Okei. Mulla on kääpiöluppanaaras, jolla 4 poikasta, syntyneet 5.5. Emo on ollut hyvä emo niille ja hoitanut hyvin tähän asti. Nyt illalla niitä ruokkiessani ihmettelin kahden poikasen apaatisuutta. Ruokaa lisätessä nämä poikaset vaan kyhjöttivät arkoina kauempana. Syötyään emo meni suoraan näitten luo, nappasi hampaillaan poikasen syrjään tosi raivokkaasti.Sama toiselle poikaselle. Eli minä katsoin parhaaksi kerätä poikaset omaan häkkiin, ennenkuin niille käy huonosti.
Aika nuoria ovat tällä tavoin emostaan erottaa?! Tarvitseekohan ne jotain maidonkorviketta vielä, vai tulevatko toimeen ilman? Syövät kaikki jo kiinteääkin ruokaa. Vaihtoehtona on kokeilla, että pärjääkö nuo isukkinsa kanssa samassa opissa sen aikaa, kun tulevat luovutusikään. Aika rauhallinen kaveri on ollut kun on lenkkeileviä poikasia tavannut joskus.
Jos nuo tarvitsevat jotain korviketta, niin millä seoksella olette saaneet kanin massun pysymään hyvässä kunnossa?
Aika nuoria ovat tällä tavoin emostaan erottaa?! Tarvitseekohan ne jotain maidonkorviketta vielä, vai tulevatko toimeen ilman? Syövät kaikki jo kiinteääkin ruokaa. Vaihtoehtona on kokeilla, että pärjääkö nuo isukkinsa kanssa samassa opissa sen aikaa, kun tulevat luovutusikään. Aika rauhallinen kaveri on ollut kun on lenkkeileviä poikasia tavannut joskus.
Jos nuo tarvitsevat jotain korviketta, niin millä seoksella olette saaneet kanin massun pysymään hyvässä kunnossa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
olisi ottaa emo kiinni ja imettää kaikkia poikasia pari kertaa päivässä tasavertaisesti. ei tarvitse mitään korvikkeita kehitellä ja emon maito on kuitenkin aina parasta mahdollista poikasille :)
erottaessa poikaset emosta, niillä pitäisi olla joku kani, joka opettaa poikasia syömään muita ruokia ja juomaan vettä (erotusikä on 6-7vk). ehkä juuri isä olisi paras keksintö? poikaset alkavat jo maistella kiinteää ruokaa noin kolmen viikon ikäsinä.
voisitko vielä koettaa varovasti miten emo suhtautuu poikasiinsa?
http://sonja.iki.fi/sonja/kani/lisaantyminen.shtml
Juu. Selvisi syy kaniemon agressioon. Karkumatka näitten poikasten syntymän jälkeisenä päivänä poikasten isukin kanssa on tuottanut toisen poikueen hetimiten edellisen perään, prkl. Eli emokani ajoikin entiset poikaset pois uusien tieltä. Voi vinetto, en muuta sano. Se onnistui silloin rikkomaan häkin katon. Samperin kaniinit...
No. Vahinko on tapahtunut siis ja nyt pitää pitää nää poikaset hengissä ja naaraskani erossa uroksesta. Tossa on naaras nyt tosi kovilla kun on kahdet pennut peräperää huollettavana. Parin päivän kuluttua, kun pienin poikanen on saatu hiukan vahvistumaan, katson, josko isukki alkaisi elämän perusasioitten oppaaksi näille pikkuisille. :o(
ai jumaliste. kanit osaa olla ihania.. meilläkin meinas vahinko käydä, kun ulkohäkki kaatui kovassa tuulessa. onneks kanit oli äimänä hetkisen ja ite huomasin tilanteen ajoissa. en tiedä, pitäiskö poikien pampulat nirhata.
koita jaksaa kanies kanssa ja toivottavasti se eka poikue selviää hengissä. toisella poikueella kai ei mitään hätää pitäis olla :)
Toistaiseksi eka poikue voi hyvin. Pienintä olen keinoruokkinut, mutta pupeltaa lisäksi heinää ja kuivamuonaakin. Tulee jo heti nähtyään minut kerjäilemään korviketta. :o) On paljon pirteämpi kuin alkuun. Koheltaa reippaana mukana, kun muut temmeltävät. Tänään kokeilen mitä isukki tuumaa, jos saisi kämppiksiä...
jep :) meillä talven aikana synty poikue. siinä oli 1 muista pienempi kaveri ja sitä syötin niin, että otin emon selälleen syliin ja laitoin kaverin sen masun päälle. pienimmästä tuli lopulta isoin poikanen. tällä hepulla oli lisäks päässä karvaton kohta (hankautunu johonkin tai muut repiny). länttiin kasvo karva takas kahdessa kuukaudessa.
tuolla menolla poikasesta tulee ihmisläheisempi ja viihtyy enempi ihmisten seurassa :D