Hei.
Olen juuri muuttanut asumaan HOASSIN opiskelija asuntoon. Talossa on kolme 'asuntoa' ja minun lisäkseni täällä asuu vain eräs tyttö, joka on asunut täällä jo pidemmän aikaa ja aikoo asua tulevaisuudessani.
Minulla itselläni ei ole koskaan ollut ongelmia tulla ihmisten kanssa toimeen, joten nyt tilanne vaikuttaa minulle entistäkin ongelmallisemmalta. Kämppikseni nimittäin pitää koko taloa 'omanaan' ja minua pelkkänä 'vieraana'. Hän on maaninen siivooja ja selitti minulle ensimmäisenä päivänä kuinka täällä on siivousvuoroja ja jääkaapin ovessa on lappu johon nimi pistetään aina kun on siivonnut jne. Lisäksi hän sanoi, ettei pidä lainkaan että hänen tavaroihinsa kosketaan, joten minun on hankittava omat vessapaperini, tiskiharjani ym.
Tämä kaikki on minusta hieman omituista. Toisaalta ymmärrän hyvin, mutta toisaalta minua ahdistaa (lastenkodissa kasvaneena) talon laitoksellisuus. Siivoan siinä missä muutkin, mutta siivous vuorolista on jotenkin niin tylyä kun meitä on täällä kuitenkin vain kaksi ja näemme päivittäin.
Odotin myös itsenäistymiseltä jotain muuta kuin sitä, että joku tulostaa tietokoneella kirjoitettuja ohjeita ja sääntöjä jääkaapin oveen, että 'ethän pidä valoja turhaan päällä'
Kämppikseni myös siirtää tavaroitani. Esim ostin kiltisti OMAA vessapaperia ja vein sen vessaan koriin jossa oli ennestään tyhjiä rullia. Kun illalla tulin kotiin, en löytänyt vessapaperiani pistään, mutta kori oli ängetty täyteen kämppikseni vessapaperi ja omani löysin lopulta peilikaapin päältä.
Tarkoittaako tämä sitä, että minun täytyy ostaa myös oma vessapaperikorini ja loukkasinko nyt jotenkin hänen omaisuuttaan kun oletin sen olevan yhteisessä käytössä, kun se kerran oli yhteisessä tilassa?
Olen asunut täällä vajaan viikon ja minusta tuntuu kuin pitäisi koko ajan olla varpaillaan, enkä tunne oloani kotoisaksi. Olo on ahdistunut, ärsyyntynyt ja hämmentynyt. Aina kun näen kyseisin henkilön, tuntuu kuin hän olisi pelkkää hymyä ja avuiliaisuutta.
Kuinka minun pitäisi reagoida tähän kaikkeen vai olenko nyt jo ylireagoinut?
Voisiko kukaan auttaa, kun tunnen olevani epätoivottu tungettelija omassa talossani!
Tein tänään jo hakemuksen yksiöön, mutta joudun olemaan täällä joka tapauksessa vielä monta kuukautta ja nyt olen tosiaan ollut täällä vasta vajaan viikon! Onko vika minussa ja onko tämä kaikki normaalia?
Olen juuri muuttanut asumaan HOASSIN opiskelija asuntoon. Talossa on kolme 'asuntoa' ja minun lisäkseni täällä asuu vain eräs tyttö, joka on asunut täällä jo pidemmän aikaa ja aikoo asua tulevaisuudessani.
Minulla itselläni ei ole koskaan ollut ongelmia tulla ihmisten kanssa toimeen, joten nyt tilanne vaikuttaa minulle entistäkin ongelmallisemmalta. Kämppikseni nimittäin pitää koko taloa 'omanaan' ja minua pelkkänä 'vieraana'. Hän on maaninen siivooja ja selitti minulle ensimmäisenä päivänä kuinka täällä on siivousvuoroja ja jääkaapin ovessa on lappu johon nimi pistetään aina kun on siivonnut jne. Lisäksi hän sanoi, ettei pidä lainkaan että hänen tavaroihinsa kosketaan, joten minun on hankittava omat vessapaperini, tiskiharjani ym.
Tämä kaikki on minusta hieman omituista. Toisaalta ymmärrän hyvin, mutta toisaalta minua ahdistaa (lastenkodissa kasvaneena) talon laitoksellisuus. Siivoan siinä missä muutkin, mutta siivous vuorolista on jotenkin niin tylyä kun meitä on täällä kuitenkin vain kaksi ja näemme päivittäin.
Odotin myös itsenäistymiseltä jotain muuta kuin sitä, että joku tulostaa tietokoneella kirjoitettuja ohjeita ja sääntöjä jääkaapin oveen, että 'ethän pidä valoja turhaan päällä'
Kämppikseni myös siirtää tavaroitani. Esim ostin kiltisti OMAA vessapaperia ja vein sen vessaan koriin jossa oli ennestään tyhjiä rullia. Kun illalla tulin kotiin, en löytänyt vessapaperiani pistään, mutta kori oli ängetty täyteen kämppikseni vessapaperi ja omani löysin lopulta peilikaapin päältä.
Tarkoittaako tämä sitä, että minun täytyy ostaa myös oma vessapaperikorini ja loukkasinko nyt jotenkin hänen omaisuuttaan kun oletin sen olevan yhteisessä käytössä, kun se kerran oli yhteisessä tilassa?
Olen asunut täällä vajaan viikon ja minusta tuntuu kuin pitäisi koko ajan olla varpaillaan, enkä tunne oloani kotoisaksi. Olo on ahdistunut, ärsyyntynyt ja hämmentynyt. Aina kun näen kyseisin henkilön, tuntuu kuin hän olisi pelkkää hymyä ja avuiliaisuutta.
Kuinka minun pitäisi reagoida tähän kaikkeen vai olenko nyt jo ylireagoinut?
Voisiko kukaan auttaa, kun tunnen olevani epätoivottu tungettelija omassa talossani!
Tein tänään jo hakemuksen yksiöön, mutta joudun olemaan täällä joka tapauksessa vielä monta kuukautta ja nyt olen tosiaan ollut täällä vasta vajaan viikon! Onko vika minussa ja onko tämä kaikki normaalia?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ota kämppiksesi puhutteluun ja kerro hänelle,että olette tasaveroisia asumisen kaikkineen suhteen,teillä on sama vuokra ja samat oikeudet asunnossanne,avaa suusi.
Jep, nyt vaan puhumaan kämppiksen kanssa asiat halki. Ei siitä tule mitään, jos ette YHDESSÄ sovi pelisääntöjä. Samalla voit esittää omat toiveesi, miten haluaisit talossa olla ja kysy häneltä samalla hänen ajatuksiaan. Varmasti löytyy yhteinen sävel!
Itse opiskelijasoluissa asuneena sanoisin, että minusta on aivan selvää, että jokaisella on tietysti omat veskipaperinsa ja tiskiharjansa yms. Tottakai. Enkä minäkään pitänyt siitä, että toinen koski mun tavaroihin. Miksi pitäisi tykätä siitä?
Kämppispulmiin on pikkusen vaikeeta saada apua.Varsinkin kämppiksen ollessa oikeassa.Pikkusen pärähti toi lastenkoti juttusi.Jos ei siellä totu jakamaan tiloja niin missä sitten?Pitäisikö sun mennä takaisin sinne lastenkotiin?
Ei sinne lastenkotiin ihan noin vain päädy, eikä tilan jakaminen ole koskaan kovinkaan vaikeaa jos on tarkat säännöt jokaisesta asiasta jota tekee, sanoo tai ajattelee..
Kiitos kuitenkin kaikille vastanneille.
itse asiassa tilanne oli jo ratkeamassa kun tein kuten useampi neuvoi ja puhuin kämppikselleni kasvotusten. Hän suhtautui koko asiaan hyvin ja hetken elimme ihan mukavasti yhdessä.
Eräänä päivänä kuitenkin kotiin tullessani hän oli ostanut yleistilaan uuden sohvan ja pöydän. Juttu olisi muuten ollut ihan okay minulle, jos hän olisi jotenkin siitä ilmoittanut etukäteen. Asian tekee myös vaikeaksi se, että hän nimenomaan tuli sanomaan minulle että toivoo, etten pahemmin 'käytä' hänen huonekalujaan. Yritin, viime kerrasta viisastuneena, jälleen puhua hänelle kasvotusten ja suoraan, mutta hän vain suuttui ja intti että 'pitääks mun ne sit mun huoneeseen tunkea?'
En ole täysin perillä vielä solu-asumisen normeista ja säännöistä ja siksi kysyn näin tyhmiä ja monille teistä itsestään selviä asioita. Toivon jokseenkin asiallisia vastauksia, sillä tällä hetkellä olemme jo molemmat sen verran kyrpiintyneitä, ettemme edes puhu toisillemme.
Asun kumpulassa, eikä yhteistilamme ole mikään jättisuuri, että voisin hankkia erikseen itselleni sinne huonekaluja. Enkä voi ikuisesti elää 13 neliön huoneessanikaan.
Käsittelisin asian mieluiten yksin, mutta oletan, ettei kaikkea tarvitse oppia kantapään kautta ja viisas mies sanoi, että kysy neuvoa kun et tiedä.
Onpa hyvä, että pyrit eri tavoin pohdiskelemaan kämppisasumisen tapoja.
Omat tiskiharjat, vessapaperit, saippuat, tiskiaineet ja jopa tiskirätit ovat soluasunnoissa ihan normaaleja ja arkipäiväisiä, eikä toisten tavaroihin yleensä juuri kosketa. Sitten jos erikseen sovitaan, tavaroita voidaan lainailla. Joissain soluissa eletään hyvinkin yhteisöllisesti, mutta monet varsinkin opiskelijasolujen asukkaat pysyvät aika etäisinä toisilleen. Vaikka tuollainen erillisyys on ihan tavallista, kaikki kämppiksesi käytös ei ole ok.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos kämppiksen huonekalut vievät yli puolet yhteisestä tilasta eli sinne ei mahtuisi toisia samanlaisia sulle, kämppiksen tilasyöppöjen huonekalujen täytyy olla yhteisessä käytössä. Eli joko kämppis ahtaa huonekalut omaan huoneeseensa tai hyväksyy, että yhteisissä tiloissa niitä käyttävät muutkin. Tästä luultavasti löytyy jonkinlaiset säännöt myös HOASin ohjeistuksesta? Oman kimppa-asumiskokemukseni perusteella yhteiset tilat ovat yleensä joko a) laitettu suht viihtyisiksi kaikkien yhteisessä käytössä olevilla huonekaluilla tai b) jätetty tyhjiksi, koska kukaan ei halua antaa omia huonekalujaan toisten käytettäviksi ja jos yksi laittaa yhteistiloihin sohvan, muille ei mahdu. Kämppiksesi pyrkii dominoimaan myös yhteisiä sääntöjä. Siivousvuorolista on ihan ok ja myöskin normaali käytäntö, mutta kaikkien käytäntöjen pitäisi olla sellaisia, että molemmat voivat ne allekirjoittaa. Kämppiksesi ei voi sanella sinulle sääntöjä, vaan sinulla on oikeus sopia säännöistä hänen kanssaan yhdessä. Jos tämä ei hänelle käy, ei sinunkaan tarvitse kuunnella hänen sääntöjään. Voit ihan yhtä hyvin tehdä oman vastaavanlaisen siivouslistasi, alkaa ripotella lappuja pitkin kämppää ("Älä laita omia huonekalujasi yhteisiin tiloihin!", "Älä koske toisen vessapaperirullaan!") jne. Kämppissopu sillä ei välttämättä parane, mutta kaikkeahan voi kokeilla... Suora puhe on tietysti paras keino, mutta aina se ei auta.
Kyllähän tuollaisen kämppiksen kanssa pystyy elämään, jos on pakko, mutta mukavaa se ei ole, eikä siitä luultavasti mukavaa myöskään tule. Soluasuntoihin juurtuu välillä ihmisiä, joilta unohtuu kokonaan se, että muut asuvat siellä täysin tasavertaisina, riippumatta siitä, kuka on asunut siellä pisimpään ja kuka haluaa sieltä pois niin pian kuin mahdollista.
Yksiötä saat luultavasti odottaa vielä todella pitkään. Onnistuisiko solukämpän vaihtaminen? Jos teilläkin on siinä huone vapaana, voi olla, että vaihtaminen onnistuisi helpostikin? Voi olla, että joudut ojasta allikkoon, ja seuraava solukämppä onkin läävä, jossa vain sinä siivoat, mutta se voi myös olla yhteinen koti, jossa kaikki toimii niin kuin pitää. Itse yrittäisin vielä nostaa kissaa pöydälle nykyisen kämppiksen kanssa. Jos löydät HOASilta soluasuntojen säännöt, ehkä niistä löytyisi tukea asiasta puhumiseen? Lisäksi jos kolmanteen huoneeseen muuttaa joku, ehkä saisitte ylivoimalla tasa-arvoa tilanteeseen? HOASilla tuskin ollaan kiinnostuneita puuttumaan ns. henkilöiden välisiin ongelmiin (valitettavasti - siitä huolimatta, että sama ongelma on varmasti ollut myös edellisillä asukkailla ja tulee olemaan myös seuraavilla).
Tsemppiä! Muista, että koti on paikka, jossa ihmisellä pitäisi olla oikeus rauhoittua ja tuntea olonsa levolliseksi ja mukavaksi, ei paikka, jossa täytyy jatkuvasti pingottaa ja jännittää.