http://dialogi.stakes.fi/FI/dialogin arkisto/2008/8/sivu/20.htm
"Vakava vetoomus:
Älkää leimatko lapsia
huolten vyöhykkeistöllä!
Kouluista ja sosiaali- ja terveysalan työpaikoilta on kantautunut tyrmistyttäviä viestejä: Stakesin kehittämää huolen vyöhykkeistöä käytetään lasten ja nuorten luokittelemiseen.
Tällainen vyöhykkeistön käyttö on täysin vastoin alkuperäisiä periaatteita. Stakesin kouluttamat ihmiset tuskin kävisivät luokittelemaan. Päinvastoin, he ovat kertoneet hyvin huolestuneina havainnoistaan.
Täytyy siis olla kyse "villistä" menetelmän käytöstä, jossa käyttäjä ei tunne lähtökohtia eikä tarkoitusta. Esitämmekin nyt kaikille lasten, nuorten tai perheiden kanssa työskenteleville vakavan vetoomuksen: Älkää leimatko lapsia, nuoria tai asiakkaita huolen vyöhykkeistöllä! Huolet vaihtuvat, leimat jäävät.
Huolen vyöhykkeistö on vertauskuvallinen väline, joka tavallaan kysyy: millaisessa tilanteessa, "vyöhykkeellä", koet olevasi? Se koostuu neljästä pääsarakkeesta: ei huolta, pieni huoli, harmaa vyöhyke ja suuri huoli. Väline tähtää siihen, että työntekijät voisivat tunnistaa omat huolensa ja puuttua niihin sekä kehitellä yhdessä hyviä toimintatapoja.
Pitää puuttua
omaan huoleen
Huolen vyöhykkeistön tarkoitus on kannustaa työntekijää puuttumaan omiin huoliinsa. Oikein käytettynä vyöhykkeistö tarjoaa pohjaa hyvien käytäntöjen kehittelyyn: pohditaan kokemuksia vaihtaen, mitkä käytännöt pitävät huolet loitolla, mitkä huojentavat pieniä tai suurempiakin huolia.
Tilanteita pohditaan yleistäen, missään nimessä ei puhuta henkilöistä heidän nimillään. Yksilöinti ei ole sopivaa eikä ollenkaan tarpeen. Hyvien käytäntöjen pohtimisesta on saatu erinomaisia kokemuksia paitsi työntekijöiden kesken myös yhdessä lasten ja huoltajien kanssa.
Tällaisiin tarkoituksiin me allekirjoittaneet vyöhykkeistön loimme vuosia sitten. Nyt olemme syvästi huolissamme siitä, että välinettä on alettu käyttää myös lasten luokitteluun: pienen huolen lapsi, harmaan vyöhykkeen lapsi, jne. Kaameata!
Rekisterit voivat
olla laittomia
Meille on kantautunut viestejä, joiden mukaan joissakin kunnissa jopa ohjeistetaan luokittelemaan lapsia. Opetushallituskin joutuu täsmentämään ohjeitaan, joista oli saatu vääriä käsityksiä.
Jos kirjataan nimiä, syntyy rekisteri. Vyöhykkeistön irvikuvakäytöllä syntyy suorastaan laittomia rekistereitä.
Rekistereiden tulee olla toiminnan kannalta tarpeellisia. Kyllä kai omiin huoliin osataan puuttua ilman kirjoihin ja kansiin viemistäkin? Mitä hyvinvointia edistävää lapset ja nuoret saavat sillä, että heidät luokitellaan?
Kuraattorin, psykologin ja terveydenhoitajan rekisterissä olevat tiedot ovat salassa pidettäviä. Niitä ei saa luovuttaa ilman asianosaisten suostumusta. Kulkevatko luettelot näkyvillä? Tehdäänkö luokitteluja yhdessä?
Sosiaalipalveluissa saa tehdä rekistereitä, jos palvelun saaminen edellyttää tietojen antamista - ja asiakkaalta saadaan suostumus. Asiakkaalle on annettava kirjallinen selitys rekisterin tarkoituksesta ja käytöstä ja vielä suullisestikin selvitettävä, mistä on kyse.
Lisäksi on tietysti täytettävä tietoturvasäännökset. Ne rekisterit, joita nyt laaditaan huolen vyöhykkeistöä väärinkäyttäen, eivät luultavasti täytä yhtäkään lain kriteereistä. Minkä palvelun saamisen ehto kirjaaminen on? Onko kysytty lupa? Miten rekisteriin vienti perustellaan? Miten rekistereitä säilytetään? Miten merkinnät saa pois?
Jos ohjeissa kehotetaan nimeämään nekin lapset, joista ei ole huolta, ollaan räikeästi ja epäilyksettä laittomuuden puolella niin koulu- kuin sosiaalitoimessakin.
Laittomat ohjeet
kumottava
Lasten luokittelu ylläkuvattuun tapaan vaarantaa toiminnan perustan, vanhempien ja lasten luottamuksen. Olemme kuulleet, että jossain vanhemmat ovatkin nostaneet metakan. Mekin nostaisimme.
Onneksi on paljon työntekijöitä, jotka kieltäytyvät noudattamasta moisia ohjeita. Niiden, jotka kehottavat laittomuuksiin, tulisi ymmärtää heti kumota ohjeensa.
Ehkäisevä työ on tärkeää. Viime aikojen murheelliset tapahtumat - kaksi kauhistuttavaa joukkomurhaa kouluissa - korostavat varhaisen puuttumisen tarpeellisuutta. Mutta nekään eivät perustele käytäntöjä, jotka lyövät leimoja ja murentavat luottamusta - ja uhmaavat laillisuutta. Varhainen puuttuminen on parhaimmillaan varhaista avointa yhteistyötä. Huolen vyöhykkeistön kehittäjinä vetoamme vakavasti: älkää käyttäkö välinettä leimaamiseen!
TOM ARNKIL
Tutkimusprofessori, Stakes
ESA ERIKSSON
Kehittämispäällikkö, Stakes "
Niiden, jotka eivät tiedä, mitä huoliluokittelu on, kannattaa lukea seuraavat tekstit. Kysymyksessä on varhaisen puuttumisen nimissä tehty täysin epätieteellisellä pohjalla oleva huoliluokittelu:
http://www.knuutilaki.net/node/10
Yhteiskuntatieteen maisteri Kaisa Hintikka on pro gradu -työssään tutkinut varhaista puuttumista valtasuhteena sekä huoliluokittelua. Kaisa Hintikan tutkimus löytyy osoitteesta:
http://tutkielmat.uta.fi/haekokoversio.php?id=20396
"Vakava vetoomus:
Älkää leimatko lapsia
huolten vyöhykkeistöllä!
Kouluista ja sosiaali- ja terveysalan työpaikoilta on kantautunut tyrmistyttäviä viestejä: Stakesin kehittämää huolen vyöhykkeistöä käytetään lasten ja nuorten luokittelemiseen.
Tällainen vyöhykkeistön käyttö on täysin vastoin alkuperäisiä periaatteita. Stakesin kouluttamat ihmiset tuskin kävisivät luokittelemaan. Päinvastoin, he ovat kertoneet hyvin huolestuneina havainnoistaan.
Täytyy siis olla kyse "villistä" menetelmän käytöstä, jossa käyttäjä ei tunne lähtökohtia eikä tarkoitusta. Esitämmekin nyt kaikille lasten, nuorten tai perheiden kanssa työskenteleville vakavan vetoomuksen: Älkää leimatko lapsia, nuoria tai asiakkaita huolen vyöhykkeistöllä! Huolet vaihtuvat, leimat jäävät.
Huolen vyöhykkeistö on vertauskuvallinen väline, joka tavallaan kysyy: millaisessa tilanteessa, "vyöhykkeellä", koet olevasi? Se koostuu neljästä pääsarakkeesta: ei huolta, pieni huoli, harmaa vyöhyke ja suuri huoli. Väline tähtää siihen, että työntekijät voisivat tunnistaa omat huolensa ja puuttua niihin sekä kehitellä yhdessä hyviä toimintatapoja.
Pitää puuttua
omaan huoleen
Huolen vyöhykkeistön tarkoitus on kannustaa työntekijää puuttumaan omiin huoliinsa. Oikein käytettynä vyöhykkeistö tarjoaa pohjaa hyvien käytäntöjen kehittelyyn: pohditaan kokemuksia vaihtaen, mitkä käytännöt pitävät huolet loitolla, mitkä huojentavat pieniä tai suurempiakin huolia.
Tilanteita pohditaan yleistäen, missään nimessä ei puhuta henkilöistä heidän nimillään. Yksilöinti ei ole sopivaa eikä ollenkaan tarpeen. Hyvien käytäntöjen pohtimisesta on saatu erinomaisia kokemuksia paitsi työntekijöiden kesken myös yhdessä lasten ja huoltajien kanssa.
Tällaisiin tarkoituksiin me allekirjoittaneet vyöhykkeistön loimme vuosia sitten. Nyt olemme syvästi huolissamme siitä, että välinettä on alettu käyttää myös lasten luokitteluun: pienen huolen lapsi, harmaan vyöhykkeen lapsi, jne. Kaameata!
Rekisterit voivat
olla laittomia
Meille on kantautunut viestejä, joiden mukaan joissakin kunnissa jopa ohjeistetaan luokittelemaan lapsia. Opetushallituskin joutuu täsmentämään ohjeitaan, joista oli saatu vääriä käsityksiä.
Jos kirjataan nimiä, syntyy rekisteri. Vyöhykkeistön irvikuvakäytöllä syntyy suorastaan laittomia rekistereitä.
Rekistereiden tulee olla toiminnan kannalta tarpeellisia. Kyllä kai omiin huoliin osataan puuttua ilman kirjoihin ja kansiin viemistäkin? Mitä hyvinvointia edistävää lapset ja nuoret saavat sillä, että heidät luokitellaan?
Kuraattorin, psykologin ja terveydenhoitajan rekisterissä olevat tiedot ovat salassa pidettäviä. Niitä ei saa luovuttaa ilman asianosaisten suostumusta. Kulkevatko luettelot näkyvillä? Tehdäänkö luokitteluja yhdessä?
Sosiaalipalveluissa saa tehdä rekistereitä, jos palvelun saaminen edellyttää tietojen antamista - ja asiakkaalta saadaan suostumus. Asiakkaalle on annettava kirjallinen selitys rekisterin tarkoituksesta ja käytöstä ja vielä suullisestikin selvitettävä, mistä on kyse.
Lisäksi on tietysti täytettävä tietoturvasäännökset. Ne rekisterit, joita nyt laaditaan huolen vyöhykkeistöä väärinkäyttäen, eivät luultavasti täytä yhtäkään lain kriteereistä. Minkä palvelun saamisen ehto kirjaaminen on? Onko kysytty lupa? Miten rekisteriin vienti perustellaan? Miten rekistereitä säilytetään? Miten merkinnät saa pois?
Jos ohjeissa kehotetaan nimeämään nekin lapset, joista ei ole huolta, ollaan räikeästi ja epäilyksettä laittomuuden puolella niin koulu- kuin sosiaalitoimessakin.
Laittomat ohjeet
kumottava
Lasten luokittelu ylläkuvattuun tapaan vaarantaa toiminnan perustan, vanhempien ja lasten luottamuksen. Olemme kuulleet, että jossain vanhemmat ovatkin nostaneet metakan. Mekin nostaisimme.
Onneksi on paljon työntekijöitä, jotka kieltäytyvät noudattamasta moisia ohjeita. Niiden, jotka kehottavat laittomuuksiin, tulisi ymmärtää heti kumota ohjeensa.
Ehkäisevä työ on tärkeää. Viime aikojen murheelliset tapahtumat - kaksi kauhistuttavaa joukkomurhaa kouluissa - korostavat varhaisen puuttumisen tarpeellisuutta. Mutta nekään eivät perustele käytäntöjä, jotka lyövät leimoja ja murentavat luottamusta - ja uhmaavat laillisuutta. Varhainen puuttuminen on parhaimmillaan varhaista avointa yhteistyötä. Huolen vyöhykkeistön kehittäjinä vetoamme vakavasti: älkää käyttäkö välinettä leimaamiseen!
TOM ARNKIL
Tutkimusprofessori, Stakes
ESA ERIKSSON
Kehittämispäällikkö, Stakes "
Niiden, jotka eivät tiedä, mitä huoliluokittelu on, kannattaa lukea seuraavat tekstit. Kysymyksessä on varhaisen puuttumisen nimissä tehty täysin epätieteellisellä pohjalla oleva huoliluokittelu:
http://www.knuutilaki.net/node/10
Yhteiskuntatieteen maisteri Kaisa Hintikka on pro gradu -työssään tutkinut varhaista puuttumista valtasuhteena sekä huoliluokittelua. Kaisa Hintikan tutkimus löytyy osoitteesta:
http://tutkielmat.uta.fi/haekokoversio.php?id=20396
Vastaukset 6
Vanhimmat
Näyttäisi siltä, että Tom Arnkilin vakavat vetoomukset kaikuvat kuuroille korville, vaikka juuri hän on huoliluokituksen kehittäjä! Kysymys lieneekin siitä, että on tahoja, joiden intressejä tällainen huoliluokittelu hyödyttää selvästi.
Ainakin OAJ on voinut kasvaattaa valtaansa ennen näkemättömän suureksi opettajan "huoleen" perustuvan leimaamisen avulla. Lisäksi näyttäisi siltä, että huostaanotoista on tullut tuottoisa bisnes, kuten tutkimusprofessori Matti Rimpelä toteaa:
http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/2216173/lasten-huostaanotoista-tulossa-megaluokan-bisnes
Nimimerkki 19:
Puhut niin asiaa toteamuksessasi: "Kysymys lieneekin siitä, että on tahoja, joiden intressejä tällainen huoliluokittelu hyödyttää selvästi."
Jos jokin toimintamalli jää elämään ja vieläpä kukoistaa, niin JOTKUT SIITÄ HYÖTYVÄT. Hyöty on joillekin osapuolille, jotka pystyvät sen myös mittaamaan (esimerkiksi rahallisesti) riittävän suuri.
Mitenkään ei ole vielä tutkittu sitä, kuinka lapset tästä varhaisen puuttumisen IDEOLOGIASTA ovat hyötyneet. Kysehän on idealogiasta. Tarkoitan sitä, että asennetasolla on tärkeää "välittää" lapsista, mutta kukaan ei ole kiinnostunut, miten nämä asenteet palvelevat lasta.
Aikuisia varten tämäkin homma, varhainen puuttuminen. Että aikuiset saavat siis työvälineen omien asioittensa (eli valtasuhteiden) hoitamiseen.
Totta. Kyseessä on ase, jota voidaan käyttää oman arvovallan pönkittämiseen. Ainakin opettajien arvovalta nousee, kun koulun mielestä kurittomat vanhemmat saadaan peloteltua huostaanotolla, tai mahdollisesti lapset jopa saadaan huostaanotetuiksi, jolloin "kodin ja koulun välinen yhteistyö" toimii taas, eli koulu määrää ja sijaisvanhemmat tottelevat, kun biovanhemmat eivät totelleet.
Huostaanotolla uhkailulle riittää vähäpätöinenkin syy, esimerkiksi toistuvat myöhästymiset koulusta, läksyt tekemättä jne. Kumpikohan on oikeasti pahempi asia lapsen kannalta, myöhästely vai perusteeton huostaanotto?!
Myös terveystoimi aloittaa huoliluokituksen, kaikki suomalaiset valtakunnalliseen huolirekisteriin:
http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=32103:terveydenhuoltoon-lisaeae-omavastuuta-maksa-laeskisi-itse&catid=2:kotimaa&Itemid=4
-Ainakin S...ra hyväksyy nämä huolisysteemit.(En kirjoita sanaa, ettei poisteta). Oliko se kovin hyvä poliitikko, joka tuota laitettiin johtamaan vai oliko jopa sen perustaja?
-Vartiointiliikkeillä on salaiset rekisterinsä, salaiset siksi, että ovat ilmeisesti toistaiseksi laittomia.
Koska ne ovat laittomia, ei kukaan sinne syyttä joutunut/syyttä laitettu voi valittaa mihinkään ja poistaa itseänsä varashuolilistalta, koska mitään valituspaikkaa ei ole yhteiskunnan taholta nimetty. Ja kuten huostavanhempien valituksia ei kukaan usko ("kyllä sinun on täytynyt jotain sille lapsellesi tehdä, kun olet sossun salaisiin kansioihin joutunut"), niin samoin varasrekisteriin joutunutta ei kukaan usko ("kyllä sinun on täytynyt jotain varastaa, kun sinne olet joutunut")
-Yhteiskunnasta on tulossa yhä pahempi epäoikeudenmukainen kiusaajayhteiskunta.
Jaahas, no. Elikkäs itse aiheutetut sairaudet ja vammat maksetaan siis omasta pussista...
No joo, mietitään hiukan mikä on itse aiheutettujen sairauksien/vammojen lista:
Mitäs vetäsit sillä sirkkelillä käteesi, itsehän tuon aiheutit!!!
Mitäs pelasit jalkapalloa, itsehän sitten maksat akillesjänteen leikkauksen!!!
Mitäs harrastit seksiä, itsehän seuraukset maksat!!!
Mitäs hitsasit ilman suojalaseja, itsehän maksat kipinän poiston silmästä!!!
Miksi et ylittänyt katua suojatien kohdalla? No ítsehän maksat sairaalakulut!!!
Mitäs et pessyt käsiäsi ja sait lentsun, itsehän maksat...
Aloittajan viesti on muuten erinomainen.
rikkomisesta voi saada 2 vuotta vankeuttakin eli ei siis mikään pikkurikkomus -osastoa
tämän rekisteri lain rikkominenkaan ole.