Miten lievitätte ahdistusta?
Mulla se ahdistus liittyy sosiaalisiin tilanteisiin esim uuteen työpaikkaan, juhliin joissa on vieraita ihmisiä tai esim vieraille ihmisille soittamiseen. Ahdistus saattaa kestää päiviä, ja joskus on niin paha, etten pääse ylös sängystä. Oksettaa, jaloissa ei ole tuntoa, enkä pysty ajattelemaan mitenkään järkevästi. Kukaan läheinen ei ymmärrä minua.
Olin viime vuonna kesätöissä uudessa paikassa ja jännitin ekan kuukauden ihan hulluna, hyvä kun pystyin töitä tekemään. Tiedän että tässä taustalla on jotain henkistä (itsetunto/itseluottamus), mutta kaipaisin jotain neuvoja miten lievittää ahdistuksen tunnetta..
Mulla se ahdistus liittyy sosiaalisiin tilanteisiin esim uuteen työpaikkaan, juhliin joissa on vieraita ihmisiä tai esim vieraille ihmisille soittamiseen. Ahdistus saattaa kestää päiviä, ja joskus on niin paha, etten pääse ylös sängystä. Oksettaa, jaloissa ei ole tuntoa, enkä pysty ajattelemaan mitenkään järkevästi. Kukaan läheinen ei ymmärrä minua.
Olin viime vuonna kesätöissä uudessa paikassa ja jännitin ekan kuukauden ihan hulluna, hyvä kun pystyin töitä tekemään. Tiedän että tässä taustalla on jotain henkistä (itsetunto/itseluottamus), mutta kaipaisin jotain neuvoja miten lievittää ahdistuksen tunnetta..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Moi vaan! Mulla oli kauheita sosiaalisia fobioita, en pystynyt menemään bussiin ilman bentsoja. Sitte aloitin Paroxetinin , ja ei trvi enää jännitellä missään tilanteessa, Olen pitänyt englanniksi ! puheita isoille ihmismäärille seminaarissa, no problem. Bussikuskit voivat ajella ilman paniikkijarrutuksia, vastapäätä voi hyvinkin istua mies ja tollistella siinä. Toivottavasti saat apua. Haittavaikutuksia en tuntenut, mutta se on yksilöllistä.
Sosiaalifobian kanssa painiskelin minäkin. Ja pitkään! Yli 20 vuotta. Tuntui siltä, ettei mikään auta. Kolmen vuoden terapiakin oli yhtä tyhjän kanssa. Kunnes aloin käyttää paroksetiinia. Kahden kuukauden kuluttua aloituksesta istun työkavereiden kanssa lounaalla enkä tunne pienintäkään jännitystä. Voin tehdä kaikkea sitä, mikä oli aiemmin mahdotonta. Olen myös tullut sosiaalisemmaksi. En enää murehdi sitä, mitä muut minusta ajattelevat. Ja lääkkeen haittavaikutukset ovat olleet kohdallani pieniä. Lähinnä ajoittaista väsymystä. Tiedän kyllä, että lääkityksen lopettaminen voi olla aikanaan vaikeaa. Mutta mieluummin syön tätä lääkettä vaikka loppuikäni kuin että palaisin takaisin siihen masentavan rajoittuneeseen elämäntapaan, joka minulla oli ennen lääkitystä. Nyt vasta tiedän, miten mukavaa voi olla toisten ihmisten seurassa!
paniikkikohtauksista... jos oireet ovat pahat mene puhumaan lääkärisi kanssa. Vältä runsasta kahvin juontia ja tupakoimista sillä ne edes auttavat ahdistusta. Olisi myös hyvä että yrität olla mahdollisimman paljon tilanteissa jotka aiheuttavat ahdistusta kuten juuri nämä sosiaaliset tilanteet ym. vaikka ne tuntuisivatkin viimeiseltä vaihtoehdolta. Oireesi pahenevat jos alat välttelemään tilanteita jossa koet ahdistusta. Tiedän kokemuksesta ja minulla ne kanssa pohjautuivat omasta huonosta itsetunnosta. Stemppiä sulle!
En ole ikinä tosta paroksetiinista kuullut. Kiva kuulla, että siitä on ollut apua teille =) ! Täytyy myöntää, että käytin itsekin vuoden cipralexia, enkä huomannut mitään hyötyä siitä, niin lopetin =(. En oikein jaksaisi taas kokeilla uutta lääkettä...Painokin nousi noin 5kg. Siksi yritinkin kysellä jotain ns luonnollisia keinoja, millä lievittää ahdistusta ja yritän sinnitellä. On kyllä tosi rajoittavaa olla tällanen sosiaalisten tilanteiden pelkuri, aina saa selitellä miksei lähde jonnekin reissuun mukaan. En ole avautunut asiasta juuri kenellekään, sillä häpeän ongelmaa niin suunnattomasti. Täytyisi kai sitten astella taas jossain vaiheessa lääkäriin, kun ei kai tämä itsestäänkään helpota, tekee vaan elämästä äärimmäisen hankalaa..
Mulla tämä iski 3v sitte kun koulu loppu sen jälkeen en ole käyny oikein missään kun alkaa ahdistaa ja oksettaa.Yritän käydä paikoissa mahdollisimman paljon mut ei taida auttaa.Viime viikolla mentiin kaverin kanssa kauppaan ostaa maaleja ja siinä valkatessa alko jalat veltostua,hikoilutti ja oksetti niin oli pakko päästä kaupasta ulos.Kohta pitäis mennä toiseen kertaan inttiä varten lekurille niin jos sieltä sais apua.Ei tätä koko ikäänsä jaksa kärsiä kun ei kykene edes töihin.Kateeks käy kavereita kun ajelevat kaupungissa autoilla ja ite en edes kykene autokouluun.
Kerrot lääkärille avoimesti ongelmastasi. Ja jos käy niin huono tuuri, että tämä lääkäri vähättelee ongelmaasi eikä tarjoa siihen ratkaisuja, niin sitten jollekin toiselle lääkärille.