ajattelin ensin olla kirjoittamatta tänne,koska tuli tunne joidenkin viestien vastauksista,että suurin osa heittää "provona tehty""oot liian nuori" ja muutenkin arvostelee miltei jokaista teiniäitiä. mielestäni äidiksi ryhtymiseen ei tarvitse sitä sopivaa n."25"v,koulut takana,naimisissa,iso asunto ja perunamaa.enkä puhu omasta puolestani. olen alkuvaiheessa vasta raskaana ja olen -93 syntynyt,seurustellut jo pitkään samanikäisen poikaystäväni kanssa.raskaus on tervetullut iästä huolimatta,molemmat osapuolet kokevat olevansa valmiita.emmekä todellakaan hyväksikäytä vanhempiamme,meillä ei ole siihen mahdollisuutta.mieheni molemmat vanhemmat ovat kuolleet,minulla molemmat ovat alkoholisteja,olen asunut kolme vuotta siskoni kanssa,joka on oheishuoltajani ja hän tukee meitä koko raskauden ajan ja sen jälkeen.hänellä on itsellään kolme lasta,ja olen saanut oppia kyllä livenä oppia aika paljon kasvatuksesta.olen ostanut vauvva,-ja odotuskirjoja muutaman,jotka olen lukenut.lapsi on todella toivottu.nimet on päätetty,kummit,tulevaisuus.mieheni käy töissä (kyllä,ei ole ammattia,oppisopimuksella ensin mutta sai vakituisen paikan.)ja minä olen työharjoittelussa siihen asti joten kyllä kaikki ylimääräiset killingit tulee säästöön,ettei tarvitse sossuun astella.verorahat voi käyttää viisaamminkin.tiukkaa tulee olemaan mutta kyllä kun oikein osaa sijottaa pennit niin pärjää. haluaisin mielipiteitä,mikä on oikeasti "vanhemmuuden ikä",ei se minusta ole paha jos on jo 17-vuotiaana kasvanut aikuiseksi ja valmis ottamaan vastuun itsestään ja lapsestaan,joku ei ole siihen vielä valmis 40-vuotiaanakaan,esimerkkinä omat vanhempani. saanen myös huomauttaa,kun jotkut huutelee,että baari-ikä on edessä,minulla ei ole kiinnostusta ravata baareissa ja saada sama tauti kuin vanhemmillani,olen ollut kuivilla koko ikäni,miehelläni on sama ongelma.(isä joutui alkoholin uhriksi),joten baari ikävä on takana ennenkuin alkaakaan.toivotan onnea kaikille teiniäideille!
huoh
rouses_-
55793
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 55
Vanhimmat
unohdin kertoa,että kyllä yhteiseen asuntoon muutetaan kun vauva syntyy : )
Täälä vuosimallin -92 odottaja! Tsemppiä sulle kanssa! Kyllä tässä elämässä aina pärjää, kun on vain tahtoa!
Ensinnäkin -93 syntyistä ei voi kutsua mieheksi vaan POJAKSI!
Te ette vissiinkään ole koulussa ollut terveystiedon tunnilla jossa kerrotaan ehkäisystä.
Sinä et voi vielä sano oletko kasvanut aikuiseksi. Toivottavasti ymmärrät että lapsi rajottaa sun loppuelämääs seuraavat 18vuotta ja olet valmis siihen. Se on hienoa jos ei baari jutut kiinnosta mutta jos haluatte lähteä yhdessä vaikka syömään niin mihin te lapsen laitatte? Toivottavasti ette ollu lasta suunnitellu.
Sinun kirjoituksesi perusteella, veikkaisin ettet ole kovin vanha?
kyllä,terveystietoni oli arvosanalla 9,joten kyllä se ehkäisypuolikin on sieltä kerrattu moneen moneen kertaan =), toinen "sinä et coi cielä sano oletko kasvanut aikuiseksi",oli sen verran rankka lapsuus että kyllä kasvattaa ja ihan perkeleesti muuten kasvattikin.seuraavaksi varmaan itket ruoanlaitosta ? juu kyllä voin siihenkin kommentoida, ensimmäiset ruoat piti tehdä siskoille 6 vuotiaana. se oli vaan pakko kun ei omilla vanhemmilla tuntunut olevan aikaa lastenhoitoon-saati sitte elättämiseen. sillon piti vaan pärjätä,pienin sisko oli alle puoli vuotta,ja toinen -95 syntynyt. eikä se ruokapuolikaan ole mun ongelma,kyllä musta tuntuu että aika kiinni ollaan lapsessa ainakin pari vuotta,ennen ku voi edes päivähoitoon laittaa. lapsi muuttaa ihmistä ja kasvattaa vielä aikuisemmaksi,eikö itselläsi gdfgdgg onnistu lasten hankinta vai miksi noin äkäinen ? olen onnellinen jokaisen odottavan puolesta,toivottavasti "kyrpä otassa" kasvaneetkin muuttuvat....
-93,edelleen. kyllä lukutaito tuohon -87 syntyiseen luulisi jo oppineen.... :)
Sen lapsen voi ottaa mukaan sinne ravintolaan jos syömään lähtee :D Luuletko että lapsensaaminen tarkoittaa sitä että ei voi enää kämpästä poistua muualle kuin neuvolaan ja kauppaan? Ja miten se lapsi loppujen lopuksi elämää rajoittaa? Mitä ei voi tehdä lapsen saatuaan? Mikä on sellainen asia jonka äitiys sulkee pois? Kertoisitko? Minulla on nimittäin kaksin kappalein lapsia, enkä ole vielä huomannut elämäni rajoittuneen. Tosin vastahan tässä on 12v äitinä oltu, ehkä ne rajoitteet iskevät vasta myöhemmin :D Ja aikuiseksi muuten kasvetaan vasta sitten kun saa lapsen, tapahtui se sitten 17 tai 40vuotiaana.
en luule,että pitäs neljän seinän sisällä olla. ei ole vain tuo ravintoloissakaan käyminen ollut mitään jokakuukautista,hyvä jos edes kerran vuodessa sinne eksyy.. kotonakin saa ruokaa.
Hei sinulle joka sanoit, että lapsi rajoittaa elämää 18 vuotta. Sinulla ei ilmeisesti tuo oma järki kovin hyvin leikkaa, jos meinaat että vanhemmuus loppuu siihen, kun lapsi täyttää 18.
Ja 17-vuotias ei ole enää poika, vaan nuori miehenalku.
Ja sinun sisällön lukutaidolla...
äiti87 vastasi gdfgdgg:lle
Huomaatko nuo viivat, jotka reunassa kulkevat?
hei rouses, älä välitä näistä kaikki tietävistä naisista, jotka vaan nälvii ja kertoo kuinka rankkaa, masentavaa, ei omaa aikaa ollenkaan, et pärjää, olet liian nuori..jne..tyyliin. Minä olen 20 v, minulla on tällä hetkellä suloinen tyttö (1,5v) ja toinen on tuloillaan ( rv19) kummatkin suunniteltuja. Olen aina halunnut lapset nuorina..jotkut haluu maalariksi, minä äidiksi :) Ammattia minulla ei ole, mutta kouluun vielä menen 1-2 v päästä :) mieheni on 30v vakityöpaikassa :) asunto on jne..mielestäni kaikki hyvin, niinkun puheittesi mukaan sinullakin :) Kerroit sinun miehesi ja omasi vanhemmista.. eli heiltä et vissiin apua saa, mut toki sinulla voi olla muita apujoukkoja..esim täti, serkku, eno, siskosi yms. :) tuskin täysin yksin olette. Joten etteköhän te ravintolaan pääse joskus illalliselle myös :) Mutta mukavaa on ottaa lapsi myös mukaan ravintolaan :) minua ei ole rajoittanut tyttöni oikeastaan kovin kummosesti..alussa piti aina miettiä millon pikkunen rupeaa unille, syöttö ajat yms.. jos menimme jonnekkin..kaikkeen tottuu :)) mä olen ainakin paljon onnellisempi kun on lapsia :) rankkaa minulla ei juurikaan ole ollut, erityisemmin. Pieniä väsymystä toki, joskus huonompia päiviä, lapsi kiukkuaa jne..mutta se on normaalia :) Onnea odotukseen kyllä sä pärjäät :)
Älkää hyvät ihmiset raahatko niitä lapsia ravintolaan huutamaan. Muut ihmiset tulee sinne nauttimaan ja rentoutumaan, ei melusaastetta kuuntelemaan! Ketuttaa tollanen ettei toisia huomioida sitten yhtään
Kiitos, joku korjasikin rouses-_:n virheen.
Viivat viivat. Tarkkaile niitä ja mieti mihin tekstiin se vastaus on. ;)
:D :D ainiin kun ravintolat on tarkoitettu vain perheettömille :D
öö tota ?? kyllä ne keski ikäset vanhemmatkin käy joskus yhdessä syömässä ?? miksei nuoremmatkin ??
Hmm.. Poikaystävälläsi ei ole ammattia, mutta kävi koulun oppisopimuksella ? Silloihan hänellä kyllä pitäisi jo olla ammatti.. Ja jos hänkin on -93, niin ei ole millään voinut vielä käydä koko koulutusta.. Ei sitä vuodessa valmistu opparillakaan.. Vai tarkoitatko, että lopetti oppisopimuksella saadessaan vakipaikan ? Sen ymmärrän kyllä..
Tottahan se on, että olet vielä kovin nuori.. 17, ei ole edes täysi-ikäinen.. Mutta itse tiedän kokemuksella myös, että vanhemman alkoholismi on kasvattava kokemus.. Itseäni ei ole kiinnostanut tuo kännääminen ja baareissa juoksentelu vaikka ikää onkin 20..
Uskon kyllä, että sinusta on äidiksi, vaikka oletkin nuori.. Monet vanhemmatkaan ei osaa olla kunnollisia vanhempia.. Ei se todellakaan ikää katso, että kuka on hyvä vanhempi ! Vaikutat odottavasi innolla ja se on positiivista.. Onnea loppu odotukseen !
töihin oppisopparilla mutta sai vakituisen paikan joten siksi jäi koulu kesken :) kyllä,kiitos myönteisestä palautteesta :) ja onnea-92 odottavallekkin =))!
Täällä yksi 18-vuotias odottaja, laskettu aika heinäkuussa. Kyllä se lapsen saaminen varmasti kasvattaa ihan jokaista iästä riippumatta.. Ja itse olen nyt jo odotusaikana saanut jonkinlaista tuntumaa siihen (en siis tietenkään voi tietää minkälaista se lapsen kanssa eläminen sitten on, mutta paljon voi jo päässä kuvitella ja miettiä kun niin monia tunteita ja ajatuksia käy väkisinkin läpi näin isoon elämänmuutokseen valmistuessa..) Minulla myös paljon aiempaa kokemusta lapsen hoidosta, vaikkapa ei se tietenkään kerro mitään oman lapsen hoidosta ja kasvatuksesta. Oma lapsi se sitoo sitten ihan eritavalla itseensä monin tavoin.. Suuri muutos elämään se lapsen saaminen on ihan kaikille oli sitten ikä mikä tahansa, siitä on turha kiistellä.. Olen ihan varma että varsinkin ensimmäisen lapsen odotus/syntymä ja sen jälkeinen elämä on ihan kaikille yhtä ihmetystä ja uuden oppimista. Vanhemmuuteen kasvetaan, ei missään koulussa tai kirjoissa kerrota kuinka olla vanhempi.. Mulla on semmonen periaate, että kunhan oma elämä on kunnossa (talous yms. kaikki muu) jotta pystyy lapsesta ja itsestään huolehtimaan on ensisijainen edellytys sille että kannattaa lapsia alkaa hankkimaan. Moni asia voi vielä aloittaja sinutkin yllättää, aina ei ehkä niin positiivisella tavalla, joten liian mustavalkoista tulevaisuutta ei kannata kuvitella, kuten et varmaan teekään, ainakaan kirjotuksistasi päätellen.. Mutta kuten sanottua, mistä sitä voisikaan kaikkea etukäteen tietää.. Elämä on yllätyksiä täynnä. Kaikkea hyvää sinulle lapsen odotukseen ja ennekaikkea voimia ja tsemppiä ;)
kyllä, eletään päivä kerrallaan : ) onnea sinullekkin !! :)
Moikka!
Itse olen myös -93 ja raskaana, rv 12 meneillään nyt. Tilanne on muutenkin aika sama kun sulla, tosi hyvä parisuhde menossa ja näin. Asun poikaystävän kanssa kahdestaan, koska käydään molemmat lukiota paikkakunnalla, joka ei ole meidän kotikaupunki. En tosin tiedä, haluanko pitää lapsen vai antaa adoptioon. Aborttia en kuitenkaan tee. Olisi kiva vaihdella teiden muiden kanssa kuulumisia!
täältä saa aika paljon loppujen lopuksi vain surkeaa arvostelua ja kritiikkiä.. liekö sitten muilla liian pitkä nuoruus vai eikö vieläkään valmiita ottamaan vastuuuta... mutta kiva,että saman ikäinen odottaja : ) adoptio on varmasti raskas askel, mutta en osaa sanoa enempää,kuin,että kannattaa kuunnella omaa sydäntä,minne se vie,vaikka tie olisikin raskas. itse en kuitenkaan voisi antaa lasta pois mistään hinnasta,mutta voimia mitä ikinä päätätkään ! : )
Sepä se.. Jos on 30-v ja lapseton, niin mielestäni se kertoo juurikin siitä ettei ko. ihminen ole itse vielä valmis ottamaan vastuuta muusta kuin itsestään, joka on sen ikäiseltä melko huono saavutus. Ensisynnyttäjien keksi-ikä on luultavasti vuonna 2020 40-vuotta, koska tällä hetkellä se on juurikin 30-v tienoilla. Ei sitä lapsien tekoa ennenkään jätetty noin myöhäiseksi, ehkä siksi lapsien lukumäärätkin ovat suurempia kuin nykyään. Hyvä vain jos löytyy näitä nuoria, jotka eivät turhaan altista lasta mahdollisille sairauksille, joita voi esiintyä vanhemmissä ikäluokissa.
juuh, mulla on tämmönen opus kuin " desmond morris-vauva" nenän alla tälläkin hetkellä. tässä lukee ihan selvästi että "sikiöllä on parhaat mahdollisuudet selvitä, kun äiti on 22-vuotias. Sikiön kuoleman todennäköisyys on pienin- vain 12 tuhannesta."
Minun mielestäni on hullua jättää ensimmäisen lapsen tekeminen 40-ikävuoden korville. Synnytys on riskialttiimpaa myöhemmin, sekä äidille että vauvalle! Miksi ihmeessä kukaan haluaisi tietoisesti aiheuttaa mahdollista haittaa itselleen, saati lapselle?
Mielestäni "oikea ikä" ensisynnyttäjälle on jotain 19-26 väliltä.
ei se hyvä vanhemmuus iästä kiinni oo.ite oon 93 vuonna syntyny ja meillä on 8kk ikäinen tyttö :) päivääkään en oo katunu ja hyvin oon lasta hoitanu vaik oonki teinimamma.tiedän monia yli 30v äitejä jotka hoitaa paljon huonommin lapsiaan.älä välitä arvostelusta,muaki moni arvosteli ku olin raskaana mut nyt on nähny että oon ihan yhtä hyvä äiti kun muutki..nauti raskaudestasi ja nauti vauvasta kun se syntyy :) mitään sen rakkaampaa ja ihanempaa ei voi olla
kyllä nautin !! nautin jo tällä hetkellä ja ihana tietää ja tuntea,kuinka vaavi kasvaa masussa :) en minäkään kadu,sanoin joskus ala-asteella,että haluan lapsen 16-vuotiaana..en tosin nyt ajatellut,että kun sanoin niin ensimmäisellä luokalla,on niin tehtävä. olemme vain poikaystäväni kanssa valmiita tähän ja uskon että lapsella tulee olemaan hyvät oltavat,kuitenkin rakastavat vanhemmat : )
:)
Onnea koko sylin täydeltä sinulle!!!
Minusta olet hieman liian nuori alottamaan vauva-arkea. Itsehän te sen tietysti päätätte ja toivottavasti pärjäätte hyvin. Odotukset voivat silti olla jotain muuta kuin reaali-arki vauvan kanssa.
Ja olen sen puolella, että rahaa kannattaa kerätä tai olla töissä vakinaisesti, tai edes hyvät työllisyysnäkymät omalla alalla, koska rahojen kanssa tulee olemaan tiukkaa, !vaikka eihän se onnellisuutta tee, helpottaa vaan todella paljon, jos ne asiat on ok.
Itse olen 22 pian, ja sain tytön täytettyään juuri ja juuri 19v. Oltiin naimisissa ja mies käy vakitöissä. Silti meillä on ollut rahallisesti tiukkaa, asutaan rivarissa eikä säästöjä ole pystytty kerryttämään.. Helpompaa ois, jos oisin ehtinyt käymään lukion jälkeen jonkun koulun, koska töitä on vaikea saada ilman. Mutta tästä yritetään eteempäin kuitenkin.
Oikeaa ikää ei lasten saannille ole, mutta ennen äitiyttä ei osaa kuvitellakaan millasta se oikeasti on..
Entäs saako isän vanhemmat lasta tavata?
No ei 20v ole liian nuori lapsensaannille :) Varsinkin jos on täyspäinen. Siinä iässä ymmärtää jo yllättävän paljon ;)
Eivät saa.
Melko törkeää itse olen vierestä seurannut miten tuo heihin (ja isään vaikuttaa) No penikkas vaan kärsii... Syynä isän uusiko?
Sanoin että en ala syitä täällä kertomaan, koska eivät liity asiaan mitenkään. Mutta minä en todellakaan ole niin kakara etten antaisi isän tavata lasta jonkun naisen takia!! Minulla on siihen todellakin painavat syyt, ettei se suku saa olla lapseni kanssa tekemisissä. Ja minä en ole se ihmisen kanssa koskaan edes seurustellut. Mutta se siitä. Kiitos vain kun kerroit että lapseni kärsii!! HAISTA VITTU!! Siitä lapseni kärsisi jos olisi biologisen "isän" kanssa tekemisissä!!
Ja anteeksi karkea kielenkäyttö, mutta asia on minulle hieman arka.
Olen jo itse hieman sinua vanhempi äiti, mutta halusin tulla kommentoimaan. Onnea vauvasta! Minusta kertomuksesi oli ihana ja varmasti auttaa monia muita nuoria. Hienoa kuulla, että teillä menee hyvin kaikesta taustastanne huolimatta. Halusin kommentoida tästä aikuiseksi kasvamisesta.
Minusta ihmisen ei ole pakko olla vielä 16-20 vuotiaana "aikuinen" tärkeintä on että kuitenkin huolehtii teini-vanhempana lapsestaan. Siis tarkoitan tässä "aikuisella" sitä että saa vielä olla nuori ja tarvita vanhempiensa tukea, mutta siinä mielessä tietysti "aikuinen", että jättää ne juomiset ja muut hullutukset. Kyllä aikuisena kerkeää olla ihan tarpeeksi kauan elämästään, mutta kerran vaan ihminen on nuori. Eikä se ettei ole täysin itsenäinen ja aikuinen tarkoita, että olisi automaattisesti huono vanhempi. Nuori voi esim. kasvaa vanhemmuuden myötä rauhassa. Aikuisuuskin on paljon muuta kuin rahaa ja itsenäisyys, ihan niinkuin kirjoitit että toiset eivät ole aikuisia vielä 40-vuotiainakaan.
Että vanhemmuudeen myötäkö sitä kasvaa? Ehkä. Eri juttu on sitten se, onko lapsella aikaa odottaa sitä äidin kasvamista. Voi olla, että se kasvu tulee liian myöhään.
Ja miten ihmeessä ihminen voi huolehtia toisesta ellei itsekään ole iotsenäinen ja tule toimeen omien toimiensa kautta?
Taas niin tyypillistä teinifilosofiaa! Olet takuuvarmasti "hieman vanhempi äiti"...
Olettekohan te ammattia vailla olevat työttömät teiniäidit ajatelleet että mistä ne tuet ja rahat teille tulee? VEROeuroista, niiltä ihmisiltä jotka käyvät töissä ja maksavat VEROA. Ei kyllä yhtään huvittais elättää tollasii luuseriteinejä ku ei elämässään oo saanu aikaseks muuta ku panna mukulan maailmaan. Voi voi.
T. Töissäkäyvä veronmaksaja vm. -91.
Te ootte yhteiskunnan loisia, siitä ei valitettavasti pääse mihinkään. Ja me työssäkäyvät ollaan teidän isäntäeläimiä. Lisääntyvässä määrin te typerät teinit teette niitä kakaroita ennen ku on ees ammattipapereita kourassa. Sit se onki kiljuvan kakaran kanssa helppo hankkia se ammatti niikö?
Elelkää nyt aikanne siellä pilvilinnoissa, romahdus tulee vielä tapahtumaan kun kaikki ei meekkään niinku elokuvissa ja toivottavasti se romahdus tapahtuu rankalla kädellä. Tyhmyydestä saa kärsiä ihan itse.
Aatelkaas nyt jos kaikki nuoret olis tollasii mitään aikaansaamattomia luusereita et panis vaan vauvoja maailmaan ilman ammattia, työtä jne. niin millanen tää meidän Suomi olis sitten muutaman vuoden kuluttua?? Kuka niitä veroeuroja valtion yhteiseksi hyväksi tienaisi? Millä se sossu pidettäis pystyssä jotta tekin eläisitte?
Riittääkö aivokapasiteettinne miettimään kauaskantoisemmin näitä asioita?
No... Ehkä sitten jos itse saat lapsia, tulet huomaamaan kuinka itsekin nostat luuseriteinien kanssa kilpaa samoja vanhempainrahoja - ja jopa niistä joutuu maksamaan veroja. Ehkä huomaat jo nyt kauppakuittejasi katsomalla, että maksat ostoksistasi veroja, ostoksista joita myös luuseriteinit joutuvat ostamaan. Saattaa olla niinkin että kun itse makaat vanhainkodissa veronmaksajia vaivaavana luuserimummona niin vaippasi tulee vaihtamaan tällainen luuseriteinin kasvattama kakara.
Katsos niin tämä suomalainen yhteiskunta pyörii, auta ja tule autetuksi. Jos se ei neitille kelpaa niin ainahan voit muuttaa yhteiskuntaan jossa asiat hoidetaan toisin...
Btw. Itse työkseni niitä vaippoja muuten vaihtelen. Aivan, auta ja tule autetuksi. Milläs tavalla nämä kakaria maailmaan panevat luuseriteinit auttavat yhteiskuntaamme, kysynpä vaan?
Laiskoja persläpiä ne on kaikki. Ei kiinnosta koulut, ei työt, tehdäänpä lapsi.
Sinä lienet jonkun luuseriteinin äiti ja nyt kovasti taidan puolustella pientä kullanmuruasi joka pilasi elämänsä omaa tyhmyttään? Tuitui vaan joo.
teiniäidit saa tasan samat tuet kuin vanhemmatkin työssäkäyvät äidit!! äitiyspäivärähä, lapsilisä. TASAN SAMAT TUET!! Ja yleensä asumistuki.
vittu ettätäytyy olla katkera kun tulee tänne mussuttamaan jostain tuista! sinä maksat niitä veroja vaikka maailmassa ei olisi ensimmäistäkään teiniäitiä.
ja ihan vaan sulle tiedoks vatipää myös äitiyspäivärahasta menee VEROA!!!!
Ja lapsen hoitaminen 24/7 ei ole täyttä työtä!!!!!!! Kokeileppa kuukausi!!
Kyllä ottaa päähän tollaset mulkut! Älä sitte ite tee lapsia nuorena jos se on sun mielestä väärin! Mut meitä on moneen junaan. Mut sä olet näköjään jääny laiturille!
Äitiyspäivärahan koko riippuu siitä, kuinka paljon palkkaa olet saanut.
Asumistukea saat, jos olet siihen oikeutettu. Tulosi ovat silloin luultavasti pienet.
Tokihan se on poissuljettu vaihtoehto, että vanhemmat kävisivät työssä ja maksaisivat asumisensa itse...
Nii mutta kun vauva on pieni niin äiti ei ainakaan silloin käy töissä.
Ja joo tiedän että se riippuu siitä kauan on ollut töissä ja palkkaa saanut. Mutta joka tapauksessa samat tuet! Ja koska minä olen yksin niin ei ole miestä kuka kävisi töissä ja maksaisi asumisen.
Mutta joka tapauksessa sitä veroa maksetaan.
No siis mie oon kyl vahvasti sitä vastaan et nuoret teinit joilla ei ole ammattia, ei vakityötä, ei mitään käytännössä rupeevat niitä mukuloita maailmaan työntämään!
eiköhän se oikee marssijärjestys ole se et ensin elämä kuntoon(työ, ammatti, jne..) ja sitte vasta niitä lapsia tekemään! Sillä kyllä ihminen on oikein hyässä iässä jos 30v tai sitä luokkaa tekee sen lapsen! :) että ei se siitä oo kii etteikö muka 30v sais enää lapsia tai että ne muka syntyis sairaina! Ihan samalla tavalla terveenä ne syntyy ku joku 17 v mukulan pyöräyttäjä! Ja tuo et 30 v vaikka vasta aloittaa ku on elämä muuten kunnossa ni kerkee oikein hyvin viel useamman lapsen tekemään, siitä se ei oo kiinni!
Ja onpahan ainakin turvattu lapsuus pienellä ku molemmat töissä, tajuaa oikeesta elämästä jo jotain ja on todella jotain annettavaakin sille lapselle, toisin ku näillä teineillä jotka nyt tekee lapsen sen takia et "pakko tehdä nyt et vielä kerkee, muusta viis". !!
Miten se sun elämään vaikuttaa jos joku muu tekee lapsen nuorena?!
Ei kukaan oo sanonu että sun niitä mukuloita tarvii tehä ikinä jos siltä tuntuu.
Suomessa on jo aivan riittävästi ongelmissa olevia perheitä ja huostaanotettuja lapsia.
Kun kasvatus ei onnistu, koko yhteiskunta viime kädessä oireilee.
Kun lapsia aletaan tehdä MäHaluun!-filosofialla, seuraukset ovat useimmiten surulliset. Jo parin vuoden odottelu voisi joskus olla kasvattavaa ja ajatus siitä, että se "vakaa" vuoden seurustelusuhde ei ehkä riitäkään, vois olla harkinnanarvoinen.
kyllä! näinhän se menee !on aivan sama, oletko töissä vai työtön, joudut kuitenkin pakolla maksamaan veroja jopa kaupassa käydessä,että ei se ihan vaan teiltä töissäkäyvitltä vaan suju...KAIKKI maksaa veroja,jopa teinit
ne lapset tehdään oli ikä mikä hyvänsä sillä "mä haluun, tai me halutaan" periaatteella.
miksei vakaa vuoden mittainen seurustelusuhde riitä lapsensaantiin, saavathan ne jotkut 30 vuotiaat baariruusukkeet niitä jopa yhden yön jutuista, loistavaa. kumpi on mukavempaa kertoa lapselle, se että miten äitisi seurusteli n puolivuotta ennenkuin alkoi odottamaan sinua, vai se että äiti lähti pikkuhiprakassa baariin ja eksyi jonkun peran matkaan ja siinä se.
lisäksi minua pännii tuo, kun joka asiassa toitotetaan "ETKÖ OLE OLLUT HEREILLÄ TERVEYSTIEDON TUNNEILLA, KÄYTÄ EHKÄISYÄ"
OK. Tukia siis tulee. Onko nyt niin vaikea ymmärtää sitä, että suuret määrät varsinkin yh-perheistä ovat silti SUURISSA VAIKEUKSISSA?
Ihminen saattaa haluta mitä erilaisimpia asioita! Kaikkia niitä ei vain ehkä ole mahdollista saada. On myös asioita, joiden hankkimisen voi siirtää tuonnemmaksi, tilanteeseen, jossa asiat oikeasti kykenee hallitsemaan.
Teiniäitien vertailu yhden illan hoitojensa seurauksena raskaaksi tuleviin baarikärpäsiin on lapsellista. Ihminen voi olla vastuuton torvi, olipa hänen ikänsä mikä tahansa. Lisäksi nämä "kolmekymppiset" ovat joka tapauksessa täysi-ikäisiä ja itse vastuussa teoistaan.
Lyhyt, hutera seurustelusuhde ei useimmiten ole järkevä perusta perheen perustamiselle minkään ikäisellä. Teinillä kysymyksessä kuitenkin on tämänkin asian suhteen eri tilanne: usein sitä perspektiiviä arvioida tilannetta kokonaisvaltaisesti ei vain ole! Vertailukohtia ei ole ja ymmärrystä siitä, mitä seurustelu edes tarkoittaa, ei ole. Kuvitelmat siitä, että lapsen tulo ei mitään haittaa, vaikkei pari ehkä ole ikinä edes asunut yhdessä, ovat todella haihattelua!
Mainitsemani MäHäluun-filosofia tarkoittaa sitä kaikille aikuisille tuttua lasten toimintaa, jossa mitä moninaisimpia asioita haluava lapsi kinuaa juuri tuohon "Mutta Kun Mä Haluun"-tyyliin. Halun kohteena voi olla lähes mikä tahansa tavara tai asia ja se, onko kyseisen jutun hankkiminen mahdollista, ei paljoa purista. Samalle realismin puutteele perustuu teinienkin kuvitelma itsestään kasvattajina. Ei aina, mutta turhan usein.
Hohhoijaa itelles!! Mene vinkumaan jonnekkin missä sun asioilla on jotain painoarvoa! Sinun vikisemisesi täällä ei auta ketään eikä muuta kenenkään mieltä. Toivottavasti et saa itse ikinä lapsia!
Minulla on jälkikasvua ja aikuisina pystymme itse jälkikasvustamme huolehtimaankin.
Siitä vinkumisesta suurimman osan keskitän kasvatustyöhön kotona, jotta se ei vaikkapa nyt sitten teinityttösen raskaaksi päätymiseen johtaisi.
Tämä on keskustelupalsta ja suosittelen sinullekin keskustelemaan opettelemista. Kanssasi eri mieltä olevan kirjoittajan suorasanainen haukkuminen ei sekään pitkälle vie. Voit mieluummin vaikka kumota kirjoitukseni ne kohdat, jotka eivät totta ole.
"Sinä lienet jonkun luuseriteinin äiti ja nyt kovasti taidan puolustella pientä kullanmuruasi joka pilasi elämänsä omaa tyhmyttään?" Heh, en minä nyt niin vanha ole, ja lapsenikin alle 2v. Sen verran sinua vanhempi ja kokeneempi kuitenkin, että voin vain hymyillä maailmankatsomuksellesi. Kerro minulle, jos kahdella kolmekymppisellä on ammatti, työ ja lapset eri järjestyksessä hankittuna, miksi toinen on luuseri? Äläkä nyt vaan sano kuvittelevasi etteikö lasten hankinta työelämässä maksaisi mitään. Sossupummejakin löytyy joka yhteiskuntaluokasta, mutta jokaisessa niistä enemmistölle se on väliaikaista.
Rupesin vaan miettimään eikö kukaan teini (anteeksi sanavalintani) ajattele kuin minä? Itsellä on joo opiskelut pahasti yhä kesken mutta sitä en koe haittaavaksi tekijäksi, mutta itse haluan tietää arvostatteko te avioliittoa? Ja oletteko menossa naimisiin? Omasta mielestä (tällaiseksi minut on kasvatettu) olisi hyvä jos vanhemmat olisi naimisissa keskenään.
Tiedän että alaikäiselle se on hankalaa, mutta ei mahdotonta.
Minäkin luulin ensimmäisen kerran 15- vuotiaana olevani aikuinen, koska aloitin osa-aika työni. Siitä on nyt viisi vuotta ja voin sanoa että olen typeristä mielipiteistäni kypsynyt.Silloin olin aikuinen, koska tupakoin. Minustakin tulee äiti pian ja olen lapsen kanssa yksin.Olen myöskin neuvolan ja monen muun tahon mielestä liian nuori.Välillä mietin itsekin olevani liian nuori, kun mietin niitä aikoja jotka vietin täysin vapaasti tehden mitä haluan rahoilla joita opiskelun lomassa ansaitsin.Välillä huomaan, kuinka paljon haluaisin käyttäytyä niin taas, mutta en tule siihen pystymään enää koskaan, sillä elämässäni on tästä lähtien erilaiset huolet.Olen kuitenkin tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen, vaikka minulla ei juurikaan ole ihmisiä, jotka auttaisivat minua. Sinä et saanut edes koskaan kokea noita asioita, joita minä sain. Minulla on kuitenkin ammatti ja löydän toivottavasti töitä tämän "loman" jälkeen jona olen lapseni kanssa kotona. Oletko sinä miettinyt, mitä sinä teet, jos lapsesi isälle tapahtuu jotain hirveää tai hän lähtee?Muuttaa mielensä, kuten teinipojilla on tapana?Saa ajokortin, hurjastelee talvipakkasella, kuolee tai vammautuu? Minun lapseni isä muutti mielensä, vaikka oli 27- vuotias. Miten sinä elätät lapsesi? Miten sinä takaat lapsellesi kaiken sen mitä hän tarvitsee? Ja hän tarvitsee paljon asioita, joita on nuorella iällä vaikea antaa. Suomen tuet ovat NIIN MAHDOTTOMAN pieniä. Kuulostaa siltä että olet joutunut elämään huonoissa oloissa koko ikäsi. Haluatko viettää elämääsi köyhyysrajan alapuolella, jatkuvasti huolehtien, ikinä ei ole vara mihinkään, kavereita ei näe koskaan..Aborttiin en sinua missään nimessä kehottaisi, sillä se on minun oikeuskäsitystäni vastaan. Kenellekkään ei pitäisi kehottaa aborttia eikä siihen pitäisi painostaa nuoren iän takia. Mutta lapsesi voisi silti saada aikuisen äidin. Näille tukirahoista meuhkaajille naureskelen räkäisesti. Suomessa ei VARMASTI ole liikaa lapsia! Hyvinvointiyhteiskunnan mittarina voi pitää sitä, miten hyvää huolta se pitää heikoista jäsenistään. Seuraavaksi varmaan pitäisi mummon ampua, ettei tarvi niiden lääkekustannuksissa auttaa. Miettikääpä hetki, onko nuo TUET kuitenkaan niin suuria, että niillä kovin juhlavaa elämää saisi.
Surullista, että aloittaja on saanut huonot kortit elämässään ja joutunut kasvamaan aikuisuuteen noin nuorena. Toivon teille ja lapselle kaikkea hyvää. Mutta se on lapsen ÄITI joka teiniraskauksissa yleensä lapsesta huolehtii, ei ISÄ. Varaudu siihen, että hän juoksee toisten helmojen perään heti kun lapsi on syntynyt ja hän tajuaa, ettei se olekaan ruusuilla tanssimista. Nuoret pojat ovat usein petollisia ja julmia . Eikä ne ikää myöten parane.