OK. Teiniäitiys on ihanaa ja vauva on ihqu juttu ja kaikki aina kyllä järjestyy...
Jos olet vielä harkintavaiheeessa, lue tästä:
http://www.kommentti.fi/sivu.php?artikkeli_id=701
"Monet tekijät vaikuttavat nuorella iällä raskaaksi tulemiseen: varhainen seksielämän aloittaminen, ehkäisyn käyttämättömyys, terveydenhoitopalveluiden heikko tavoitettavuus ja niin sanottu sosioekonominen köyhyys. Erityisessä riskissä olevia nuoria ovat itsekin teiniäitien lapset, sosiaalihuollon asiakkaat ja muualla kuin biologisten vanhempien luona asuvat. Niukat odotukset tulevaisuuden suhteen lisäävät tutkimusten mukaan riskiä aloittaa seksielämä nuorella iällä, laiminlyödä raskauden ehkäisy ja erityisesti jatkaa ei-toivottua raskautta. Ehkäisyn käyttämättömyyden taustalla voi olla tiedollisia puutteita esimerkiksi raskausriskin arvioinnissa, kondomin käytön epämiellyttävyys ja seksin harrastaminen päihtyneenä. Vanhempien korkea koulutustaso näyttää tutkimusten valossa säännöllistävän nuoren käyttämää raskauden ehkäisyä. Vahinkoraskauden tapahtuessa koulutettujen vanhempien lapset päätyvät useammin keskeyttämään raskauden kuin jatkamaan sitä. Riskikäyttäytyminen kumuloituu nuorten ryhmässä. Tiheään vaihtuvat seksipartnerit, päihteiden käyttö ja ehkäisyn laiminlyönti liittyvät tutkitusti yhteen.
Teiniäitiyden kielteisiä lyhyt- ja pitkäaikaisvaikutuksia on tutkittu 1970-luvulta lähtien. 2000-luvulta eteenpäin tieteellinen keskustelu on tulkinnut mahdolliset ongelmat sosioekonomisten taustatekijöiden aiheuttamiksi eikä niinkään enää puhtaasti äidin nuoresta iästä johtuviksi. Kaiken kaikkiaan teiniäidit ovat tutkimusten mukaan 20–35-vuotiaisiin naisiin verrattuna suuremmassa riskissä kohdata niin terveydellisiä kuin sosiaalisia jälkiseuraamuksia. Koulun keskeytyminen, työelämään astumisen viivästyminen ja ikätoveriryhmästä syrjäytyminen ovat todellisia uhkia. Teiniäitiys lisää myös riippuvuutta sosiaalituesta ja saattaa tiukentaa nuoren äidin suhdetta omiin vanhempiin. Teiniäitien lapsilla on enemmän kielellisen kehityksen viivästymää ja siten kouluvaikeuksia. Lapset ovat myös suuremmassa tapaturmariskissä kuin verrokkilapset. Äitiyden onnistuminen näyttää vaativan tukevaa sosiaalista verkostoa. Nuoren äidin omien vanhempien, eritoten äidin, tukeva rooli korostuu useissa tutkimuksissa.
Vaikka Suomen seksuaaliterveystilanne on viime vuosina kehittynyt tasaisesti myönteiseen suuntaan, emme silti ole vieläkään sillä hyvällä tasolla, johon ylsimme ennen edellistä taantumaa 1990-luvun alussa – varsinkaan jos indikaattoreina käytetään teiniraskauksien ja seksitautitartuntojen määrää. Laman aikana kuntien ennaltaehkäisevästä työstä säästettiin rajusti. Suurtyöttömyys itsessään aiheutti laajaa taloudellista ahdinkoa ja mielialaongelmia monissa suomalaisperheissä. Vanhempien pahoinvointi heijastui myös lasten ja nuorten elämään turvattomuutena ja riskinoton lisääntymisenä. Suomi elää jälleen taantuman aikaa ja nähtäväksi jää, toistuvatko samat virheet kuntatasolla nyt, kun rahapussin nyörejä taas kiristetään. Jo nyt on arvioitu, että lasten ja nuorten ennaltaehkäisevissä palveluissa on 60 miljoonan euron vaje.
Kouluterveyskysely 2008:n mukaan kahdeksasluokkalaisista noin 15 prosenttia on ollut yhdynnässä ja heistä viides osa ilman ehkäisyä viimeisimmässä yhdynnässä. Seksuaalisesti aktiiviselle nuorelle olisi tarjottava kotikunnasta riippumatta laadukasta ja luottamuksellista ehkäisyneuvontaa. Nuorten seksuaaliterveydestä huolehdittaessa on ennaltaehkäisevä työ usein paljon edullisempaa yhteiskunnalle kuin esimerkiksi ei-toivotun raskauden hoitaminen. Yksilön nuoruusiän rauhallisen kehityksen turvaaminen ja nuoren aikuisuuteen astuminen ehyenä on jo mittaamattoman arvokasta."
Jos olet vielä harkintavaiheeessa, lue tästä:
http://www.kommentti.fi/sivu.php?artikkeli_id=701
"Monet tekijät vaikuttavat nuorella iällä raskaaksi tulemiseen: varhainen seksielämän aloittaminen, ehkäisyn käyttämättömyys, terveydenhoitopalveluiden heikko tavoitettavuus ja niin sanottu sosioekonominen köyhyys. Erityisessä riskissä olevia nuoria ovat itsekin teiniäitien lapset, sosiaalihuollon asiakkaat ja muualla kuin biologisten vanhempien luona asuvat. Niukat odotukset tulevaisuuden suhteen lisäävät tutkimusten mukaan riskiä aloittaa seksielämä nuorella iällä, laiminlyödä raskauden ehkäisy ja erityisesti jatkaa ei-toivottua raskautta. Ehkäisyn käyttämättömyyden taustalla voi olla tiedollisia puutteita esimerkiksi raskausriskin arvioinnissa, kondomin käytön epämiellyttävyys ja seksin harrastaminen päihtyneenä. Vanhempien korkea koulutustaso näyttää tutkimusten valossa säännöllistävän nuoren käyttämää raskauden ehkäisyä. Vahinkoraskauden tapahtuessa koulutettujen vanhempien lapset päätyvät useammin keskeyttämään raskauden kuin jatkamaan sitä. Riskikäyttäytyminen kumuloituu nuorten ryhmässä. Tiheään vaihtuvat seksipartnerit, päihteiden käyttö ja ehkäisyn laiminlyönti liittyvät tutkitusti yhteen.
Teiniäitiyden kielteisiä lyhyt- ja pitkäaikaisvaikutuksia on tutkittu 1970-luvulta lähtien. 2000-luvulta eteenpäin tieteellinen keskustelu on tulkinnut mahdolliset ongelmat sosioekonomisten taustatekijöiden aiheuttamiksi eikä niinkään enää puhtaasti äidin nuoresta iästä johtuviksi. Kaiken kaikkiaan teiniäidit ovat tutkimusten mukaan 20–35-vuotiaisiin naisiin verrattuna suuremmassa riskissä kohdata niin terveydellisiä kuin sosiaalisia jälkiseuraamuksia. Koulun keskeytyminen, työelämään astumisen viivästyminen ja ikätoveriryhmästä syrjäytyminen ovat todellisia uhkia. Teiniäitiys lisää myös riippuvuutta sosiaalituesta ja saattaa tiukentaa nuoren äidin suhdetta omiin vanhempiin. Teiniäitien lapsilla on enemmän kielellisen kehityksen viivästymää ja siten kouluvaikeuksia. Lapset ovat myös suuremmassa tapaturmariskissä kuin verrokkilapset. Äitiyden onnistuminen näyttää vaativan tukevaa sosiaalista verkostoa. Nuoren äidin omien vanhempien, eritoten äidin, tukeva rooli korostuu useissa tutkimuksissa.
Vaikka Suomen seksuaaliterveystilanne on viime vuosina kehittynyt tasaisesti myönteiseen suuntaan, emme silti ole vieläkään sillä hyvällä tasolla, johon ylsimme ennen edellistä taantumaa 1990-luvun alussa – varsinkaan jos indikaattoreina käytetään teiniraskauksien ja seksitautitartuntojen määrää. Laman aikana kuntien ennaltaehkäisevästä työstä säästettiin rajusti. Suurtyöttömyys itsessään aiheutti laajaa taloudellista ahdinkoa ja mielialaongelmia monissa suomalaisperheissä. Vanhempien pahoinvointi heijastui myös lasten ja nuorten elämään turvattomuutena ja riskinoton lisääntymisenä. Suomi elää jälleen taantuman aikaa ja nähtäväksi jää, toistuvatko samat virheet kuntatasolla nyt, kun rahapussin nyörejä taas kiristetään. Jo nyt on arvioitu, että lasten ja nuorten ennaltaehkäisevissä palveluissa on 60 miljoonan euron vaje.
Kouluterveyskysely 2008:n mukaan kahdeksasluokkalaisista noin 15 prosenttia on ollut yhdynnässä ja heistä viides osa ilman ehkäisyä viimeisimmässä yhdynnässä. Seksuaalisesti aktiiviselle nuorelle olisi tarjottava kotikunnasta riippumatta laadukasta ja luottamuksellista ehkäisyneuvontaa. Nuorten seksuaaliterveydestä huolehdittaessa on ennaltaehkäisevä työ usein paljon edullisempaa yhteiskunnalle kuin esimerkiksi ei-toivotun raskauden hoitaminen. Yksilön nuoruusiän rauhallisen kehityksen turvaaminen ja nuoren aikuisuuteen astuminen ehyenä on jo mittaamattoman arvokasta."
Vastaukset 51
Vanhimmat
Onhan lapset tosi ihQu d44 juttu, mutta lapsen huolehtimisee tarvitaan paljon vastuuta. Se ei ole mikään nukke tai naapurin lapsi joka on hoidossa 2h päivässä.
Kuten huomaamme, äärimmäisen kypsät teiniäitimme eivät tämän kaltaisiin avauksiin sanomista löydä. Jos lähde ei olisi ollut selvä, olisi alkanut vinkuminen siitä, että kaikki on vain aloittajan itse keksimää.
Mikäs siinä teiniäitiydessä on ihanaa :)?
Hyvä, että' edes joku kirjoittaa asiiakin tännen lapsellisten MullaAinakinMeneeKaikkiHienosti-suitsutusten joukkoon.
Teinivanhemmuus on oikeassa maailmassa suuri riski ja seuraukset ovat kauaskantoiset.
Juu en olisi itse mennyt lapsia tekemään 15-vuotiaana.
enn minäkään, vaikka en vielä edes kahtakymmentä ole.. mutta eihän kaikki nuoret samanlaisia ole... :)
Taas sen verran hehkutusta äitiyden ihanuudesta teini-ikäisillä besserwissereillä, että on syytä nostaa tämä faktatieto esille. Kumma kyllä teinityttöjä ei kommentoiminen kiinnosta.
sitä en kyllä vieläkään ymmärrä että miten se heidän äitiytensä vaikuttaa teihin?
Teiniäitiys on ONGELMA.
Se on ilmiö, josta PYRITÄÄN EROON.
Tämän vuoksi tarvitaan VALISTUSTA.
Valistus ja tosiasiat ovat eri asia kuin se, että täällä "siantuntevat"teinitytöt, joilla joko lapsi ei ole vielä edes syntynyt tai on iältään alle puoli vuotta kertovat, miten hienosti kaikki on mennyt.
Kun lapsi on syntynyt, moralisointi on myöhäistä. Se on totta. Tämän vuoksi onkin syytä yrittää takoa teinien päähän järkeä siinä vaiheessa, kun se puoli vuotta tai ehkä jopa pari vuotta kestänyt, "tukeva" parisuhde ei ole vielä raskaudeksi realisisoitunut.
Teinivanhemmuus on ilmiö, josta todellakin eroon pyritään. Toki keskiverto teiniä ärsyttää, kun joku yrittää kertoa ettei 16-vuotiaana tai sitä nuorempana ehkä kaikkea vierlä tiedäkään, mutta muutakaan keinoa puuttua asioihin ei ole: valistus ja asioista ääneen puhuminen on ainoa tie.
On varsin tyypillistä, että ongelmatilanteeseen puututtaessa tulee vastaukseksi lause tyyliin "Mitä se sulle kuuluu!!??"" Se on tavallinen reaktio. Valitettavasti ihmisten valintoihin vain puututaan. Tai ainakin niihin pyritään puuttumaan. Kun joku tekee valintoja, joista seuraa pitemmällä tähtäimellä ongelmia monille tahoille, noiden valintojen haitallisuudesta halutaan kertoa. Samoinhan toimitaan myös vaikkapa tupakoinnin, alkoholin, huumeiden, rikoillisuuden, koulutuksen tarpeellisuuden, työn, terveyden ja lukuisien muidenkin asioiden suhteen.
ok, eli teidän tehtävä on täällä palstalla estää ja ennalta ehkäistävä mahdollisimman hyvin teiniäitien mahdollinen raskautuminen?
ja jatkanpa vielä että mikäs tehtävä teillä on valistaa ja kertoa, jos olette kerran itse tehneet lapset paljon myöhemmin, kypsässä iässä?
Yli kolmekymppisten ensimmäiset raskaudet on ONGELMA.
Se on ilmiö, josta PITÄISI PYRKIÄ MYÖS EROON.
Tämän vuoksi tarvitaan VALISTUSTA.
Miksette valista myös heitä ja puhu heidän ONGELMASTAAN ? :) Ai vitsi mulla on mukava lukea tätä kun nämä AMMATTI-IHMISET koittavat vakuutella lähinnä näköjään itselleen, että teiniäidit on pelkkää paskaa kusta ja kuraa !
Kokeilepa kertoa meille kaikille malttamattomille ihmisille se, mikä tekee siitä ongelman, jos AIKUISET ihmiset tekevät lapsia.
Teinivanhemmuudesta on turha vitsiä vääntää. Siitä on leikki kaukana.
Kukaan ei ole väittänyt, että teiniäidit olisivat automaattisesti sitä "pelkkää paskaa kusta ja kuraa." Teet omia johtopäätöksiäsi tyypilliseen teinin tapaan.
Sen sijaan, aikuisemmat yrittävät muistuttaa niistä ongelmista, joita teinivanhemmuudesta seuraa.
Totta kai on parempi, jos ihmiset eivät jätä lasten hankintaa liian myöhäiseen aikaan. Riskejä siihenkin sisältyy, ei sitä kukaan kiistä.
Teiniraskaudet kuitenkin ovat niin kansainvälisesti kuin Suomessakin ilmiö, jota kukaan ei tavoittelemisen arvoisena pidä. Valistuksella ja koulutuksella on tavoitteensa ja kuten avauksessa todetaan, ongelmat ovat nähtävissä.
Mukavaahan esille tulleista teiniäitien ja -isien vaikeuksista puhuminen ei ole. Omien virheiden arviointi jälkikäteen ei ole kenellekjään mieluista. Tosiasioita se ei kuitenkaan muuta.
Ongelmia on kaikilla vanhemmilla, sitäkään ei kukaan yritä kieltää. Teinivanhemmuus on kuitenkin jo lähtökohtaisesti oma tilanteensa. Ongelmia on melkoisella varmuudella tulossa vähintäänkin riittäävästi. Ja niitä ongelmia ei ratkota sillä, että tilannetta arvioidaan viikon tai kahden päähän eteenpäin, kuten tyypillinen nuori ihminen surullisen usein tekee. Luonnollistahan se toki vain on.
Tämän palstan keskustelun aihe ovat teinivanhemmat. Päihde- huume- ym. ongelmista kärsiville äideille on omat fooruminsa.
Ensinnäkin, en ole teini, olisi hauska tietää mistä keksit sen. Eli voisin sanoa että olet tyypillinen yli 30-vuotias nainen, joka tekee täällä omia johtopäätöksiänsä.
Toiseksi, et vastannut kysymykseen "mikäs tehtävä teillä on valistaa ja kertoa, jos olette kerran itse tehneet lapset paljon myöhemmin, kypsässä iässä?" minusta hyvin, koska "Sen sijaan, aikuisemmat yrittävät muistuttaa niistä ongelmista, joita teinivanhemmuudesta seuraa." ei perustele mikä oikeus teillä on valistaa, JOS olet(te) tehneet lapset "oikeassa" iässä.
Kolmanneksi, miten edes käsität teiniäidin? _Tunnetko_ yhtään teiniäitiä?
Kukaan ei täällä tiedä sitä, mitä tai mikä kukin on. Jokainen meistä voi kuitenkin VÄITTÄÄ mitä tahansa. Sinäkään et tiedä minusta yhtään mitäämn, et edes sukupuoltani. Oletuksia voit tietenkin tehdä, mutta saat tehdä ne puolestani aivan rauhassa. En aio tarkemmin identifioida itseäni. Yllätyksiä voisit tosin kokea...
"mikäs tehtävä teillä on valistaa ja kertoa, jos olette kerran itse tehneet lapset paljon myöhemmin, kypsässä iässä?" Hm... Mielenkiintoinen kysymys.
Tämä palsta on KESKUSTELUA varten. Sinäkin näköjään kuulut siihen joukkioon kirjoittajia, joilla on oikeus - ainakin omasta mielestään - määritellä se, mitkä mielipiteet ovat "oikeita", mitkä eivät. Toisin sanoen, kun tämän osion otsikko on tuo yllä näkyvä, oletat sen määrittelevän sen, ketkä ja missä sävyssä täällä saavat kirjoitella. Suosittelen sinua tutustumaan muihin aiheisiinkin: huomaat äkkiä, että monissa keskiusteluissa kirjoitellaan useista eri näkökulmista. Sen kummemmin tämä kuin mitkään muutkaan aihepiirit täällä eivät muodostu kirjoituksista, joissa yksioikoisesti ja yksiselitteisesti yhtä mieltä asioista ollaan.
Eli: niin minulla kuin kenellä tahansa muillakin on oikeus kirjoitella täällä ja esittää mielipiteensä aiheesta. Jos olet sitä mieltä, että tekstini on asiatonta, voit ottaa yhteyttä ylläpitoon. Samoin voit kumota väittämäni, joita olen yrittänyt toistella riittävässä määrin. Se onkin muuten mielenkiintoista: yksikään kirjoittaja ei ole keksinyt mitään sellaista kommentoitavaa, jolla kumoaisi aloituksen tosiasiat. Sinäkin haluat mieluummin kritisoida minua ja motiivejani, jotka siis ovat ilmeisesti "väärät"?
Teiniäiti on teoriassa helppo määritellä, mutta käytännössä ei. Itse luokittelen teiniäidiksi kaikki äidit, jotka ovat alaikäisiä. Lukisin tuohon joukkoon mukaan kuitenkin suuren joukon myös nimellisesti täysi-ikäisiä äitejä, jotka eivät tosiasiassa kuitenkaan kykene itse jälkikasvustaan huolehtimaan. Tämän lisäksi vielä koko joukko jopa yli kolmekymppisiäkin naisia Suomen maassa käyttäytyy tyystin teinien tapaan, mutta he ovat oma lukunsa.
Jokainen meistä aikuisista ihmisistä tuntee paljoin eri-ikäisiä vanhempia. Usko tai älä, mutta nimimerkilleni "Ammatti-ihminen" on syynsä. Aikuisen ikä'inen ihminen aika usein on elämässään oppinut asioita niin työnsä kuin oman elämänkokemuksensakin kautta. Usko tai älä, meitäkin täällä ajoittain on näitä keskusteluja kommentoimassa.
olen itse vielä se "teini" , kuraa ja paskaa, joutunut kasvamaan ja elämään aikuisen tapaan jo monta vuotta, kun oma äiti rillutteli baarit ja putkat läpi.. ei ne kaikki teinit perkele pahoja ole, vuodesta -93 lähtien äitini juonu, oli raskaana tai ei.... ja kuitenkin juuri siinä sopivassa "vauvantekoiässä",joita te kaikki trollien ja provojen kyttääjät huutelette. ei ole ikää, millon vauvan saa hankkia,toiset pystyvät sellaiseen jo 15-vuotiaana,toiset ei vielä 50-kymppisenäkään.. liekö sitten koskaan hyvää "vauvantekoikää", ku aina parkumassa kaikki, oli naimisissa tai leski tai eronnut,aina kaikki asiat perkeleen huonosti. itse olen raskaana, rv 28 ja ylpeä. suunniteltu vauva ja avomies käy työssä,myös silloinkin,kun vauva on tullut,kyllä,mies on 18 vasta ensi vuoden alussa ja itse olen samanikäinen. meillä on ASIAT hyvin ja vauvan tuloon on varauduttu: vaatteet,sängyt,hoitopöydät,laukut,vaipat,tutit,pullot,rattaat hommattu, ja kyllä , omalla rahalla kun ei vanhemmilta mitään saa, isä kuollut ja äiti alkoholisti,ei riitä rahaa siltä,sossustakaan ei viittis lähtee pummimaan. elämässä pitää pärjätä, ei kaikki teinit ole rilluttelijoita. itse olen pienen pienen elämäni aikana juonut kerran humalahakuisesti ja voin todeta että ei ole minun juttunu :) tsemppiä sisukkaille nuorille ! : ) jotkut pystyy jotkut ei
vaan mieleen tätä lukiessa. Huomasin tässä muutama viikko sitten, että kaikki tuntemani entiset teini äidit (omat lapset näillä jo vähintään täysi-ikäisiä) ovat selvästi alkaneet elää nuoruuttaan uudestaan O_o. Juovat ja hölmöilevät YLLÄTTÄVÄN paljon ikäisikseen (en tarkoita koko ajan) ja säätävät miesten kanssa mitä milloinkin. kauhulla nyt vierestä katson että tässäkö tulevaisuuteni nykyisenä teiniäitinä? OIKAISKAA KÄSITYKSENI KIITOS.
en nyt yleistäisi tuota jokaiseen teiniäitiin, että myöhemmällä iällä alkaisi ns."hölmöilyt", mutta jos itsekin mietit asiaa tarkemmin, niin eikö tuollainen käytös ole loogista?
nuoruus jää elämättä silloin kun se pitäisi elää, koska syntyy se lapsi johon pitää panostaa(tosin jotkut antavat lapsen hoitoon ja lähtevät baanalle).
sitten kun lapsi on vanhempi ja pärjäisi ehkä jo itekseen tai menee esim. kaverin luo yökylään niin äiti päättääkin ns"repäistä", kun ei silloin nuoruudessa tullut hölmöiltyä niin sitten vanhempana oikein verojen kanssa hölmöillään ja pidetään jopa oikeutettuna.
tuollaisia tapauksia vain näkee.toki on niitäkin jotka sitten eivät pelleile alkon kera, mutta aika harvassa.
Tämä viesti on kerrankin asiaa täällä pumpulimaassa, jossa 14vuotiaat tyttelit kertovat iloisesti kuinka mahtavaa ja ihQua on kun tulee äidiksi. Teiniäityys on todella ongelma. Kun itse kävin yläastetta ei tullut edes mieleen paneskella ymäri kylää sillä olin vasta lapsuuden ja nuoruuden kynnyksellä. Mutta ehkäpä tuo kertoo eri ihmisten kehityksetä ja kasvatuksesta.
Noniin ammatti-ihminen.. (ja te muut teiniäitien vastustajat)
Olen 16-vuotias, mieheni on 19 ja lapsemme vuoden ja pari kuukautta. Mieheni hoitaa lasta kotona. Itse olen juuri aloittanut opiskelemaan oppisopimuksella uudessa työpaikassa. Peruskoulun olen käynyt, siellä olin vielä päivää ennen synnytystä. Tälläiseen ei välttämättä monen "aikuisen" kunnolla pystytäkkään! Opiskelu, työnteko ja lapsen hoito yhtäaikaisesti on todella rankkaa, mutta pystynkin siihen juuri siksi että olen vielä nuori ja energinen. Elämme täysin omilla tuloilla, emme siis ole mitään "sossupummeja" millaisiksi teiniäidit yleistetään. Emme myöskään vie joka viikonloppu lastamme hoitoon päästäksemme juhlimaan. (niinkuin teiniäitien usein luullaan tekevän) Tukea olen saanut paljon vanhemmiltani ja ystäviltäni. (he eivät siis ole hylännyt minua, vaikka en biletä joka viikonloppu heidän kanssaan) Juuri nämä "ammatti-ihmiset" (sosiaalityöntekijät, neuvolatyöntekijät, yms..) joiden mielestäni pitäisi tukea, EI lannistaa nuoria äitejä ovat lähes poikkeuksetta suhtautuneet minuun äitinä todella ikävästi vain ikäni takia. Minua ei onneksi ihan helposti lannisteta ja aina olen saanut täysillä tehdä töitä ja kestää paineet ollakseni hyvä äiti lapselleni. Muiden ennakoluuloista huolimatta olemme todella onnellinen perheenä enkä todellakaan ole hetkeäkään katunut lapseni syntymää.
Kerrotko siis miksi olen mielestäsi ONGELMA joka pitäisi hävittää?
Jos tarinassasi on mitään totta - ja epäilen sitä - se ei muuta mitään.
Totta kai on niitä teinivanhempiakin, jotka "onnistuvat". Samoin on niitä iäkkäämpiä vanhempia, joista ei vanhemmuuteen ole. Tämä on ollut koko ajan selvää.
Sorrut siihen tyypilliseen teinifilosofiaan, joka on nuorille niin tavallista: "Asiat ovat juuri nyt ihanasti, ne ovat siis AINA ihanasti." Tämä on kuitenkin valitettavasti perspektiivikysymys. Ja ennen kaikkea se on asia, jota pitää tarkastella pitemmällä tähtäimellä. 16-tai 18-vuotiaan elämänkokemus vain ei kerro vielä mitään siitä, mitä se reaalimaailma eteen tuo vaikkapa seuraavien viiden vuoden aikana. Mietipä omaa elämääsi viiden vuoden päähän taaksepäin; olit 11-vuotias. Hmmm. Luultavasti tilanteesi oli erilainen kuin nyt? Minä taas olin jo silloin vahvasti työelämässä, vanhempi ja kykenevä arvioimaan tilannetta monipuolisemmin.
Jo seuraavat vuodet tuovat luultavasti elämäänne suuria muutoksia. Ehkäpä se "miehesi" käy armeijan tai siviilipalveluksen? Työhön on kummankin luultavasti lähdettävä? Siitä se todellinen elämä vasta alkaa, usko tai älä! Muutaman kuukauden banhemmuuden perusteella ei kannata vedellä johtopäätöksiä mistään. Asioita tarkastellaan paljon pitemmäällä tähtäimellä. Se ei vain teinien päähän uppoa, koska alle parikymppisen elämässä jo yksi vuosi on hirvittäv'än pitkä aika.
Lisäksi lapsi kasvaa. Hän ei aina ole se pieni käärö, joka on ihana vaunuissa ajeluttaa ja jota kelpaa muille esitellä.
Arkielämä tuo eteen KAIKILLE monta mielenkiintoista tilannetta.
Ja kyllä, laajemmassa mittakaavassa ajatellen teinivanhemmuus KAIKESTA HUOLIMATTA on ilmiö, josta ei useimmiten hyvää seuraa. Lue avaus, niin EHKÄ ymmärrät sen, miksi näin on.
Olen kyllä lukenut avauksen. Tiedän varsin hyvin että usein käy niinkin, ettei teinivanhemmuudesta seuraa mitään hyvää. Tilastojen mukaan varmasti onkin niin että teinivanhemmat "epäonnistuvat" useimmin kuin "aikuiset" vanhemmat. Olen myös samaa mieltä siitä että nuorille (jotka eivät siis vielä ole teinivanhempia)
pitäisi tarjota parempaa ehkäisyneuvonta/seksuaalivalistusta. Mutta sitä en ymmärrä, että jos kuitenkin on jo tullut teinivanhemmaksi miksi kaikki teinivanhemmat leimataan juuri tälläisten tilastojen takia. Ehkäpä teinivanhempien "ongelmia" voitaisiin ehkäistä paremmin tukemalla ja neuvomalla kuin syyllistämisellä. Jos kaikki suhtautuvat teinivanhempaan valmiiksi niin ettei hän voi olla hyvä äiti/isä onko mikään ihme jos paineet kasautuvat niin suuriksi ettei mikään menekään enää hyvin.
Ja mitä muihin kommentteihisi tulee.. On varsin totta että lapsi kasvaa kokoajan ja arki tuo lisää haasteita, mutta samalla kasvan minäkin. Enkä oleta että kaikki on aina ihanaa ja onnellista, mutta teen parhaani sen eteen että niin olisi. Kummatkin menevät tietysti jossain vaiheessa töihin, mutta sitä varten on päiväkodit (mihin muutkin työssäkäyvät vanhemmat luultavasti lapsensa laittavat) Ja varmasti mieheni menee jossain vaiheessa armeijaan, mutta mitä sitten? Tietysti se tulee olemaan rankkaa, mutta tiedän että tulemme pärjäämään. Ja yksivuotiaskin on kyllä kaukana "ihanasta pikku kääröstä jota työnnellään vaunuissa"
Faktatietoa pissiksille jotka haluavat olla äitejä jo 14-vuotiaina!
Sain ensimmäisen lapseni teininä. Silloin luulin, että kaikki on ihanasti, ja olen aikuinen ja hyvä äiti kaikkien mielipiteistä huolimatta ja lapseni on ihana ja maailman fiksuin. Noh.. Aika on kulunut ja olen näin vanhemmalla iällä huomannut virheeni, joita on ollut kipeä myöntää. Lapseni on tottelematon ja ns. häirikkö. Ihan omaa kasvatustapaani on syytettävä, koska itse hänet olen kasvattanut, lapsen bioisä jätti meidät pojan ollessa vauva. Kuvittelin aina, että kasvatan lastani oikein ja omien arvojeni mukaisesti ja että poika on "normaali".
Nyt kun olen uudessa "aikuisessa" parisuhteessa, jossa on muitakin lapsia, huomaan pojan erilaisuuden. Ja kun olen asiaa miettinyt, niin syynä on ollut oma kypsymättömyyteni lapsen kasvattajana, niin arka asia kuin se onkin myöntää, ei kukaan halua joutua tajuamaan, ettei olekaan niin hyvä äiti kun kuvittelee. Totta on, että kasvoin henkisesti aivan valtavan harppauksen lapsen saatuani, ja olen siitä ylpeä, että kykenin kuitenkin huolehtimaan lapsestani, eikä koskaan ole ollut esim. sos.huollon kanssa ongelmia. Mutta nyt vanhempana ja uuden vauvan kanssa olen vanhempana huomattavasti vastuullisempi ja ymmärrän asioita erilailla kuin pojan kanssa. Silloin kun olin yh, kaikki oikeasti tuntui ihanalta ja siltä, että kaikki oli hyvin, Mutta kukaan ei kertonut minulle, mitä tein väärin! JOs joskus joku yrittikin sanoa, otin siitä itseeni ja ajattelin, että olen tuollaisen yläpuolella. Minulla ei ollut vertailukohdetta, sillä muut lapselliset ystäväni olivat myös teiniäitejä tai muuten vaan vastuuttomia vanhempia. Nyt "normaaliperheessä" tajuan, ettei se silloinen perhe-elämäni pojan kanssa ollut vastuullista vanhemmuutta ja niitä virheitä yritän korjata nyt pojan ollessa jo aika iso poika.
Ymmärrän siis teiniäitejä, jotka sanovat että kaikki on ihanaa. Nuori ottaa helposti kaiken kritiikin loukkauksena eikä siten ota opikseen virheistään. Vertailukohteita "normaaleihin" vanhempiin ei välttämättä ole, joten omaa toimintaa pidetään oikeana. Sitten lapsista tulee mitä tulee, kun eivät ole saaneet kunnon kasvatusta. Minä onneksi tajusin virheeni enkä aio niitä toistaa toisen lapseni kohdalla. Mielestäni nuoret äidit eivät aseta lapsilleen rajoja, koska heillä itselläänkään ei niitä ole ollut/ole. Se oli ainakin minun ongelmani.. Sitten nämä teiniäidit tekevät lisää lapsia, eivätkä vieläkään tajua tekevänsä väärin tai karhunpalveluksia lapsilleen, eli vaikka ovat vanhempia iältään, he eivät ole oppineet kantamaan vastuuta vanhempana. Kypsemmällä iällä kuin teini-ikäisenä vastuullisuus on jo eri luokkaa, en voi omien kokemuksien pohjalta suositella kenellekkään teiniäitiyttä..
Juuri tätä puolta asiasta olen yrittänyt selittää: ihminen ei missään vaiheessa ole niin varma omasta kaikkivoipaisuudestaan ja siitä, että on aina oikeassa kuin teni-ikäisenä.
Ihminen ei useimmiten ole kykenevä näkemään omia virheitäåän ja kipeäähän se tietenkin tekeekin myöntää, jos jotakin pieleen menee. Itsekritiikki on vaikeaa jokaiselle kaikissa elämänvaiheissa, mutta alle parikymppisille se on suorastaan mahdotonta. Lopllinen ymmärrys omista toimista ja niiden seurauksista tulee vasta paljon myöhemmin jos sittenkään.
Vastuun sysään todellakin vanhemmille. Jos rajoja ei ole ollut teini-ikäisen elämässä ja tästä on sitten pulmia seurannut esim. raskauden muodossa, syytä peiliin katsomiseen oikeasti olisi. Surullinen juttu on se, että teiniäitien äidit ovat hekin usein olleet teiniäitejä. Pulmat siirtyvät sukupolvien ketjussa eteenpäin ja kukaan ei missään vaiheessa halua myöntää, että toisinkin olisi voinut ehkä tehdä.
Kun nimellisesti täysi-ikäinen hankkii lapsia, hän oletetavasti kantaa touhuiluistaan vastuun itse. Alaikäisen suhteen tilanne on toinen. Omasta aikuisuudestaan ja kypsyydestään 14-16.vuotiaan on TÄYSIN turha puhua.
Ehkä äitiydestä haaveilevien teinityytöjen olisi hyvä lukea tuo avaus?
jotenki rupesi suututtaa tämä juttu, täällä sitä aina toitotetaan "kuinka kamalaa teiniäitiys yms. on ja teiniäitiys on muoti juttu".
Minä olen äiti, olen saanut lapseni 16 vuotiaana, eli teidän kategoriassa teiniäiti. Mutta en kutsu itseäni sillä nimellä, eikä kukaan muukaan. Olen äiti, olen lapselleni äiti, eikä se katso ikää! Ymmärrän täysin hyvin, että on omat riskit saada lapsi nuorena, on oma nuoruus elämättä, on opiskelut kesken, ei saa rahaa, lapselle ei pysty tarjoamaan kaikkea. NYT HERÄTYS! Tämän palstan pitäisi olla tukena ja paikkana josta voi kysyä neuvoa, ilman että kuulee haukkuja.
Sain lapsen ja asumme yhdessä perheenä, äiti, isä ja lapsi. Mutta en koe ettenkö saisi elää nuoruuttani, ihan hyvin saan, rakastan lastani ja haluan olla hänen kanssaan, mutta jos haluan lähteä ystävieni kanssa kahville, mieheni tai kummit katsovat lasta sen pari tuntia, kun taas mieheni haluaa lähteä katsomaan jääkiekkoa, minä olen lapsen kanssa. järjestely kysymys, eikä se ole hylkäämistä, niihän tekee vanhemmatkin vanhemmat. Ja lapsi ei ollu mikään "muotijuttu" tuskin kauhean moni hankkii lapsen muodin takia, täytyy myöntää että vahinko oli, vaikka kaikki ehkäisy oli kunnossa, mutta jos te ette ole käynneet kouluja niin kerron teille faktan: mikään ehkäisy ei ole 100%! Mutta emme ajattele lasta vahinkona vaan heti kun saimme tiedon, lapsi oli tervetullut ja rakastettu. Nyt olen 17 vuotias ja pidin puolivuotta vapaata koulusta, jonka jälkeen kävin illalla pari tuntia suorittamassa kursseja ja nyt aloitin taas kokopäiväisesti koulun, eli valmistuminen siirtyi vuodella, mitä sitten, laskekaa kuinka kauan minulla on elämässä aikaa opiskella!
Raha juttu on aina iso kysymys kaikille, onko tosiaan teidän maailma rahan ympärillä? Me saadaan tukia, ihan niinkuin muutkin vanhemmat, emme elä pelkästää sossun rahoilla vaan saamme kelasta sen tuen mikä meille kuuluu, mitä muutkin saavat, vanhenpamme ei ole maksunut meille melkein mitään, jotai uuteen asuntoomme saimme. Mutta kävimme töissä ja nyt mieheni käy välillä töissä ja pärjäämme, ei meidän tarvitse olla rikkaita, riittää että saamme ruokaa, asunnon pystyy maksamaan, saamme tarvittavan, suurin mitä tarvitsemme on rakkaus! Osotamme sitä lapsellemme koko ajan, ja se on tärkeintä.
Ja jos nuori saa lapsen niin siinä testataan ketä on tosi ystäviä. Meidän ystävät käyvät meille, viettää aikaa meidän kanssa, eikä lapsi ole mikään este. He pyytävät aika useinkin että saavat pitää Juliusta ja tulevat meille leikkimään tämän kanssa.
Mieheni sisko sai lapsen kolme kuukautta myöhemmin kuin me ja hän oli 27 ja hän yritti tosissaan mutta siitä ei tullut mitään, lapsi huostaanotettiin, koska äiti ei jaksanut, ei osannut käyttää kunnolla rahaa, ei jaksanut lapsen kanssa.
Eli äitiys ei ole iästä kiinni vaan se on kiinni asenteesta, jos ympärillä koko ajan mollataan rupee tuntemaan myös itse niin ja jos haluaa aina kaiken olevan täydellistä, mikään ei ole. Onnen ja onnistumisen tekee jokainen itse, iästä riippumatta!
1. Luitko ollenkaan avausta?
2. Kuinka pitkä kokemus sinulla on nyt siitä perhe-elämästä?
3. Tämän palstan tarkoitus ei liene sekään, että teinityttöjä tuetaan heidän haihatteluissaan äitiydestä.
4. Ongelmia voi olla kenellä tahansa vanhemmilla. Siitä ei ole kysymys.
Minua harmittaa teidän puolueellisuus. Joko vastaan kärkkäästi tai puolesta. Miksei samaan kirjoituksen avaukseen mahdu hyvät ja huonot puolet, miksi vain se hyökkäys? Itse, kun olen kirjoittanut jotain näille vanhemmille ihmisille täällä, ei ole tullu edes vastausta kysymykseen tai toteamukseen-ja miksei? -ei ole mitään sanottavaa enää. Usein niin..
Minustakin tän palstan kuuluis olla kuin muutki palstat täällä, eikä vaan tappelua-ainaista sellaista. Aina sama käkätys. Vaihtakaa jo levyä. Miksette mene kiskomaan niitä teinejä sänkypuuhista pois ja huokase kuinka pelastitte hirvittävältä vääryydeltä, turhaa täällä jauhaa samaa S*****.
Yhteen yhtenenäiseen mielipiteeseen täällä on päästy- on hyvin pärjääviä teinejä tai huonosti. Sama juttu kuin vanhemmilla, tosin siitä vasta vanhempien ihmisten on vaikea puhua! Siksi ehkä tämä nuorempien ongelmallisuus lastenkasvatuksessa on esillä, koska eihän yli 30 voi sosiaalityöntekijöille ja neuvolalle myöntää kuinka eivät kykenekään äideiksi.
Eikä se jatkuva syyllistyskään paranna ongelmista pois pääsyä, herranjestas, jos joka AMMATTI_IHMISELLÄ (oikealla siis, koska sun aloittaja nimim. on päästä vedetty selvästi) on tuollainen puoluellisuus ja ajattelutapa "menipä mönkään, ja koko elämä".
Eläkää omaa elämäänne kaikki, murehtikaa omaa napaa. Turhaan puututaan tälläsiin, ongelmat ei nykyaikana mene ainakaan poisppäin, lisää vain tulee joten no worry people.
Kirjoituksesi ei sitten millään aukea minulle. Lepertelet itsestäänselvyyksiä, joista ei koko tässä keskustelussa ole kysymys. Listaan sinulle muutamia asioita numeroituna, jotta voit sitten halutessasi ottaa niihin kantaa.
1. Teinivanhemmuutta pidetään käytännössä kaikissa kehittyneissä valtioissa ongelmana. Teinivanhemmuudella tarkoitetaan useimmiten nimenomaan alaikäisten raskauksia.
2. Teinivanhemmuudesta seuraa usein ongelmia. Ne ongelmat ovat todellisia, eivät kuvitteellisia. Osa teinivanhemmista onnistuu joillakin kriteereillä arvioiden, merkittävä osa ei.
3. Muillakin vanhemmilla on ongelmia, ei sitä kiellä kukaan. Teinivanhemmuus on kuitenkin jo LÄHTÖKOHDILTAAN useimmiten pulmallinen tilanne.
4. Kukaan ei ole niitä teinejä tai muitakaan "kiskomassa sängystä pois". Se ei ole asian ydin. Kysymys on enemmänkin siitä, että kaikkein naiveimpia haihatteluja tyyliin "Mä oon viistoista vee ja haluun äidiks!" yrittää jokainen normaali ihminen hillitä.
5. Vanhemmuuden onnistumista ei kukaan voi arvioida yhden tai kahden vuoden perspektiivillä. Ne kasvatustyön tulokset konkretisoituvat vasta paljon myöhemmin.
6. Kun me aikuisemmat ihmiset puhumme asioista suoraan, olemme "ikäviä" ja haastamme riitaa. Lepertelemäänkö tässä pitäisi alkaa? Kun joku on aivan ulalla elämästä ja alkaa kuvitella olemattomia, realiteetit on syytä palauttaa mieliin.
7. Täällä puhuu muutama tytön tyllerö hyvinkin positiiviseen sävyyn teinivanhemmuuden iloista ja onnesta. Totuus on se, että suurin osa noista tytöistä on ollut siinä vakaassa parisuhteessaan ehkä muutaman vuoden ja lapset ovat useimmiten 0-2 vuoden ikäisiä. Se todellinen kasvatus ja perhe-elämä alkaa vasta siinä vaiheessa!
Ja lopuksi: sinulla ei ole mitään hajuakaan siitä, olenko minä "ammatti-ihminen" vaiko en. Usko tai älä, meillä aikuisilla ihmisillä useimmiten on jokin syy omiin näkemyksiimme. Se tulee esim. juuri ammattimme kautta!
1. Teinivanhemmuutta pidetään käytännössä kaikissa kehittyneissä valtioissa ongelmana. Teinivanhemmuudella tarkoitetaan useimmiten nimenomaan alaikäisten raskauksia.
- Tuli jo aiemmassa kirjoituksessassi sanotuksi. Vanhaa asiaa. Ja puolueellisuus sekä muiden näkökantojen puute näkyy kyllä selvästi tekstistäsi, et voi väittää toista. Tai voit, mutta ihan sama minulle :)
2. Teinivanhemmuudesta seuraa usein ongelmia. Ne ongelmat ovat todellisia, eivät kuvitteellisia. Osa teinivanhemmista onnistuu joillakin kriteereillä arvioiden, merkittävä osa ei.
- Tiedän tämän todellakin, mutta ei minua kiinnosta. Onneks oma elämäni on pääosin mukavaa.
Enkä voi toisia mitenkään asiassa auttaa, koska en ole politiikassa mukana, enkä sanomassa lähipiirille, jos haluavat itse lapsia.
3. Muillakin vanhemmilla on ongelmia, ei sitä kiellä kukaan. Teinivanhemmuus on kuitenkin jo LÄHTÖKOHDILTAAN useimmiten pulmallinen tilanne.
- Joskus, ei tosin aina. Joillain saattaa olla rahatilanne hyvä, töissä kummatkin, jo ennen lasta.
Eroja voi taas tulla kenen tilanteessa tahansa.
4. Kukaan ei ole niitä teinejä tai muitakaan "kiskomassa sängystä pois". Se ei ole asian ydin. Kysymys on enemmänkin siitä, että kaikkein naiveimpia haihatteluja tyyliin "Mä oon viistoista vee ja haluun äidiks!" yrittää jokainen normaali ihminen hillitä.
-Se olikin lähinnä sopiva vitsi tuohon tilannetta keventämään, koska tuntuu, että otat asiat raskaasti vaikka ei ole syytä murehtia liikoja. Jos väkisin toitotat puolitutuillekin tuollaista niin mitähän monet aattelee.. politiikassa ja hyväntekeväisyydessä asiasta puhuminen nähtäs varmaan paremmassa valossa.
5. Vanhemmuuden onnistumista ei kukaan voi arvioida yhden tai kahden vuoden perspektiivillä. Ne kasvatustyön tulokset konkretisoituvat vasta paljon myöhemmin.
- Totta. Jokaisella ihmisellä on sama edessä, kannattaa muistaa. Mutta arviointikin ja onnistumisen yritys voi pettää, koska miä tahansa elämässä saattaakin mennä suunnittelemattomasti ja pieleen, ilman halua tehdä toisin. Esim. työpaikka alta konkurssin myötä tai puolison kuolema, tenavan vakava sairastuminen.. sen ajan murheita sitten.
6. Kun me aikuisemmat ihmiset puhumme asioista suoraan, olemme "ikäviä" ja haastamme riitaa. Lepertelemäänkö tässä pitäisi alkaa? Kun joku on aivan ulalla elämästä ja alkaa kuvitella olemattomia, realiteetit on syytä palauttaa mieliin.
- Hahhah, sinähän voitkin ystävällisesti sitten luulla minun olevan teini :D Suoraan minäkin asiat sanon, mutta silti tätä samaa höpönlöpöä on puhuttu liikaa. Saadaanpa ainakin puhuttavaa maailman loppuun asti. Kenen mieliin täällä? Sun kannattaa puhua sukulaisilles tai luennoida asiasta, täällä et saa niin paljon teinejä kuuntelemaan.
7. Täällä puhuu muutama tytön tyllerö hyvinkin positiiviseen sävyyn teinivanhemmuuden iloista ja onnesta. Totuus on se, että suurin osa noista tytöistä on ollut siinä vakaassa parisuhteessaan ehkä muutaman vuoden ja lapset ovat useimmiten 0-2 vuoden ikäisiä. Se todellinen kasvatus ja perhe-elämä alkaa vasta siinä vaiheessa!
-Antaapa puhua. Menee joko hyvin tai kääntyy huonoksi, onneksi minä en ole heidän tenaviaan hoitamassa tai pelastamassa mistään kriisistä, vaikka halua vois olla (jos sattus olemaan ystävä)
Ja lopuksi: sinulla ei ole mitään hajuakaan siitä, olenko minä "ammatti-ihminen" vaiko en. Usko tai älä, meillä aikuisilla ihmisillä useimmiten on jokin syy omiin näkemyksiimme. Se tulee esim. juuri ammattimme kautta!
-Pienet epäilyt on kuitenkin, saanhan minäkin luulla sun olevan vaan provosoiva ihminen, jos sinä väität itse olevan aikuinen minuun verrattuna, tietämättä.
Tunnen kyllä hyväsydämisiäkin ja oikeasti auttamaan halukkaita ammatti-ihmisiä, mutta sinusta ei kyllä se auttaminen näy, koska sanoit aiemmin "sääliäkön täällä palstalla kerjätään". En vaan usko, kuinka oikeasti sosiaalialan ihminen kehtais sanoa jotain noin törkeetä. Menis kyllä luottamus äkkiä...
1. Mitä puolueellista on siinä, jos teinivanhemmuuden toteaa olevan ongelmalllista? Ovatko kaikki kasvatus- sosiaali- ja terveyspuolen ihmiset puolueellisia, koska teiniraskauksiahan tietoisesti ei toivota? Onko vain teiniraskauksien toivominen puolueetonta?
2. Jos sinulla menee hyvin, tarkoittaako se, että kaikilla muillakin menee hyvin? Ja tästä keskustelusta: tämähän ON keskustelupalsta. Eikö täällä olla sitä varten?
3. Kuinka monia sellaisia alaikäisiä pariskuntia tiedät, joissa molemmat ovat töissä ja tekevät täyttä päivää? Eroja voi tulla kenelle vain, mutta kuinka vakaa sinusta oikeasti on suhde, jossa seurustelua on takana esim. vuosi ja edes yhdessä asumisesta ei ole kokemusta?
4. Mitä vitsiä siinä sinusta on, jos se "neiti viistoista vee" on raskaana? Näitä tapauksiahan nyt oikeasti on, kuten EHKÄ tiedät?
5. Mieti nyt kuitenkin sitä, kuinka uskottavalla pohjalla on hehkutus siitä, kuinka hienosti kaikki on mennyt, jos lapsi on vasta muutaman kuukauden ikäinen. Suunnittelemattomia tilanteita voi tulla eteen kenelle tahansa, sitäkään en ole kiistänyt. Aikuisemmilla ihmisillä elämä usein kuitenkin on jo hieman vakaammassa tilanteessa kuin teineillä, joilla koko paletti useimmiten on täysin levällään. Ammatin hankkiminen, armeijan käyminen, työpaikan löytäminen ja lasten kasvattaminen on melkoinen paketti kenelle tahansa. Lasten kasvattaminen edellyttää jonkinlaista vakautta. Sen vakauden puuttuminen näkyy surullisen usein tämän päivän lapsissa.
"Sen ajan murheita sitten." Juuri tuon tyyppinen ajattelu on hieman lapsellista. Juuri tuota logiikkaa äyttäen nuorten ihmisten ongelmat tässä maassa ovat lisääntyneet. Huolta huomisesta ei ole ja tämän kyllä näkee: luottotiedot menetetään ja pikavipeillä pelataan. Autoja ostellaan vaikkei tietoa maksukyvystä ole kuin parin kuukauden päähän. Osa aikuisuutta on juuri kyky ajatella elämää pitemmällekin kuin seuraavaan päivään. Lasten kanssa se on välttämätöntä. Syiden ja seurauksien yhteydet olisi hyvä tajuta.
6. En tiedä, oletko teini vaiko et. Ajatusmallisi on kovin kaukana aikuisen malleista, joten siinä mielessä varaa kasvuun on niin suinulla kuin meillä muillakin. Sitä on aina.
Tiedän hyvin, ettei tämä mihinkään johda. Tämä on kuitenkin vain Internetkeskustelupalsta, jossa anonyymina saa mielipteensä esittää.
7. En ole työssä sosiaalipuolella. Mistä moinen ajatus mieleesi tuli?
juu ja voitkos nyt kertoa että minkäköhän se sun ammatti on ku nyt siinä nii paljo kerra jaksat jankata, itse opiskelen sosiaali- ja terveysalaa, oma pienokaine tulossa ikää 18 ja hiuka nyt kiinnostaa tietää et mikä se sun ammatti on ja kuinkahan paljon tiedät tästä oikeesti koska tän alan ammattilaine ei kirjottele suomi 24 ja jankkaa tollasta! vaihda sit ainki alaa!!!!!
Oikeastaan en tiedä miksi edes vaivaudun vastaamaan sinulle, koska huomioit vaan epäolennaisimmat asiat tekstistäni plus näyt kirjottelevan samaa tarinaa näihin muihin treadeihinkin, täysin samat asiat. Sitäpaitsi mitä ihmettä haet näillä asioilla, jos et kerran halua auttaa ihmisiä tekemään toisin tai auttaa joillain järkevillä neuvoilla nuoria millai toimia sitten kasvatus asioissa (jos niistä jotain tiedät mukamas enemmän)? Mitä ihmeen järkeä on syyllistää, jankuttaa ja päteä omalla paremmuudellaan? Koska se paistaa kirjoituksestas, halveeraat teiniäitejä josseivat pärjää ja pädet itselläsi sekä tietämiselläs asioista haluamatta kuitenkaan auttaa mitenkään tai muuttaa asioita. Minä yleensä haluan keskustella asioista niin, että päästään oikeasti lopputulokseen mikä ois yhteiskunnalle hyvä, se tosin ei täällä keskustelulla yhtään parane..yleensä siis jätän tälläset aiheet kommentoimattakin täällä, oli vain pakko osallistua tähän kiinnostuksen vuoksi.
-1. Sulla on selvä kanta asiaan, eikö? Kuinka voit kieltää sen. Lue omat kirjoitukses läpi niin huomaat. Olisit ottanut enemmän muitakin näkökantoja tekstiin, jos oisit objektiivisesti avannut keskustelua.
2.
-Ei tarkoita, enköhän viimeksi maininnut niin, eikä minullakaan aina mene asiat hyvin, eipä taida kellään, sellaista se elämä on ylä-ja alamäkiä. Ollaan järkevää keskustelua varten kyllä, harva vain näemmä enää kykenee siihen..
3.
-Itseasiassa kaveripiirissäni ei ole yhtäkään teiniäitiä tai teini-isää ollenkaan, yli parikymppisiä ja pari vuotta alle. Yleensä jompikumpi vanhemmista on edes 18 ja töissä, toisen ollessa alle sen, opiskelee ja on kotona. Ei varmaan olekaan 15-15v pareja jotka ois töissä kokopäiväsesti. Pärjääminen on yleensä sitten tukien varassa, mutta ei se silti mahdotonta heidänkään pärjätä.
Vähän hätiköityähän se on esim. 3kk yhdessäolon jälkeen perustaa perhe, mutta esimerkillä voin sanoa, on tähän mennessä toiminut. Mies tosin on huomattavasti vanhempi naista. Asumiseen kyllä alkaa sitten kokemusta tulla, kun asuu yhdessä. Menee sitten mönkään tai ei. Minä en toisten asumisen onnistumiseen voi vaikuttaa, enkä jaksakaan. Minä en jaksa valistaa edes ihmisiä, vaikka tietämystä kyllä löytys, mutta aikanaan sen sitten näkee.. omat päätökset he ovat tehneet, en kieltämättä edes uskalla pistää nokkaani toisten asioihin.
4.
-Kerroinko muka sellaisen vitsin? en mielestäni. Huvittaa vain, kun tuntuu että jotkut täällä hengen hädällä koittavat vetää vakavaa asiaa keskustelulla mikä ei johda yhtään mihinkään!
Jos haluaa muuttaa asiaa, tekeekin jotain todellisessa elämässä, eikä vain päivittele. Järkevä alotus tänne ois ollu asiaan esim. olen ottanut politiikassa puheeksi kuinka voisimme korjata tulevia ongelmia ja kertoa teineille mitä vanhemmuus tuo tulleessaan.
5.
- Tiedän, jotkut hehkuttaa juuri vauvan saatuaan, ei ole töitä tiedossa tai opiskelut ulalla, mutta niihin keskuteluihin en jaksa edes vastata. Kaikenlaisia tapauksia on, tiedän. Aikuisella, sekä vanhuksella on elämänkokemusta, joka vuosi enemmän. Tietoa pystyy keräämään kuka tahansa ja oppeja niin paljon kuin sielu sietää. On se suuri asia hankkia kaikki nuo ja selvitä. Haastetta elämään, jotkut kyllä pärjää ja ne toiset ei, ja jotkut kitkuttelee vaikkei välttämättä jaksaisikaan. On se surullista, tekispä joku oikeesti asiaan parannuksen... Ei tämä maapallo täydellinen ole, oishan se kiva kun kaikki menis kuin käsikirjoituksen mukaan.
"6
- Tähän asiaan taas sanon, olen minäkin ennalta liikaakin miettinyt asioita, jopa turhiakin ja sanon että se vasta voimat vie jos joka pikkuriikkisen asiankin tarkkaan miettii ja voi kauhee jos tulee pienikin muutos asiaan. Se syö ihmisen ja sairastuttaa. Terve suunnitelmallisuus on eri asia, joten kyllä minä voin sanoa esim miettiessäni tuleeko jokin tappava sairaus kohta "murehdin vasta kun niin käy". Elämä on tarkotettu elettäväksi eikä murehdittavaksi.
Nuo jälkimmäiset asiat taas on vastuuttomuutta, ei liity minun vastaukseeni mitenkään tuon murehtimisen kanssa, sekotit sen vallan toiseen asiaan, tai teit kärpäsestä härkäsen suomeks sanottuna.
Minulla sentään on hieman eri tyypinen logiikka.
6.
- Kirjoituksellahan voi antaa millasen aikuisen tai teinin kuvan itsestään. Sen voin myöntää että olen hieman huono kirjoittamaan, mutta keskustelemaan olen kyllä luonteva, ihan kasvotusten, monet ovat ihan toista sanoneet kuin sinä. Varaa kyllä jokaisella on kasvuun kuolemaansa saakka, minä koitan kasvaa myös syvällisellä tasollakin ja ihmisten kunnioituksessa yms.
-Voi, mutta kuten aluks jo sanoin minusta on liikaa näitä aiheita. Okei, kyllä tältä koko palstalta useimmiten puuttuu se järkevyys. So sad.
7.
Nimimerkistäs ja työkokemuspuheistasi. Voithan tietysti työskennellä milläalalla vain, mutta varmaan saa helposti väärän kuvan. Niin ja aattelinkin lopulta ettet varmaan työskentele sosiaalialalla, ei kuulostanutkaan siltä oikeasti. Mielenkiinnosta mietin.
Mistäs sinä tiedät minkä alojen ammattilaisia täällä kirjoittelee? Ei tuo oma kiirjoitustaitosikaan päätä huimaa...
Puhumme jotenkin ihan eri asioista. Toinen puhuu mansikoista, toinen mustikoista.
Mitään todellista keskustelua tässä osiossakaan ei ole. Kun joku odottaa lasta, asialla spekulointi on jo myöhäistä ja turhaa.
Mitään uutta sanottavaa sen kummemmin minulla kuin muillakaan ei tästä aihepiiristä voi olla. Suhtautumisessa teinivanhemmuuteen on periaatteessa vain kolme vaihtoehtoa:
1. Jyrkän kielteinen
2. Täysin ymmärtävä
3. Välinpitämätön suhtautuminen.
Varsinkaan kaksi ääripäätä eivät luultavasti ikinä toistensa mielipidettä ymmärrä. Uskoisin, että harva aikuisempi ihminen toivoo lastensa kovin nuorina lapsia hankkivan, mutta poikkeuksiakin kai on.
Aikuisen ihmisen perspektiivi on useimmiten toisenlainen kuin parikymppisen tai nuoremman. Elämänkokemus on kai osoittanut kuvitelmien turhuuden ja siksi jo kolmekymppinenkin on useimmiten kyynisempi ja harrastaa vähemmän toiveajattelua kuin teinit.
Se, mitä kukin täällä keskusteluissa sanoo ja miten, ei kerro kenestäkään mitään. Tämä on vain anonyymia nettikeskustelua. Oikea elämä on jossakin muualla.
Kiitos keskustelusta.
Samasta aiheestahan me puhuttiin, mutta kun sulla juuri on tuo jyrkkä kanta, etkä ota osaa muihin kommentointeihin mitenkään niin kai se sellasen vaikutelman saattaa tuoda.
Nuo esimerkkis on aika kärjistettyjä, ei mulla taas kyllä ole ollut kumpaakaan kantaa pahemmin, oon ottanut esille hyviä ja huonoja puolia asiasta ja esimerkkejä.
Ääripäidenkin kyllä pitäs ymmärtää toistensa näkökannat, ja minä tiedän mitä tarkoitit ja tekstissäs on järkeä, mutta kuitenkin vailla järkeä, koska minusta jos on asiasta kovasti huolissaan ja kiinnostunut niin ois hyvä oikeesti tehdäkin sen hyväksi jotain että asiat muuttus. Kummallinen ajatus, ettei mukamas ääripäät vois koskaan ymmärtää toisia näkökulmia. Ja näin vasta hyvät keskustelut saa aikaan, mikä keskustelu se on kun kaks täysin samaa mieltä olevaa ihmistä myöntelee toistensa ajatuksia..?
Kyllä nettikeskustelullakin saa kirjoittajasta vaikutelman, tosin netissä ja siitäkin herää ajatuksia.
Minä olen 18-vuotias äiti! Olen ottanut täyttä vastuuta itsestäni jo pari vuotta, nyt otan lapsestakin, kun olen laillisesti täysi-ikäinen ja virallisestikin itsestäni 100% päätösvaltainen. :)
Ihan oikein tuo on valistaa ja varsinkin oikeasti hyvä on se, ettei valistusta tehdä mollaamalla vaan faktatiedolla. Samallailla löytyy hurjasti tutkimuksia siitä, miksi 30 ei ole toivottu lastentekoikä, siitä miten ura vaikuttaa äitiyteen, siitä paljonko pitäisi olla koiria lapsiperheessä allergioiden vähentämiseksi, siitä onko lapselle itse kotona tehty vai kaupasta valmiina ostettu ruoka terveellisempää jne. jne.
Totuus on myös se, ettei varmasti löydy sitä yhtä oikeaa tapaa elää, aina löytyy joukko tutkimuksia, joissa kerrotaan miten väärin asiat tehdään - ihan sama miten ne hoitaa. Takaisin teinivanhemmuuteen: se on asia, jota saa pyrkiä vähentämään, mutta jotta se oikeasti vähenisi, pitäisi jo lasten kasvuympäristön muuttua huimasti. Se, millainen tämä kasvuympäristö on, on pelkästään niiden aikuisten vika, joilla on tarpeeksi koulutusta tai kokemusta päästä vaikuttamaan mediaan ja lasten mieliin. Ei ole ihme, että seksielämä aloitetaan yhä nuorempana, kun JOKA paikassa siitä mainostetaan ja oikein yllytetään seksiin. Jos ei siis 12-vuotiaana ole maannut kenenkään kanssa, niin on tosi omituinen ja nopeasti ystävät häviää. Alkoholin kanssa sama juttu, kuten myös tupakan, huumeiden jne. Jo pikkulapset puetaan ylimuodikaasti, joskus 'seksikkäästi' ja ihan siksi, että näitä vaatteita on tarjolla joka paikassa, tätä tyyliä ihannoidaan jne. jne. Sairasta, mutta sellainen nykyinen elinympäristömme on. Aborttien määrä on huima, samoin on teinivanhempien määrä. Jokainen ei vain kykene aborttiin, toiset pitävät nuorena saatuja lapsia itsensä 'pelastajina' kun alkoholi, rellestäminen jms jää. Joillakin ei jää ja sitten koituu vahinkoa lapselle, äidille ja myös yhteiskunnalle. Vaan mitä muutakaan voi odottaa, kun nuorten elämän todella 'pitäisi' nykyään olla sitä juopottelua, riehumista ja 'uusia kokemuksia' eli mahdollisimman paljon seksiä eri tyyppien kanssa jne jne.. HYVÄ, jos sellaisesta elämästä ja niistä kavereista pääsee eroon. Vaikka sitten vanhemmuuden myötä, kun nuoresta kasvaa äiti, aikuinen ja vastuullinen ihminen, jolla elämässä on päämääränä vain saada siitä omasta rakkaasta parempi kuin itse on koskaan ollut.
On niitäkin lapsia, jotka on suunniteltu. Useimmiten uskoisi, ettei teini tiedä tällöin elämän tosiasioista ja lapsihaaveet eivät voi olla aitoja. Mutta ne voivat, itsekin olen ollut siinä tilanteessa. Pitkäaikaisen vakituisen poikaystäväni kanssa suunniteltiin lasten hankinta, saatiin ihana poika ja jumiuduttiin perhe-elämään. Lapsia on nykyään kaksi, vanhempi on viisivuotias ja itse olen 23-vuotias. Mieheni on itseäni seitsemän vuotta vanhempi, vaikkei sitä koskaan hänestä uskoisikaan. Asioita, jotka saivat meidän päätymään haaveidemme toteuttamiseen:
Mies ammatin saaneena vakitöissä.
Yhteinen koti, yhteinen elämä, yhteiset haaveet.
Hyvät välit omiin vanhempiimme ja sisaruksiimme, loistavat ystävät eli varmasti tukiverkosto, jonka kanssa ei jäätäisi ikinä omillemme, mitä elämä tullessaan toisikaan.
Muiden nuorten rellestäminen ei innostanut, mieluummin oltiin kaksin omassa pienessä maailmassamme.
Kävin lukiota, joka ei kiinnostanut tippaakaan eikä mtn tietoa, mitä lähtisin opiskelemaan - eiollenkaan paha rako olla muutamaa vuotta kotona ja samalla kypsytellä suunnitelmaa siitä, mikä oisi se oma ala.
Miehellä ikää tuolloin 24 vuotta ja itse olin 17-vuotias. Lapsista pidetään molemmat kamalasti, mies oli sivarina päiväkodissa ja itse hoidin lapsia viikonloput ja arki-iltaisin. Ajatus kypsyi hiljakseen - mitäs jos meilläkin? Koska peruspohja oli loistava, ajatusmaailmamme ja varsinkin mietteet lapsista ja kasvatuksestaan samanlaisia, niin ikä oli viimeinen asia, jota ajateltiin. Sen verran sitäkin mietittiin, että oisin täysi-ikäinen lapsen syntyessä (ja vaikka tulikin keskosena, niin täysi-ikäinen olin) ja mieskin jo niin 'vanha' että vielä jaksaisi mahdollisten lapsenlasten kanssa touhuta, jos ei enää montaa vuotta menisi.
Ja todella hyvin on kaikki mennyt, niin paljon helpommin kuin olisin koskaan uskonut. Tiedettiin tasan tarkkaan miten suuri vastuu ja sitoumus lapsi on ja tunnemme todella onnistuneemme. Parisuhteessa kaikki on hienosti, lapset ovat iloisia ja reippaita, vaikka esikoisen ekat vuodet raskaita olikin kuuroutensa takia. Vammasta aiheutui ja aiheutuu edelleen hurjasti töitä kuntoutuksen parissa, mutta se on kannattanut ja elämä kantaa. Meille tuo on ollut rikkaus, erilaisuus on lahja, jota myös poika itse on oppinut arvostamaan. Kun siis pohja on kohdillaan, niin ei sillä todella ole väliä miten vanha on. Se on yksi fakta lisää tuohon listaasi.
Faktatietosi ovat valitettavasti hieman kurallaan.
Aborttilukemat eivät Suomessa ole huimat. Aborttien määrä on itse asiassa laskenut viime aikoina. Suuren osan aborteista tekevät aikuiset ihmiset, joilla jo on lapsia ja ehkäisy syystä tai toisesta uupuu tai pettää.
Myöskään teinivanhempien määrä ei Suomessa ole huima. Onneksi näin on. Monissa maailman maissa tilanne on sen asian suhteen paljon huonompi.
Suomen lasten enemmistö ei seksiä aivan 12-vuotiaana harrasta. 15-vuotiaiden suhteen tilanne on toinen, mutta vain äärimmäisen pieni vähemmistö seksiin alakouluikäisenä tutustuu.
Läheskään kaikilla teiniäideillä tilanne ei ole niin ruusuinen kuin sinulla. Kaikkien miehet eivät ole täysi-ikäisiä tai työssä. Monien elämä on täysin levällään ja täälläkin useat tytön tylleröt mainostavat sitä, miten tuilla kyllä pärjää.
Valitettava tosiasia on se, ettei kaikkien teiniäitien kohdalla tilanne noin auvoinen ole.
Oletat lähtökohtaisesti, että tilanne on sinun kaltaisesi muillakin teiniäideillä. Se on - surullista kyllä - vain oletus.
tällä hetkellä Suomessa ensisynnyttäjien ikä on tilastojen mukaan n. 30-vuotta. Sitten se meneekin niin, että se viimeinen lapsi pyöräytetään lähes 40-vuotiaina, jolloin jo itse raskaus saati synnytys ovat riski sekä äidille, että lapselle.
Puhumattakaan näistä äideistä, jotka saavat esikoisensa vasta yli 40-vuotiaina? On näitäkin, useita. Kertokaa mikä siinä on se into, saattaa lapsi jo raskausaikana vaaraan sairastua erilaisimpiin sairauksiin, kuin nuoremman äidin kohdalla? Mikä into siinä on, että synnytys luultavasti ei onnistu täysin normaalisti suuremmalla todennäköisyydellä?
Ja muistuttaisinpa tähän loppuun, että teini-ikä on 13-19 vuotta, ja 18-vuotias on täysi-ikäinen. Joten älkää nyt viitsikö valistaa näitä ihmisiä, jotka jo päättävät omasta elämästään. Sen toki ymmärrän, jos tämä keskustelu käytäisiin ainoastaan varhaisteini-ikäisten kohdalla.
Suomessa ei ole suuria ongelmia sen suhteen, että vammaisten lasten lukumäärä olisi lisääntynyt äitien keski-iän nousun myötä. Tämän lisäksi ongelmat useimmiten liittyvät nimenomaan iäkkäisiin ENSISYNNYTTÄJIIN.
Syyt, miksi ihmiset tekevät lapsensa nykyisin vanhempina kuin ennen ovat moninaiset. Maailma on muuttunut rajusti niistä ajoista, jolloin perheen perustamisella oli kiire. Ihmisten elinikäennuste on eri luokkaa. Terveydenhuolto on parantunut. Koulutusvaatimukset ovat toisenlaiset. Naisen asema on erilainen. Syitä riittää.
Tämän lisäksi ihmisten suoranainen lapsellisuus näkyy monin tavoin nykypäivän Suomessakin. Teini-ikää venytetään ilmeisesti monenkin kohdalla jo lä'hes kolmeenkymppiin ja Big Brother-sählärit ovat vain yksi surullinen esimerkki siitä, millaisiin hölmöyksiin ihmiset ihan kirkkaasti täysi-ikäisinä ollessaankin voivat suostua. Vielä muutama vuosikymmen sitten jo noin 25-vuotias ihminen oli vanhapoika tai vanhapiika ellei ollut avioitunut. Sinkuista ei puhuttu mitään.
Näidenkin keskustelujen monet kannanotot ovat oiva esimerkki suoranaisesta lapsellisuudesta. Ilmiselvästi lukuisat kirjoittajat eivät todellakaan aavista mitään siitä todellisuudesta, jossa esim. yh-äidit tänä päivänä elävät. Myöskin käsitykset seurustelusta, perhe-elämästä ja parisuhteesta ovat suorastaan järkyttävällä pohjalla.
Minun näkökulmastani katsottuna ihminen on aikuinen, kun hän kykenee itse itsensä elättämään. Jos toimeentulon ydin ovat erilaiset tuet, jälkikasvun voisi jättää hieman myöhempään aikaan. Ikä ei todellakaan mitään kerro, mutta jos ihmiset vaikkapa keskiajalla - jolloin nuorena todellakin oli pakko avioitua! - näkisivät nykypäivän ihmisten puuhia, he olisivat varmasti ihmeissään. Kova työ oli osa heidän elämäänsä jo aivan nuoresta lähtien ja lasten hankkiminen mahdollisimman aikaisin oli useimmiten pakko tai välttämättömyys.
Se maailma, jossa elämme, mahdollistaa teiniäitiydenkin. Jos tämän päivän teinit eläisivät siinä maailmassa, jossa toimeentulo oli olosuhteissa kuin olosuhteissa itse järjestettävä ja yhteiskunta ei ketään tukenut, enemmistö teinityttösistä ei täälläkään äitiyden ihanuudesta vaahtoaisi; varsinkaan ilman käytännön kokemusta.
18-vuotias on täysi-ikäinen. Useimmiten se täysi-ikäisyys on varsin suhteellista. Vanhempien tukea tarvitaan monin tavoin ja kyky huolehtia edes omista perustarpeista on olematon. Surullisen monille teiniäideille jo tuikitavallinen ruuanlaittaminen on eksoottinen kokemus.
Teiniäidit ja viittäkymmentä lähestyvät naiset ovat ääripäät. Väliin mahtuu paljon vuosia.
Vaikka aborttien määrä onkin vähentynyt (muuta en ole väittänyt) niin mielestäni 10000 aborttia vuodessa (27 päivässä!!) on huima määrä.
SYISTÄ: "Runsaalla puolella keskeytyspotilaista ei ollut yhtään aikaisempaa synnytystä, ja 36,0 prosentilla naisista oli yksi tai kaksi aiempaa synnytystä." "Sosiaaliset syyt raskaudenkeskeytykselle olivat ylivoimaisesti yleisimmin käytetty peruste, jonka käyttö lisääntyi edelleen vuonna 2008 (mainittu 91,0 prosentissa keskeytyksistä). Muita yleisiä syitä olivat alle 17 vuoden ikä (4,8 %), yli 40 vuoden ikä (3,8 %) ja neljän lapsen synnyttäminen (2,0 %). Mahdollisen tai todetun sikiövaurion vuoksi tehtiin vuonna 2008 hieman vähemmän keskeytyksiä kuin vuonna 2007 (2,8 prosenttia kaikista keskeytyksistä). 0,4 prosenttia keskeytyksistä tehtiin lääketiteellisellä perusteella eli sairaudesta, ruumiinviasta tai heikkoudesta naisen hengelle tai terveydelle aiheutuvat vaaran vuoksi."
EHKÄISY: "Raskaudenkeskeytyspotilaista 62,9 prosenttia ilmoitti käyttäneensä jonkinlaista ehkäisymenetelmää raskauden alkaessa."
Nuorten äitien ikää en ole verrannut toisiin maihin, mutta mielestäni on huimasti, että alle 19-vuotiaita synnyttäjiä on vuodessa yli 1400 (ja 20-24-vuotiaita, joita osa pitää liian nuorina, on yli 9000). En sanoisi faktatietojeni olevan lainkaan heikommalla pohjalla.
Siihen sitten oman kokemuksen kautta voin kommentoida, että kyllä vain oli jo omassa lapsuudessani ja nuoruudessani 'tavallista', että ekat seksitestailut alkoi 12-vuotiaana. Miehet tottakai sit niit vanhempia, ko omaikäiset pojat niin 'kakaroita'. Teiniäitinä olen oppinut tuntemaan PALJON muitakin ikäisiäni, nuorempia ja vähän vanhempia äitejä, en kuitenkaan ole henk.koht. tavannut tai edes jutellut sellaisen äidin kanssa, joka ei oisi pärjännyt tosissaan tai elämä oisi ollut jotenkin perseellään. Paljon olen heistäkin kuullut toki, mutta tuttavapiiriin ei koskaan kuulunut yhtäkään. Tuttavapiirissäni myös reilusti enemmistö on lastensa isien kanssa suhteessa, asuvat yhdessä ja meis töissä/koulussa. Paljon on eronneita, mutta uuden miehen löytäneitä ja myö yh-äitejä, jotka hyvin pärjäävät vaikkeivat muuta rahaa saa kuin tuet ja elatusavustuksen. Samat rahat siis kuin vanhemmatkin yh:t.
Oletukseni teiniäitiydestä ei ole varmasti ole pitävä jokaisen kohdalla muttei ole sinunkaan ja rohkenen väittää, että omat oletukseni ovat lähempänä totuutta, kun tätä elämää olen katsellut läheltä ja kaukaa, omassa arjessa. Veikkaan että Sinun tietosi perustuu johonkin kaikkeen muuhun kuin oikeaan elettävään elämään. Itse olisin hurjasti enemmän huolissani esimerkiksi näistä yli 45-vuotiaista äideistä ja heidän usein hyvinkin vammaisista lapsistaan, jotka jäävät vanhemmittomiksi jo myöhäisteini-iässä.
Abortit ovat tasaisesti vähentyneet viime vuosina. Asiaa voit tutkia muualtakin kuin teinien lähes ainoasta ykköstiedonlähteestä Wikipediasta.
Lue esim. tästä:
http://www.stakes.fi/FI/Tilastot/Aiheittain/Lisaantyminen/raskaudenkeskeytykset/index.htm
Surullisista realiteeteista teiniäitiydestä muualla maailmalla voit lukea esim. tästä linkistä:
http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto.shtml/arkistot/ulkomaat/2004/05/215525
Seksin keskimääräisestä aloitusiästä saat tietoa esim. tästä:
http://www.city.fi/artikkeli/Seksin numerologia/3329/
Se, että sinun kotiseudullasi jopa 12-vuotiaat tytöt laajalti - sinun mielestäsi! - jo petipuuhia harrastavat, kertoo jotakin esim. vanhempien kyvystä kasvattaa lapsiaan. 12-vuotias nimittäin ON vielä TÄYSIN lapsi, vaikka kuinka kehittynyt olisikin.
Yhden huoltajan perheet OVAT Suomessa laajalti vaikeuksissa:
www.eapn-fin.org/kroger.pdf
Kuvitelma siitä, ett yh-perheen arki olisi jotenkin juhlavaa, on silkkaa lapsellista haihattelua. Valitan, olen itsekin yh-perheen kasvatti.
Tietoa TODELLISISTA kehitysvammaisuuden syistä saat esim. seuraavasta:
http://verneri.net/yleis/kehitysvammaisuus/mita-kehitysvammaisuus-on/mista-kehitysvammaisuus-johtuu.html
Aika moni äiti saattaa kokea kirjoituksesi siitä, että nelikymppisetkin automaattisesti synnyttäisivät MASSOITTAIN vammaisia lapsia jopa loukkaaviksi. Itse llaitan juttusi lähinnä nuoruuden ajattelemattomuuden piikkiin.
Kyllävain abortit ovat vähentyneet, mutta niitä on silti PALJON. Muusta en olekaan puhunut. Oon tehnyt aiheesta kurssin pituisen esseetehtävän, joten asiaa on tullut tutkittua haastatellen ammattilaisia ja abortin tekijöitä (eri ikäisiä), sekä netistä niin eri paikoista ko oon faktatietoo löytänyt (enkä oo mkn ihan huono netin käyttäjä).
Nuo ulkomaiden teiniraskaudet todella ovat hirvittäviä, muttet voi verrata niiden faktoja suomalaisiin, sillä elinolosuhteet, kulttuuri, .. ovat TÄYSIN erilaisia. Se, että lapset myydään vaimoiksi huomattavasti vanhemmille miehille, heitä kohtaan käytetään älyttömästi väkivaltaa jne jne on niin kamalaa, että kovasti ihmettelen et siel ylipäänsä ketään jää eloon.. Teiniraskaudet ei ole noiden tyttöjen valinta eikä suurella osalla ole mtn mahdollisuutta selvitä hengissä raskaudesta saati synnytyksestä (väkivalta, raiskaukset jotka on muka-normaalia, ruuan ja veden huomattavasti huonompi laatu jne).. "Maailman äidit -raportti vertaa myös jälleen äitien hyvinvointia eri maissa. Suomi on listalla yhdessä Tanskan kanssa toisella sijalla Ruotsin jälkeen." Suomessa asiat aivan erilailla ja jokaisella on mahdollisuus pärjätä ja saada asiansa kuntoon, kun tarpeeksi niin tahtoo. Se on täysin fakta ja se, mikä Suomessa on huonoa ja kurjaa ja 'elämä metsässä' on hurjasti pienempää kuin tuolla ulkomaissa.
Seksistä. Lapsuuteni/nuoruuteni aikana oon asunut Orivedellä, Tampereella, Nummelassa, Helsingissä ja Turussa. Kaikkialla samat aloitusiät, vaikka tottakai niitä poikkeuksia on. Kuten tupakointi, alkoholi, kaikesta on niin väärät käsitykset vanhemmalla sukupolvella, et hirvittää miten tää tästä jatkuu. Tästä ei voi kuitenkaan syyttää ainoastaan lasten vanhempia. Omat vanhempani ovat apsolutisteja, molemmat 35 , kun synnyin ja aina jankuttivat alkoholin vaaroista, oikein pelottelivat ja samoin seksistä. Näistä syistä olinkin arempi asioiden suhteen kuin kaveriporukan muut tytöt ja eka kertani oli 'vasta' 14-vuotiaana. Siihen aikaan sitä ajatteli, et vanhemmat on onnistuneet ko olin 'vasta niin vanhana'. Mielestäni suurempi syy näihin asioihin on juurikin media. Telkkarissa on jatkuvasti seksistä, lehdet hehkuttavat siitä ja netistä on helppo nuorenkin löytää mitä vain. Nykyään lisäksi asiasta puhutaan avoimesti, seksuaalisuutta ei peitellä, häpeillä eikä siitä tehdä 'kiellettyä ja hävettävää' kuten omat vanhempani yrittivät. Tämä siksi, että lapsen itsetunto nousisi terveesti, mutta samalla laskee kokeilujen ikä, kun asioista jo lapsille puhutaan avoimesti. Ristiriitaista enkä oikein osaa itsekään sanoa, miten seksuaalikasvatus sitten oikeasti oikein pitäisi tehdä.
Tiedän, että välillä yh-perheen arki on todellista helvettiä enkä tätä ole kiistänyt. Joskus se on itse haettua (lapsi hankitaan yksin) ja joskus tilanteeseen ajaudutaan, mutta suurin yksinhuoltajuuteen johtava syy ei todellakaan ole ikä vaan heitä on kaikissa ikäluokissa. Paitsi näitä, jotka tahallaan (hedelmöityshoidot) hankkivat lapsen yksin, on vain vanhemmissa..
Väärentelet sanojani. Automaattisesti massoittain vammaisia lapsia ei todellakaan ollut tapani ilmaista asiaani. Ehkä sitten nuoruudestani johtuen en ymmärrä miten tavastani ilmaista asia voi loukkaantua. Kirjoitin: "Itse olisin hurjasti enemmän huolissani esimerkiksi näistä yli 45-vuotiaista äideistä ja heidän usein hyvinkin vammaisista lapsistaan, jotka jäävät vanhemmittomiksi jo myöhäisteini-iässä." Nämä lapset todella jäävät usein ilman vanhempia aivan liian nuorina ja mielestäni hurjasti riskimpää ja tyhmempää on hommata lapset 45 kuin teininä, joka Suomessa meinaa ikää 15-19 välillä (TODELLA harvasta löytyy alle 15-vuotiaita äitejä, sillä jos vahinko alle 15v tapahtuu niin lapsi otetaan lähes suoraan huostaan tai nuoren vanhemmat kasvattavat lapsen ja nämä lapsen saaneet nuoret ovat asia erikseen -> mielestäni on fiksumpaa antaa lapsi pois kuin abortoida, riippuen toki äidin terveydestä, raskauden ja synnytyksen kestämisestä jne).
Mikä on Sinun paikkasi yhteiskunnassamme, kenen suusta puhut? Lapseton kaksvitonen tai nelikymppinen vai yksi niistä hyvin ärsyttävistä äideistä, jotka tekevät kaiken aina oikein ja kaikki muut ovat väärässä? Tietosi kun tuntuvat perustuvan AINOASTAAN tilastoihin, artikkeleihin jne. Netistä löytää ihan sitä mitä haluaa, itse ajatteleminen, oikean elämän seuraaminen ja itse eläminen ovat mielestäni hurjasti varmempia tietolähteitä. Kokeile Sinäkin :)
Olen aikuinen ihminen ja minulla on perhettä. Älä ala viisastella minulle, kiitos.
Toimin alalla, jonka kautta TIEDÄN yhtä sun toista nuorista ja heidän ongelmistaan. Tarkemmin minua ei kiinnosta itseäni sinulle tai muille täällä identifioida. Se, että olet yhden esseetyön tehnyt, ei tee sinusta minkään lajin ammattilaista, valitan. Tällä palstalla on myös meitä, jotka työksemme näiden asioiden parissa pyörimme, usko tai älä.
Teiniraskauksia ei missään kehittyneessä maassa pidetä tavoittelemisen arvoisina. Niistä pyritään KAIKIN tavoin pikemminkin eroon. Merkittävä määrä teiniraskauksista ei oikeassa maailmassa johda onnelliseen tilanteeseen. Pulmat ovat todellisia, eivät kuvitelmaa. Jokin syy teiraskauksien välttämiselle on, vai mitä luulet?
Se, että olet asunut Suomen mittakaavassa suurissa kaupungeissa tai niiden liepeillä, ei merkitse sitä, että LAPSET kaikkialla Suomessa olisivat seksin aloittamisen suhteen samassa tilanteessa kuin sinä. Teini-ikäisten seksin suhteenkin pätee ajoittain sama totuus kuin monien muidenkin asioiden: paljon puhetta tyhjästä. Itseäni ihmetyttivät lukuisat asuinpaikkasi. Jatkuva muutto ei takuuvarmasti ole omiaan luomaan vakautta ja turvallisuutta, vai miltä itsestäsi tuntuu? Syitä aikaisiin seksikokeiluihin ja niiden seurauksiin kyllä netistä löytyy, sinähän olet "hyvä" niitä etsimään?
On luonnollista, että pidät omia toimiasi oikeina ja kaikin puolin onnistuneina. Se on aivan normaalia nuoren ajatusmaailmaa. Kun perspektiiviä omiin ratkaisuihin ja niiden seurauksiin ei ole, kaikki kritiikki vaikuttaa vain vanhempien katkerien ihmisten kitinältä. Siperia opettaa.
Oman elämän eläminen on totisesti hyvä ohje. Sama ohje koskee kaikkia. Omia tekoja ja niiden väistämättömiä seurauksia on vaikea arvioida reaaliaikaisesti ja kyky nähdä suuret kuviot oikeissa mittasuhteissa tulee oikeastaan vain elämänkokemuksen myötä. Mitä luulet, onko sinulla sitä jo kovinkin runsaasti? Oletko jo pitkäänkin tosiasiallisesti huolehtinut itse itsestäsi ja toimeentulostasi? Oletko kantanut vastuun itsestäsi ja muista? Oletko elänyt sitä tavallista, puuduttavaa perusarkea mahdollisen kumppanisi kanssa esim. 5 vuotta tai enemmän ja kokenut sen tilanteen, kun kaikki ei aina enää olekaan uutta ja eksoottista?
Joka tapauksessa, toivon sinulle & perheellesi onnea elämään. Tämä keskustelu riitti minulle.
Hmm... Eli nuoret kertoo sulle ongelmistaan, jotta pääset 'valistamaan' netissä muita. Kannustavaa. Noita syitä nuorena seksin aloittamiselle jo luettelinkin, seurauksia myös ja mietin miten asian voisi korjata, muttei ollut sullakaan tähän vinkkejä, vaikka oot 'alan ammattilainen'.. Jo ensimmäisessä viestissäni kiitin asiallisesta valistuksesta faktojen eikä haukkujen perusteella eli en pidä juttujasi 'vanhempien katkerien ihmisten kitinänä'. Jos kuitenkin kuuntelet ja työskentelet vain niiden teinivanhempien kanssa, joilla on vaikeaa, niin et voi nähdä tätä toistakaan puolta. Elämä opettaa, kuten sanoit, eikä nuortenkaan ihmisten elämään pysty muiden puheet ja kokemukset paljonkaan vaikuttamaan. Siinä mekin kaksi ollaan samanlaisia: molemmilla on oma näkemyksensä, itselle ainoa ja oikea, eikä toinen sitä pysty sitä muuttamaan. Ihmiset on erilaisia, anna niin olla, sillä en Sulla näe syytä muiden ihmisten elämään puuttumiseen. Itsestäni tuntuu, että Suomessa suurin syy teiniraskauksien vastustamiseen on se, ko ihmisten halutaan kouluttautuvan ja työskentelevän mahdollisimman paljon ja pitkälle - suuuri plussa valtiolle. Kuitenkin vapaa maa, jokaisella on päätös siitä mitä tekee. Itse hankin ensin lapset ja menen töihin vasta sen jälkeen - ehtii sitä sittenkin eikä multa jää mitään kokematta! Tiedän etten kadu, esimerkkejä siitä valtavasti.
Lukuisat asuinpaikkakuntani johtuvat isäni ammatista. Se on tää, kun vanhempasi hommasivat ensin työt ja sitten vasta lapset, niin mentiin sitten töiden ehdoilla. Meillä on perheessämme toisin päin, lapset etusijalla. Isäni sairauden vuoksi muutin ystäväperheen nurkkiin 14-vuotiaana ja 15-vuotiaana omilleni (äitini teki vuokrasopimuksen pienestä asunnosta ja vuokra maksettiin tililtään, mutta itse tallitöillä ja koirien ulkoiluttamisella tienaamillani rahoilla). Siitä saakka siis itsestäni huolehtinut myös rahallisesti. Miehen kanssa on kuljettu yhdessä ystävinä ikämme, nyt asuttu yhdessä seitsemän vuotta ja esikoinen on 5-vuotias. Joten kyllä vain ollaan eletty tätä 'puuduttavaa' perusarkea hetken aikaa. Mielestäni vaan jokainen päivä on niin hieno tämän perheen kanssa, ettei tuo puuduttava tunnu oikealta sanalta. On niitäkin päiviä, ko todella kaikki menee metsään, mutta se on elämää ja sitä on kaikilla iästä riippumatta.
Onnea myös Sinun elämääsi ja kiitos mielenkiintoisesta keskustelusta. On vaikeaa nähdä asioita niin jyrkästi kuin Sinä näet, mutta ehkä työssäsi ei muunlaisia näkökulmia saa. Niitä kannattaa hankkia ennen kuin lähtee muiden ratkaisuihin ja elämään puuttumaan, siihen arkeen, josta ei todellisuudessa tiedä juurikaan.
Täällä ois kans yks "teiniäiti" (juuri 18 vuotta täyttänyt). Täysin suunniteltu raskaus =) ja olemme hyvin onnellisia (ja nyt ei tarvii tulla kertomaan ettei olla enää vuoden kuluttua)
Seksiä harrastin ensimmäisen kerran 14 vuotiaana umpihumalassa tuntemattoman pojan kanssa joka oli minua monta vuotta vanhempi. Tästä en ole kovinkaan ylpeä - päinvastoin. Elin tuolloin hyvinkin villiä elämää - vanhemmillani ei ollut hajuakaan asiasta. Poltin, join ja riehuin ympäri kyliä..
Aktiivinen seksielämä alkoikin sitten 15 vuotiaana. Onneksi kyseessä oli tällä kertaa vakituinen poikaystävä. Nuoresta iästä huolimatta NAUTIN seksistä ja nautin edelleen.
Näiden tietojen perusteella monet luokittelisivat minut niin sanottuihin ongelmanuoriin eikö vaan?
Noniin ja mitenkäs tämä liittyi aloitukseen?
Ehkäisystä huolehdin kuitenkin AINA. Asun vanhempieni kanssa, molemmilla upeat urat. Vanhempani olivat jo n 30 vuotiaita kun synnyin eli en ole "teiniäidin tytär".
Itse suoritin peruskoulun railakkaan vapaa-aikani sivussa päälle 9 keskiarvolla ja lukion olen pian suorittanut edelleen lähes 9 keskiarvolla.
Lapsen isä on ollut paras ystäväni jo 5 vuoden ajan ja rakastamme toisiamme enemmän kuin kukaan voisi kuvitella. Tekisin poikaystäväni vuoksi mitä vain.
Tarkoitukseni oli nyt lähinnä antaa esimerkki nuoresta äidistä joka toilailuistaan huolimatta on hyvin tietoinen omista kyvyistään ja on ÄÄRIMMÄISEN kunnianhimoinen. Tiedän mihin pystyn ja mihin en. Lyhyen elämäni aikana olen kokenut suunnattoman määrän p*skaa ja monen aikuisen sanoin harva aikuinenkaan ei ole kokenut tällaista elämää - olen oppinut olla luovuttamatta ja jos/kun kohtaamme lisää vaikeuksia tulen taistelemaan perheeni puolesta kovemmin kuin koskaan ennen.
Kaikki teiniäidit eivät ole toivottomia tapauksia - enkä väitä että kaikki täällä olisivat niin väittäneetkään =) Kunhan pisti taas kiehumaan kun jotkut antavat niin ymmärtää...
Ilmiselvästi vanhempasi ovat keskittyneet luomaan niitä upeita uriaan ja sinä olet saanut touhuta paljon omiasi. Jos teini-ikäisen toilailuja ei "huomaa", jossakin on ongelma.
Onneksesi olet selvinnyt ilmeisen lahjakkuutesi avulla villin vaiheesi yli.
Se Täysin Suunniteltu Raskaus tuossa vaiheessa elämää kertoo lähinnä siitä, että jotakin on kuitenkin elämässäsi oudosti. Lapsen hankkiminen SIUUNNITELLUSTI kuulostaa nimittäin todella älyttömältä ratkaisulta varsinkin tilanteessa, jossa et ole puheidesi mukaan asunut yhdessä kumppanisi kanssa. Riskit ovat aika suuret, jos toisen kanssa on pyörinyt lähinnä vanhempien nurkissa. Tavallinen arkielämä on jotakin aivan muuta.
"Lyhyen elämäni aikana olen kokenut suunnattoman määrän p*skaa ja monen aikuisen sanoin harva aikuinenkaan ei ole kokenut tällaista elämää - olen oppinut olla luovuttamatta ja jos/kun kohtaamme lisää vaikeuksia tulen taistelemaan perheeni puolesta kovemmin kuin koskaan ennen."
Mitähän tuohon sanoisi? ET siis ole ongelmanuori, mutta vaikeaa on kuitenkin kaikin puolin ollut? Logiikkasi valitettavasti pätkii. Huolehtivat hienoa uraa tekevät vanhemmat, jotka olivat kuitenkin pihalla kuin lumiukot 14-vuotiaansa (!) tekemisistä? Ajattelepa hieman asiaa. Ja ajattele tarkasti.
Yleisvaikutelma tekstistä on se, että kyseessä on provo.
Tää on mielenkiintosta, hyvin mielenkiintosta. :D Samastuin moniin asioihin, kyllä kyllä. Lapsi on 2v nyt. Noh, kauanhan siihen meni, että kunnolla sai alotettua oikean perhe-elämän ja arki lähti kunnolla joustamaan ja olin sujut äitiyteni kanssa. Mua jotenki naurattaa nämä "meillä täydellinen perhe-elämä, täydelliset lähtökohdat, olen maailman parhain äiti t. 15v tyttö rv 23 4." Juu, saahan sitä raskaana aina haaveilla. Vai onko sitä jo jotenki turtunu siihen arkeen jo raskaana? Tietää millasta se lapsen kanssa on? Noup, ei tiedä ei. Ei tiedä viikonkaan ikäsen vauvan äiti. Eikä kuukauden. Eikä parin. Pitkällä tähtäimellä sen näkee sitten. Kyllä sitä meilläki parin vuoden ajan muuttunu maailma paljon, onneksi parempaan suuntaan, mutta voin sanoa senkin, että ittensä on joutanu likoon panemaan ihan täysin. Ei auta itku markkinoilla. :) Onnea vaan kaikille teiniäideille, tuetaan toisiamme ja sitä rataa, mutta ei missään nimessä suljeta korviamme näiltä ihmisiltä, jotka yrittää auttaa meitä, tai no ei meitä teiniäitejä, vaan ennemminki auttaa niitä jotka haluaa olla teiniäitejä. Ihan hyvä se on pelotella niitä ja antaa oikea kuva asiasta. Noni ja huumoria sitten peliin kans, ei sitä tartte olla niin jäykkä. :D Miksi ihmeessä tästäkään pitää niin kovasti tapella. Mä en ainakaan ole koskaan huomannu olevani erilainen muiden vanhempien äitien kanssa, vaan ollaan tultu mainiosti toimeen. En mä edes pidä itteäni teiniäitinä, tosin olenkin "jo" parikymppinen nainen, eli varsinaisesti en varmaan sitä olekkaan. Mutta läheltä kuitenki. Emmä jaksa enää kirjottaa, alkaa väsyttämään.
Te raskaana olevat. Elkää tulko selittämään kuinka hienosti teillä menee. Tulkaa vasta sitten myöhemmin. Tai kertokaa ihmeessä kuinka hienosti menee ja kuinka ihanan tulevaisuuden vauva saa, mutta elkää sitten ihmetelkö, että miksi ihmiset nauraa teille.
Aika monet tekstit ovat lähinnä vitseiksi luokiteltavia. Monien teiniprinsessojen pitäisi säilyttää tekstitnsä ja lukea ne uudelleen vaikkapa 10 vuoden päästä.