oppilaita, niin sekö pitää vaan hyväksyä? Aina puhutaan että oppilaat kiusaa ja vanhemmat kiusaa, mutta omakohtaisesti voin todeta, että meillä opettaja kiusasi meidän lasta.
Kun vaihdoimme koulua, jossa oli uudet opettajat, lapsi muuttui heti reippaaksi. Entisessä koulussa pelotti mennä kouluun joka aamu, kun opettaja oli ilkeä ja haukkui lasta. Ja syyttä. Mutta jostain syystä hän purkasi omat ongelmat meidän lapseen. Kauhulla mietin että kuka lapsi on seuraava!!!!! Aina pitää olla yksi johon opet purkaa omat vaikeudet.
Kyllä ne opetkin kiusaa, ja se kiusa on pahinta pienen lapsen kehityksen kannalta.
Me puutuimme ja valitimme koulutoimenjohtajalle, joka antoi hyomautuksen hänelle, mutta se ei riittänyt meille, vaan vaihdoimme lapsen toiseen kouluun, ja se oli todella hyvä ratkaisu.
Halusimme että ope saa lähtöpassit, mutta kun näitä kiusattuja lapsia oli vielä niin vähän, niin hän sai jatkaa.
Kun vaihdoimme koulua, jossa oli uudet opettajat, lapsi muuttui heti reippaaksi. Entisessä koulussa pelotti mennä kouluun joka aamu, kun opettaja oli ilkeä ja haukkui lasta. Ja syyttä. Mutta jostain syystä hän purkasi omat ongelmat meidän lapseen. Kauhulla mietin että kuka lapsi on seuraava!!!!! Aina pitää olla yksi johon opet purkaa omat vaikeudet.
Kyllä ne opetkin kiusaa, ja se kiusa on pahinta pienen lapsen kehityksen kannalta.
Me puutuimme ja valitimme koulutoimenjohtajalle, joka antoi hyomautuksen hänelle, mutta se ei riittänyt meille, vaan vaihdoimme lapsen toiseen kouluun, ja se oli todella hyvä ratkaisu.
Halusimme että ope saa lähtöpassit, mutta kun näitä kiusattuja lapsia oli vielä niin vähän, niin hän sai jatkaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olette perheenä joutuneet kokemaan kovia, varsinkin koululainen. Onneksi teitte ratkaisun, ja vaihdoitte koulua.
Meillä on myös tilanne, että opettaja syrjii, kiusaa, aliarvioi sekä antaa henkisesti niin kovaa kyytiä, että alta pois. Kaikelle tällä on todisteet, olosuhteet vain ei anna myöten vaihtaa koulua. Ikävä kyllä. Olemme valittaneet tilanteesta, mutta rehtori antaa siunauksen kaikelle. Koulutoimenjohtaja on täysin munaton.
Muutama opettaja yrittää siinä välissä taistella ja olla sellaisia kuin opettajien pitääkin olla. Luojan kiitos. On olemassa ihania opettajia, jotka tasa-arvoisesti kohtelevat oppilasta vaikka hän ei täyttäisikään fyysisesti kaikkia ikäisensä vaatimuksia.
Kun opettaja kiusaa, niin vanhempien eväät ovat aika vähissä. Opettaja kun tekee työnsä yleensä yksin luokassa oppilaiden kanssa on opettajalla "sananvaltaa".
hyvä jos opettajille olisi PAKOLLISET KÄYTÖSKURSSIT tai yleensäkin pakollisia kesäkursseja joilla opetettaisiin heitä kohtelemaan kaikkia lapsia tasapuolisesti.
Useasti se on kiinni opettajasta itsestään.
Jos opella on omia kotiongelmia tai muita mielenterveysongelmia, niin lapset siitä kärsii, heihin hän ongelmansa purkaa, kun tietää ettei lapsista ole vastusta ja heille saa ja voi purkaa pahan olon.
Siksi minusta jokavuotiset psykologiset testitkin olisi omiaan tuomaan opettajien ongelmat esiin. Kaikista ei ole opettajiksi.
Mutta opettajien pitkät lomat, lyhyet työpäivät ja suuri palkka houkuttelee alalle sellaisiakin ihmisiä, jotka ei ole soveliaita opettajiksi, tai ei edes pidä lapsista. Opettajan työstä saa helpolla paljon rahaa, ei paljon tarvi mitään tehdä.
Ei sitä vaan ole kuulunut. Sinulla on hyvin selvä käsitys opettajista, heidän taidoistaan ja motiiveistaan. Ennen vanhaan vieras esiteltiin ammattinsa kautta. Oli apteekkari Jurvelin, lääkäri Lebovitsh, opettaja Collander jne.. Oli helpompaa keskustella, kun tiesi henkilön ammatin. Tosin sillä oli myös statusta tarkoittava merkitys.
Sääli, että nykyisin ei toimita niin, vaan pikemminkin viimeisen asti piilotetaan oma ammatti. Tämän voi kokea esimerkiksi lomamatkoilla, mutta kun hieman seuraa sivusta toisen käyttäytymistä, niin kyllä se ammattikin sieltä loma-asun läpi alkaa paistamaan.
Miten sinut esiteltäisiin, jos eläisimme nyt 1800-lukua?
Motiiviin palatakseni palaan vielä 1800-luvulle. Silloin oli oikein laiksi (?) tai ohjeeksi annettu, että älköön ketään opettajaa kuitenkaan rankaisko koulussa enempää kuin seitsemän vuotta, jonka jälkeen hänelle annettakoon kirkkoherran virka. No silloinhan koulu oli kylläkin kirkon hallussa.
Olisiko hänelle sopiva ammattinimike tapavalittaja, auktoriteettivihaaja, opettajainhoaja, oman elämän epäonnistuja, kaunaa kantava tms.? Siis jos nuo olisivat ammatteja. En lähde arvailemaan kyseisen henkilön motiiveja, statusta tai muutakaan, mutta sen nyt näkee sokea Reettakin, että hän ei näe opettajakunnassa mitään hyvää. Sitä huonoa, jonka hän osin subjektiivisesti näkee, pitää mesota täällä absoluuttisena totuutena. Joka ei itse ole alalla, on aina paras tietäjä...
Mutta mutta. Ope ope ope jättää nyt palstan sikseen ja painelee tästä ansaitusti kaupungin rientoihin pyyhkimään oman taulunsa silläkin uhalla, että huomenna väsyttää :).
"Ennen vanhaan vieras esiteltiin ammattinsa kautta. "
Ei tästä ole kovin montaa vuotta kun myös koululaisista kerättiin tiedot vanhempien ammateista, jotta oppilaisiin osattiin suhtautua "oikealla tavalla".
Nyt olemme oikeasti vasta ottamassa ensiaskeleita kohti oikeaa tasa-arvoa.
Meillä ne kerätään vieläkin, oikein haastatellaan =) mutta se johtuu siitä, ettei meidän koulussa olla ajantasalla säädösten kanssa ( psst...eikä paljon muunkaan)
Lisäksi on havaittavissa tiettyä jännitettä, jos on rehtorin sukua, vanhempi opettajana, toisen koulun rehtorin tytär jne.... minkä sille voi jos on tittelin kipeä ja miettii jo seuraavia kuntavaaleja äänien toivossa.
Jos kiusaaminen on todellista, siihen pitää puuttua. Oli kyse opettajasta tai oppilaasta.
Näillä palstoilla olen vaan huomannut, että osalla kirjoittajista kyse on jostakin muusta...
siis kevennän:
"Pikku Pekka tuli kotiin ja valitti usein, että opettaja kiusaa. Niinpä äiti päätti menne seuraamaan oppituntia koululle, jotta omin silmmin näkisi ja korvin kuulisi kiusaamisen. Oli matematiikan tunti. Opettaja kysyi: Mitä on kaksi kertaa neljä? No, Pekka, vastaapas sinä. Pekka kääntyi äidin puoleen ja sanoi: Nyt se taas alkaa."
Eikös tämä asia juuri puitu yhdessä pitkässä keskustelujänteessä?
opettajien suorittamaan koulukiusaamiseen on vaikea puuttua. Ensinnäkin opettaja voi kieltää kaiken, työyhteisö hyväksyy opettajan toiminnan sillä ainahan jokaiseen tyäyhteisöön kuuluu persoonallisuuksia ja kolleegaa ei moitita vaikka mikä olisi.
Itse ainakin puhun opettajien suorittamasta koulukiusaamisesta ihan rehellisesti. Ei minulla ole tarvetta liioitella eikä sievistelläkään asioita. Miksi opettaja ei voisi olla kiusaaja ? Kyse on kuitenkin yksittäisestä persoonasta, ei koko ammattikunnasta. Näitä kiusaaja tyyppejä löytyy ihan kaikista ammattikunnista, ei opettajuus ole mikään poikkeus. Ihan samalla tavalla opettajat elävät ja olevat kuin suurin osa valtaväestöstä.
Kun oppilas ja perhe joutuu kokemaan todellisen kiusaamisen, en menisi sitä väheksymään. Jo pelkkä kiusaaminen on niin kova asia, että vaatii monet unettomat yöt, että asiaa saa edes jonkin moiseen malliin. Voin kertoa, että silloin punnitsee niin lapsen, omat kuin koko koulun toiminnan ja yrittää löytää selityksiä ja hyväksyttäviä "syitäkin". Aina se ei onnistu, meillä on pakko myöntää se, että opettajan asenne on sairas. Tämän myöntää kolleegatkin, mutta asiaan on vaikea puuttua. Sitä on niin vaikea puuttua sellaiseen ongelmaan, joka ei ole sittenkään koulun ongelma vaan opettajan henkilökohtainen ongelma.
Kouluissa tarvittaisiin vahvaa johtajuutta. Vaikka on olemassa rehtorikoulutukset yms. johtajuus on monessa koulussa vielä lapsen kengissä. Vanhat opettajat eivät kunnioita mitään rehtoria, johtajuutta vaan tekevät niin kuin tekevät. Nuoremmat taas tietävät itse miten hommat hoidetaan. Kun koulussa olisi kunnon johtaja, joka puuttuisi asioihin ja loisi turvallisuuden mutta myös jämäkkyyden tunnetta olisi kaikista asioista niin oppilaille kuin vanhemmillekin selvä viesti : "meillä välitetään, meillä puututaan".