Olen 16-vuotias poika ja asun isäni, äitipuoleni ja kahden siskopuoleni kanssa yhdessä. Minulla on myös 14-vuotias sisko, mutta hän asuu äidilläni ja käy meillä noin kerran kuussa. Noin vuosi sitten äitipuoleni ja hänen 2 tytärtään (5v ja 12v) muuttivat meille asumaan. Alkukitkan jälkeen olen alkanut tulla tosi hyvin juttuun tämän 12-vuotiaan kanssa ja meillä on nykyään varsin läheiset välit. Voimme puhua toisillemme melkein mistä vain ja osaamme lohduttaa toisiamme, kun on vaikeaa. Nyt on kuitenkin alkanut tuntua, että hän on ihastunut minuun, sillä hän ei osaa päästää hetkeksikään minusta irti. (Esim. haluaa aina tulle kainaloon istumaan, tai silittelemään hiuksia yms) En oikein tiedä, miten asiaan pitäisi suhtautua, en haluaisi olla kovin tyly, sillä hänellä on aika vaikeaa, koska hänen isänsä on hylännyt hänet käytännössä kokonaan. En myöskään haluaisi rikkoa hyviä välejämme, sillä meillä on useimmiten tosi kivaa yhdessä. Jotenkin hänelle kuitenkin täytyy selittää, missä menee raja.
Onko kellään kokemuksia tämän kaltaisesta tilanteesta? Mitä pitäisi tehdä?
Onko kellään kokemuksia tämän kaltaisesta tilanteesta? Mitä pitäisi tehdä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mihin sinä pyrit kirjoituksellasi?
Ei tarvitse olla nero tajuakseen, ettei tuota kirjoitusta ole kirjoittanut 16-vuotias poika.
En voi kuin ihmetellä näitä sairaita ihmisiä jotka täällä kirjoittaa psykoosiaan ulos yhden aikaan yöllä.
ei "kuulosta" yhtään 16-v pojan kieleltä. Joku provoilija idiootti taas asialla.
Mietin ihan samaa, että mikä on tällaisen täysin tuulesta temmatun kirjoituksen tarkoitus?
Mitä kiksejä saat näistä keksityista tarinoista?
Olet varmaan sama sairas tyyppi joka on välillä mummo, naiset töissä, rouva, exä, nyxä, ex-mies....
Tiedän yhden tapauksen,joka on suvussani, jossa 13v. tyttö on ihastunut isän uuden naisen poikaan. Niin läheinen en ole,että tietäisin yksityiskohtia,mutta jos sinä olet 16v.,vaikutat kirjoittamasi perusteella fiksulta ikäiseksi. Eli osaat varmaan vetää myös rajaa. Onko sinulla ikäisiäsi tyttökavereita? Siis vaikka ihan kavereita,pyydä heitä käymään luonasi esim. kahvilla/tms. Se on ehkä hellävarainen keino näyttää tälle 12v. rajoja,että sinä olet veli hänelle. Jos ei auta,tai sinulla ei ole kavereita ota asia puheeksi isäsi kanssa. Isäsi voisi sanoa äitipuolelle asiasta ja tämä tytön äiti puhua tytölle.
Suoraan sanomista ehkä kannattaa välttää,ellei pakkotilanne,koska se 12v. tyttö on aika herkässä iässä.
Tämäkö 16-vuotiaan POJAN tekstiä;
"Alkukitkan jälkeen olen alkanut tulla tosi hyvin juttuun tämän 12-vuotiaan kanssa ja meillä on nykyään varsin läheiset välit. Voimme puhua toisillemme melkein mistä vain ja osaamme lohduttaa toisiamme, kun on vaikeaa."
No ei varmasti ole !
Mistä? Kuule älähän nyt poikarukka kuvittele itsestäsi liikoja.
Mut provoja onkiva keksiä eiks ookki?
> Jotenkin hänelle kuitenkin täytyy selittää, missä menee raja. <
Raja menee just tossa. Siis ei kannata esittää mitään mitä ei ole, tekeytyä 16-vuotiaaksi kundiksi, jolta ap ei todellakaan vaikuta.
Miten voi olla niin vaikea ymmärtää, että olen 16-vuotias? Kirjoitan aikuisten tyylillä, mutta opiskelen lukiossa ja olen siellä oppinut kirjoittamaan näin. Olen myös ikäisekseni melko ajatteleva ja tunteellinen, mutta ihan tavallinen 16-vuotias kuitenkin. Ei minulla ole tarvetta keksiä päästäni tarinoita tai ainakaan julkaista niitä.
Jos pidät tämän luettuasi ketjua edelleen provona, pidä asia omana tietonasi, äläkä vaivaudu toistamaan muiden viestejä!!
Tuo tyttöystäväsi kotiin, pikkusiskosi nenän alle. Ei tarvitse olla aito, sinulla on varmasti ystäviä vastakkaisesta sukupuolesta, kenelle tahansa "puolijärkevälle" jonka tunnet, osaat varmasti selittää asian. Ystävät mielellään auttavat toisiaan.
Olet fiksu ikäiseksesi, kun osaat ajatella, ettet välttämättä halua loukata lapsen tunteita.