On masentavaa seurata tätä palstaa. Aktiivisin täällä on vain tuo vainoharhainen tyyppi joka yrittää pitää tuota omaa ketjuaan hengissä. Sinänsä sekin on paremman puutteessa huvittavaa mutta siihen on jo niin väsyttävän tottunut täällä.
Missä on ne kunnon keskustelijat? Vai oletteko jo tekin kyllästyneet tuon tyypin hillumiseen täällä?
Missä on ne kunnon keskustelijat? Vai oletteko jo tekin kyllästyneet tuon tyypin hillumiseen täällä?
Vastaukset 55
Vanhimmat
Totta vie alkoi kyllästyttää, kun jokainen ketju suurin piirtein meni pilalle noiden jankuttajien takia. Ei taida olla kovin hyvä sheriffikään palstalla, josko on ollenkaan mitään valvontaa. Luulisi olevan aika helppo homma paiskata pellolle huonot aloitukset ja häiriköt. Vierastan edelleen tätä koko ohjelman muutosta, ohjelman koen hankalammaksi kuin aikaisemman, mutta enpä ole vaivautunut opettelemaankaan, kun ei ole ollut niin aikaa roikkua palstalla. Elämä kun on muualla. :)
Nytkin kyllä puolierehdyksissä tulin vilkaisemaan, josko ilma on alkanut puhdistua, mutta ei taida olla puhdistunut.
Onpa todella kivaa kun sinustakin vielä kuulee!
Surkeaahan täällä on tosiaan ollut. Nyt kuitenkin alkaa näyttää jo hyvältä. Tuo häiriköintikamppanja näyttää siirtyneen ihan omalle ketjulleen ja toivottavasti pysyykin siellä.
Ei tässä ohjelman muutoksessa minusta mitään ongelmia ole kunhan valitsee tuosta "viestien esitystavasta" tuon ensimmäisen.
Minulla huvitti kovasti kun tuossa yhdessä viestissä luki että jopa Bareakin tulee ikävä. Tottahan se minustakin on. Bare sentään myönsikin jotain ja kykeni keskustelemaan asiasta joka oli kulloinkin tapetilla, eikä ryhtynyt veivaamaan juttuja omiin tarkoitusperiinsä.
Ehkä täällä vihdoin pystytään keskustelemaan asiallisesti taiteeseen liittyvistä asioista, onhan tuossa nähty jo hieman viitteitä siihen suuntaan.
Tervetuloa tinat!:)
Olipa yllättävän hauskalta tuntuvaa, että joku on jopa näköjään kaivannut. :)
En nyt eilen lukenut kuin parista aloituksesta jotain, joten en ole perillä, onko täällä asiallistakin keskustelua saatu aikaan, hyvä niin, jos on. Ehkä tässä pääsen vihdoin tutustumaan tarjontaan, kun on aikaa enemmän. Harrastusmenot ovat kesätauolla ja niitä oli meikämamma kerännyt lukujärjestykseksi asti - ja kerää jatkossakin. Täytyyhän elämässä jokin rytmi olla - eläkeläiselläkin. :)
Niinpä. Tulee ikävä BAREakin.
aina välillä tarttua johonkin aiheeseen mutta hankalaa se on kun kaikki tahtoo mennä riitelyksi ja joopas-eipäs-väittelyksi. Kyllä kenen tahansa kirjoituksiin voi vastata asiallisesti tai jättää asiallisesti vastaamatta, jos on vain kanttia olla provosoitumatta. Ei täällä ole yhtä vaan pikemminkin useita riidanhaastajia, jotka nokittelevat toisiaan ja kaivavat vanhoja velkoja esiin joka käänteessä.
Tavallisimmat aiheet ovat taidemaailman mädännäisyys, harrastelijat vastaan ammattilaiset, onko "sotku" taidetta ja miksi taiteilijoille muka pitää maksaa apurahoja. Taidemaailmassa olisi toki muutakin keskusteltavaa mutta lieneekö niin että keskivertokeskustelijalla ei kuitenkaan siitä paljon varsinaista tietoa ole vai mikä on syynä, kun aloitukset ovat kovin yksipuolisia.
Asiallisiin aloituksiin tulee yksi-kaksi lyhyehköä vastausta, provosoiviin ja riidanhaluisiin taas kehittyy pitkä eipäsjuupas-häntä, jota kukaan muu ei liene kiinnostunut seuraamaan kuin kulloisetkin riitapukarit. Usein aloitus on asiallinen, mutta se väen vängällä lipsautetaan koskemaan aivan sivuun osuvia asioita ja hankalahan sellaista on lukea, kun ei viestiä aloittaessaan tiedä, kuinka pahasti taas joku taho saa korvilleen ja millä perustein. Pitää olla aika kylmäpäinen, ettei hetken huumassa ala itsekin heittelemään teräviä "huomioita" kanssakeskustelijoista. Tuskin tätä suota mikään seriffikään jaksaisi, lienee itsekullakin parempaakin tekemistä kuten tinat sanoitkin.
Yksinkertaisesti ei vaan kannata ottaa mitään kantaa hänen juttuihinsa, ongelmhan on ihan hänen itsensä eikö vaan?
Tämän sivuston uusi järjestelmä on kaiken kaikkiaan kätevä. On oikeastaan kiva seurata tuota panikointia kun se yrittää saada tuota itse ylläpitämää ketjuaan kerta kerralla tuoreemmaks. Toivottavasti kukaan ei ota kantaa siihen. Eiköhän se huku omaan yksinkertaiseen mahdottomuuteensa.
##On oikeastaan kiva seurata tuota panikointia kun se yrittää saada tuota itse ylläpitämää ketjuaan kerta kerralla tuoreemmaks.##
Ai jaa ja minustako tuntuu siltä että sitä mainitsemaasi ketjua yritetään hivuttaa alemmaksi keinolla millä hyvänsä ja siksi kiusallani nostin sitä ylöspäin. On tietenkin toinenkin ja tärkeämpi syykin olemassa, jospa ne oikeudet viimein palautettaisiin, niin ei tarvitsisi pyytää niitä Armo yhdistyksen kautta.
Mutta onko tuon kuvottavampaa hommaa, kuin esiintyä rahan-ahneuttaan arvoilla joita ei oikeasti edusta. Ja vieläpä kristillisillä sellaisilla, minusta tuo tuntuu vähän niin kuin Jumalan hyväksikäytöltä ja mitähän ne todella uskovaiset piirit moisesta touhusta tykkäävät.
Ei kukaan jaksa tuollaista jankutusta vuodesta toiseen siinähän sairastuu kuka hyvänsä pelkästään lukemalla niitä juttuja.
Jäin pois täältä niin sain maalaukseni paljon parempaan balanssiin.
Ei silti, kyllä täältä sain myös paljon hyviä neuvoja ja tukeakin, kun työ ei oikein maistunut.
Baren ja Koulutetun ajatuksia kaipaan edelleen.
Keskustelijana en tunne olevaan kovinkaan hyvä mutta jos ammattiasioista tulee juttua niin niihin kyllä kiinnostaa osallistua. Varsinkin joissa keskustellaan väreistä, tekniikoista, aiheista ym.
Maalauksen filosofiset aiheet ei jaksa kiinnostaa koska niistä ei tule koskaan loppua, jatkuvat maailmantappiin saakka.
Ilmeisesti täällä ei ole ollut tarpeeksi kielenkantoja herättäviä tyyppejä jotta esimerkiksi Bare osallistuisi keskusteluun. Ainakin minun ajatukseni ovat olleet sellaisia joista Bare ja muutamat täällä provosoituu hyvinkin helposti. Johtuneeko siitä että olen taideopettaja. Eihän siinä mitään jos väittelyä esiintyy mutta asiat käyvät yksitoikkoiseksi ja tylsäksi jos vastaväittelijä ei anna tippaakaan siimaa ja kaikki mitä hän esittää on ainoa ja oikea totuus. Sellainen keskustelu kuolee alkuunsa, niinkuin on jo huomattu.
vanha veikko! Tallella minäkin olen ja sivusilmin seuraan palstaa, jos vaikka se järkiintyisi. Muuten yhdyn täysin tekstiisi, mutta nuo "maalauksen filosofiset aiheet"kin laajasti ja soveltaen käsiteltyinä kiinnostavat kyllä edelleen. Onhan taiteen tekeminen ja kokeminen vähintään yhtä paljon henkinen kuin fyysinen prosessi. Mutta paljon riittää juttua kyllä siitä materiaalisesta ja teknisestä puolesta, niin että kyllä niitä hyviä aloituksia saisi taas tulla.
kaikille. Tätä vaki- nimimerkkiä on kyllä vähän vaarallista käyttää, kun nuo vainoharhaiset siitä niin hilluuntuvat, että kaikki asetukset ja laitkin ovat tyhjää vaan. Varsinainen asia keskustelussa muuttui aina joksikin ammatin tai henkilökohtaiseksi parjaamiseksi. On myöskin ollut kiireitä näiden näyttelyiden järjestelyissä ja muissa ammatin asioissa, mutta hengissä ollaan sekä ruumiin että sielun voimissa.
Toi sinun 'puumerkkisi' takasi sen että sen takaa puhuttiin vain ja ainoastaan asiasta. Eri asia sitten on juuri nämä 'auktoriteettikammoiset' jotka eivät voi sietää ihmisiä jotka ovat tehneet elämäntyönsä esimerkiksi opettajina.
Sovitaanko jatkossa että emme provosoidu ollenkaan näistä elämänsä kaunaisuudelle ja ilottomuudelle pyhittäneistä persoonista. Antaa heidän elää sitä omaa 'kuumeista' ja vainoharhaista elämäänsä vaikkapa siinäkin ketjussa missä kulloinkin keskustellaan jos he niin haluavat, mutta jätetään ne vain yksinkertaisesti kommentoimatta. Minä ainakin luotan niin paljon ylläpitoon että suoranaiset henkilöön menevät loukkaukset karsitaan pois niinkuin nyt viime aikoina on onneksi tapahtunut. Se kun näyttää nyt kuitenkin siltä että minkäänlaista sheriffiä suoranaisesti me emme tule saamaan tälle palstalle. Minä, esimerkiksi olen yrittänyt sheriffiksi mutta vailla minkäänlaista vastakaikua. Syitä voi vain arvailla.
Kaiken kaikkiaan on kuitenkin kivaa että te kaikki olette nyt kuitenkin vielä edes jonkinlaisessa vedossa. Uskokaa tai älkää mutta teitä todella on kaivattu täällä!!! Nyt vain niitä kunnon aloituksia tänne niin eiköhän taas päästä väittelemään terveellä tavalla, eikö vain? Ainakin minä toivoisin keskusteluja materiaaleista ja niiden käyttäytymisestä.
"Se kun näyttää nyt kuitenkin siltä että minkäänlaista sheriffiä suoranaisesti me emme tule saamaan tälle palstalle. Minä, esimerkiksi olen yrittänyt sheriffiksi mutta vailla minkäänlaista vastakaikua. Syitä voi vain arvailla."
Ei kai niitä syitä sen kummemmin tarvitse arvailla, käytöksesi palstalla ei ole ollut sitä mitä sheriffiltä edellytetään.
Hienoa että voitte kaikki hyvin.
Sinulla kun on niin laaja tietämys taiteesta ja sen historiasta että kyllä siitä kelpaa kirjoitella.
Meikäläisellä kun ei päässä pysy kuin pipo ja sekin korviamyöten. Keskikoulusta potkivat pois viiden nelosen kera, eivät antaneet käydä viidettä luokkaa kolmatta kertaa. Kuvataide oli kuitenkin kymppi. Ja sen varjolla on tätä elämää eletty.
Surffaillesani löysin sattumalta tuollaisen blogin http://rautiola.blogspot.com/ Kyllä pitää olla miehellä hyvä sivellinkäsi ihan kateeksi käy.
että tarkoitit minua tai jotain muuta kirjoittaessasi siitä laajasta tietämyksestä, mutta ehkä se oli harhaa onhan täällä muitakin tietäjiä itäisiltä mailta tarkittamatta sillä ketään.
Niistä koulutodistuksista ei yleensä taiteilijoilla käsittääkseni niin kovin hyviä ole ja muutoinkin ovat ne koulut tökkineet. Onhan tietysti niitä ihmelapsia, mutta harvemmassa on ja jostain tullut sellainen käsitys ettei se taide koulumenestys kulje samassa kengässä.
Kurkistin tuota linkkiä ja totesin, että komeita pensselinjälkiä, mutta muutoin kuvat vinksin-vonkin sisällöltään. En jaksanut tutkia kenen olivat tekemiä lapsen vai aikuisen, kun tuollaista näkee niin paljon nykyään. Katsoisin mieluiten sammutettuja värejä tai yleensä kuvia joissa on jokin tunnelma eikä vain tavaroita mäiskitty riviin tai kerroksittain.
... että kävelet noin kylmästi taiteilijan ylitse ylemmyydentunnossasi. Minusta esim. noissa Rautiolan lapsimaalauksissa on tavoitettu aivan erityisen hyvin hetken tunnelma. Myös luontomaalauksista pidän kovasti. Mutta mielipiteenihän lienee siis aivan arvostelukyvyttömän mielipide. :)
katsoa niin monella tavalla, esim. pelkällä tunteella, tunteella ja järjellä, järjellä ja tunteella (huom! järjestysero) ja pelkällä järjellä. Olen ilmeisesti nähnyt nuo Rautiolan työt kokolailla samon kuin sinä ja veldes. Pidän kovin hänen siveltimen- ja värien käytöstään ja, ennen kaikkea, maalauksista huokuu todellinen läsnäolo, joka mielestäni on perin harvinaista nyky-Suomen maalaustaiteessa.
Minä puolestani en ymmärrä alkuunkaan tuota arvostelua maalausten esitysjärjestyksestä ja vielä vähemmän arkisten esineiden ja tapahtumien esilletuontia maalauksissa omimmasssa jokapäiväisessä ympäristössään, ne ovat olennainen osa sitä läsnäoloa. Tulee heti mieleen Shjerfbeckin monet maalaukset alkaen hänen Bretagnessa tekemistään aina myöhäisvuosiin saakka. Mutta eihän sitä näe kun arvostelee maalaukset pelkällä järjellä.
Minulla jopa oli pitkän aikaa eräs Rautiolan kiehtovan sadunomainen metsämaalaus tässä ruudullani taustakuvana, ettei aina tarvinnut etsiä sitä koneen tiedostoista nähdäkseni; maalaus kun oli koukuttanut minut oikein kunnolla. :) Tutkin myös siveltimenvetoja hartaasti. Oppia kun yrittää nyhtää mistä ikinä sitä voi nyhtää.
nähnyt liian paljon kuvia ja yritystä ettei enää jaksa innostua tuollaisesta eikä se käsittääkseni ole mitään ylemmyyttä mikä arvio edelleen johtuu nimimerkistäni se näköjään saa aina vain reaktioita aikaan.
Ne kuvien massat olivat todella miten sattuu kuvapinnalla vaikka ne ovat luonnon luomia niin taiteilijalla on valta valita esitykseensä se kohta mihin ne sijoitetaan ja niidenkin järjestystä voi parannella taiteen tarkoituksen saavuttamiseksi. Ei luontoakaan pidä kopioida sellaisenaan ja ainakin se pitäisi sovittaa kuvapinnalle taiteen keinoin, mutta se tietysti on eriasia jos ei tiedä niitä keinoja eli kuvanrakennuksen periaatteita.
On tietenkin turhaa lähteä noita töitä arvioimaan, kun ne ovat vasta aloitus. Niin kuin sanoin kauniita pensselin jälkiä joskin kovin kiiltokuvamaisia.
Kun näkee paljon taidetta käymällä näyttelyissä, opettamalla sitä ym. siihen näkemiseen varmaankin silmä turtuu. Ja alkaa arvioida sitä sitten pelkästään näiden kuvanrakennusoppien mukaan. Jotka mielestäni ovat rikottavissa ja ilmankin niitä voidaan saavuttaa kiinnostavia sommitelmia.
Jokaisella on omat motiivinsa ja intohimonsa miksi yleensäkin on taiteen pariin joutunut. Meikäläisellä oli se huono koulutodistus jossa kuvataide oli ainoa parempi numero. Näillä eväillä oli porskutettava eteenpäin.
Kun muuhun ammattiin en kyennyt niin olen sitten opetellut maalaamaan sellaisia maalauksia joita saa myytyä. Jonkinmoisen kolmevuotisen taidekoulunkin kävin mutta sen opeilla ei leipä irronnut. Esittävään maisemamaalaukseen oli opit haettava ihan toisella tapaa.
Kyseisen taiteilijan sivellintekniikka on siksi kadehdittavaa, kun tuollaisen omaavia suomesta ei monia löydy.
Ja haluaisin oppia noin pensseliä käyttämään, koska tuollaisesta tekniikasta kansa pitää.
Minulle on ihan sama onko se taiteellisesti huonoa vai hyvää, ainakaan kaikki ei siihen pysty. En ainakaan minä, kohta kolmekymmentä vuotta taiteella itseäni elättänyt.
Minäkin pystyn näkemään huipputaiteilijan jolla on paljon sanottavaa taiteessa, sommittelussa ja väreissä ym. Mutta kun olen nähnyt sitä niin paljon ettei se enää säväytä. Ja sellaista taidetta ei osteta kuin yhteiskunnan kokoelmiin jossa rahat on kohta loppu.
Taieilijankin on pakko alistua elämän realiteetteihin jos meinaa elää, eri juttu jos on superlahjakas ja kuuluu synnyttyään jo piireihin ja pääsee ratsastamaan vaikka vanhempiensa meriiteillä ym.
Kyllä kaiken tietämättömyydenkin antaa anteeksi jos kuvassa löytyy jotain tunnelmaan viittaavaa tekotavassa eikä se tunnelma synny aiheesta vaan tekemisestä.
Esim. poika ja varis vetoaa mielleyhtymään johonkin lapsuuteen tai muuhun säälittävään, mutta se on kuin kirjan kertomus eikä maalauksen aikaansaama.
Meille koulussa selvisi, että maalaus ei ole kuvitusta vaan maalauksen tulee tulla omillaan toimeen.
Huomaan, olette saanut väärän käsityksen, että jotenkin ylikorostaisin kuvanrakennusoppeja, mutta näin ei ole vaan ne ovat vain yksi välttämätön osa tätä taiteen tekemistä, koska niillä vaikutetaan katsojan tietoisuuteen siten, että valistunut katsoja näkee oikealla tavalla kuvan ja lisäksi se tarjoaa myöskin liittymän taidehistoriaan ja tyylisuuntiin mikäli katsojalla on tietoa niistä asioista. On tärkeätä osata sijoittaa kuvauksensa sille kankaalle tai paperille niin ettei se karkaa reunoista katseen alta sillä sisällön väreillä ja massoilla ohjataan katsojan katsetta liikkumaan määrätyllä tavalla kuvapinnalla. Sisäisen jännitteen luominen on yksi keskeisimpiä tavoitteita käyttämällä aktiivisia ja passiivisia värejä oikeissa kohdissa oikein sijoitettuna.
Vertauksena voisin sanoa että mölinällä ja puheella on eroa joskin se puhe voi olla niin vierasta jos ei ole lukenut taiteen kieltä ja tunne sen hienouksia, jotka usein ovat viittauksia historiaan mikä on kuvataiteen kohdalla kovin vanhaa. Tällä palstalla on tapana puhua sutusta, kun ei tunneta näitä taiteen kiemuroita ja tyylisuuntia.
Lopuksi sanoisin että arvioin aina kuvassa sen taiteellista vaikutelmaa ja sitten sen toteutusta mistä helposti paljastuu koulutuksen puute tai heikko koulutus mitä valitettavan paljon on saatavilla.
Riemastuttavaa, että jokaisella on lupa ihan itse arvioida ilman joitakin tiukkoja ja kuivakoita teoriapaineita ja vaikkapa puhtaasti fiilispohjalta, mikä katsojaa miellyttää, missä on tuoreutta ja jotakin sellaista, josta haluaisi itsekin ottaa oppia. Hetken tavoittamista ja läsnäolemista ei ehkä teoreetikko kuvassa näekään, jos kuva ei läpäise hänen "oikealla tavalla näkemisen vaatimustaan". Onneksi saan nähdä asiat toisin, eikä mielipiteitäni kukaan voi ylhäältä päin määräillä, vaikka ne kuulostaisivat miten kouluttamattomilta ja vääräoppisilta - eli ilmeisesti vähäjärkisiltä. Enkä takuulla osaa enkä siis edes yritä kirjoittaa niillä termeillä, jotka teoreetikon mielestä pitäisi hallita, ennen kuin saa kirjoittaa mitään kenenkään töistä. Tuskin mikään on yhtä ärsyttävää kuin ylemmyydentuntoinen oikean näkemisen vaatimus. Repisin verkkarini, jos sellaiset omistaisin.
Tuo Rautiolan tyyli maalata ja yleensäkin käyttää pensseliä on juuri se mihin monet taiteilijat nykyisin pyrkivät, myös minäkin. Kun taiteilija tekee tuota noin että läheltä katsottuna näyttää sekavalta ja pensselin jäljet sekä uurteet ovat näkösillä, ikäänkuin työ olisi luonnosasteella konsanaan, mutta kauempaa katsottuna kuvasta silti näkyy valokuvan lailla kaikki detaljit, ikäänkuin ne olisi oikein pipertämällä piperretty. Se on taitoa se!
Varmaan jokainen on täällä verkossakin nähnyt niitä ihan pipertämälläkin tehtyjä töitä joissa mahdolliset virheet vieläpä korostuu kun ne ovat niin ylityöstettyjä. Minä esimerkiksi näyttelyissä ohitan sellaiset piperrykset vailla minkäänlaista mielenkiintoa ja luulenpa että niin tekee moni muukin.
Toivoisin joskus törmääväni tuon Rautiolan live-näyttelyyn, sillä minä viihtyisin siellä varmasti kauan.
Erityisesti pidän Rautiolan tyylistä kuvata ihminen. Luulempa että hän on aika työllistetty muotokuvamaalarina.
Yleensä sellaiset pipertäjät eivät saa muotokuvista näköistä,- siis heistä ne jotka osaavat yleensäkään ihmisen jollain tavalla kuvata. Se on yllättävän vaikea laji kaikille.
peräti eivät tiedä, että ihmisellä on kyky täydentää näkemänsä. Siksi tuo, mistä kirjoitit "...että läheltä katsottuna näyttää sekavalta ja pensselin jäljet sekä uurteet ovat näkösillä, ikäänkuin työ olisi luonnosasteella konsanaan, mutta kauempaa katsottuna kuvasta silti näkyy valokuvan lailla kaikki detaljit, ikäänkuin ne olisi oikein pipertämällä piperretty." on juuri aivojen automaattitoimintaa täydentää puuttellinen kuva aikaisempien kokemusten antamien muistijälkien avulla.
Tähän kuvan täydentämiseen törmää jatkuvasti mm. erilaisissa karikatyyressä tai poliittisissa pilapiirroksissa. Niissä riittää muutama viiva antamaan kuvalle tunnistettavuuden tai asiayhteyden, johon halutaan viitata.
Se ammattitaito ilmenee juuri noissa pienissä jutuissa. Aina sitä ei välttämättä edes opita koulujenkaan kautta. Se taito vain taiteilijassa on tai ei ole.
Tarttis aina odottaa vain Ilpittoren vastausta, hän kun osaa täsmentää asian juuri siihen malliin että minäkin sen allekirjoitan, mutta en osaa asiaa itse yhtä hyvin ilmaista. Pikku eukko äkäpussi vain repii tässä olemattomia verkkareitaan ja impulsiivisesti lätkii sanoja peräkkäin, kun kiukustuu kaavoihin kangistuneisiin asenteisiin ja "oikein tietämisiin ja oikein näkemisiin, muu on väärin tai ainakin täysin harrastelijamaista ja hyvin hyvin taitamatonta". Jos ei kiukuta, ei ole paljon sanomistakaan. Mutta kun se elämä on oikeasti niin monimuotoista, että yksi mieltyy talkkunaan ja toinen kaviaariin, toinen hurmioituu leinikistä ja toinen orkideoista ... onko kumpikaan väärässä? Hohhoijaa!
On tietenkin mahdollista, että kaavoihin kangistunut osaa myös vain taitamattomasti ilmaista ajatuksiaan, niin että niistä tekee vääriä johtopäätöksiä. Tällaista se "keskustelu" tahtoo olla, ymmärrystä ja väärinymmärrystä ja joskus toki haluakin väärinymmärtää.
"kun tuollaista näkee niin paljon nykyään."
...olen koulutetun kanssa samaa mieltä, tällaista näkee niin paljion nykyään. Tuo tulkinnanvarakin on jo niin kauan jauhettu ja pureskeltu juttu että maistuu jo vanhalta puurolta, koska taideteoksessa on paljon muutakin tulkittavaa kuin mitä sinne itse kuvittelee muodostavansa.
Minua on aina myös naurattanut tämä joiden Shjerfbeckin jatkuva esiintuominen ja vertaaminen eri tekijöihin, koska hänhän on vain yksi taiteilija muiden joukossa, vaikka onkin tänä päivänä kovassa huudossa. Ja täytyy myös muistaa että tämän päivän tulevaisuuden Shjerfbeck, ei maalaa niin kuin Shjerfbeck maalasi, vaan aivan toisin. Tosin jos haluaa maalata kuin Sherfbeck, niin eihän siinä mitään, mutta täytyy muistaa että hän itse teki sen jo ajat sitten ja näin ollen mitä oletkaan tekemässä?
Mutta tuli mieleen eräs todella hauska juttu tuosta tulkinnanvarasta, jossa aivot rakentavat kuvan kokonaiseksi vanhojen muistikuvien mukaan. Tuossa suomen surkeimmassa taidekoulussa johon huijatuksi tulleena erehdyin menemään sattui seuraava tapaus. Teokseni "Vanha Kauppahalli Helsinki" oli keskeneräinen kun jouduin viemään sen tämän koulun opettajan kritiikkiin, koska en ollut kerennyt maalaamaan sitä valmiiksi kritiikkiin mennessä.
Joka tapauksessa teoksesta puuttui muun muassa Tuomiokirkon kupolit kokonaisuudessaan ja tähän opettajamme kiinnitti huomiota ja alkoi kehumaan teostani, sanoen että juuri tätä hän haluaisi nähdä teoksissani enemmän. Hän sanoi että kun olen jättänyt kupolit kokonaan maalaamatta, niin katsojan silmä muodostaa kupolit omille paikoilleen. Näin teoksessa jää katsojalle tulkinnanvaraa.
Mietin asiaa hetken ja kysyin opettajalta. Entäpä jos katsoja ei ole ennen nähnyt kyseistä kirkkoa ja näin ollen ei tiedä kupoleiden olemassaolosta, niin miten sellaisen katsojan silmä muodostaa kupolit paikoilleen, kun niitä ei ole maalattu? Opettaja kysyi vittuilenko minä hänelle? Johon vastasin etten vittuile, vaan kyseenalaistan opettajan näkemyksen ja perustelin asian seuraavasti. Tässä tapauksessa kun kupolit on jätetty maalaamatta, kyseessä ei ole tulkinnanvara jota taiteessa tarkoitetaan, vaan karsiminen. Sanoin että mikäli olisin maalannut kupoleihin pelkästään ääriviivat tai jotenkin muuten vihjannut niiden olemassaoloon, niin silloin sellainenkin katsoja joka ei ole nähnyt kirkkoa livenä, pystyisi tulkitsemaan teokseen kupolit.
Nyt opettajalta meni naama punaiseksi ja hän huusi minulle nyt turpa kiinni ja lähti vihaisena kävelemään ulos luokasta. näin ammattitaitoista se oli se opetus siinä naurettavassa koulussa jonka kävin.
Etpä taida tajuta taiteesta mitään. Suomalaiset koulut on 99% kaikki arseesta. Lukemalla ja askartelemalla ei todellakaan opi hyväksi taiteilijaksi. Ainoa oikea tie on harjoittelu!
pariin lausahdukseeni tekteissäni, joten vastaanpa hiukan.
Siitä Shjerfbeckistä. Otin hänet esimerkkinä siksi, että häntäkin moitittiin runsaat sata vuotta sitten siitä, että hän maalasi arkisia ja jokapäiväisiä näkymiä ja "lapsetkin olivat rumia". Samalla tavalla ovat maalanneet sadat taiteilijat, hänen jälkeensä, mutta yhä riittää niitä, jotka taivastelevat taiteeseen kuuluvia luonnollisia kohteita ja niiden keskinäistä järjestystä maalauksissa. Täysin asiattomasti käänsit asian tällaiseksi "...tämän päivän tulevaisuuden Shjerfbeck, ei maalaa niin kuin Shjerfbeck maalasi, vaan aivan toisin. Tosin jos haluaa maalata kuin Sherfbeck,...", mutta se täytyy panna luetun puutteellisen ymmärtämisen tiliin.
Kuvan automaattisesta täydentämisestä kirjoittaessani taisin käyttää sanontaa "kokemuksen jättämä muistijälki". Ellei kuvan katsoja ole koskaan nähnyt kuvassa esitettyä näkymää, ei hän voi sitä tiettyjen detaljien osalta liioin täydentää. Siten en yhtään ihmettele silloisen opettajasi kysymystä josko vittuilet, siksi absurdi oli kysymyksesi "Entäpä jos katsoja ei ole ennen nähnyt kyseistä kirkkoa ja näin ollen ei tiedä kupoleiden olemassaolosta, niin miten sellaisen katsojan silmä muodostaa kupolit paikoilleen, kun niitä ei ole maalattu?".
Nyt kyllä Bare vedit herneen turhasta nenääsi. Koulutettuhan ei tekstissään vähätellyt harjoittelun tärkeyttä millään tavalla. Tottakai maalarin tarvitsee harjoitella kehittyäkseen ja ylläpitääkseen taitoaan. Mutta on myös tiettyjä perusasioita jotka yleensä oppii ja tajuaa vasta kun joku ammattilainen ne opettaa, esim. kuvasommittelu, saavuttaaakseen haluamansa vaikutelman. Harva nämä sisäistää ilman opastusta, vaikka olisi kuinka "hyvä" maalari.
kaikenlaista hymistystä ko. kuvantekijästä en sano taiteilija koska työt ovat todella alkuasteella.
Katsokaa nyt niitä kiviä jotka kelluvat taivaalla vaikka pyrkimys on realistinen kuvaustapa.
Niiden kivien välissä vaalean sinistä vettä vaiko kuvajainen taivaalta se paljastaa että kuva on maalattu valokuvasta ja vesi on muuttunut liian vaaleaksi kivet pomppivat ilmassa ja kivissäkin on merkillisiä värejä ja väriopillinen lähestyminen on nolla. Ei siis havainnosta maalattu.
Sanoin jo, että pensselinjäljet ovat hyviä, mutta niissä on ollut vääriä värejä ja väririnnastuksia. Tästä syystä epäilen ettei koskaan tulekaan taiteilijaa, kun näössä on haitta ja se niin sanottu lahja puuttuu.
Nämä seikat mitä tässä mainitsen ovat niitä luontaisia ominaisuuksia joita taiteilijaksi aikovalla tulisi olla luonnostaan eli lahjakkuus niin että voisi pyrkiä taidekouluun ja ihan oikeaan sellaiseen.
Barekin on herännyt tähän vääntöön.
On tosi hieno sivellintekniikka. Uskoisin sitäkin voivan jotenkin opetella ja kehittää. Kiinnitetäänköhän siihen minkälaista huomiota taidekouluissa. Luulisin Rautiolla olevan käytössään karkea sianharjaksesta valmistettu sivellin joka mahdollisesti vielä aika kulunut.
Minkälaisilla keinoin olet itse kehitellyt tuota sivellintekniikkaa, vaiko meneekö kysymys liikesalaisuuksien puolelle.
...anteeksi mutta en ymmärrä pointtiasi. Mutta selitetään uudestaan, kun jätän kirkon kupolit maalaamatta kokonaan, niin kyseessä ei ole tulkinnanvara, koska kupoleita ei ole ja näin ollen opettaja oli väärässä, eikä sellainen katsoja joka ei ole kirkkoa livenä nähnyt pysty muodostamaan kupoleita. Kyseessä on selkeä karsiminen.
Mutta mikäli olisin maalannut esimerkiksi vaikka ääriviivat kupoleille, niin sellainenkin katsoja joka ei ole kirkkoa livenä nähnyt aiemmin, pystyisi ne muodostamaan aivojen täydentäessä kuvan. Silloin kyseessä olisi vihjaaminen ja tulkinnanvara.
Sorry, mutta näin minä näen asian ja jos joku perustelee asian toisella tavalla, niin olisin mielenkiinnosta kuullut miten?
...osittain oikeassa Bare, ainoa tie on harjoittelu, mutta pitää myös tietää mitä harjoitella.
Olen vain siirtynyt vähitellen suurempaan ja suurempaan pensseliin, sekä käytän siinä sivussa myös palettiveistä. Siankarvapensselin olen havainnut erinomaiseksi kun maalaan akryyliväreillä ja vesiohenteisella öljyvärillä juuri sen vuoksi kun ne karvat vettyvät helposti ja jälki senkun paranee. Parissa muotokuvassakin olen onnistunut mielestäni hyvin tällä tyylillä. Pitää vain luottaa siihen taiteilijan intuitioon vaikka se ei siitä läheltä näytä niin hyvältä ja taiteilijan takana täytyy olla tilaa. Siihen "ylityöstöön" ei kannata lähteä ennen kuin on käynyt muutaman kerran katsomassa työtä kauempaa.
Muotokuvissa lisäksi kannattaa käyttää niitä pyöreitä pensseleitä varsinkin kun viimeistelee valöörejä. Maisemissa yms. taas litteät pensselit tuntuvat olevan parhaat mutta osin niissäkin joskus käytän myös pyöreitä kun siltä tuntuu. Sen käytännön kyllä oppii kun vain rohkeasti harjoittelee.
Ylityöstämistä noissa kannattaa välttää ja se näkyy selvästi myös teoksen valmistumisnopeudessa. Minä esimerkiksi tein viimeisen muotokuvani 2,5 tunnissa ja onnistui erinomaisesti. Kohde oli hyvin tyytyväinen työn jälkeen.
Hohoijaa taas mikä viesti...
Keijjut tanssahtelevat taivaalla ja leijonat murisevat. Eikä se pikku pensseli jäljen valokuva pipertäminen ole taidetta. Eli menen siis oikeaan taidekouluun.
Olen nähnyt sadoittain tai varmaan tuhansittain töitä mitä on tehty kuvataideakatemiassa, taikissa, imatran taidekoulussa jne. Ja ne on olleet 99% täyttä roskaa. Mitäs tähän vastaat?
Ei kukaan pysty tietämään onko maalattu luonnossa vai kuvasta. Muu kui tekijä itse.
Jos maalataan luonnossa ja aihe on realistinen eihän se tarkoita että on se siitä kopioitava yhden suhde yhteen. Voihan sen, ja pitäisikin, tyylitellä oman näkemyksensä mukaiseksi.
Ja kyllä se vesi aika vaalean siniseltä näyttää jos yläpuolella on pilvetön taivas.
Voihan luonnonaiheesta tehdä vaikka ihan abstraktinkin työn mikä ei ole millään tavalla näköinen, minusta tämä on siltä väliltä.
Kieltämäti pieni tummansininen kohta vedessä parantaisi työtä.
Oma silmäni lisäsi tuohon myös pienen vaahtopään kun oli niin tutun oloinen paikka tuosta kylän koskelta jossa usein käyn.
mukava saada kunnon maalausvinkkiä ainaisen vääntämisen ja vänkäämisen sijasta.
Jos mieleesi tulee lisää tähän sivellintekniikkaan liittyvää, vaikka kuinka pientä jippoa niin laita ihmeessä juttua tänne.
enkä leijonan murinaa kuullut, mutta karjahtelua kylläkin.
Se niistä opettajistakin toiset huonoja tai keskinkertaisia ja ne hyvät pysyvät kotonaan eivätkä opeta mitään, koska taito saattaisi siirtyä vääriin käsiin.
Taiteilijaksikin tullaan vasta koulun käytyä joten siihenkään ei voi paljon vaikuttaa muuten, kuin siihen, että tuleeko yleensä taiteilijaksi. On se vain niin monimutkaista.
Ne taidotkin pitää olla omasta takaa, että näin tapahtuisi.
Kun taivaalta alkaa sataa kiviä on se lopun alku ja jos vielä muutkin asiat kuvassa on männikössä niin nämä taivaalliset taidot ovat koetuksella muiden silmissä jos taas ei välitä niistä virheistä mitkä heikentävät taiteellista vaikutelmaa kuten taitoluistelussa niin pitäisi keksiä uusi tyylisuunta naivistinen realismi. Ehkä se on jo keksittykin?
Alberssin opeissa on yksi hyvin tärkeä piirre hän kehoittaa harjoituttamaan näköaistiaan eli herkistämään sitä. Näiden harjoitusten jälkeen monet huudahtivat, että tällaista en ole koskaan nähnyt tai ymmärtänyt edes etsiä ja nähdä.
"hyvät pysyvät kotonaan eivätkä opeta mitään, koska taito saattaisi siirtyä vääriin käsiin. "
Kateus on suomalaisten perisynti. Tiedetään paljon muttei kerrota kaverille, ettei se vaan osaisi maalata niinkuin minä ( tai osaisi jotain muuta hommaa niinkuin minä)
Sentähden täältä pitää hakea oppia jostain muista sivistysvaltioista jossa ei kateutta ja pimitystä ole.
Muistatko kun kerran keskustelimme verkossa tapahtuvasta taiteen opiskelusta. Olin silloin ihan tosissani.
Huumorimiehiä ollaan molemmat ja taiteessa opetusmielessä käytettävät vertaukset ja hyperpolat ym. on oikeissa paikoissa ihan OK. Tämä nyt ei kuitenkaan ole mikään vitsipalsta joten oletan sinun ottavan huomioon meidän alhaisen taiteelisen koulutuksen. Kertoisitko ihan ymmärrettävästi mitä haluat meille opettaa.
Tämä opettaminen on vähän raskas sana, mutta ohjaus voisi olla ehkä mahdollista tuntien nämä väännöt täällä palstalla. Näistä kateuksista ja muista olen aika hyvin pysynyt erossa ja jostain syystä en ole edes ymmärtänyt sellaisen olemassa oloa ja yleensä aika vapaasti jakanut sen mitä tiedän. Sekin, että kohta katselen noita horsmanvarsia toisesta kulmasta on aiheuttanut kateuden merkityksen häviämiseen.
Taideopetuksessa on historian saatossa ollut sellaista salatiedettä ja ehkä sitä on vieläkin vaikka se tiedon määrä on lisääntynyt niin paljon että se on aivan turhaa koska se aikajana loppuu kultakin yrittäjältä kuitenkin kesken. Tuosta esimerkkinä ovat vanhat mestarit, mestarittaret, kun hekin useimmiten oppivat esim. pelkistämään vasta 80- vuotiaina jos aina silloinkaan.
”Sentähden täältä pitää hakea oppia jostain muista sivistysvaltioista jossa ei kateutta ja pimitystä ole.”
Luulen että juuri sitä tuolla maalimalla on tuota kateutta koska ihmismassat ja kilpailu on paljon kovempaa kuin meillä.
Tuota muualta opin hakemista en ymmärrä ollenkaan, kun olemme kaiketi eurooppalaisittain siellä huipulla mitä koulutuksiin tulee. Se, että jos joku haluaa jotain erikoisia oppeja hakea kuten koristemaalari tai jotain sen suuntaista niin ehkä sitten. Jos joku taas ymmärtää taide sanan jotenkin yleismaailmallisesti sisältävän jotain muuta kuin sen missä tällä hetkellä ollaan maailman taiteissa niin siitä vain valitettavasti saattaa jäädä huutajaksi tyhjyyteen loputtomasti.
Tämän taideopetuksen, oppimisen tulisi tapahtua käytännön tietä niin, että tehdään tehtäviä ja sitten arvioidaan tulos eli pidetään kritiikki. Voihan tietysti kritiikkiä pitää jo aiemmin tehdyistä töistä, mutta silloin on vaikea tietää mihin tekijä on pyrkinyt ilmaisullaan, kun ei näe lähtökohtaa.
Pahiten näyttää ontuvan kuvapinnalle sijoitettavat massat ja näiden suhde pinnan ulottuvuuksiin sekä muotoon. Sitten tulevat nämä jakoisuudet, rytmit ja painoarvot suhteessa ja paikkaan pinnalla.
Kuvaustapa pinnalla syvyysvaikutelman kuvaamistapa tapahtuuko se perspektiivisten viittausten avulla vai väriopillisesti ilman johdattelevia viiva-perspektiivisiä rakenteita tai pyöreyden kuvaamisella varjostuksen kautta. Tämä liikkuminen tilassa on nykyisessä värimaalauksessa yksinkertaistettu väriperspektiivin käyttöön.
Nämä ovat yleensä vuosikausien oppimisen tuloksia ja siis harjoiteltava käytännössä vai pitäisikö ne osata synnynnäisesti niin kuin usein väitetään. Olen kyllä vahvasti sitä mieltä että sillä syntymäviallakin on osuutensa lopputulokseen.
Noiden pensseleiden muotoilu itse unohtui. Itse teen sitä saksilla ja lekurin veitsellä. Noiden pensselin karvojen harvennuksen teen yleensä parturin harvennussaksilla jotka olen hankkinut tätä tarkoitusta varten, mutta akryylille esim ne karvat pitää olla silloin synteettistä materiaalia, koska siankarva näet vettyy tuohon tarkoitukseen liian pehmeäksi.
Kannattaa kokeilla.
Huomattu on haha. Nyt hänellä on hirveä paniikki pitää noita omia ketjujaan kärjessä jostakin syystä. Mikähän sai kundin hermot taas romahtamaan? On huvittavaa seurata kun se kaikenlisäksi yrittää itse keksiä jos jonkinmoisia ketjuja jotta hyvään alkuun päässeet keskustelut tyrehtyisivät ja hänen "tarkoitusperänsä" pinnalle. Perkele! eikö tuota urpoa edes ylläpito saa kuriin!
...kyllä näyttää hätä olevan siellä päässä.
Aloititte taas häiriköinnin, jollei heti lopu ette palaa enää tälle palstalle.
Aloititte taas häiriköinnin, jollei heti lopu ette palaa enää tälle palstalle
...nyt nimimerkki Veldes, haluaisin selkeän selvityksen missä kohtaa viestissäni häiriköin? Aivan turha tulla syyttelemään ja uhkailemaan tuollaisilla jutuilla perusteettomasti. Tai tee se ainakin rohkeasti omalla nimelläsi!
...niin loppuu häiriköinti, talouskasvu loppui jo ja pituuskasvukin murrosiän jälkeen, samoin loppuu työt useimmilta ja maataloustuet, loppuu myös työttömyyspäivärahat, sairaspäivärahat, sosiaaliturva ja asunnot, euro loppuu ja markat on jo loppuneet ja ruokakin saattaa loppua, taiteen ja kulttuurin tuet loppuvat ja autosta bensa sekä maalarilta värit, mutta ehdottomasti hermot loppuvat useimmilta viimeiseksi ja se alkaa palstalla näkyä.
olet ainakin verbaalisti lahjakas oletko saannut sen äidinmaidossa perintönä vai opetellut siis kopioinnut jostain.olen uusi ja vähän pihalla kuten aina ainakin tällä palstalla mistä tämä kritiikki on saanut alkunsa jos vaikka voisin astua sovittelijan virkaan jottei suurempia ylilyöntejä sattuisi tosin sananvapaus on hieno asia joten toivotaan että sen käyttöä ei missään tarvitsisi rajoittaa kuten täällä olen huomannut joidenkin haluavan.annetaan kaikkien kukkien vaan kukkia.
...se lahjakkuus on varmaankin tullut perintönä äidinmaidon mukana, eikä lahjakkuus suinkaan jää vain kirjoitusten asteelle, vaan olen myös huippulahjakas taidemaalari ja ideoiden keksijä.
Kuvataiteellinen lahjakkuus on periytynyt myös molemmille lapsilleni ja nuoremmalle myös kirjoittamisen lahjakkuus. Alle kymmennen vanhana hänen äidinkielen opettajansa sanoi ettei ole tavannut ikinä noin nuorta oppilasta, jolla on tuollainen kirjoittamisen taito ja niin selkeä oma tyyli kirjoittamisessa.
se on hieno asia ja lapset yleensä,tosin itselläni niitä ei ole en ole koskaan päässyt parisuhteessa niin pitkälle tosin en ole päässyt parisuhteeseenkaan,tosin siihen on muut syyt,olen aina keskittynyt vain niille osa alueille joita hallitsen olen suositellut myös muille.taiteellisesti olen keskinkertainen mutta teknisesti hujpulla,osaan korjata muiden aiheuttamat vahingot sekä ajan hampaan aiheuttamat vauriot,tälle alueelle olen sitten jämähtänyt.tosin nyt kun lähenen eläke ikää on tullut ajateltua asioita toisinkin joskus leikitellyt asioilla jos olisin valinnut toisin tosin ei siitä mitään olisi tullut olen liian narsistinen luonne.sinulla pyyhkii sitten erinomaisen hyvin kun pystyt hyödyntämään näitä avujasi elämässäsi,haiskahtaako että olisin kateellinen ei pidä paikkaansa en ole ollut koskaan kenellekään kade mistään,se on hyvä asia kun joillain menee erinomaisesti eikä aina keskinkertaisesti tai huonosti ja että hallitset kaikkea mitä teet tai ryhdyt lahjakkuus auttaa sinua eteen päin tavoitteissai,minä keskityn taiteen keräämiseen ja konservointiin.toivon sinulle työntäyteisiä luovia päiviä kirjoittele jos on jotain lähden nyt Christie`sin huutokauppaan jos löytäisin jotain uutta seinälle.päivän jatkoja.
##No niin loppuu häiriköinti, talouskasvu loppui jo ja pituuskasvukin murrosiän jälkeen, samoin loppuu työt useimmilta ja maataloustuet, loppuu myös työttömyyspäivärahat, sairaspäivärahat, sosiaaliturva ja asunnot, euro loppuu ja markat on jo loppuneet ja ruokakin saattaa loppua, taiteen ja kulttuurin tuet loppuvat ja autosta bensa sekä maalarilta värit, mutta ehdottomasti hermot loppuvat useimmilta viimeiseksi ja se alkaa palstalla näkyä.##
Piti korjata että hermot loppuvat useimmilta ennen kuin kaikki ensinmainitut loppuvat, ei viimeisenä.