Sinulle riittää joku nainen, joku kiva, kiltti ja hellä. Sinä olet parisuhdeihminen. Pidät puuhastelusta toisen kanssa, haluat jakaa sänkysi toisen kanssa ja jaatkin sen. Et jäänyt silloin vuosia sitten kaipaamaan samalla tavalla kuin minä jäin. Se ei ole kylmyyttä sinussa, vaan erilaisuutta. Sinulla oli melko nopeasti joku muu vierelläsi. Minulla ei ole ollut ketään. En ole halunnut ketään. Olen halunnut vain Sinut.
Sinä et ole se, joka on erikoinen. Moni kai sanoisi, että minä en elä elämääni, että haikailen jonnekin kauas taakseni. Aurinko paistaa, linnut laulavat, mutta odotan vain Sinua. Tosi asia kai on, että siinä vain kävi niin. Kaksi täysin erilaista tapaa toisensa ja siihen, joka suhtautuu asioihin kovin henkisesti ja herkästi, sattuu pahasti. En voisi koskaan ketään syyttää siitä, että olen niin herkkä. Kun rakastun, rakastun siihen henkilöön tulisesti, eikä se lopu- koskaan. Valitettavasti sellaista käy kerran elämässä, hyvässä lykyssä kaksi kertaa.
Voisin haukkua sinua kaikille, koska silloin joskus teit mitä teit. Mitätöit minut, mutta en tee niin. Se olisi väärin. Jokainen on vastuussa omista tunteistaan, ketään ei voi pakottaa rakastamaan. Jos sinä et jaksa uuden naisesi kanssa, menet ja etsit toisen. Joskus toivoisin, että olisin samanlainen. Että kaikki olisi niin paljon helpompaa, mutta en minä ole, eikä minusta sellaista tule. Ihmiset ympärilläni kai toivoisivat, että tulisin sellaiseksi, että ottaisin vain jonkun, jonka kanssa eläisin elämäni loppuun saakka tai ylipäätänsä tapailisin miehiä-ehkä he pitäisivät minua silloin normaalina-nyt olen outo. He ovat samankaltaisia kuin sinä. Minä haahuilen muissa sfääreissä ja korkeuksissa.
Ehkä minä löydän jonkun itseni kaltaisen joskus. Edelleen toivon, että voisimme olla yhdessä joskus, mutta tulisiko siitä mitään? Ymmärtäisitkö sinä koskaan minua ja kykenisinkö minä olemaan niin äärimmäisen arkipäiväinen, mitä sinä olet. Luultavasti vastaus on ei. Ehkä merkityksesi elämässäni oli juuri siinä, että ymmärsin paremmin herkkyyten ja erilaisuuteni, sen ettei minusta ole kenties koskaan siihen maailmaan, missä sinä elät.
Sinä et ole se, joka on erikoinen. Moni kai sanoisi, että minä en elä elämääni, että haikailen jonnekin kauas taakseni. Aurinko paistaa, linnut laulavat, mutta odotan vain Sinua. Tosi asia kai on, että siinä vain kävi niin. Kaksi täysin erilaista tapaa toisensa ja siihen, joka suhtautuu asioihin kovin henkisesti ja herkästi, sattuu pahasti. En voisi koskaan ketään syyttää siitä, että olen niin herkkä. Kun rakastun, rakastun siihen henkilöön tulisesti, eikä se lopu- koskaan. Valitettavasti sellaista käy kerran elämässä, hyvässä lykyssä kaksi kertaa.
Voisin haukkua sinua kaikille, koska silloin joskus teit mitä teit. Mitätöit minut, mutta en tee niin. Se olisi väärin. Jokainen on vastuussa omista tunteistaan, ketään ei voi pakottaa rakastamaan. Jos sinä et jaksa uuden naisesi kanssa, menet ja etsit toisen. Joskus toivoisin, että olisin samanlainen. Että kaikki olisi niin paljon helpompaa, mutta en minä ole, eikä minusta sellaista tule. Ihmiset ympärilläni kai toivoisivat, että tulisin sellaiseksi, että ottaisin vain jonkun, jonka kanssa eläisin elämäni loppuun saakka tai ylipäätänsä tapailisin miehiä-ehkä he pitäisivät minua silloin normaalina-nyt olen outo. He ovat samankaltaisia kuin sinä. Minä haahuilen muissa sfääreissä ja korkeuksissa.
Ehkä minä löydän jonkun itseni kaltaisen joskus. Edelleen toivon, että voisimme olla yhdessä joskus, mutta tulisiko siitä mitään? Ymmärtäisitkö sinä koskaan minua ja kykenisinkö minä olemaan niin äärimmäisen arkipäiväinen, mitä sinä olet. Luultavasti vastaus on ei. Ehkä merkityksesi elämässäni oli juuri siinä, että ymmärsin paremmin herkkyyten ja erilaisuuteni, sen ettei minusta ole kenties koskaan siihen maailmaan, missä sinä elät.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ok.
:) vaikka joku voisi niin kuvitellakin. :)))
Mä tunnen hänen kanssaan olevani kuin "sama sielu kahdessa eri ruumiissa", tai jotenkin noin :)