin tukea varsinaisesti oppimisessa.
Kyllä täällä ainakin on ihan toisinpäin, pienluokat eivät riitä, ja niitä on vähennetty. Tosin tämä nykyajan "pienluokka" on samankokoinen kuin tavallinen luokka omassa lapsuudessani. En tiedä, onko jossain paikoissa eri lailla asiat, mutta nykytodellisuus on surullinen. Se sisältää arvomaailman, jossa käytännössä hyväksytään, että tietyt oppilaat voidaan jättää ilman opetusta, jonka avulla he pärjäisivät. Säälin rehtoreita, jotka joutuvat toimimaan puskureina, ja kohtaamaan vanhemmat, jotka ovat vihaisia ja pelkäävät. Tämä tilanne on todella outo, eikä voi johtaa mihinkään hyvään jatkossa. Sen lisäksi, että opettajien työolosuhteita nakerretaan jatkuvasti, heitä on myöskin lupa lyödä kuin vierasta sikaa. Jostain syystä tuntuu, että myöskin vanhempia ja opettajia yritetään saada "vastapuolille".
Mutta itse olen erittäin kiitollinen sekä rehtorille, että myöskin lapseni opettajille, että ovat jaksaneet vielä yrittää. Valitettavasti nämä koulummailman timantitkin uupuvat ihan varmasti. Kyllä nyt olisi aika jo kiinnittää huomio johonkin muuallekin, opetussuunnitelmiin, järjestelmään, lapsille asetettuihin odotuksiin, sekä siihen, että lapsilla olisi ylipäätään terveellinen ja turvallinen koulu. Kaukana ovat minunkin lapsuusajan koulumaailmat.
Itsekin meinasin vetää aamukahvit vväärään kurkkuun, kun professorin kirjoitusta luin. Hän ei tunne edes oman kotikaupunkinsa luokkakokoja. Kyllä se 20 oppilasta, jonka hän muistaakseni mainitsi, on kaukainen haave vain. Totuus on 30, joista osa jo integroituja. Ja se tuki, joka paperilla näyttää kattavalta, ei välttämättä ole opettajan ja lapsen lähelläkään. Luulen, että oman lapseni opettaja päästäisi proffan ilomielin tutustumaan elämään nykykoulussa. Ei ainakaan kehtaisi sen jälkeen kirjoitella juttujaan yhtä totuuksina, kun muutaman viikon menoa seuraisi.
Luepas mitä professori todellisuudessa kirjoittaa koulusta ja erityisopetuksesta. OAJ-aktivisti Petri Kääriäisen propaganda näyttäytyy hiukan eri valossa, kun luet tämän:
http://users.jyu.fi/~saloviit/tutkimus/inclusion.html
Ai että mistäkö erityisoppilaiden suuri määrä johtuu?! Miksi juuri Suomella on maailamnennätys erityisoppilaiden määrässä?
Miten on mahdollista, että Suomessa erityisluokilla opiskelee 6,1% oppilaista, kun Ruotsissa vastava luku on 1,4%?
Miksi Suomessa kaikki lapset joilla on oppimisvaikeuksia siirretään erityisluokkiin, tai muuten vain leimataan erityisoppilaiksi, mutta Ruotsissa annetaan asiallisesti vain tukiopetusta niin paljon kuin oppilas tarvitsee?
Vastauksia: http://www.facebook.com/group.php?gid=44596980521
Tilastokeskuksen tilasto (pylväsdiagrammi) erityisopetukseen siirrettyjen lasten määrästä osoittaa, että tilanne on karannut käsistä ja yhä huonommaksi menee:
http://www.stat.fi/til/erop/2008/erop_2008_2009-06-10_tie_001.htm
http://users.jyu.fi/~saloviit/tutkimus/inclusion.html
Tilastokeskuksen sivuille toimiva linkki: http://www.stat.fi/til/erop/2008/erop_2008_2009-06-10_tie_001.html
Linkki MOT ohjelmaan. Koulun tehttävä? 17.5.2010.
Tämän viikon MOT: Varalliset lapset pohtii sitä, pitääkö koulun opettamisen ja kasvattamisen lisäksi tarjota oppilaille myös mielenterveyspalveluja.
Mitä tehdä lapselle, joka ei ole enään koulukuntoinen eli ei pärjää eds erityiskoulutuksen luokassa? Mihin sijoitetaan oppilas, joka jonottaa mielenterveyden ongelmien ongelmien vuoksi hoitojaksolle pääsyä?
Entä missä on lastensprykiatriselta hoitojaksolta palaavan lapsen paikka?
Klikkaa sinisellä korostettuja sanoja ja lue lisää.
Ohjelman jälkikeskustelu ja kommentteja lopussa.
http://blogit.yle.fi/mot/koulun-tehtava
****
Nimimerkille "Opettaja eksyksissä".
Olet todellakin oikeassa siinä, että opettajat ovat nyt eksyksissä. Myös M.O.T vaikuttaa olevan eksyksissä.
Perustelen kantani sillä tosiasialla, että Euroopan erityisopetusneuvoston kokoamien tietojen mukaan Suomi erottelee lapsia perusopetuksessa enemmän kuin mikään muu kehittynyt länsimaa (Euroopan erityisopetusneuvosto). Vuonna 2008 Suomessa oli siirretty kokonaan tai osa-aikaisesti erityisluokille 6,1 % kaikista peruskoulun oppilaista. Kaikissa muissa Pohjoismaissa erityisluokilla opiskelee selvästi alle 2% oppilaista. Esimerkiksi Ruotsissa 1,4%.
Suomella on maailmanennätys erityisluokilla opiskelevien oppilaiden määrässä.
On tunnettu tosiasia esimerkiksi maahanmuuttajakeskustelussa, että yksittäistapauksia ei saisi yleistää. Jopa opettajille tuntuu olevan päivänselvää, että yhden tai kahdenkaan romanien rötöstely ei saa aiheuttaa kaikkien romaneiden leimaamista. Jostain kumman syystä samat ihmiset, jotka välttävät romanien leimaamista yksittäistapausten perusteella, leimaavat kaikki erityisoppilaat häiriköiksi esimerkein, joissa puhutaan yksittäistapauksista.
Kun näistä yksittäistapauksista nyt sitten nostetaan kova häly javaaditaan entistäkin suurempaa erittelyä, niin voidaan kysyä, missä kulkee raja, jos edes MAAILMANENNÄTYS ei riitä erityisluokkasiirtojen määrässä?
Missä on yleistykset ja yksittäistapaukset tavallisten ihmisten häiriköinnistä? Esimerkiksi molemmat kouluampujamme eivät olleet erityisoppilaita, vaan hyvin koulussa pärjääviä nuoria. Voidaanko tästä vetää johtopäätöksiä kaikkien opiskelijoiden suhteen? Ei voida!
Mielenterveyspalveluja ei saa käyttää korvaamaan koulunkäyntiä, vaan lapsella on oltava oikeus käydä koulua. Lisäksi lapsen on saatava tarvitsemansa palvelut, eikä mielenterveyspalveluja tule käyttää turhaan, eli lasten käytösongelmien ratkomiseen koulussa. Turha mielenterveyspalveluihin ohjaaminen on loukkaavaa.
http://users.jyu.fi/~saloviit/tutkimus/inclusion.html#4._ERITYISOPPILAAT_HAITTAAVAT_MUITTEN_OPPIMISTA
Kokonaiskuvan saamiseksi olisi ehkä syytä tarkastella mitä vuosien saatossa koulu ja opetusrintamalla on tapahtunut. Näkisin, että ainoa keino on kaivaa esiin uutisia vuosien takaa.
Onko kysymyksessä mahdollisesti pula pätevistä opettajista?
Onko Varpu, ym projektit sekoittaneet koko koulutoimen?
aAnoa keino on kaivella tapahtumia vuosien varrelta ja tehdä niistä jonkinlainen yhteenveto.
Joku yksittäinen uutinen ei anna kokonaiskuvaa tapahtumaketjusta mitä vuosien varrella on tapahtunut.
Kuka tietää miksi järjestetiin Tukoholman koferenssi?
Kuka muistaa minä vuonna julkaistiin Opettajan opas?
Kuka tietää ketkä henkilöt ja mitkä järjestöt löytyvät taustalta?
Vastaus löytyy mikäli tutee lähistoriaa n. 25-30 vuoden ajanjaksolta.- Moniko on selvillä erilaisista tapahtumista tuolta ajanjaksolta?
Jos ei ole kuvaa tapahtumaketjusta, on turha ottaa kantaa asioihin, koska niiden tuntemiseen tarvittaisiin tietoa lähihistorian tapahtumista.
Allaoleva linkki on Helsingin Sanomien uutiseen Erityisopetuksen sijaan halutaan vertaistukea.5.11.2007, jonka lopussa löytyy lisälinkkejä.
Lisää Aiheesta 5.11.2007. Kahdeksan prosenttia erityisopetuksessa HS. Tietokulma 5.11.2007.
Haku artikkelin aihepiiristä:
Kahdeksan prosenttia erityisopetuksessa Hesari 5.11.2007.
Erityisoppilaista valtaosa poikia. Hesari 28.9.2006.
Lasten päivähoitoon lisää erityislastentarhaopettajia. Hesari 28.9. 2006.
Ilta-Sanomat, Taloussanomat.
Erityisoppilaita yli tuplaten vuoden takaiseen. Ilta-Sanomat 16.8.2009.
Luokanopettajat pelkäävät erityisopetuksen heikentymistä. Ilta-Sanomat 15.2. 2009.
Helsingissä edelleen pula erityisopettajista. Ilta-Sanomat 21.1.2009.
Lainaus Hesarin Uutisesta 5.11. 2007 ja keskustelusta. Erityisopetuksen sijaan halutaan varhaistukea.
Vuosi vuodelta paisuvat erityisoppilaiden joukot halutaan saada kutistumaan tarjoamalla ennaltaehkäisyä ja varhaista tehostettua tukea.
Onko varhaistuki toteutunut, vai onko asiat hoidettu huostaanottamalla, tai sijoittamalla lapset pois opettajien silmistä ja mielestä?
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Erityisopetuksen sijaan halutaan varhaistukea/1135231564182
***
Elelläolebasta uutisen hakupiiristä pomittu linkki.
Poimikaa linkkejä ja liittäkää ketjuun aiheen otsakkeella, jotta syntyisi kuva siitä missä ollaan menty metsään.
Helsingin Sanomat 5.11.2007.
Kahdeksan prosenttia lapsista erityisopetuksessa.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Kahdeksan prosenttia erityisopetuksessa/1135231564693
***
Helsingin Sanomat 25.10.2006.
Erityisopetuksen määrä kasvaa yhä.
Erityisopetukseen siirrettyjen oppilaiden osuus on jatkanut kasvuaan tänäkin vuonna, käy ilmi Helsingin Sanomien kyselystä kymmeneen suurimpaan kaupunkiin.
Katsokaa tilastotaulukko, löytyisikö jotain selityksiä oman kotipaikkakuntanne tilanteeseen.
Uutisen lopussa linkkiTietonäkökulma. Erityisoppilaista valtaosa on poikia.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/1135222644097?ref=lk_hs_ko_1
*****
Edellisestä uutisesta poimittu linkki.
Helsingin Sanomat 29.10.2006.
Erityisoppilaista valtaosa poikia.
Perusopetuslain mukaan oppilas otetaan (koulun alkaessa) tai siirretään ( koulun alettua) erityisopetukseen, jos hänelle ei vammaisuuden, tai kehityksen viivästymisen tai tunne-elämän häiriön takia voisa antaa opetusta muuten.
Viime vuonna erityisoppilaista oli poikia kaksi kolmasosaa.
Osa-aikaista erityisopetusta sai lisäksi viime vuonna lähes 130.000 peruskoulun oppilasta.
Linkki uutiseen. En huomannut katsoa oliko aihesta kekustelua.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Erityisoppilaista valtaosa poikia/1135222644114
*********
Nimimerkki "Hulluus seis!":
Kriittinen näkökulmasi erityisopetuksen tarpeellisuuteen on tuore ja kiinnostava. Kiitos, että olet kirjoittanut tähän ketjuun!
Juuri tällaista keskusteleminen parhaimmillaan on. Minä olen lähinnä vain lukenut tätä ketjua. Olet onnistunut antamaan jo paljon uutta ja tärkeää tietoa ongelmakentästä.
YLE Uutiset 2.6.2010.
Vanhemmat puuttuvat yhä useammin opettajien työhön.
Vanhempien yhteydenotot kouluun ovat lisääntyneet viime vuosina selvästi. Osalla vanhemmista yhteydenpito on muuttunut suoranaiseksi vallankäytöksi, joka hankaloittaa opettajien itsenäistä työtä.
Linkki uutiseen. Uutisen jatkeena keskustelu, jossa oli arviolta 60-70 kpl mielipidekorjoituksia.
Lue uutinen ja kommentit. En katsonut milloinka viimeinen kommentti oli kirjoitettu.
Kommentoi, jos on jotai sanottavaa.
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/06/vanhemmat_puuttuvat_yha_useammin_opettajien_tyohon_1728369.html
****
Kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön pitäisi lain mukaan pyrkiäkin.
Tässä Suomen vanhempainliiton linkissä lakipykäliä:
http://www.suomenvanhempainliitto.fi/svl/kodin_ja_kn_yhteistyo/
En ymmärrä, miksi opettajat näkevät vanhemmat peikkona omalle työlleen. Kuitenkin vanhemmat juuri tuntevat lapsensa paremmin kuin opettajat.
Tuo ylläoleva uutinen on taas yksi esimerkki viime aikoina yleistyneestä uutisoinnista: "Vanhempien yhteydenotot kouluun ovat lisääntyneet viime vuosina selvästi. Osalla vanhemmista yhteydenpito on muuttunut suoranaiseksi vallankäytöksi, joka hankaloittaa opettajien itsenäistä työtä."
Ensinnäkin, eikö ole hyvä, että vanhemmat ottavat yhteyttä ja pyrkivät edistämään kodin ja koulun välistä yhteistyötä?
Toisaalta uutisessa sanotaan, että _osalla_ vanhemmista yhteydenpito on muuttunut "suoranaiseksi vallankäytöksi", joka hankaloittaa "opettajan itsenäistä työtä".
Mitä on "vallankäyttö", josta opettajat puhuvat? Asia jää minulle ainakin epäselväksi. Onko yhteydenpito kouluun vallankäyttöä? Lisäksi kyseisessä uutisessa tehdään taas kaikkia vanhempia koskevia yleistyksiä sen vuoksi, mitä vain osa vanhemmista tekee. (Ottaa yhteyttä kouluun?)
Lisäksi ihmettelen, mitä on "opettajien itsenäinen työ"? Perusopetuslain 15 § lukee päivän selvästi näin: "Opetuksen järjestäjän tulee määrätä myös kodin ja koulun yhteistyön sekä opetussuunnitelman perusteiden mukaisen oppilashuollon järjestämistavasta. (13.6.2003/477)".
Valtioneuvoston asetus perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja perusopetuksen tuntijaosta.
4 § Koulutuksellisen tasa-arvon edistäminen ja elinikäinen oppiminen
"Opetus ja kasvatus tulee järjestää yhteistyössä kotien ja huoltajien kanssa siten, että jokainen oppilas saa oman kehitystasonsa ja tarpeidensa mukaista opetusta, ohjausta ja tukea. Opetuksessa otetaan erityisesti huomioon tyttöjen ja poikien erilaiset tarpeet sekä kasvun ja kehityksen erot. Oppilashuollon tulee edistää oppilaan terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia ja siten turvata hyvän kasvun ja oppimisen edellytykset.
Oppimisympäristön tulee antaa oppilaalle mahdollisuuksia kasvuun ja oppimiseen yksilönä ja ryhmän jäsenenä. Erityistä huomiota kiinnitetään oppimisvaikeuksien varhaiseen tunnistamiseen ja voittamiseen sekä syrjäytymisen torjumiseen ja sosiaalisten taitojen oppimiseen.
Oppilaita ohjataan ja kannustetaan omatoimiseen, kriittiseen tiedonhankintaan ja monipuolisiin yhteistyötaitoihin. Oppimistaitojen kehittämisessä pyritään tuottamaan valmiudet ja halu jatko-opintoihin ja koko elämän kestävään oppimiseen. Tavoitteena on, että oppilaalle kehittyy myönteinen minäkuva. Oppilaita autetaan jäsentämään ja hyödyntämään oppimaansa."
Suomen vanhempainliiton sivuilla enemmän lakipykälistä.
Helsingin Sanomat. 21.1.2010.
Jatkuva ulkonäön kommentointi ahdistaa naisopettajia, kertoo Opettaja lehti.
Tuoreen kyselyn mukaan lähes yhdeksän kymmenestä naisopettajasta kertoo, että oppilaat kommentoivat heidän ulkonköään toistuvasti tuntien aikana.
Yli kaksi kolmesta naisopettajasta kertoo pohtivansa omaa ulkonäköä päivittäi. Miehistäkin näin tekee joka kolmas.
Valtaosa opettajista pitää kommentointia työhön liittyvänä välttämättömänä pahana, joka on vai hyväksyttävä.
Kysymys. Ketkä ulkonäköpaineita luovat. Oppilaat. Naistenlehdet. TV:n Saippuasarjat. Meikkimainonta. Alusvaatemainonta.
Ripsesi kasvavat 300 %.- Huulesi säihkyvät timattien tavoin.- Viettele mies näillä ihanilla alusasuilla.- Laihduta. -Jumppaa jne, jne, jne.
Eikö opettaja voisi olla opettaja, eikä tuote?
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/1135242905612?ref=lk_is_ko_2
***
Uuutisen lisäksi Haku artikkelin piiristä aiheina.
Miltä opettajasta tunuu pitää kuria.
Ryhmäkoot kasvavat kannustusrahasta huolimatta.
OAJ Huolissaan pätevien opettajien paosta.
Linkki Hesarin uutiseen Opettajien ulkonäköpaineista. Aiheesta oli 126 kommenttia.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/1135242905612?ref=lk_is_ko_2
*****
"Naisia ( opettajia) romahduksen partaalla-.
Jatkuva suorittaminen töissä, kotona, kuntosalilla on käynyt nin rankaksi, että moni nuori nainen selviytyy arjesta vain psyykelääkkeillä.
Nuoret naiset syövät psyykelääkkeitä selvästi enemmän kuin ennen. Masennus- ja mielialalääkkeiden käyttö on neljän vuoden aikana kasvanut huimat 38 prosenttia 15-44 vuotiaiden naisten keskuudessa. Noin 68.200 nuorta naista, seitsemän prosenttia ikäluokasta syö jo jotain psyykelääkettä.
-Nuorten naisten masennus ei kuitenkaan johdu vain työelämästä, vaan myös heidän omista odotuksistaan. Koulutuksessa, harrastuksissa ja parinvalinnassa on niin paljon vaihoehtoja, että jos tyytyy ensimmäiseen, tuntee helposti jäävänsä jostain paitsi. Naisten palapelissä on nyt paljon enemmän osia, kuin aikana jolloin työ oli uusi saavutus.
Pitäisi olla kaunis, hoikka, tehokas, trendikäs ja nuorekas. Pitäisi olla ura, mies ja lapsia. Pitäisi ehtiä tehdä taidetta ja kiivetä Himalajalle, luettelee masennuksesta kärsivä Saara 32, joka opiskelee kuvaamataidon opettajaksi.
Masentuneet nuoret naiset eivät välttämättä tajua, että raataminen verenmaku suussa ei enään kerro vahvuudesta.
Vasta kamppailessaan gradun, masennuksen ja syömishäiriöiden kanssa Maria on tajunnut, että hän olisikin halunnut tehdä jotain käsillään. Nuorempana se ei kuitenkaan kuullostanut tarpeeksi kunnianhimoiselta.
-"Ennen ajattelin, että minustahan ei kotiäitiä tule. Nyt olen alkanut lämmetä ajatukselle että muuttaisin Helsingistä Pohjois-Suomeen ja perustaisin perheen. Ehkä olisin onnellisempi".
Rimaa on vaikea laskea myös siksi, että suoritukset ovat vakuutus tulevaisuuden varalle. Melkein puolet suomalaisiata avioliitoista päättyy eroon, joten joka toinen avioitunut nainen jää jossain vaiheessa omilleen -yksin, tai lasten kanssa."
Turun yliopiston psykiatrian professori Raimo K.R. Salokankaan mukaan yleisintä Suomessa on lievä masennus. Joka viidennen ihmisen arvellaan kärsivän masennuksesta jossain elämänvaiheessa. Kansaneläkelaitoksen tilastojen mukaan noin 530.000 ihmistä käytti viime vuonna joitain psyykelääkkeitä. Masennuslääkkeiden käytöstä sai viime vuonna korvausta 273.000 suomalaista. Masennuslääkkeitä käytetään myös paniikkihäiriöiden, ahdistuksen, syömishäiriöiden ja pakkoneuroosien hoitoon".
Nimimerkille: "Kääpiö". Miksi pyrit sekoittamaan keskustelun täysin asiaankuulumattomilla sepustuksillasi? Kommenttisi ei liity aiheeseen mitenkään. Luulen tosin, että se on tarkoituksesikin. LOPETA!
http://www.suomenvanhempainliitto.fi/svl/kodin_ja_kn_yhteistyo/
En ymmärrä, miksi opettajat näkevät vanhemmat peikkona omalle työlleen. Kuitenkin vanhemmat juuri tuntevat lapsensa paremmin kuin opettajat.
Tuo ylläoleva uutinen on taas yksi esimerkki viime aikoina yleistyneestä uutisoinnista: "Vanhempien yhteydenotot kouluun ovat lisääntyneet viime vuosina selvästi. Osalla vanhemmista yhteydenpito on muuttunut suoranaiseksi vallankäytöksi, joka hankaloittaa opettajien itsenäistä työtä."
Ensinnäkin, eikö ole hyvä, että vanhemmat ottavat yhteyttä ja pyrkivät edistämään kodin ja koulun välistä yhteistyötä?
Toisaalta uutisessa sanotaan, että _osalla_ vanhemmista yhteydenpito on muuttunut "suoranaiseksi vallankäytöksi", joka hankaloittaa "opettajan itsenäistä työtä".
Mitä on "vallankäyttö", josta opettajat puhuvat? Asia jää minulle ainakin epäselväksi. Onko yhteydenpito kouluun vallankäyttöä? Lisäksi kyseisessä uutisessa tehdään taas kaikkia vanhempia koskevia yleistyksiä sen vuoksi, mitä vain osa vanhemmista tekee. (Ottaa yhteyttä kouluun?)
Lisäksi ihmettelen, mitä on "opettajien itsenäinen työ"? Perusopetuslain 15 § lukee päivän selvästi näin: "Opetuksen järjestäjän tulee määrätä myös kodin ja koulun yhteistyön sekä opetussuunnitelman perusteiden mukaisen oppilashuollon järjestämistavasta. (13.6.2003/477)".
Valtioneuvoston asetus perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja perusopetuksen tuntijaosta.
4 § Koulutuksellisen tasa-arvon edistäminen ja elinikäinen oppiminen
"Opetus ja kasvatus tulee järjestää yhteistyössä kotien ja huoltajien kanssa siten, että jokainen oppilas saa oman kehitystasonsa ja tarpeidensa mukaista opetusta, ohjausta ja tukea. Opetuksessa otetaan erityisesti huomioon tyttöjen ja poikien erilaiset tarpeet sekä kasvun ja kehityksen erot. Oppilashuollon tulee edistää oppilaan terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia ja siten turvata hyvän kasvun ja oppimisen edellytykset.
Oppimisympäristön tulee antaa oppilaalle mahdollisuuksia kasvuun ja oppimiseen yksilönä ja ryhmän jäsenenä. Erityistä huomiota kiinnitetään oppimisvaikeuksien varhaiseen tunnistamiseen ja voittamiseen sekä syrjäytymisen torjumiseen ja sosiaalisten taitojen oppimiseen.
Oppilaita ohjataan ja kannustetaan omatoimiseen, kriittiseen tiedonhankintaan ja monipuolisiin yhteistyötaitoihin. Oppimistaitojen kehittämisessä pyritään tuottamaan valmiudet ja halu jatko-opintoihin ja koko elämän kestävään oppimiseen. Tavoitteena on, että oppilaalle kehittyy myönteinen minäkuva. Oppilaita autetaan jäsentämään ja hyödyntämään oppimaansa."
Suomen vanhempainliiton sivuilla enemmän lakipykälistä.
Kielteinen koulusuhde haittaa nuorten elämää pitkään.Yläkoulu on alakoulussa vaikeuksiin joutuneille oppilaille kriittinen vaihe, jossa rankat kokemukset, kasaantuvat riskit ja ratkaisematta jääneet obgelmat kärjistyvät.
Lapset kaipaavat koululta varhaista puuttumista ja myönteistä palautetta.
Vaihtoehtoiset koulutusmakkit tuottivat onnistumisen kokemuksia.
Vaikeudet eivät ennusta lopullista putoamista.
Linkissä aiheista lisää.
http://www.alli.fi/sivu.php?artikkeli_id=5458
_____
Ehdotusta perustellaan suvaitsevaisuuden lisääntymisellä eli tarkoittaa että normi-ihmisiä aletaan jo peruskoulusta lähtien opettaa sietämään hampaat irvessä mutta kiukkunsa kätkien "häiriintyneen" oppilaan häiritsevää käytöstä.
Oppilaalle annetaan viesti että kaikki ovat tasa-arvoisia mutta erityisoppilas on muita tasa-arvoisempi, joten suvaitsevaisuuden piiriin pyrkiminen vaikkapa hulluksi tekeytymällä kannattaa.
Pian luokan toiminta alkaa toimia "häiriintyneen" oikkujen ympärillä, ehdoilla ja mukaan. Sekös huomionkipeää kiehtoo.
Mitähän tämäkin merkitsee yleiselle moraalille?