kun suhde on tunteiden puolesta hyvin lämmin, mutta sillä ei ole järjellä ajatellen minkään valtakunnan mahdollisuuksia jatkua pitkään/lopullisesti/forever/...elämän tilanteemme ovat kuin tuli ja vesi; tuli voi lämmittää veden mutta mitä jos vesi sammuttaa tulen?
Tämä voidaan määritellä myös niin, että tässä on kaksi aikuista vapaata ihmistä tekemässä yhdessä niin kuin hyvältä tuntuu. Kumpikaan ei hyväksikäytä toista eikä suhde ei sorra mitään muita vastuita mihinkään muuhun suuntaan. Ne hoituvat kyllä. Olemme vaan ulkomaailman mielestä mahdoton/huonosti sopiva/ällöttävä ... pari. Mutta kun itsestä ei tunnu siltä, ihmisinä meidän on tosi hyvä olla yhdessä. Nautin itse ennen kaikkea siitä, että olen tavannut ihmisen kenen kanssa ei tarvita mitään valtapelejä tyyliin "jos sä teet noin, niin munkin pitää sitten voida tehdä noin, ja sitten taas vastineeksi ..."Mä rakastan sitä kun voin vaan olla minä, eikä mun tarvi koko ajan miettiä, mitä mun tekemisistä meidän välillä seuraa, asiat vaan etenee.
Tämä voidaan laittaa otsikon Puuma-ilmiö alle; joskaan en tunne olevani kovin viehättävä/hyvin säilynyt jne. nainen, mutta ikäeromme on aika hurja. Olen koettanut miettiä, mikä minussa kiehtoo ja kyllähän se on aika ilmeinen juttu eikä se ole edes raha.
Tässä on nyt suurena vaarana,että polttaa näppinsä ja munaa itsensä muutenkin. Näppiensä polttamisella tarkoitan niin rankkaa rakastumista, että ero on hyvin raskas. Ja ero kuitenkin tulee, koska tämä ei voi jatkuakaan, pitäiskö siis ottaa järki käteen ja lähteä hyvän sään aikana, siis heti? Itsensä munaaminen tapahtuu lähinnä muiden ihmisten mielessä, muistanette muun muassa kohun Atria-mainoksesta, missä vanhempi nainen piti hauskaa nuoren miehen kanssa, joka olisi voinut ulkonäöksellisesti olla oma poika.
Jos unohdetaan Puma-ilmiö, se on jo tuomittu, paljonko suhteen alussa voi järki vaikuttaa, pitäisikö sen vaikuttaa? Meneekö tämä nyt niin, että elämästä kannattaa nauttia; kun on nauttinut jaksaa taas kärsiä eron ja yksinäisyyden vai pitäisikö kärsiä helpompi ero ja tyytyä odottamaan että vastaan kävelee joku, joka rumasti sanoen täyttää sekä järjen että tunteen kriteerit?
Tämä voidaan määritellä myös niin, että tässä on kaksi aikuista vapaata ihmistä tekemässä yhdessä niin kuin hyvältä tuntuu. Kumpikaan ei hyväksikäytä toista eikä suhde ei sorra mitään muita vastuita mihinkään muuhun suuntaan. Ne hoituvat kyllä. Olemme vaan ulkomaailman mielestä mahdoton/huonosti sopiva/ällöttävä ... pari. Mutta kun itsestä ei tunnu siltä, ihmisinä meidän on tosi hyvä olla yhdessä. Nautin itse ennen kaikkea siitä, että olen tavannut ihmisen kenen kanssa ei tarvita mitään valtapelejä tyyliin "jos sä teet noin, niin munkin pitää sitten voida tehdä noin, ja sitten taas vastineeksi ..."Mä rakastan sitä kun voin vaan olla minä, eikä mun tarvi koko ajan miettiä, mitä mun tekemisistä meidän välillä seuraa, asiat vaan etenee.
Tämä voidaan laittaa otsikon Puuma-ilmiö alle; joskaan en tunne olevani kovin viehättävä/hyvin säilynyt jne. nainen, mutta ikäeromme on aika hurja. Olen koettanut miettiä, mikä minussa kiehtoo ja kyllähän se on aika ilmeinen juttu eikä se ole edes raha.
Tässä on nyt suurena vaarana,että polttaa näppinsä ja munaa itsensä muutenkin. Näppiensä polttamisella tarkoitan niin rankkaa rakastumista, että ero on hyvin raskas. Ja ero kuitenkin tulee, koska tämä ei voi jatkuakaan, pitäiskö siis ottaa järki käteen ja lähteä hyvän sään aikana, siis heti? Itsensä munaaminen tapahtuu lähinnä muiden ihmisten mielessä, muistanette muun muassa kohun Atria-mainoksesta, missä vanhempi nainen piti hauskaa nuoren miehen kanssa, joka olisi voinut ulkonäöksellisesti olla oma poika.
Jos unohdetaan Puma-ilmiö, se on jo tuomittu, paljonko suhteen alussa voi järki vaikuttaa, pitäisikö sen vaikuttaa? Meneekö tämä nyt niin, että elämästä kannattaa nauttia; kun on nauttinut jaksaa taas kärsiä eron ja yksinäisyyden vai pitäisikö kärsiä helpompi ero ja tyytyä odottamaan että vastaan kävelee joku, joka rumasti sanoen täyttää sekä järjen että tunteen kriteerit?
Vastaukset 5
Vanhimmat
hetkistä hänen kansaan ,mutta älä suunittele mitään tulevaisuutta,jos tunnet että et kestä
sanottua "puumailuasi" unohda koko juttu. Nuori mies on aina "riski" ,sen varaan ei kantsi alkaa tunteilemaan liikaa!
riskiä ei voi mitään voittaakaan.
itse se vanhempi, nainen.
Suhde oli yksi parhaimmista, ellei paras, suhteeni ikinä.
Suhde oli niin hyvä ja täysipainoinen, että jopa eheytti minussa vanhoja kipeitä asioita, joita en tiennyt minussa olevankaan. Kerrankin sain tuntea olevani täysin rakastettu, kaikin mahdollisin tavoin.
Vaikken sitä lähtenyt hakemaankaan, yksi ihminen paransi monen tekemät haavat.
Lähdin hakemaan mukavaa iltaa. Sain elämäni parhaat puoli vuotta.
Olimme molemmat rakastuneita, ja ero oli raskas.
Mutta ei pyyhi pois kaikkea hyvää.
eli kyseessä ei ole pari vaivaista vuotta niin olet varmaan (toivon mukaan) jo ainakin nelikymppinen -> et halua yhteistä lasta?
Jos näin on, niin nauti hyvä ihminen, äläkä lopeta suhdettasi. Jos suhde loppuu niin se loppuu, ehkä se loppuu. Älä kuitenkaan lopeta onneasia koska pelkäät tulevaisuutta.
Lopeta myös murehtiminen muiden ajatuksista. Sä elät sun elämää, nauti siitä!
kommenteistanne.
Olen itse tuntenut mm. suhteen täyspainoisuuden ja tasapainoisuudenja luullut sitä lähinnä harhaksi, mutta jos joku muukin on tuntenut vastaavasti, ehkä se on mahdollista.
Nyt täytyy sitten vaan nauttia siitä,mitä saa, kommentilla "aina kun annetaan pitää ottaa" ja aloittaa aurinkoinen kesä, jollaista ei ole muutamaan vuoteen ollut.