totuteltu tähän pyöreään kymmeneen niin ei se tunnu oikein miltään.En tunne elämänkomuksen kasvaneen merkittävästi.Ei myöskään sairauksia ole tullut lisää.Pitäisikö tässä vaiheessa suunnata katse ylös taivaan sineen ja kiittää.Vaiko yrittää heittää muutama kärrynpyörä saadakseen aikaan muutama revähtymä.Vai pitäisikö alkaa suunnittelemaan sitä viimeistä tahtoa.Ja testamentata kehonsa yliopistolle jolloin voisi saada kiveen tekstin yliopiston käynyt.Oikein hyvää harmaata torstai huomenta.
Nyt kun on muutama kuukausi
jeriko
11301
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kun täytin viisikymmentä olin myös hyvässä jopa tuhdissakin kunnossa. Nyt kun on kulunut jo yli kymmenen vuotta siitä railakaasta heinäkuun viikonlopusta korven kätköissä voin todeta, että en ole juurikaan muuttunut viisaammaksi tai saanut henkisen herätyksen. Yhtä tyhmä olen ja yhtä kova on pääni jota tuon tuosta seinään isken.
Sairaus yllätti, ei sitä voinut edes aavistaa, tuli vain ja sitten lähti ; ) Testamenttiä ei koskaan tee liian varhain. Olen jo tehnyt selväksi viimeisen tahtoni, haluan polttohautauksen sitten kun sen aika tulee. Saattaa olla, että joitakin kehoni osia kelpaa kierrätykseen.
Oikein lupsakkaa torstai iltaa. Ollaan onnellisia kun ollaan terveitä ja huumorikin tuntuu vielä pelaavan.
terveitä ainakin jossakin määrin.Mutta kun kerran käy ja kukkuu niin hätääkös täössä.Vielä en ole ajatellut sitä viimeistä tahtoa kovinkaan vakavasti ,vaikka aika saattaisi ollakkin.Sillä eihän sitä koskaan tiedä koska tulee aika lähteä,mutta sitä ennen eletään parhaan kykynsä mukaan.Oikein hyvää perjantai huomenta.
Kyllä minä ainakin olen oppinut, ehkä myös viisastunut vuosien myötä. Ehkäpä antamaan arvoa myös muille, kuin itselleni. Itsessäänhän ei kukaan ole elämä.
Kiitollinen kai myös saa olla, että näinkin pitkän elämänkaaren on jo saanut kokea, johon on mahtunut monenlaista.
Harvalla meidän ikäisellämme on terveys 100 %:nen, mutta siitähän sanoikin jo Jorma Palo aikoinaan, ehkäpä omasta kokemuksestaan, 'Ei tarvitse olla terve ollakseen terve'. Eli, ihminen elää ja voi hyvin, sillä, mitä hänellä on.
Omaksi onnekseni saan rakkautta, ja saan sitä antaa. Saan olla kaikki kaikelleni.
Siitäkin kiitän.
Kovin on syksyinen maisema, kun sitä tästä ikkunasta katselen, mutta, uusi päivä kaiken muuttaa voi. :))
koskaan ei tiedä mitä uusi päivä tuo tullessaan.Minäkin olen kiitollinen vähistä oireistani sairastamisen alallla.Huonomminkin voisi olla.Ja kuten usein kuulee sanovan elämä opettaa.
Olet kovin kärsimätön. Luulen että viisikymppisen elinoloista ja muutoksista aiempaan voit tehdä jonkinlaisen henkilökohtaisen analyysin vasta kuusikymmentä täytettyäsi. Joten nyt vain katsele ja hämmästy, tai analysoi 40 -ikäkauttasi, se on vielä tuoreessa muistissa.
mutta jos ajattelen ettei se kuusikymmentä tulekkaan täyteen.Silloin jäisi analyysi tekemättä siispä parempi aloittaa kun on vielä jarjen ja sielun voimissaan.[ainakin omasta mielestä]Jos taas pitäisi nollata nelikymminen elämä niin se olisi varmaan mennyt tyyliin ihmeitä ei tapahdu ja niitä ei odotetakkaan.Mutta nyt on taas poistuttava koneen äärestä siispä hyvää päivän jatjoa.
Ei hätää siinäkään. Joku kymppi varmasti jää vain jälkipolvien analysoitavaksi. Odotellaan vain kaikessa rauhassa ja puuhataan niitä näitä, välttämättömiä tai joutavia, kun kerran pystytään. Muutosten miettimiselle on aikaa sitten kun ei enää tekemään pysty.
Leppoisaa päivän ja elämän jatkoa.
ei mkoskaan tiedä mitä sieltä tulevaisuuden päivistä ilmestyy.Tapanani onkin yrittää elää päivä kerrallaan ilman almanakkaa.Valaiskoon aurinko polkujasi.
Yli vuosi on mulla siihen kun se H-hetki oli, takanapäin.
Elintestamentii mulla kulkenut mukana jo yli kymmenen vuotta, muita testamentteja en ole kuin ajatellut, kun ei tuota maallista mammonaa niin kamalasti ole.
Ei se ole muuttunut elämä kummallisemmaksi tänä aikana, nyt vaan on se kausi jolloin tökitään joka puolelta vähän mutta se ei liity ikään vaan siihen että elämä tuo välillä kurjia juttuja roppakaupalla.
Viimeksi siihen ryppääseen kuului kuolemia ja sairauksia ja kaikkea muuta sälää omia ja muiden mutta nyt ihan vaan elämän ongelmia. Vaikkei nääkään kivoja ole.
Mutta systeri sanoi että kun ohi tästä pääsen niin aurinko paistaa taas.
Eli elämä jatkuu ja tuo mukanaan kaikkea, hyvää ja vähemmän hyvää.
Hyvää viikonloppua sinulle ja muille palstalaisille.
on jo neljän karvan takana viienkympin pyöreet. Miu katto tänään totuutta silmästä silmään ja ja voin sanoa et kyllä se aika silmiä aukaisevaa on. Vuoden harkinnan jälkeen hain yhden virallisen henkilötodistuksen dokumenttipakettia ihan virallislaitoksesta ja sitä ennen kävin meikittä, läpi helteen, tuuleen ja sateen valkouvaamoon ja het samantien miut istuttetiin tuoliin kirkkaiden lamppujen alle, nappasin ponnarin auki ja sain käteheni ison hohtovalkoisenmattatarjottimen ja sit hymyilemättä, katse tännepäin ja plimps, ja otetaan viellä toinen, plimps ja ... sitten lupasin ottaa kahdeksan niitä. Täytyy sannoo , et miun kauan voivoteltu ja muutaman tirautetun kyyneleen jälkeinen ajokorttikuvakin oli jotenkin enemmän mieleen. Nyt sitten oon antanu sormenjälkeni talteen, eli niistä sit maailmanlaajuiseen levitykseen aihiot.
Kun ssiu kerta pystty muutaman kärrynpyörän tekemään, niin kehotankin aloitta maan veteraaniurheilun kunniakkaan uran, ota tähtäimeks vaikka voittaa 90-vuotiaitten sarjas (..tulevaisuuves) aitajuoksusta pronssia :-)
ei aitailemaan
on varsin viehättävä.Mutta se vaatisi kyllä muutakin kun ajattelua.Toisaalta ajatukseni urheilusta voisi kiteyttää seuraavasti no kuoleehan terveempänä.Jos tilastotieteilijät ovat laskeneet miesten keskiiäksi noin 76 v saan olla onnellinen jos siihen pääsen.En kuitenkaan aijo jäädä miettimään sitä .Koska on mahdollista menehtyä niin monella muullakin tavalla kun sairauksiin.Ei muuta kun lippu korkealla kohti uutta päivää ajatuksella tämä päivä on huomisen historiaa.Oikein hyvää päivän jatkoa.