Jotenki olis kiva tietää minkä ikäistä porukkaa täällä kirjoittelee. Ihan vaan siks kun ainakin mulle jo tää kirjottaminen on ollu iso kynnys kun toisia tuntuu vaivaavan jos joku kirjoittaa tuntemuksiaan. Monasti on sit vastailtu että ei kukaan halua lukea mitään itsesääli-lurituksia ym. Mutta joka tapauksessa mä nyt päätin kuitenkin kirjoitella -ihan vaan omia tuntemuksiani, ilman itsesääliä.
Mä olen siis jo vähä vanhempi ja vuodet vaan on menneet ilman pidempi aikaisia kumppaneita. Joskus parikymppisenä kerran kännipäissään pussailtiin likkakaverin kanssa mutta se jäi siihen. Kieltämättä siitä ei jääny yhtään huonot muistot ;-). Mutta kapakoissa ym yritettiin kyl miehiä iskeä. Ja tuli niiden kanssa oltuakin, mutta ei ikinä mitenkään kovin pitkäaikaisesti. Ne suhteet vaan lopahti. Niistä tuntui aina niinku puuttuvan se jokin. Sukujuhlissa sai aina pelätä kun aloittelivat kyselyn että koskas niitä lapsia alkaa tulla jne. Kunnes meni tarpeeks vuosia niin että tajusivat ettei niitä tule. Ja kun ei noi miessuhteet ottaneet onnistuakseen (siis myös seksi) niin sekin jäi. Tuli kerättyä itelleen niin paljon kiireitä ettei ehtiny/ tai halunnu edes ajatella yksin oloa. Päivät vaan meni ja sitä myöten vuodet. Ja kuulkaa ihan oikeesti ilman seksiäkin tulee toimeen kun ei ajattele asiaa, siis aikansa ;-). Nyt vaan on tilanne se että noin vuoden verran (oon siis aika kärsivällinen tyyppi ;-) oon miettiny että oisko yks mun tuttu sittenkin naisiin menevä. En tiedä mistä ajatus on tullut mieleen koska tää ihminen on eronnu ja sillä on aikuiset lapset. Nyt mä oon joutunu oleen vähän enemmän tän ihmisen kans tekemisissä ja mun on ollu pakko myöntää itelleni että mähän oon korvia myöten ihastunu siihen. Ja se on saanu mut ajattelemaan että mun miessuhteet on aikoinaan menneet pieleen koska mä en oikeesti niistä ehkä koskaan todella välittänykään. Mutta en mä olis kyl koskaan myöntäny lesbokaan olevani. En nyt enkä silloin -siis muille. Vaikka kai mä sitten kuitenkin oon -vai oonko.... tää mun päässä pyörii. Mä en oo koskaan ollu naisen kanssa mutta ajatus siitä...hmmmm
Eli mä haluisin kuulla onko täällä muita jo vähä vanhempia ja samanlaisessa tilanteessa olevia/olleita ja kuinka te ootte selvittäneet asiat lähinnä itellenne. Ja siis ihan asiallista keskustelua kaipaan koska mulla on näitten ajatusteni kanssa jotakuinkin pallo hukassa -hämmentävää
Mä olen siis jo vähä vanhempi ja vuodet vaan on menneet ilman pidempi aikaisia kumppaneita. Joskus parikymppisenä kerran kännipäissään pussailtiin likkakaverin kanssa mutta se jäi siihen. Kieltämättä siitä ei jääny yhtään huonot muistot ;-). Mutta kapakoissa ym yritettiin kyl miehiä iskeä. Ja tuli niiden kanssa oltuakin, mutta ei ikinä mitenkään kovin pitkäaikaisesti. Ne suhteet vaan lopahti. Niistä tuntui aina niinku puuttuvan se jokin. Sukujuhlissa sai aina pelätä kun aloittelivat kyselyn että koskas niitä lapsia alkaa tulla jne. Kunnes meni tarpeeks vuosia niin että tajusivat ettei niitä tule. Ja kun ei noi miessuhteet ottaneet onnistuakseen (siis myös seksi) niin sekin jäi. Tuli kerättyä itelleen niin paljon kiireitä ettei ehtiny/ tai halunnu edes ajatella yksin oloa. Päivät vaan meni ja sitä myöten vuodet. Ja kuulkaa ihan oikeesti ilman seksiäkin tulee toimeen kun ei ajattele asiaa, siis aikansa ;-). Nyt vaan on tilanne se että noin vuoden verran (oon siis aika kärsivällinen tyyppi ;-) oon miettiny että oisko yks mun tuttu sittenkin naisiin menevä. En tiedä mistä ajatus on tullut mieleen koska tää ihminen on eronnu ja sillä on aikuiset lapset. Nyt mä oon joutunu oleen vähän enemmän tän ihmisen kans tekemisissä ja mun on ollu pakko myöntää itelleni että mähän oon korvia myöten ihastunu siihen. Ja se on saanu mut ajattelemaan että mun miessuhteet on aikoinaan menneet pieleen koska mä en oikeesti niistä ehkä koskaan todella välittänykään. Mutta en mä olis kyl koskaan myöntäny lesbokaan olevani. En nyt enkä silloin -siis muille. Vaikka kai mä sitten kuitenkin oon -vai oonko.... tää mun päässä pyörii. Mä en oo koskaan ollu naisen kanssa mutta ajatus siitä...hmmmm
Eli mä haluisin kuulla onko täällä muita jo vähä vanhempia ja samanlaisessa tilanteessa olevia/olleita ja kuinka te ootte selvittäneet asiat lähinnä itellenne. Ja siis ihan asiallista keskustelua kaipaan koska mulla on näitten ajatusteni kanssa jotakuinkin pallo hukassa -hämmentävää
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen itse 50 jatunnistan ongelmasi vaikkei se ihan sama minulla ole ollut. Sanoisin että kyllä sinä olet ihan tarpeeksi lesbo ja kyllä kannattaa lähteä sen eronneen perään. Jos hän ei ole sinulle se se on joku toinen vaikka täältä netistä. Älä sisko hyvä hukkaa enää enempää aikaa!
... jotta tunnistais mitä toinen osapuoli ajattelee vaikka omassa mahassa vaeltelee valtava perhoslauma ...
Keskustelut ei oo liipanneet läheltä, ei miehiä -ei naisia.
Eikun nyt sulle sanotaan ettet sä mikään lesbo ole kun olet voinut miehen kanssa maata jne.... Sellaisen olen täällä huomannut. Monet kuvittelee tietävänsä millainen on pesunkestävä hetero, bi tai lesbo, koska on olemassa normit jotka sitten lokeroi nämä kaikki asiat omiin mukaviin pikku lokeroihin joihin ihmiset sitten sullotaan ja muut tulee tuomitsemaan että mikä sinä oletkaan. Unohdetaan se että tärkeintä on ihmisen oma kuvansa itsestään, se miksi ihminen itsensä kokee. Varsinkin nuorilla näkyy tälläistä ehdottomuutta asioihin, vanhemmiten asioiden käsitteleminen pehmittyy elämänkokemuksen myötä.
Kuitenkaan se seksuaalisuus ei ole niin yksioikoista kuin monet TÄYSI homoseksuaalit tai heterot kuvittelee. Vai millä selitetään se että monen vuosikymmenen jälkeen nainen tai mies avioliitossa oltuaan huomaakin olevansa homoseksuaali. En usko että tämä ihminen on ollut hetero kaikki ne vuodet mutta yksi kaunis päivä "muuttuu" homoseksuaaliksi. Kyllä se on siellä sisällä ollut aina. Kun lukee tälläisiä tarinoita, niistä ilmenee juuri sama kuin sulla. On oltu vastakkaisen sukupuolen kanssa mutta jokin siitä puuttuu, mutta se mikä se jokin on, ei itsekään ymmärrä. Kunnes se joku päivä kirkastuu ja silloin tuntuu että kaikki palaset loksahtaa kohdilleen. Sinulla taitaa se kirkastuminen olla lähellä, joko huomaat olevasi lesbo, hetero tai bi. Tai vaikkei se kirkastu, et osaakaan/halua lokeroida itseäsi johonkin luukkuun niin mitä sitten? Sinä saat ja voit ihastua kehen ikinä haluat.
Ota rohkeasti selvää mainitsemastasi naisesta, ties mitä sen kulman takana odottaa. ;)
... tuohon ehdottomuuteen tunsin itsekin täällä törmänneeni monissa kirjoituksissa ja siksi ensin mietitytti josko kirjoittais ollenkaan alunperin...
Kun mä en voi uskoa että joka ikinen olis jo alunperin tienny olevansa lesbo. Elämän matkan varrella kun saatttaa myös tapahtua jotain mikä muuttaa tilannetta. Tai sit just asiat selkiää vasta vanhemmalla iällä. Ja nyt siis just päästään takas siihen että jos/kun täällä luulis olevan ihmisiä jotka joko on samassa tilanteessa tai joskus olleet niin mitä te teitte? entä lähipiiri, miten suhtautui, kerroitteko. vai onko muita samanlaisia ku mä että asiat vaan pyörii päässä mutta vielä ei uskallus riitä siitä kenellekään puhumaan., ei edes parhaalle kaverille (joka kyllä tietää mun elämästä kaiken muun paitsi tätä)
oikein ymmärsin niin te kaksi olette ainoat jotka on puhuneet aiheesta josta syytätte meitä muita.
tarkoitus ei ollu suututtaa ketään.
tolla ehdottomuudella mä tarkoitin että joistain viesteistä täällä palstalla saa sellasen käsityksen että pitäis tietää mikä on ja olla sitten vaan sitä ja piste. siis minä oon saanu sellasen käsityksen mutta en syytä ketään. kaikilla saa olla omat mielipiteensä.
mutta kun kaikilla asiat ei välttämättä ole niin kauheen yks'oikosia niin kirjoitin noin koska mä en todellakaan halunnu vastauksia tyyliin joko oot lesbo tai sitten et.
mä olisin halunnu pohdiskella tota alkuperäistä aihetta ja kuulla miten muut on asioita selvittäneet jos on olleet samanlaisessa tilanteessa.
sun kirjoitukset (ne mitä oon lukenu) on kyl ollu ihan asiallisia, itseasiassa monet jopa loistavia.
sanoisin että sun on aika ottaa elämäsi itsellesi, sanoa että nyt on sun aika nauttia ja kokea kaikkea sitä mitä ties mistä syystä olet ennen jäänyt vaille.
Kerran se kirpaisee kun tulet kaapista ulos ja ihan varmasti saat siitä enemmän positiivista virettä elämääsi kuin mahdolliset negatiiviset. Ole rohkea, ala elämään elämääsi sellaisena kuin olet, ei siinä ole mitään hävettävää ja tälläkin palstalla olen ollut huomaavinani että on monia ikäisiäsi.
Juhannuksena on ihan varmasti jossain bileitä joihin tulee sinun ikäluokkaasi, otat niistä selvää ja sekaan vain.
Aloitat siitä ystävästäsi, kerrot hänelle että olet löytänyt itsestäsi tämän puolen joka ajattelee naisia myös romanttisesta näkökulmasta. Sen jälkeen sä jo huomaat mikä ero on siinä kun olet sanonut äänen asian, ja huomaat myös sen että se on oikeastaan ihan sama minkä vastauksen saat. Jo se että uskaltaa sanoa mitä tuntee antaa huiman tunteen siitä että vihdoin on kiinni elämässään.
yllättää itsesi ja kysyä suoraan mitä mieltä hän on naistenvälisestä rakkaudesta. Joskus on hyvä vain tehdä jokin asia, varsinkin jos on sillä rajalla että voiko ja uskaltaako. Olet huomannut että aikaa saa tuhlattua ja elettyä, mitäs jos nyt kokeilet nopeampaa lähestymistapaa. Pieni riskinottokyky tekee hyvää elämälle. Ainakaan et enään kuluttele aikaa.
Onnea tämän naisen suhteen, ja jos hän ei ole se jokin, niin älä lannistu ja lakkaa etsimästä.
kai ihan ok, kunhan eivät vaan rakasta pelkästään itseään, mikä on niin tavallista, sillä silloin se on p..seestä.
asiassa voi myös katsoa peiliin, siis jos on törmännyt liian usein naiseen joka vain särkee sydämen ja vielä samalla tavalla. Ihmisellä on käyttäytymismalli jonka mukaan hän toimii, rakkauselämä jos on koko aika persiillään on syytä miettiä minkälaisiin naisiin lankeaa ja miksi.
Se mikä sulle on niin tavallista ei esimerkiksi minulle ole, se johtunee siitä että hakeudumme erilaisten ihmisten seuraan.
Vaihtoehtoja on ja kun tunnistaa ongelman ei yleensä sen korjaaminen vaadi kuin itseltä vähän töitä. Moni tietysti ei osaa eikä ymmärrä eikä viitsi, mutta ne on sitten eri asia.