Mirkku, missä oot?

johon vastaan mielelläni. Ensinnäkin, tervetuloa venäläisen kirjallisuuden kiehtovaan, arvoitukselliseen ja mukaansatempaavaan maailmaan! Olisi tietysti hyvä tietää, mitä teosta olet alkanut lukea.

Vasta-alkajalle suosittelen kaikkein ensimmäiseksi Gogolin Pietarilaisnovelleja: Nevski Prospekt; Nenä; Päällystakki; Muotokuva; Mielipuolen päiväkirja. Seuraavaksi Dostojevskin "Rikos ja rangaistus" ja "Valkeat yöt" sekä Tolstoin "Anna Karenina". Myös Tshehovin novellikokoelmia, jotka ovat loistava läpileikkaus tuon ajan venäläisestä yhteiskunnasta, koska niissä käsitellään kaikkia mahdollisia aihepiirejä ja ihmistyyppejä.

Jos haluaa sukeltaa ihmismielen pimeimpään perukkaan, kannattaa ehdottomasti lukea Dostojevskin "Kellariloukko". Se on melko lyhyt, mutta äärimmäisen vaikuttava teos.
Myös Turgenjevin "Metsämiehen muistelmat" on mahtava.

Aivan oma kokonaisuutensa on tietysti venäläinen runous, joista suurimpana nousee tietysti Aleksandr Pushkin. Käännettynä Pushkin on ihan pahvia - tämä on vain minun mielipiteeni - mutta häntä pitää lukea alkukielellä ymmärtääkseen hänen suurenmoisen neroutensa. Anna Ahmatova on naisrunoilijoista merkittävin : hän kuuluu olennaisena osana ns. Pietarin myyttiin, jolla on ensiarvoinen merkitys venäläisessä kirjallisuudessa.

Myös neuvostoajan kirjallisuudessa ja uudemmassa proosassa löytyy helmiä. Esimerkiksi naiskirjailija Julia Vozneshenskajan teos "Naisten Decamerone" on loistava. Solzhenitsynistä nyt tietysti puhumattakaan, mutta hän kuuluu jo raskaan sarjan harrastajien maailmaan. Tosin "Ivan Denisovitshin päivä" on lyhyt, mutta hyvin intensiivinen kuvaus pakkotyöleirin vangin maailmasta.

Venäläisen kirjallisuuden lukemisessa on uskomattoman monia tekijöitä, jotka on otettava huomioon. Hyvin monet teokset - mm. Gogolin ja Dostojevskin, sekä Pushkinin ja Ahmatovan runous - keskittyvät Pietarin kaupungin myytin ja mystiikan olemuksen erittelyyn. Suosittelen oheislukemistoksi Solomon Volkovin erinomaista teosta "Pietari - eurooppalainen kulttuurikaupunki". Samoin esim. Henri Troyatin elämänkertateoksia Tolstoista ja Tshehovista. On tärkeää tuntea kirjailijoiden taustat pystyäkseen ymmärtämään heidän sanomaansa.

Venäläinen kirjallisuus ei todellakaan ole mitään, mikä ahmaistaan ohimennen ja heitetään sitten syrjään. Siihen täytyy paneutua, mutta se palkitsee lukijansa. Hyvin keskeinen osuus on puhtaalla hulluudella tai mielipuolisuudella. Tässä mielessä suosittelen nykyproosasta Venedikt Erofejevin kirjaa "Moskova-Petushki", ja vielä uudempaa, amerikanvenäläisjuutalaisen kirjailijan David Benioffin teosta "Varkaiden kaupunki", joka kertoo erittäin satiirisesti äärimmäisen traagisesta ajanjaksosta - Leningradin piirityksestä, jolloin saksalaiset piirittivät Leningradia 900 päivää, tarkoituksena näännyttää kaupunki nälkään ja pommituksiin. Se on uskomaton ja unohtumaton kirja!

No, voisin kirjoittaa vaikka läpi yön venäläisestä kirjallisuudesta. Oma suosikkini on ehdottomasti Mihail Bulgakovin "Saatana saapuu Moskovaan", jossa kulkee rinnakkain kaksi tarinaa, jotka limittyvät ja lomittuvat toisiinsa: 30-luvun Stalinin Moskova sekä 2000 vuoden takainen tarina, jossa vaeltava filosofi Jeshua Ha-Notshri sekä Rooman maaherra Pontius Pilatus mittelevät henkisiä voimiaan. Olen harvoin lukenut mitään niin nerokasta ja häikäisevää. Ei ihme, että se oli kielletty teos Neuvostoliitossa.

Kysy ihmeessä lisää, minä vastaan.

Uskomattoman antoisia lukuhetkiä toivottaen
t. Mirkku

eiliseen viestiini: on erittäin hyvä teos "Venäläisen kirjalisuuden historia", kirjoittajana Helsingin yliopiston venäläisen kirjallisuuden professori Pekka Pesonen. Siinä on tiivistettynä kunkin aikakauden tärkeimmät kirjailijat ja heidän tuotantonsa.

Samoin kaikenlainen perehtyminen Venäjän historiaan ja venäläisyyteen yleeensä auttaa ymmärtämään venäläisen kirjallisuuden ominaispiirteitä. Suosittelen Timo Vihavaisen kirjaa "Opas venäläisyyteen" - saatavissa myös pokkarina - sekä Outi Parikan kirja "Äiti-Venäjän aapinen" - myös saatavissa pokkarina.

Venäläisyyden ymmärtäminen on vaikeaa suomalaiselle, vaikka meillä on paljonkin yhteisiä piirteitä kansanluonteessa. Kirjallisuus avartaa tätä ymmärtämistä, mutta kirjallisuuden ymmärtämisen edellytyksenä tosiaan on perehtyminen Venäjän kulttuuriin ja historiaan. Esimerkiksi Leo Tolstoin teosten merkitystä on vaikea arvioida, ellei tunne kirjailijan elämäntarinaa ja elämänfilosofiaa. Sama pätee Dostojevskiin. Gogol taas edustaa tyylipuhdasta nerokasta hulluutta, samoin kuin kuuluisa runoilijatrubaduuri Vladimir Vysotski.

En tiedä, missä päin asut, mutta Helsingin työväenopiston Avoimen korkeakoulun kursseilla on syksyisin Marina Vituhnovskajan loistava kurssi "Johdatus venäläisyyteen" tai jotain sellaista. Suosittelen. Hän puhuu myös hyvää suomea, joten häneltä voi kysyä kaikkea mahdollista.

Minä vastaan mielelläni kysymyksiisi, joita nämä kommenttini mahdollisesti herättivät Sinussa. Olen täydellinen fanaatikko venäläisen kirjallisuuden ja runouden suhteen, joten opastan mielelläni muita asiasta kiinnostuneita. Ja lainatakseni Dostojevskia: me olemme kaikki tulleet Gogolin "Päällystakin" hihasta.

Hyvää viikonloppua!
t. Mirkku

Minä olen parhaillaan lukemassa Ivan Jefremovin Andromedan tähtisumua, se on myöskin kuuluisa teos vuodelta 1961, kannatta lukea.