Unessa kävelin pimeällä ulkona erään henkilön kanssa, johon olen ihastunut. Oli talvi ja hän tyrkkäsi minut leikkisästi jättimäistä lumikinosta vasten. Kinos oli kuin jättimäinen seinä tien vieressä. Upposin kinokseen ja kinokseen muodostui kolo, johon jäin istumaan. Ajattelin, että jos tyyppi oikeasti pitää minusta, hän tulee auttamaan minut ylös. Taisin huutaakin apua, vaikka olisin päässyt itsekin ylös. Jotenkin tiesin, että ennenpitkää hän tulee auttamaan. Odottelin tovin, kunnes hän tuli ja kiskaisi minut ylös vähän laiskasti, aivan kuin ei oikeasti olisi halunnut auttaa. Esitin pahastunutta, mutta kerroin tälle, että pienenä leikimme isän ja veljen kanssa samaa leikkiä ja tyrkimme toisiamme kinokseen, enkä siksi ollut pahastunut. Jatkoimme matkaa öisellä tiellä ja yritin vaivihkaa painautua häneen niin tiiviisti kuin mahdollista.
Yhtäkkiä olimmekin kaupassa, jossa kävelin yhä tiiviisti hänen takanaan painautuneena hänen selkäänsä vasten. Näin kaupassa serkkuni punnitsemassa vihanneksia ja jättäydyin hänen juttusilleen tyypin jatkaessa matkaansa. Höpötin jotain kurkusta jota serkku punnitsi, mutta serkku oli oudon vaitonainen. Kuittasin sen sillä, että hän on kateellinen onnestani.
Kohta olin jälleen 11-vuotissynttäreilläni. Tiesin sen siitä, koska vieraat olivat niitä samoja koulukavereita, jotka silloin yli kymmenen vuotta sitten olivat synttäreilläni. Myös tämä serkku oli siellä, kymmenen vuotta nykyistä nuorempana. Saavuin kesken paikalle, kun vieraat olivat aloittaneet juhlimisen ja levittäneet karkkipussin sisällön lattialle ja asetelleet karkit ison ympyrän muotoon, jonka ulkoreunalla vieraat istuivat. Huomasin, että ympyrässä ei ollut yhtään salmiakkikarkkia ja tivasin, minne ne ovat joutuneet. Kaikki osoittivat yhtä tyttöä, jonka kohdalla kaikki salmiakit olivat. Otin tältä salmiakit omineelta tytöltä suurimman osan salmiakeista ja jaoin ne tasapuolisesti jokaiselle ringissä olijalle, niin että jokainen sai sekä salmiakki- että hedelmäkarkkeja. Jossain vaiheessa mielessäni kävi ajatus, että olisinpa silloin pienenäkin ollut näin fiksu ja rohkea, että olisin toiminut oikeudenmukaisesti silläkin uhalla, että salmiakit ominut tyttö olisi suuttunut.
Yhtäkkiä olimmekin kaupassa, jossa kävelin yhä tiiviisti hänen takanaan painautuneena hänen selkäänsä vasten. Näin kaupassa serkkuni punnitsemassa vihanneksia ja jättäydyin hänen juttusilleen tyypin jatkaessa matkaansa. Höpötin jotain kurkusta jota serkku punnitsi, mutta serkku oli oudon vaitonainen. Kuittasin sen sillä, että hän on kateellinen onnestani.
Kohta olin jälleen 11-vuotissynttäreilläni. Tiesin sen siitä, koska vieraat olivat niitä samoja koulukavereita, jotka silloin yli kymmenen vuotta sitten olivat synttäreilläni. Myös tämä serkku oli siellä, kymmenen vuotta nykyistä nuorempana. Saavuin kesken paikalle, kun vieraat olivat aloittaneet juhlimisen ja levittäneet karkkipussin sisällön lattialle ja asetelleet karkit ison ympyrän muotoon, jonka ulkoreunalla vieraat istuivat. Huomasin, että ympyrässä ei ollut yhtään salmiakkikarkkia ja tivasin, minne ne ovat joutuneet. Kaikki osoittivat yhtä tyttöä, jonka kohdalla kaikki salmiakit olivat. Otin tältä salmiakit omineelta tytöltä suurimman osan salmiakeista ja jaoin ne tasapuolisesti jokaiselle ringissä olijalle, niin että jokainen sai sekä salmiakki- että hedelmäkarkkeja. Jossain vaiheessa mielessäni kävi ajatus, että olisinpa silloin pienenäkin ollut näin fiksu ja rohkea, että olisin toiminut oikeudenmukaisesti silläkin uhalla, että salmiakit ominut tyttö olisi suuttunut.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Unessa kävelin pimeällä ulkona erään henkilön kanssa, johon olen ihastunut. Oli talvi ja hän tyrkkäsi minut leikkisästi jättimäistä lumikinosta vasten. Kinos oli kuin jättimäinen seinä tien vieressä. Upposin kinokseen ja kinokseen muodostui kolo, johon jäin istumaan. Ajattelin, että jos tyyppi oikeasti pitää minusta, hän tulee auttamaan minut ylös. Taisin huutaakin apua, vaikka olisin päässyt itsekin ylös. Jotenkin tiesin, että ennenpitkää hän tulee auttamaan. Odottelin tovin, kunnes hän tuli ja kiskaisi minut ylös vähän laiskasti, aivan kuin ei oikeasti olisi halunnut auttaa. Esitin pahastunutta, mutta kerroin tälle, että pienenä leikimme isän ja veljen kanssa samaa leikkiä ja tyrkimme toisiamme kinokseen, enkä siksi ollut pahastunut. Jatkoimme matkaa öisellä tiellä ja yritin vaivihkaa painautua häneen niin tiiviisti kuin mahdollista."
Myöhemmin yritin itsekin tuuppia miestä lumihankeen, mutta en tietenkään saanut häntä nurin. Sanoin:
"Mä en saa sua kaadettua!" Ja nauroimme.
Että olet naivii, etkä niin fiksu kuin luulet.