19 vuotias nuori nainen Helsingistä, heipähei. "Harrastuksiin" kuuluu tietokoneella istuskelu, sarjojen/dokumenttien/leffojen töllistely, hyvän metallimusiikin kuuntelu.
Tällähetkellä olen työtön, ammattia ei ole, eikä oikein tietoa tulevasta. Baareissa tulee erittäin harvoin käytyä, mikä on näin ujolle ihmiselle lähes mahdoton paikka. Mielluummin jään kissojen seuraksi kotiin. Jos joskus kotoa poistun, niin ruokaostoksille tai yhtä kaveria moikaten kerran pari kuukaudessa. Aika käy kovin pitkäksi ja masentavaksi. Kaipaisin ystäviä joiden kanssa voisi puhua syvällisemmin, ainaista pinnallista juttua ei jaksa. Elämässä on paljon muitakin puheenaiheita kuin miehet, seksi, työt ja opiskelu.
Mutta jos yhtään nappasi niin saa meilata tai ehkä msn osoitteenkin voin antaa. En mä pure, ainakaan pahasti :)
Tällähetkellä olen työtön, ammattia ei ole, eikä oikein tietoa tulevasta. Baareissa tulee erittäin harvoin käytyä, mikä on näin ujolle ihmiselle lähes mahdoton paikka. Mielluummin jään kissojen seuraksi kotiin. Jos joskus kotoa poistun, niin ruokaostoksille tai yhtä kaveria moikaten kerran pari kuukaudessa. Aika käy kovin pitkäksi ja masentavaksi. Kaipaisin ystäviä joiden kanssa voisi puhua syvällisemmin, ainaista pinnallista juttua ei jaksa. Elämässä on paljon muitakin puheenaiheita kuin miehet, seksi, työt ja opiskelu.
Mutta jos yhtään nappasi niin saa meilata tai ehkä msn osoitteenkin voin antaa. En mä pure, ainakaan pahasti :)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Katoppas, sulla on prikulleen samat harrastukset kun mullakin.. kissoja vaan ei ole, haluaisin kyllä mutten viitsii pieneen yksiööni niitä ottaa.. ehkäpä joskus tulevaisuudessa..
Helposti yksi kissa menisi yksiöön. Ei ne kissat niin paljon tilaa vaadi, toisin kuin koirat :)
No se on kyllä totta, kyllä mä sellasta olen jo pitkään suunnitellut.. ilmaiseksihan niitä kuitenkin saa niin alkukustannuksetkin olisi aika pienet. Olispahan ainakin sitten joku kaveri kenen kanssa katella telkkaria.. koirista en kyllä oikeen välitä mutta kissasta oon kyllä haaveillut..
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9071950
Täällä olis yks lähemmäs 30v mies joka olisi kiinnostunut ihan vaan keskustelemaan vaikka maailman menosta ja syvällisestä filosofisesta pohdinnasta. Asun kaukana helsingistä mutta eihän tässä olekaan varmaan tarkoitus tavata kasvokkain missän vaiheessa. Animesta tms. liian hikikomeronörttijutuista en ole sitten kovin innostunut..
Niin, menee aika kivemmin kun edes sitten vaikka kissakaveri vieressä, varsinkin jos tykkää sylissä olla. Ja onhan noita eläinsuojeluyhdistyksiäkin jotka leikkaa ja rokottaa valmiiksi, eikä oo niin kovin hinnakasta ja tietää varmasti että tulee hyvästä paikasta. Offtopic.
Juup, kyllä mä uskon että repäsen ja hommaan vielä ton kissan itelleni.. työkaverilla olisikin yksi tarjolla kun eivät enää voi sitä pitää. Meneehän tämä ilta näinkin, juuri laitoin lostia pyörimään, monta jaksoa on vielä näkemättä. Niin valtavasti kiireitä ;) yksin ollessa etten ole vielä ehtinyt katsoa. Huomenna ajattelin heräillä aikaisin ja suunnata uimaan. Siitä sitten suuntaan varmaan käymään porukoilla ja jospa sitä illaksikin jotain ohjelmaa keksisi.. synttärit olis sunnuntaina joten saapi onnitella..:). Luin uudestaan tuo sun kirjoituksen ja tuli mielikuva että lähinnä naispuoleista kaveria olisit etsimässä. Pahoittelut jos annoin väärän kuvan, mies olen, enkä edes lähellä helsinkiä. Eipä mulla kyllä mitään ihmeempää ole edes hakusessa. Tai no, ainahan on, mutta nyt se ei ollut tarkoituksena. Lähinnä vaan hymyilytti (yksinäisyys ei ole hauska asia) tuo että aika lailla samanlaista ohjelmaa on sulla päivän täytteenä. Ja itseasiassa ujo olen itsekin. Vaikka eipä silti, itseasiassa aika moni yksinäinen taitaa olla ujo.. sehän on melkein yksinäisyyden vaatimuslistalla.
Ikää oli 26v.
Olen 20v mies Salon seudulla. Takana vaiherikas, ehkä synkähkön värinen menneisyys jonka yksi osa on ollut syrjäytyminen. Ei ole peruskoulun jälkeen juuri kouluja käyty eikä töitäkään ole ollut, mutta olen harkitsemassa syksyllä yhtä maksullista monimuoto-opetuksella olevaa kurssia/koulutusta. Saa nähdä mitä loppujen lopuksi siitä tulee, mutta luulen että se on mun kohdalla viimeinen vaihtoehto tai oikeammin mahdollisuus.
Musiikkia minäkin kuuntelen, en kylläkään metalli-musiikkia. Ennemmin esim. Jonna Tervomaata, Anna Puuta, Chisua, PMMP:tä, DIDOa, t.A.T.u.:a, Jenni Vartiaista jne. Ja jotain Klassistakin löytyy, tv-sarjasta tutuksi tullutta musiikkia, parhaillaankin soi jokin Barrington Pheloungin musiikki-pätkä... Tv:stä katselen lähinnä uutisia ja Englantilaisia rikos-sarjoja ja sitä mikä vaikuttaa hyvältä ohjelmalta tai aiheelta. Tietokoneella tulee illat ja yöt istuskeltua. Päivisin olenkin puutarhan parissa ja teen sitä sun tätä ajankuluksi. Itsekin pidän kissoista. Mulla ei tällä hetkellä ole kissaa. Tarkoitus olisi hankkia, mutta taitaa mennä ensi vuoteen. Vuosi sitten jouduin yllättäen lopettamaan kissani, se sairastui huomaamattani ja tilanne oli sitten niin paha, että kissan oli parempi antaa nukkua pois. Parhaillaan kylläkin pihapiirissä on naapurin kissa. Pakenee oman kodin pieniä lapsia jotta saa jossain olla rauhassa. Olen myös hoitanut koiria silloin tällöin. En ole kylläkään koira-ihminen. Raveja olen joskus pelaillut ja välillä naapurin hevosia käyn tervehtimässä. Mukavaa välillä vaihtaa naapurin kanssa kuulumisia, yleensä tulee poikettua juttelemaan kun käyn kävelyllä. Baareissa en käy oikeastaan koskaan. En käytä alkoholia, yksi ystäväni sai liiallisen alkoholin käytön vuoksi pari vuotta sitten aivoinfarktin, joten en halua kokea vastaavaa. (Ystäväni on vanhemmasta päästä, sukulaisten kautta tullut tutuksi. Yli 55 vuotias...)
Pinnallisuus on nykypäivää. Enää ei perehdytä paljoa pidemmälle käsiteltävään asiaan keskusteluissa. Tieto täytyy osata hankkia itse aika pitkälle. On totta että puheenaiheet ovat aika paljon nykyään seksissä (sen näkee jo Suomi24 keskustelupalstojen juttumääristä), töissä ja viihdeuutis-juoru pohjaista. Aivan kuin ihmisillä ei olisi muuta puhuttavaa kuin juoruilu. Missä on asiakeskustelu? Toisista puhutaan taas pahaa selän takana ja toisia kehutaan maasta taivaaseen ja takaisin. Etenkin seksi on mennyt paljolti yli tunteiden, läheisyyden ja inhimillisen ajattelun osalta, joten tämä eriarvoistaa ihmisiä. Ujommat ja syrjäytyneemmät syrjäytyvät ja jäävät taka-alalle entistä enemmän ja pelin hallitsevat ovat entistä enemmän esillä. Mitä siitäkin seuraa? Katkeroitumista, epäonnea, yksinäisyyttä, mustasukkaisuutta, yksinhuoltaja-vanhempia ja henkisiä murtumisia. Nykykulttuuri vain kiihdyttää tahtia eikä enää ole aikaa pysähtyä katsomaan monilta näkökannoilta asioita. Ei ajatella inhimillisesti. Tuijotetaan omaa napaa ja halutaan taloudellisia voittoja, minimi kuluin, mikä on osittain Kiina-ilmiön syytä. Ihmiset ajetaan loppuun ja vielä työt uhataan viedä Kiinaan halvemman, tuottavamman työvoiman toivossa. Sitten ihmiset masentuvat ja voivat huonosti. Tämä näkyy jo ihan koulu-maailmassakin, kilpailun raakuus, meinaan. Jos putoaa kärryiltä, ei mukaan enää pääse helposti. On vain roikuttava ohjaksissa tiukasti kiinni. Jos on syrjitty, ei ole mahdollisuuksiakaan samalla tavalla mitä toisella, sillä se syö syrjity ihmisen itsetuntoa.
Itse pidän paljon rauhallisista kävelylenkeistä. Yleensä teen pienen lenkin joka ilta. Suunnilleen auringonlaskun aikaan. Maisemat näyttävät paljon komeammilta silloin. Pidän myös paljon puutarhasta: laittelen paljon kaikenlaisia kukkapenkkejä ym, sitten on mukava istua ja katsoa kun on jotain saanut aikaiseksi. En perusta oikein Pelikonsoleista, en osannut pelata edes Playstation 1:llä, joten olen kai näin ollen hieman outo... Pidän myös kirjoittamisesta. Tai pidän ja pidän, yleensä kun alan kirjoittamaan niin ei jutusta tule loppua. Mutta se on vain positiivista kymmensormijärjestelmän kannalta. Pysyy taito hallussa. Joten jos minä kelpaan kirjoittelu kaveriksi niin mikäs siinä... Kirjoittaminen on minulle aika helppoa.
Joten kai tulevaisuus näyttää täältäkin hieman epävarmalta. Mutta ei saa jäädä ilman tavoitteita. Sitä joko onnistuu tai epäonnistuu. Mitä väliä? Pääasia että yrittää, oli lopputulos sitten mikä tahansa. Masentuminen ja murjottaminen ei auta, se hankaloittaa paljon. Itsekin kyllä kuulun noihin mieli maassa kulkijoihin. Ainakin jossain määrin. Mutta jossain määrin taas olen iloisemmankin oloinen. Olen enemmänkin sellainen ajattelija-tyyppi. Se varmasti vaikuttaa myös mielialaani, ainakin jossain määrin.
Olisko mahdollista sähköpostiosoiteta tjn laittaa? :) oon Nimimerkilläni, niin en ihan kovin pitkästi viitsisi ei_anonyymisti kirjoitella tänne.