Hei kaikki!
Nyt kun olen diagnoosin saanut on jo helpompi kirjoittaa. Aloitan tarinan 3 vuoden takaa. Tulin kevättalvella 2007 jääkiekkotreeneistä höntsyvuorolta. Palauttelin kroppaa sohvalla istumalla ja nautin palautusjuomaa. Jonkin ajan kuluttua alkoi ne muljahdukset. Ensin ajattelin että jaahas taas muutama lisälyönti mutta tällä kertaa muljahdukset jäi ns. päälle eli muljahdukset toistui ja toistui. Siinä vaiheessa aloin hermostua yritin rykäistä mutta ei mitään vaikutusta. Sinussyke nopeutui ja aina välissä kammiosta lähti lisälyönti. Kun oireet eivät lakanneet käskin kotiväkeä soittamaan kaiken varalta ambulanssin paikalle. No, ambulanssi tuli ja kävelin omin jaloin pihalle ja menin makoilemaan ambulanssin pahnalle. EKG-piuhat kiinni ja analysoimaan. Siinä makoillessa alkoi tilanne jo sitten rauhoittua eli syke tasoittui ja lisälyönnit väheni. Ámbulanssin väki rauhoitteli ettei mitään hätää vaarattomia lisälyöntejä ne olivat vain. No tapauksen jälkeen otin yhteyttä työterveyshuoltoon jossa samana keväänä otettiin lepo-ekg:t, thorax-röntgenit, verikokeet ym. eikä mitään löytynyt.
Samana keväänä 2007 sain työpaikalla ihan varoittamatta tiheälyöntisyyskohtauksen. Ensin rintakehällä tuntui selvästi lämmin aalto ja tunsin kuinka sydän alkoi hakata voimakkaammin ja voimakkaammin. Kuulostaako paniikkihäiriöltä, ehkä. Sitä se ei ollut! Muutaman minuutin sydän hakkasi minkä ehti mutta sitten kohtaus loppui itsestään. Jalkoja heikotti kohtauksen jälkeen. Joitakin muljahduksia tunsin vielä samana päivänä mutta ne meni ohi. En mennyt lääkäriin noiden jälkeen.
Kuitenkin nämä nopealyöntisyyskohtaukset olivat tulleet jäädäkseen ja lisäksi minulla oli yksi uusi oire. Jääkiekkoharkkojen jälkeen sekä muiden fyysisten ponnisteluiden jälkeen tuli tunne että jokin painaa kurkkua ja että sydän yrittää hypätä kurkusta ulos. Oire tuli aina samalla tavalla. Kipuja ei ollu eikä ahistanut mutta tunne oli silti pelottava ja ahdistava. Myös muljahtelua esiintyi.
Minua todella ahdisti koska en tiennyt mikä mulla on. Soitin yksityiselle lääkäriasemalle ja menin sisätautilääkärille ja pääsin ylävatsan Ultraan. Mitään ei löytynyt. Jälleen verikokeet olivat kunnossa.
Sain Vi-Siblin rakeiden reseptin. En koskaan hakenut niitä.
Loppuvuodesta 2007 menin työterveyshuollon kautta rasituskokeeseen. Tuloksena loistava kunto - terve mies. En ollut terve! Ja samana vuonna menin vielä sydämen ultraääneen - yksityiselle lääkäriasemalle. Terve sydän, niin kuin oletinkin. Muljahduksiin lääkäri kirjoitti beettasalpaajaa mutta ei ollut itsekään varma kannattaako niitä ottaa. Koskaan en ole niitäkään ottanut. Työterveyslääkärin kautta pääsin sitten sydämen Holter-nauhoitukseen. Jälleen tuloksena harmittomia lisälyöntejä.
Jossain vaiheessa työterveyslääkäri kirjoitti mulle nexiumia - närästykseen! Ainahan tuo on minua vaivannut sanoin. Vuonna 2008 en enää jaksanut käydä lääkärissä kunnes keväällä heräsin kesken päiväunien voimakkaaseen sydämen takomiseen, pohjalle olin syönyt pitsaa! Menin päivystävälle lääkärille joka otti EKG:n. Mitään ei näkynyt. Jälleen uusi Nexium-resepti kouraan ja kassan kautta. Syksyllä päätin että on päästävä ruokatorven tähystykseen, olihan se lähes ainut toimenpide mikä mulle oli tekemättä. Söin Nexiumia suurinpiirtein tauotta syksystä 2008 loppuvuoteen 2009. Työterveyslääkäri lupasi kirjoittaa lähetteen tähystykseen mutta yli vuoden odotuksen jälkeen kyllästyin odottamaan ja soitin jälleen tutulle lääkäriasemalle. Poljinhan vielä kevättalvella 2010 yhden rasituskokeenkin ilman löydöksiä, kunnes pääsin vihdoin vatsantähystykseen. Ei pelottanut koska tiesin että nyt saattaa oireeni saada vastauksia.
Kattelin screeniltä ruokatorveni maisemia ja kauniita punaisia juosteitahan siellä kuljeskeli. Lääkärin mukaan vähintään Grade B-luokan esofagiitti oli kyseessä. Lisäksi löytyi palleatyrä joka aiheuttaa minun krooniset oireeni. Onneksi pahanlaatuisuutta ei limakalvoilta löytynyt, eikä Barretin limakalvoa. Zolt 30 mg ja Primperan 10 mg on lääkkeeni joita syön ja närästys pysyy poissa. Muljahduksia on edelleen mutta tuo takomistaipumus on hävinnyt lähes kokonaan. Tyrä tekee elämästä tosi hankalaa välillä, on rintakipuja ja vihlaisuja ja hengenahdistusta edelleen. Väistämättä miettii että onkohan sydän kunnossa. Tutkimusten mukaan on ja fyysisen suorituskykyni perusteella myös.
Voin sanoa 3 vuoden ja ylikin olevilla kokemuksilla että ei oo tyrän kanssa helppoo!
Nyt kun olen diagnoosin saanut on jo helpompi kirjoittaa. Aloitan tarinan 3 vuoden takaa. Tulin kevättalvella 2007 jääkiekkotreeneistä höntsyvuorolta. Palauttelin kroppaa sohvalla istumalla ja nautin palautusjuomaa. Jonkin ajan kuluttua alkoi ne muljahdukset. Ensin ajattelin että jaahas taas muutama lisälyönti mutta tällä kertaa muljahdukset jäi ns. päälle eli muljahdukset toistui ja toistui. Siinä vaiheessa aloin hermostua yritin rykäistä mutta ei mitään vaikutusta. Sinussyke nopeutui ja aina välissä kammiosta lähti lisälyönti. Kun oireet eivät lakanneet käskin kotiväkeä soittamaan kaiken varalta ambulanssin paikalle. No, ambulanssi tuli ja kävelin omin jaloin pihalle ja menin makoilemaan ambulanssin pahnalle. EKG-piuhat kiinni ja analysoimaan. Siinä makoillessa alkoi tilanne jo sitten rauhoittua eli syke tasoittui ja lisälyönnit väheni. Ámbulanssin väki rauhoitteli ettei mitään hätää vaarattomia lisälyöntejä ne olivat vain. No tapauksen jälkeen otin yhteyttä työterveyshuoltoon jossa samana keväänä otettiin lepo-ekg:t, thorax-röntgenit, verikokeet ym. eikä mitään löytynyt.
Samana keväänä 2007 sain työpaikalla ihan varoittamatta tiheälyöntisyyskohtauksen. Ensin rintakehällä tuntui selvästi lämmin aalto ja tunsin kuinka sydän alkoi hakata voimakkaammin ja voimakkaammin. Kuulostaako paniikkihäiriöltä, ehkä. Sitä se ei ollut! Muutaman minuutin sydän hakkasi minkä ehti mutta sitten kohtaus loppui itsestään. Jalkoja heikotti kohtauksen jälkeen. Joitakin muljahduksia tunsin vielä samana päivänä mutta ne meni ohi. En mennyt lääkäriin noiden jälkeen.
Kuitenkin nämä nopealyöntisyyskohtaukset olivat tulleet jäädäkseen ja lisäksi minulla oli yksi uusi oire. Jääkiekkoharkkojen jälkeen sekä muiden fyysisten ponnisteluiden jälkeen tuli tunne että jokin painaa kurkkua ja että sydän yrittää hypätä kurkusta ulos. Oire tuli aina samalla tavalla. Kipuja ei ollu eikä ahistanut mutta tunne oli silti pelottava ja ahdistava. Myös muljahtelua esiintyi.
Minua todella ahdisti koska en tiennyt mikä mulla on. Soitin yksityiselle lääkäriasemalle ja menin sisätautilääkärille ja pääsin ylävatsan Ultraan. Mitään ei löytynyt. Jälleen verikokeet olivat kunnossa.
Sain Vi-Siblin rakeiden reseptin. En koskaan hakenut niitä.
Loppuvuodesta 2007 menin työterveyshuollon kautta rasituskokeeseen. Tuloksena loistava kunto - terve mies. En ollut terve! Ja samana vuonna menin vielä sydämen ultraääneen - yksityiselle lääkäriasemalle. Terve sydän, niin kuin oletinkin. Muljahduksiin lääkäri kirjoitti beettasalpaajaa mutta ei ollut itsekään varma kannattaako niitä ottaa. Koskaan en ole niitäkään ottanut. Työterveyslääkärin kautta pääsin sitten sydämen Holter-nauhoitukseen. Jälleen tuloksena harmittomia lisälyöntejä.
Jossain vaiheessa työterveyslääkäri kirjoitti mulle nexiumia - närästykseen! Ainahan tuo on minua vaivannut sanoin. Vuonna 2008 en enää jaksanut käydä lääkärissä kunnes keväällä heräsin kesken päiväunien voimakkaaseen sydämen takomiseen, pohjalle olin syönyt pitsaa! Menin päivystävälle lääkärille joka otti EKG:n. Mitään ei näkynyt. Jälleen uusi Nexium-resepti kouraan ja kassan kautta. Syksyllä päätin että on päästävä ruokatorven tähystykseen, olihan se lähes ainut toimenpide mikä mulle oli tekemättä. Söin Nexiumia suurinpiirtein tauotta syksystä 2008 loppuvuoteen 2009. Työterveyslääkäri lupasi kirjoittaa lähetteen tähystykseen mutta yli vuoden odotuksen jälkeen kyllästyin odottamaan ja soitin jälleen tutulle lääkäriasemalle. Poljinhan vielä kevättalvella 2010 yhden rasituskokeenkin ilman löydöksiä, kunnes pääsin vihdoin vatsantähystykseen. Ei pelottanut koska tiesin että nyt saattaa oireeni saada vastauksia.
Kattelin screeniltä ruokatorveni maisemia ja kauniita punaisia juosteitahan siellä kuljeskeli. Lääkärin mukaan vähintään Grade B-luokan esofagiitti oli kyseessä. Lisäksi löytyi palleatyrä joka aiheuttaa minun krooniset oireeni. Onneksi pahanlaatuisuutta ei limakalvoilta löytynyt, eikä Barretin limakalvoa. Zolt 30 mg ja Primperan 10 mg on lääkkeeni joita syön ja närästys pysyy poissa. Muljahduksia on edelleen mutta tuo takomistaipumus on hävinnyt lähes kokonaan. Tyrä tekee elämästä tosi hankalaa välillä, on rintakipuja ja vihlaisuja ja hengenahdistusta edelleen. Väistämättä miettii että onkohan sydän kunnossa. Tutkimusten mukaan on ja fyysisen suorituskykyni perusteella myös.
Voin sanoa 3 vuoden ja ylikin olevilla kokemuksilla että ei oo tyrän kanssa helppoo!
Vastaukset 2
Vanhimmat
on kovin yleinen - onneksi toisilla se ei aiheuta minkäänlaisia
oireita! Tsemppiä sinulle!
Minkäasteiseksi ruokatorven tulehduksesi todettiin
tarkastustähystyksessä? Todettiinko sinulla myöskin väljä
ruokatorven alasulkija?
Jos haluat kuulla vastaavanlaisia tarinoita ja kuinka muut selviää esim
palleatyrästä, rintakivuista, hengenahdistuksesta ja miksei siitä pelkästä närästyksestäkin,
tu poikkeen pikaisesti refluksipalstalla www.refluksi.fi, jossa palleatyrä on melko
yleinen vaiva. Sydäntutkimuksia siellä on tietty tehty kanssa kun ne
aina tehdään jos rintakipuja on.
Voimia kaikilla ruokatorven ja ruokatorven ulkopuolisten oireiden
kanssa kamppaileville!
Kävin huhtikuun 2010 lopussa samantyyppisten vaikeiden oireiden vuoksi palleatyrätähyvtysleikkauksessa, oli refluksiini tauti ja isohko palleatyrä. olo helpotti heti, ei närästä, olen kovemmassa iskussa ja pystyn tekemään työni tarvitsematta varoa, että jos tulee hengenahdistusrytmihäiriökohtaus, suosittelen leikkausta, sillä elämänlaatu paranee. Syöminen on tehyt leikkauksen jälkeen työtä. hiljaa pureskella hyvin ruoka, niin on ihan ok, hyödyt ovat olleet isommat kuin leikkauksen mahdolliset haitat.