Mulla on reilusti itseäni nuorempi ystävätär. Ollaan tunnettu noin pari vuotta. Ystävyys vaan on alkanut muuttua, ainakin mun osalta, tajuttomaksi ihastukseksi. Olen kyllä ollut aistivinani ystävästäni smaa, koska hän nimenomaa haluaa olla kanssani ikäerosta huolimatta. Soittaa jos ei kuulu, ehdottaa tapaamisia jne.
Viime lauantaina kuitenkin sitten romahti. Oltiin vähän viihteellä ja otettiinkin siinä hieman, hän enemmän, koska minulle tuo alkoholi ei oikein maistu. Juteltiin moneen otteeseen henkeviä ja vaihdettiin moneen otteeseen katseita ja hymyiltiin toisillemme. Sain sanottua hänelle, että tykkään hänestä tosi paljon ja samaa vakuutti myös hän. Voi olla kuitenkin, että hän tarkoitti vain näin ystävyys mielessä. Ota siitä nyt selvää.
Juttelu eteni illan aikana mukavasti, mutta mutta... istuessamme siinä kylki kyljessä, alkoi hän tunnustaa kuinka minusta pitää. Aloin jo olla aivan pilvissä, mutta sitten tuli rysäys; Hän katsoi minua kauniisti silmiin, hymyili, oli piinaavan hetken vaiti ja sanoi: mä tykkään susta tosi paljon, anteeks vaan, mutta oot mulle kuin toinen äiti. Näin kyyneleet hänen silmissään, vaikka hän hymyili.
Tarkoittaneeko tämä nyt sitä, että minun pitäisi unohtaa tämä ystäväni siinä mielessä täysin? Ystävyyttämme en halua lopettaa.
Viime lauantaina kuitenkin sitten romahti. Oltiin vähän viihteellä ja otettiinkin siinä hieman, hän enemmän, koska minulle tuo alkoholi ei oikein maistu. Juteltiin moneen otteeseen henkeviä ja vaihdettiin moneen otteeseen katseita ja hymyiltiin toisillemme. Sain sanottua hänelle, että tykkään hänestä tosi paljon ja samaa vakuutti myös hän. Voi olla kuitenkin, että hän tarkoitti vain näin ystävyys mielessä. Ota siitä nyt selvää.
Juttelu eteni illan aikana mukavasti, mutta mutta... istuessamme siinä kylki kyljessä, alkoi hän tunnustaa kuinka minusta pitää. Aloin jo olla aivan pilvissä, mutta sitten tuli rysäys; Hän katsoi minua kauniisti silmiin, hymyili, oli piinaavan hetken vaiti ja sanoi: mä tykkään susta tosi paljon, anteeks vaan, mutta oot mulle kuin toinen äiti. Näin kyyneleet hänen silmissään, vaikka hän hymyili.
Tarkoittaneeko tämä nyt sitä, että minun pitäisi unohtaa tämä ystäväni siinä mielessä täysin? Ystävyyttämme en halua lopettaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
näe kauhean romanttisena jos joku sanoo että pitää minua toisena äitinään, en tiedä sitten sinusta mitä se saa tuntemaan mutta ehdotan että et koita hänestä ystävyyttä enempää.
Kun itse on ihastunut ottaa toisen ihan ystävänä tekemät eleet mielellään suurempana ja laittaa niihin merkityksen jonka itse haluaa nissä olevan.
Ehkä kannataa hakea naisseuraa naisista jotka pitävät naisista samalla tavalla kuin sinä, niin ei ole ainaista itsensä kiusaamista nekään asiat.
Äläkkä nyt niistä kimmalltelevista silmistä ajattele että hän suri sitä että pitää sinua vain toisena äitinään, luulen että hän oli enempikin liikuttunut siitä miten tärkeä olet hänelle ja omasta vertauksestaan äitiinsä.
Haluat varmaan jättää takaporttia, jotain syytä miksi edelleen haikailet häntä sillä silmällä mutta minusta se olisi ainoastaan väärin niin sinua kuin häntäkin kohtaan.
Melkein pystyn samaistumaan tilanteeseesi... voin melkein kuvitella, mitä raastavia tunteita käyt läpi. Kukaan muu ei tiedä, mitä ystäväsi ajattelee, mutta jotenkin kuvauksesi perusteella tuntuu, ettei hän tarkoittanut lauseellaan mitään pahaa tai tyrmätä läheisyyttänne. Ehkä sinulla vanhempana osapuolena on jotakin (ei välttämättä niin tiedostettujakaan) ennakkoluuloja itsestäsi suhteessa tähän nuorempaan ja sitten tulkitset kommentin itsesi kannalta negatiivisesti? Ehkä ystäväsi halusi vain ilmaista, kuinka syviä hänen tunteensa ovat eikä löytänyt siihen hetkeen muuta vertailukohtaa kuin äidinrakkauden? Rakkaudessa on niin monenlaisia muunnelmia ja tunteeseen sekoittuu niin monenlaisia tarpeita ja toiveita, ettei ole ihan helppoa ilmaista itseään... Älä ole maissa asian suhteen. Ainakin voit olla varma, että teidän välillänne on ihan erityisen syvä ystävyys! Koittakaa löytää tilaisuus puhua ja olkaa avoimia toisillenne. Kyllä ystävyytenne sen kestää! Tsemppiä!
Voiskohan ajatella niin, että tuo piinaava hetken hiljaisuus oliskin johtunut siitä, että hänellä olikin tarkoitus sanoa aivan jotain muuta, mutta muuttikin sitten viime hetkessä sanomisiaan. Ehkä rimakauhu iski :)
Onhan ystävyyskin ihan hyvä juttu, mutta jos on ihastunut, niin kyllähän sitä väkisinkin odottaa jotain hieman muutakin.
siis nuorempi olen.Kyllä näin on että yksi äiti riittää,OMA.Voihan olla ,että voisi onnistuakin , kun et ota
"äitimäistä" asennetta häntä kohtaa.Tarkoitan tällä esim.tuputat neuvoja jne... Kyllä aikuinen ihminen pärjää.Keskustelkaa asiasta uudestaan ja selvittäkää onko mitään tulevaisuutta vai tyydyttekö ystävyyteen.
Ei jää asia vaivaamaan kumpaakaan.
Mua ei voi olla kuin naurattamatta tämä tilanne... Ihan kuin jostain leffasta! =)
Kuvitelkaa nyt...
Hymy pyllyyn...
Vertaus "äitiin" kyllä kieltämättä tuntuu oudolta. Mutta enemmän mua mietityttää ne kyyneleet silmissä. Jos mä olisin kertomassa toiselle että pidän hänestä paljon (siinä mielessä), mä ehkä ennemmin purisin ylähuulta ja koittaisin näyttää mahdollisimman itsevarmalta sen sijaan että päästäisin kyyneleitä...
Vaikea juttu...