Elikkäs mun mutsi on raskaana.Mä en tiedä oonko mä kamala ihminen mut en oo yhtään innostunut!
Jotenkin tuntuu et elämä on nyt kohdillaaa mulla on isoveli ja 7 vuotias pikkuveli.
Oon saamassa rippilahjaksi kesäl koiran,tuntuu et tää lapsi tuleee jotenki sekaan kaiken.
Oon ollut porukoille tosi kylmä asiasta ku se lapsi syntyy jo syyskuun alus.
Ja toivoisin ettei kukaan vaan rupeis haukkuun kuinka lapsellinen oon,mä en vaan voi sille mtn
et mul on tällä hetkellä sellainen tunne et en haluu ketää pilaaa tätä perhettä.
Mua jotenki ahdistaa et kaikki aattelee et joo taasko niille tulee lapsi ja siis en mä tiedä pelkään vaan kaikkea!
Jotenkin tuntuu et elämä on nyt kohdillaaa mulla on isoveli ja 7 vuotias pikkuveli.
Oon saamassa rippilahjaksi kesäl koiran,tuntuu et tää lapsi tuleee jotenki sekaan kaiken.
Oon ollut porukoille tosi kylmä asiasta ku se lapsi syntyy jo syyskuun alus.
Ja toivoisin ettei kukaan vaan rupeis haukkuun kuinka lapsellinen oon,mä en vaan voi sille mtn
et mul on tällä hetkellä sellainen tunne et en haluu ketää pilaaa tätä perhettä.
Mua jotenki ahdistaa et kaikki aattelee et joo taasko niille tulee lapsi ja siis en mä tiedä pelkään vaan kaikkea!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niii mun pointti oli vaan se et onko tää normaalia?
pitäiskö mun puhuu jonku kanssa asiasta vai olla hiljaa ja samal olla loukkaamatta porukoitten tunteita et mua ei kiinnostais tai sillee..!
Kiitos jo etukäteen!
Itsellä ei kyllä asiasta ole kokemusta. Mutta luulen kyllä että tuntemuksesi ovat aivan normaaleja. Ja suosittelen todellakin että puhut tunteistasi vanhemmillesi, tuskin siitä loukkaantuvat, vaan varmasti ymmärtävät sinua paremmin ja osaavat auttaa. Ja oma ahdistuksesikin varmasti helpottaa, kun ei tarvitse yksin näitä asioita miettiä. :) Eikä kyllä kannata ajatella mitä muut ihmiset asiasta ajattelevat, koska asia ei niille kuulu yhtään, kysehän on teidän elämästä ei niiden muiden. :)
Hei vaan girlsssss
Olen sen ikäinen, että ihan varmasti voisin olla äitisi kun oma tyttäreni on jo vanhempi. Olen sitä mieltä, että kun sinä jo alat pikkuhiljaa kypsyä täysi-ikäisyyteen niin on jotenkin ihan normaalia huomata tuollaisia kielteisiä tunteita. Koita myös käsitellä niitä viileän "aikuismaisesti". Ajattele, ettet montaa vuotta joudu asumaan samoissa tiloissa kuin muu perheesi vaan pääset muuttamaan niin halutessasi jo kolmen vuoden päästä viimeistään. Tunteesi ovat ihan tietyllä tavalla oikeutettuja mutta voisit koittaa puhua niistä ainakin äitisi kanssa ja miksei isänkin niin niistä ei patoudu sellaista vihan klimppiä sisääsi. Selvitä itsellesi mikä on se asia jota pelkäät ja sitten puhu vanhempiesi kanssa. Terveisin äiti kanssa.
kiitos neuvoista! nää ohjeet ja asiat laittoi miettiii ja tuli paljon parempi olo! =)