Viimmeset kuukaudet on ollut todellista tuskaa, takana reilu vuoden takainen lapsen masennuksen diagnoosi.Kait tää vuosi oon joutunut jotenkin vaan patoon pahan olon ja tuskan sisälleni, pakko ollut vaan jaksaa ja jaksaa. Lapsella menee jo suht hyvin, lääkitys ja terapia auttoi. Mutta ittelle en tunnu saavan apua, kyyneleet voi tulla koska vain ilman syytäkin tuntuu siltä.Olen pahalla tuulella koko ajan, tuska riipii sielua niin että... Syön koko ajan, ostan tavaraa jos se helpottais hah hah. niin varmaan , mikään ei auta. Nukun huonosti, heräilen kymneiä ja kymmeniä kertoja yössä.Aamulla olen niin väsynyt että voisin itkeä, töissä teen vaan sen mitä on pakko ja kotona myös. Kesälomaa odottelen, monta viikkoa siihenkin.enkä usko et se auttaa sitten kuitenkaan, en tahdo jaksaa elää enää. mutta pelkuri en uskalla edes lopettaa elämääni!!!!!!!!!!!!
paha olla.....
nyyskyri
0145
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.