on tullut vierailtua ja erääseen seikkaan tullut kiinnitettyä huomiota,nimittäin
lässytys ruokapöydässä.
Onko näin ettei ruokaa suuhunsa työntävä maiskuttelija huomaa lässyttävänsä,
vieläpä varsin äänekkäästi. Ja se juoman kulauttelu olipa litku mitä tahansa, nielaisu
äänet kantavat varsin voimakkaasti. Ei sellaista henkilöä vastapäätä ruokapöytään suvaitse
monikaan,lopuksi vielä kuuman kahvin hörppimisestä on se vaan ääliömäisen tyhmää
kulautella kurnuttelemalla äänekkäästi hörppien!
Mikähän olisi kohteliain tapa huomauttaa tuollaisille aikuisille ihmisille, heidän
poikkeavista pöytätavoistaan joita ei edes itse huomata?
lässytys ruokapöydässä.
Onko näin ettei ruokaa suuhunsa työntävä maiskuttelija huomaa lässyttävänsä,
vieläpä varsin äänekkäästi. Ja se juoman kulauttelu olipa litku mitä tahansa, nielaisu
äänet kantavat varsin voimakkaasti. Ei sellaista henkilöä vastapäätä ruokapöytään suvaitse
monikaan,lopuksi vielä kuuman kahvin hörppimisestä on se vaan ääliömäisen tyhmää
kulautella kurnuttelemalla äänekkäästi hörppien!
Mikähän olisi kohteliain tapa huomauttaa tuollaisille aikuisille ihmisille, heidän
poikkeavista pöytätavoistaan joita ei edes itse huomata?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sitä sanotaan mässyttämiseksi, ei lässyttämiseksi.
Ihan kauhean raivostuttava tapa, samoin kuin suu auki syöminen. Huvittaa jotkut sukulaiset, jotka on olevinaan muka niin hienoja ja silti syövät typerän näköisinä suu auki katse tyhjänä kuin jollakin retardilla mässytysäänen tehostaessa idiootin näköistä vaikutelmaa.
Tuo on niin totta. Minulle on ainakin lapsena taottu "metrihalolla kaaliin", että ruoka suussa ei puhuta ja muutenkin ihan hyviä ruokatapoja. Tuolla aloittaja kysyi, mikä on oikea tapa huomauttaa asiasta. Sanoisin, että ainoastaan oma sivistynyt esimerkki. Ja voihan sitä jossain tilanteessa lohkaista käsi suun edessä, että "anteeksi, mutta en puhu mielelläni ruoka suussa" tms., kauniisti ja kohteliaasti. Harvemmin noihin törmää, mutta kyllä kieltämättä vatsaa vääntää ja ihmettelen, mitä kullekin on kotona opetettu.