Itse en ole siis kokenut näissä koira asioissa koska ei ole yhtäkään koiraa vielä ollut enkä välttämättä tiedä mistä puhun joten viesti voi olla sekava ja outo. Silti on pakko heittää ilmoille tälläinen "pohdinta" tai mikä lie.
Mietin tässä vain että miksi tietyt rodut tarvitsevat aikaisempaa koirakokemusta? Heitetäänpäs vaikkapa estrelanvuoristokoira. Tarvitsee kokeneen omistajan jne. Jos aloittaa helpolla tai keskinkertaisella rodulla niin eihän kuitenkaan välttämättä ole vielä valmis ottamaan haasteellista koiraa. Jos haluaa estrelan ja aloittaa vaikka colliella niin siinähän on jo ns. koirakokemusta mutta ei läheskään vielä estrelan tasolle yltävää. Pitää siis ottaa haasteellisempi.. esim. malinois. Sekin tosin voi collien jälkeen olla liian haastava energisyytensä vuoksi.
Pitääkö odottaa monen monta vuotta ennen kuin voi ottaa sen oman unelmarodun ja jättää "harjoittelurodut" pois? Estrelallahan ei ole miellyttämisenhalua mutta colliella on niin siinähän kuitenkin aloittaa täysin puhtaalta pöydältä estrelan kanssa kun ei ole kokemusta koirasta joka ei välttämättä haluaisi miellyttää omistajaansa (kun olisi jännempiä asioita näköpiirissä) vaikka koirista/(siitä colliesta) sinänsä olisi jo kokemusta.
Pitää siis valita collien jälkeen koira jolla on vain hiukan miellyttämisenhalua mutta ei ole mikään mielistelijä. (Valitettavasti en osaa sellaista rotua nimetä kun en rotuasiantuntija ole :) Jokin vinttari kenties tai setterit?)
Toisaalta taas haasteellinen rotu voi olla täydellinen aloittelijallekin kunhan on perehtynyt rotuun ja tietää mitä tekee. Ymmärrän toki että tietyt rodut tarvitsevat osaavan omistajan mutta niin.. hmm.. toivottavasti joku osasi onkia sen pointin tästä. Myönnän, ristiriitainen viesti. "Ymmärrän, en ymmärrä"..Heh.
Miten koskaan voi ottaa sen "ensimmäisen haastavan rodun" kun ei vielä kokemusta samanlaisesta rodusta ole. Ja taas toisaalta esim. kultainennoutaja saattaa olla haastava kouluttaa kun rotujen sisälläkin voi olla suuria eroja. Kultsia ei välttämättä ekaksi koiraksi voi suositella vaikka sitä (ja monia muita) niin aina "mainostetaan". Collie mainittakoon myös ja niistä on helppo (väärissä käsissä) saada pelkopurijoita.
En nyt tiedä tuleeko tähän mitään vastauksia kun vain pohdin asioita ilman sen kummempia kysymyksiä. Ja itse en ole hankkimassa estrelaa, collieta, kultaista, vinttaria enkä malikkaa, olivat vain esimerkkejä. Enkä myöskään väheksy, mukavan oloisia koiria ovat nuo kaikki niin kuin koirat yleensäkin. Sakemanni on yksi suosikeistani ja niistä vasta väärissä käsissä saakin hankalia. Oikeissa käsissä taas.. täydellisiä.
Mietin tässä vain että miksi tietyt rodut tarvitsevat aikaisempaa koirakokemusta? Heitetäänpäs vaikkapa estrelanvuoristokoira. Tarvitsee kokeneen omistajan jne. Jos aloittaa helpolla tai keskinkertaisella rodulla niin eihän kuitenkaan välttämättä ole vielä valmis ottamaan haasteellista koiraa. Jos haluaa estrelan ja aloittaa vaikka colliella niin siinähän on jo ns. koirakokemusta mutta ei läheskään vielä estrelan tasolle yltävää. Pitää siis ottaa haasteellisempi.. esim. malinois. Sekin tosin voi collien jälkeen olla liian haastava energisyytensä vuoksi.
Pitääkö odottaa monen monta vuotta ennen kuin voi ottaa sen oman unelmarodun ja jättää "harjoittelurodut" pois? Estrelallahan ei ole miellyttämisenhalua mutta colliella on niin siinähän kuitenkin aloittaa täysin puhtaalta pöydältä estrelan kanssa kun ei ole kokemusta koirasta joka ei välttämättä haluaisi miellyttää omistajaansa (kun olisi jännempiä asioita näköpiirissä) vaikka koirista/(siitä colliesta) sinänsä olisi jo kokemusta.
Pitää siis valita collien jälkeen koira jolla on vain hiukan miellyttämisenhalua mutta ei ole mikään mielistelijä. (Valitettavasti en osaa sellaista rotua nimetä kun en rotuasiantuntija ole :) Jokin vinttari kenties tai setterit?)
Toisaalta taas haasteellinen rotu voi olla täydellinen aloittelijallekin kunhan on perehtynyt rotuun ja tietää mitä tekee. Ymmärrän toki että tietyt rodut tarvitsevat osaavan omistajan mutta niin.. hmm.. toivottavasti joku osasi onkia sen pointin tästä. Myönnän, ristiriitainen viesti. "Ymmärrän, en ymmärrä"..Heh.
Miten koskaan voi ottaa sen "ensimmäisen haastavan rodun" kun ei vielä kokemusta samanlaisesta rodusta ole. Ja taas toisaalta esim. kultainennoutaja saattaa olla haastava kouluttaa kun rotujen sisälläkin voi olla suuria eroja. Kultsia ei välttämättä ekaksi koiraksi voi suositella vaikka sitä (ja monia muita) niin aina "mainostetaan". Collie mainittakoon myös ja niistä on helppo (väärissä käsissä) saada pelkopurijoita.
En nyt tiedä tuleeko tähän mitään vastauksia kun vain pohdin asioita ilman sen kummempia kysymyksiä. Ja itse en ole hankkimassa estrelaa, collieta, kultaista, vinttaria enkä malikkaa, olivat vain esimerkkejä. Enkä myöskään väheksy, mukavan oloisia koiria ovat nuo kaikki niin kuin koirat yleensäkin. Sakemanni on yksi suosikeistani ja niistä vasta väärissä käsissä saakin hankalia. Oikeissa käsissä taas.. täydellisiä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mulla ollut omana ekana koirana semmonen perus sekarotunen räykyttäjä, jossa haastetta oli ihan mukavasti.
Mutta kyllä musta voi ottaa ihan minkä koiran vaan, kuhan perehtyy rotuun HYVIN,
ja käy sen kanssa vaikka ihan koira koulussa, ja kuhan on ruista ranteessa, jos meinaa
ottaa isomman koiran.
Eli eka koira mulla oli tommonen aika perus eka koira, sitten tuli mäykky, ja siittä suoraan
dogo argentino, jolla ikää nyt 1,5v ja sen kanssa ei oo mitään ongelmia ollut, no hiukan
oli tota paikkojen remontointia, mutta sekin oli joku kuukauden ajan vaan.
Tietysti suosittelen käydä katsomassa vaikka unelma rodun eri kasvattajien ja ihan perus omistajien koiria.
Siitä saa hiukan käsitystä. ja kannattaa vaikka kysellä tietääkö tai onko tuttujen luona vähän haasteellisempi koira, tutustua siihen huolella. Tuntuu että tää on nyt sit todella sekavaa,
Mutta koitan siis sanoa että itse en pakota aikaisempaa koira kokemusta, vaikka ottaisi minkä rodun,
tarvitsee vain olla rodusta ja sen vaatimuksista perillä, ja aikaa koiralle, niin että
siittä saa yhteiskunta kelvollisen. Suosittelen myös kaikille että kävisi vaikka jollain kurssilla(jossa siis koira koulutusta on) ennen omaa ekaa koiraa, ja osallistuu siihen oman koiran kanssa, kun sen on hankkinut.
Vaativa koira vaan tarvii enemmän kuria ja päättäväisyyttä kuin jotkut "sohvaperunat".
Mäkin olen sitä mieltä, että voi ottaa rodun kuin rodun ensimmäiseksi koiraksi. Kunhan juurikin on perehtynyt erittäin hyvin rotuun, käynyt kasvattajien luona jne. Ja kunhan olosuhteet ovat rodulle sopivat. Ja koulutukseen jaksaa panostaa, käyttää paljon aikaa ja on halukas kehittymään koiran kanssa.
Melkein jokaisen rodun kannattajista löytyy näitä, jotka ovat sitä mieltä ettei kyseistä rotua kannata/saa ottaa ensimmäiseksi koiraksi. Ja usein selviää, että nämä ihmiset ovat koirauransa aloittaneet juurikin tällä rodulla, että.. Höpöpuhetta sanon minä! Muuten jää melkein vain nämä pikku fifit, jotka "soveltuvat" ensimmäiseksi.
Mä en ainakaan halua olla ns. jumissa sellaisen rodun kanssa n. 15 vuotta jota en halua vain siksi koska tämä rotu on hyvä aloittelijalle. Koirahan siinä saattaa kärsiä, huomaa ettei emäntä/isäntä ole ihan niin tyytyväinen hänen rotuunsa kuin pitäisi. Mutta joskus käy onneksi niin, että näihin rakastutaan palavasti, ja unohdetaan se alkuperäinen rotu josta oli kiinnostunut.
Etkö IHAN OIKEASTI ole käsittänyt asiaa kun alat hiuksia halkomaan? Mahdat olla joko äärimmäisen vittumainen ihminen tai sitten erittäin typerä.
Jos todellakin ajattelet kuten kirjoitat, niin on varmasti viisainta ottaa patsas kotiin ja jatkaa typerien päätelmien ja teorioiden kehittelyä
Olen eri mieltä kuin sinä ja kaksi ekaa vastaajaa. Jos kuka vain voisi ottaa minkä tahansa rodun ensimmäiseksi koirakseen - mitään koiraongelmiahan ei pitäisi silloin koskaan olla, eihän? Kuka vain pärjäisi minkä tahansa ensimmäiseksi koirakseen valitseman rodun kanssa? Ja kuitenkin "ongelmakoiria" tai paremminkin ihmisiä, joilla on ongelmia pärjätä koiriensa kanssa, niitä on pilvin pimein myös "helppojen rotujen" omistajissa. Eihän niin pitäisi olla, eihän, jos pelkällä hyvällä rotuun perehtymisellä (kuten ekat vastaajat sanoivat) voi ottaa minkä tahansa koiran, myös niitä vaikeampia rotuja? Voisiko sinun ja näiden ekojen vastaajien ongelma olla vähän sama kuin monilla on liikenteessä? Meillähän tunnetusti tutkimusten mukaan on suurin osa keskimääräistä parempia autoilijoita, jos autoilijoilta itseltään kysytään, onnettomuuksia aiheuttavat ne "toiset" epävarmat tai hulttiot kuskit. Joten onko niin, että keskimäärin myös ekaksi koiraksi voi ottaa vaikeamman rodun, jos ihmiseltä itseltään kysytään?
Minulla on omaa koirakokemusta vuosikausien ajalta. Rotu on ollut koko ajan sama (sellainen keskivaikea, näin kokemuksen perusteella). Valitsin sen aikanaan, koska olin lapsuudessa tottunut samaan rotuun. Tiesin edes hiukan, millainen rotu tulisi olemaan, vaikken itse ollutkaan ollut aiemmin koirasta pääasiallisessa vastuussa. Tiesin rodun vahvuudet ja heikkoudet ja olin nähnyt kotonani hyvinkoulutetun koiran rotunsa edustajana. Kerrotko sinä, ihmettelevä aloittaja tai vaikka joku muukin, miksi koirista mitään tietämätön haluaisi nimenomaan ottaa ensimmäiseksi koirakseen vaikkapa estrelan tai jonkun muun vaikeana pidetyn rodun? Minulle tulee aina semmoinen tunne, että jos ekaa koiraansa havittelevan täytyy valita joku erikoisrotu, syynä ei ole suuri rakkaus kyseiseen rotuun vaan vaikean (yleensä vielä isokokoisen ja näyttävän) koiran omistamisen mukanaan tuoma "macholeima". Onhan ihan eri asia kunnon jannun kulkea mastiffin kuin pikkupuudelin kanssa, ja sehän vasta näyttävää onkin, kun pienikokoinen daami tallustaa jätin rinnalla... Olenko ihan väärässä? Ja jos kyseessä on pelkkä näyttämisen tarve, niin kuinka paljon helpommin sitä ajaudutaankaan ongelmakoirakouluttajan vastaanotolle, jos ei peräti luovuta kokonaan koirasta pitovaikeuksien vuoksi. Niin, eikö kysymyksen pitäisi olla niin päin, että miksi vaikeana pidetty rotu pitäisi olla kenenkään ensimmäinen koira?
olet ja monille naisille tekisi hyvää ensin kasvattaa oman lajin edustaja "yhteiskuntakelpoiseksi" ennen vieraalla lajilla kokeilemista. Mutta on se tietty ihmistyyppi, joka voi ottaa sen unelmiensa koiran heti ensimmäiseksi.
Kaikista ei ole kouluttamaan ja aktivoimaan hyvin vaativia rotuja. Kaikista ei myöskään ole tekemään samoin hyvin pehmeiden koirien kanssa. Yhtälailla pehmeämpi koira menee pilalle ja kärsii, jos sitä koulutetaan väärillä keinoin.
Tutustukaa aina siihen rotuun juurta jaksain, eritoten sen terveys, koulutettavuus, aktivointi jne. Ei vain turkinhoito ja näyttelyjuoksut vaikka nekin toki ovat tärkeitä. Ja ennenkaikkea miettikää mihin teillä itsellä omistajana oiekasti rahkeet riittää.
Eikös kaikki rodut sovi kenelle tahansa kunhan niitä ei oteta lapsen tilalle tai 'lapseksi' ? Mielestäni ongelma on siinä että ihmiset eivät tajua et koiran pitää saada olla koira, ei kissa, ei ihminen ei marsu. Katsoin ohjelmaa (yhdysvalloista) ja joku nainen oli ottanut chihun koska se oli pieni ja luuli chihun käyttäytyvän kuin KISSA. Voi vittuku ihmiset on tyhmiä.