Mun la oli ja meni 26.5. Nyt siis viikkoja 41 2. Hermoja raastavaa tämä odotus...Alkaa olla jo niin väsynyt tähän odottamiseen ja kolotuksiin. Viides lapsi tuloillaan ja synnytyspelosta kärsin. Tuntuu että tämä odottelu vain pahentaa pelkoa...
Käynnistys tuntuu vielä hirveämmältä ajatukselta kuin itsestään alkanut synnytys.
Löytyykös muita kärvistelijöitä?
Käynnistys tuntuu vielä hirveämmältä ajatukselta kuin itsestään alkanut synnytys.
Löytyykös muita kärvistelijöitä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Se kertoo jo varmasti aika paljon, että olen täällä kirjoittelemassa keskellä yötä. Ei vaan saa enää nukuttua, kun jännittää ja jotenkin jopa pelottaa. Ensimmäinen lapsi tuli aikoinaan 10 päivää etuajassa, mutta tämä on nyt viikolla 40 5 ja odottaminen on todellakin pitkästyttävää. Ovatko aikaisemmat lapsesi syntyneet millä viikoilla? Tuntuu, että itsekin synnytystä käy läpi yhä uudelleen ja uudelleen ja toivoisi, että se olisi jo takanapäin...mutta silti pitäisi vaan odottaa ja odottaa...aargh.
Esikoinen syntyi rv 41 6 ja 3 nuorempaa 40 6. En olisi ikinä uskonut että tämä kuopus menee taas näin paljon yli...Ihmeen hyvin sain viime yönä nukuttua ja vasta aamullayöllä alkoi kolotus.
Nyt on sitten taas aamusta asti supistellut välillä 5min välein ja välillä hiukan harvemmin. Hankalaa sekin kun ei tiedä milloin pitäisi lähteä. Mulla kun saattaa supistella tunteja säännöllisesti ja sitten ne kuitenkin lopulta loppuu. Jotain vuotoa tms odottelen ja sen perusteella sitten sairaalaan...
Ensimmäinen syntyi rv 40 6.. Toisesta sanottiin jo 2vkoa ennen laskettua aikaa, että kyllä se kohta syntyy kun on niin alhaalla. Niin vain kävi, että yliaikaisseurannasta jäin sitten sairaalaan odottelemaan käynnistystä seuraavalle päivälle, lapsi päätti kuitenkin toisin ja syntyi aikaisin aamulla rv 41 6.
Koettakaahan jaksella, vaikka kokemuksesta tiedän, että viimeiset päivät ovat hermojaraastavan pitkiä ja puuduttavan tuskaisia.
Laskettu aika oli 29.5 ja eilen jouduin käymään yötä vasten tutkimuksissa kun vaavi ei ollut liikkunut päivän aikana tarpeeksi.
No perillä alkoi vaavi liikuskelemaan tavalliseen tapaansa, mutta kuitenkin ultrassa totesivat masuasukin olevan aikas pieni ja lapsivettä olevan turhan runsaasti.
Päästivät kuitenkin kotiin, huomenna mentävä uudestaan ja silloin kait päätetään että käynnistetäänkö vai ei...
Mielummin synnyttäisin ilman käynnistytstä, mutta minkäs sille voi jos ilman ei lähde tulemaan...
Sunnuntaina antoivat uuden ajan täälle aamulle ja tarkoitus oli kait käynnistää, mutta sitä ei tehty.
Uusi painoarvio tehtiin ja nyt saatiin painoksi n. 3,5 kg eli sopivan kokoinen... Lapsivettäkin oli kuulemma ihan normaali määrä (???)
Eipä tässä juuri enää tiedä mitä uskoisi :D
Viikonlopuksi antoivat uuden ajan ja maanantaina käynnistävät jos en siihen mennessä ole synnyttänyt.
Meiltä saairaalaan matkaa on yli 55 km, joten aika rasittavaa tämä ees taas kulkeminen on, mutta mielelläni kyllä odottelen kotona.
Mites muut? Oletteko jo saaneet nyytin syylin?
Ehkä yksi "ongelma" on myös se, että tutuista ja kavereista todella moni on nyt samaan aikaan raskaana ja vauvoja syntyy koko ajan ja joka puolella. Samalla saavat vauvoja myös ne, joiden laskettu aika olisi joskus paljon itseäni myöhemmin. Tämäkin lisää kärsimättömyyttä. Vieläkään ei ole minkäänlaisia ennustavia merkkejä, että synnyttämään pitäisi lähteä...