Oon vasta 21, ja on ollut jo noin vuoden ajan hirvee vauvakuume! Ajattelin ensin että kyllä se menee ohi, enhän ole ikinä edes pitänyt lapsista niin erityisen paljon.. lapsena en edes halunnut leikkiä nukeilla! Nyt kuitenkin kun näenkin lapsia, tekisi mieli rutistaa ne syliin ja sanoa että "mäki halun tällaisen! Saanko?"
Miehen kanssa ollaan jopa keksitty poika- ja tyttönimet, vauvan huoneen värit... Ja monesti ollaan puhuttu että "sitten kun meillä on vauva-". Ei hän kuitenkaan nyt tahdo lasta, se on ihan varma. Kysyin kuitenkin että jos tulee vahinko niin mites sitten, ja hänestä se olisi vain iloinen asia. Ongelmana on kuitenkin se, että eihän mulla oo edes ammatiakaan hankittuna, ja koulun käynti on varmasti vaikeata lapsen kanssa.. Enkä taida syksylläkään aloittaa mitään kun pääsykokeet menivät penkin alle... Haluaisin vain niin kovasti jo sen oman lapsen, josta huolehtia. En vain usko että se olisi juuri nyt kovin hyvä aloitus. Ollaan katottu jo siskon kanssa rattaitakin ja muita vauvatavaroita.
Mitäs sitten jos en saakkaan lasta ikinä? Jos lääkäri sanookin että mun ois pitänyt aloittaa hoidot jo aikoja sitten, ja hoidot kestää vuosia!? Se olis enemmän kuin kamalaa! Koko haave elämästäni menisi aivan pilalle... Pystyykö tämän jotenkin tutkia jo niin sanotusti etuajassa? Ehkäisis turhan yrittämisen? Ja mitä jos sanoisin vain miehelle että jätän pillerit pois ja vauva tulee jos on tullakseen? Olisiko se reilua? Ollaan oltu yhdessä jo 5 vuotta, ja asuttu jo 3. Miten saan vauvakuumeen pois mielestäni edes hetkeksi?
Miehen kanssa ollaan jopa keksitty poika- ja tyttönimet, vauvan huoneen värit... Ja monesti ollaan puhuttu että "sitten kun meillä on vauva-". Ei hän kuitenkaan nyt tahdo lasta, se on ihan varma. Kysyin kuitenkin että jos tulee vahinko niin mites sitten, ja hänestä se olisi vain iloinen asia. Ongelmana on kuitenkin se, että eihän mulla oo edes ammatiakaan hankittuna, ja koulun käynti on varmasti vaikeata lapsen kanssa.. Enkä taida syksylläkään aloittaa mitään kun pääsykokeet menivät penkin alle... Haluaisin vain niin kovasti jo sen oman lapsen, josta huolehtia. En vain usko että se olisi juuri nyt kovin hyvä aloitus. Ollaan katottu jo siskon kanssa rattaitakin ja muita vauvatavaroita.
Mitäs sitten jos en saakkaan lasta ikinä? Jos lääkäri sanookin että mun ois pitänyt aloittaa hoidot jo aikoja sitten, ja hoidot kestää vuosia!? Se olis enemmän kuin kamalaa! Koko haave elämästäni menisi aivan pilalle... Pystyykö tämän jotenkin tutkia jo niin sanotusti etuajassa? Ehkäisis turhan yrittämisen? Ja mitä jos sanoisin vain miehelle että jätän pillerit pois ja vauva tulee jos on tullakseen? Olisiko se reilua? Ollaan oltu yhdessä jo 5 vuotta, ja asuttu jo 3. Miten saan vauvakuumeen pois mielestäni edes hetkeksi?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei!
En ainakaan usko, että kohdallasi olisi vaaraa siitä että olisit aloittanut vauvanteon "liian myöhään". Jos todellakin olet 21-vuotias olet vielä hedelmällisimmilläsi muutamaan vuoteen, eli siitä ei ole vaaraa. En usko, että kukaan muu osaa neuvoa toisia sen enempää siinä milloin lapset tulisi tehdä. Syyt tehdä lapsia ovat melko yksilölliset. Tärkeimpänä pidän itse sitä, että on valmis siihen että lapsi todellakin on 24-tunnin työ ja että pienokainen on riippuvainen vahemmistaan koko ajan. Oletko itse valmis tähän? Haluatko luopua vapaa-ajastasi ja siitä ajasta jonka annat itsellesi joka päivä ja antaa sen ajan lapselle? Kyse ei ole vain vuodesta tai kahdesta, vaan oikeastaan seuraavasta 18-vuodesta. (ja senkin jälkeen lapset ovat aina lapsia vahemmillensa)
Sen sijaan neuvoisin sinua kuitenkin neuvottelemaan miehesi kanssa ehkäisyn lopettamisesta. Haluaako hän lapsia nyt? En usko että suhde voi hyvin lapsenteko prosessin elleivät molemmat osapuolet ole täysillä siinä mukana.
Miten must tuntuu et tääl on aina näit negatiivisia ihmisiä. Vaikka olenkin nuori, ei se tarkoita että olisin naivi! Ihan tiedoksi vain, en luullut että lapsen mukana tulee palautus- kuitti!!! >:(
Jokaisen on itse mietittävä miten oman elämänsä elää. Itse olen 31 (kohta 32) ja aina nuorempana sanoin kaikille että mä haluan rakentaa hyvän uran, ostaa oman kodin ja laittaa kaikki elämän perusasiat kuntoon ennen kuin alan edes MIESTÄ hankkia. Niin, elin kuten itse opetin, ja arvaas mitä? No, minulla ei ole virallisesti edes miestä. (siis olen 2 v tapallut jo samaa miestä mutta emme asu yhdessä) Kaikki muut asiat on kunnossa, oma koti, talous ja elämänkokemusta rutkasti. Mutta kaiken sen hääräämisen keskellä en edes älynnyt miestä etsiä. Joten, mikäli aika on teille kypsä ja olette itse sitä mieltä että kykenette oman lapsen hoitamaan (mielellään ilman sossun rahoja...) niin mikäs siinä. Mutta tuohon mitä sanoit, että katselette siskosi kanssa jo vauvantarvikkeita niin sen verran kritisoin: älä ruoki omaa vauvakuumettasi mikäli et sitä lasta vielä ala tehdä. Se vain pahentaa asiaa. Itse ainakin välttelen kaikkia vauvanvaateosastojakin koska en halua omaa mieltäni pahoittaa. Onneks tosin on ihania kummilapsia joita tykkään hemmotella ja ottaa hoitooni viikonloppuisin. No ainakin hyvää harjoittelua; sunkin kannattaa vaikka "lainata" jonkun kaverin lapsia niin näät millasta se sitten olisi (ainakin noin suuntaa-antavasti).
Hei aivan kuin olisin itse kirjoittanut tuon tekstin! Aivan sama tilanne siis täällä, tosin vauvakuumetta olen potenut jo noin 16-vuotiaasta asti ja ollut aina todella kiinnostunut kaikesta lapsiin ja raskauteen liittyvistä asioista.
Nyt kun olen asiaa pohtinut tarkemmin, niin mielestäni meillä Suomessa on tällä hetkellä vain yleisesti sellainen asenne, että kaiken täytyy olla täysin valmista (omakotitalo, farmariauto, rahakas työpaikka,...) ennen kuin lasta aletaan touhuamaan. Muutama ystäväni on jo äiti ja he ovat pärjänneet vallan mainiosti vauvan kanssa opiskelujen aikaan asuen kaksiossa kerrostalossa. Itse asiassa he ovat sanoneet näin päin, että opiskeluaikana lapsen kanssa on helpompaa, koska paljon voi tehdä etäopiskeluna ja tiukkoina aikoina opiskelutahtia voi höllätä. Lisäksi siinä vaiheessa kun siirrytään työelämään, pomolle voi sanoa, että lapset on ns. jo tehty, eli pelkoa jatkuvista äitiysvapaiden tarpeista ei ole. Edelleenhän naiset joutuvat jonkin verran syrjityksi työhaastatteluissa juuri siksi, että on olemassa pelko naisen perheen perustamisesta.
Minusta kuulostaa jotenkin siltä, että et yrität nyt sulloutua johonkin muottiin, ettei 21-vuotias saisi vielä saada lapsia. Kaikki me kehitymme ja kasvamme niin eri aikaan, ettei voida millään yleistää, kuka on valmis äidiksi ja kuka taas ei. Uskon, että kukaan ei ole täysin valmis milloinkaan - eikö niin, että äidiksi kasvetaan? :) Kannattaa ehkä kuitenkin pohtia, että onko tuo vauvakuumeesi ihan oikeasti vauvakuumetta vai ylipäänsä tarvetta antaa jollekin hellyyttä ja huolenpitoa, saada muutoksia elämään, kokea jotain uutta? Vähän niin kuin tarve paikata jokin aukko elämässä?
Miten niin oot vasta 21, sehän on erittäin hyvä aika saada lapsia. :) Itse oon 18, enkä oo koskaan vauvakuumetta potenu enkä lapsista mitenkää välittäny. Enkä todellakaan oo leikkiny nukeilla. :D Koulukaan ei oo vielä käyty loppuun eikä oo ammattia. Ja miehen kans ollaan oltu yhdessä 4kk, nyt kihloissa ja syksyllä naimisiin. Helmivauvva tulossa, ja ollaan todella onnellisia ja varmoja mitä halutaan. :) Lapsi on aina suuri lahja!
Siis että miehen kans VASTA 4 kk yhdessä, ei ammattia, ei koulua??? Ja eikä ilmeisesti sit oo töitäkään?? Ja tohon ootte nyt lapsen tekemässä???
HUh huh sanon minä!!!
Kyllä taas on pennut asialla joo..