Onkohan kellään vastaavia kokemuksia opetuksen puutteesta ja tasosta?
Aloitin yli vuosi sitten iltalinjalla puuseppäopinnot.Ensimmäinen 1/2 vuotta meni suht ok kun koneet ja tekniikat aloittelijalle ihan uusia,tehtiin myös koulun harjoitustöitä useampi kappale.Opettajalta sai vielä neuvoja itselle uusiin asioihin vaikka välillä olisi enemmänkin kaivannut.Teoriatunnit yhtä tyhjän kanssa kun katseltiin VHS-videoita,jotka oli kai kuvattu 70/80-luvuilla (aiheetkin jotain ympäripyöreää metsäteollisuus/sahateollisuus yms...).Tai sitten vaan jutusteltiin niitä näitä.
Ensimmäisen lukukauden jälkeen sitten opetus lakkasi ja tehtiin vaan "omia töitä" eli kaikki rakenteli itselleen kotiin suht yksinkertaisia hyllyjä,tasoja,kaappeja yms. ja opettajalta vaan kyseltiin välillä neuvoja,joista ei sitten kauheasti hyötyä kun kaikista tuntui ettei oikein hallitse alaa.Kaikki opettaminen 1 opettajan varassa eli ei ole muita opettajia vaikka suht isossa koulussa kyllä päivisin on muitakin,joilla erityisosaamista eri asioista.
Opetusohjelmassa on kai eri opintokokonaisuuksia (opintoviikkoja 1-8) mutta näistä ei sitten opetusta järjestetä! Jos ohjelmassa "entisöinti" niin sitten kehotetaan vaan tuomaan joku esine entisöitäväksi ja sitä sitten "hierotaan" itsekseen jokainen omaan tahtiinsa,mitään kaikille yhteistä opetusta ei ole mistään asiasta.Jos et kysy jotain niin eipä sitten opetetakaan.
Sama koskee kaikkia muitakin opintokokonaisuuksia/aiheita,kaikki opiskelijat eivät edes tiedä mitä on opetusohjelmassa vaan askartelevat omiaan.Sitten lyödään välitodistus kouraan ja suoritettu on näköjään sitä ja tätä.
Aikuisopiskelijana työn ohessa ei oikein mahdollista mennä työharjoitteluun oppimaan,harjoittelu tapahtuu siis koulussa.Tai siis kun muutama ihminen oli harjoittelussa (oli opinto-ohjelmassa tiettyyn aikaan) niin koulussa jatkui sen ajan ihan "normaali" meininki eli puuhailtiin vaan omia hommia omaan tahtiin ilman opetusta,opettajan poissaolosta ei olisi ollut yhtään mitään muuta haittaa kuin avaimien puute tiettyihin työkalukaappeihin.
Opinto-ohjaajalta kun kyselee asioita niin palloittelee vain takaisin opettajalta kysymään.
Opiskelijoiden vaihtuvuus todella suuri ja uusia otetaan vähän väliä tilalle (pitää varmaan olla tietty määrä vähintään).Uusille opiskelijoille sitten on perusasioita opetettavana koko ajan eli opettajalla varmaan kuva siitä,että opettaa kovastikin koko ajan.
Tietysti käsityöammatissa valtaosakin oppimisesta tapahtuu itse tekemällä,pitäisi vaan ensin saada vähän opetusta ja mallia tekemisestä että ei olisi "yritys ja erehdys"-menetelmällä hidasta oppimista summamutikassa hapuillen.Onneksi muutamalla kanssaopiskelijalla vähän tietämystä asioista ennestään eli on sentään muutama ihminen,jolta kysyä neuvoa kun menee sormi suuhun.
Varmaankin valmistun hyvinkin arvosanoin mutta kyllä tietämys alasta on sitten aika olematonta.Sama kuin olisi jossain askartelukerhossa,työväenopistossakin voisi oppia enemmän!
Aloitin yli vuosi sitten iltalinjalla puuseppäopinnot.Ensimmäinen 1/2 vuotta meni suht ok kun koneet ja tekniikat aloittelijalle ihan uusia,tehtiin myös koulun harjoitustöitä useampi kappale.Opettajalta sai vielä neuvoja itselle uusiin asioihin vaikka välillä olisi enemmänkin kaivannut.Teoriatunnit yhtä tyhjän kanssa kun katseltiin VHS-videoita,jotka oli kai kuvattu 70/80-luvuilla (aiheetkin jotain ympäripyöreää metsäteollisuus/sahateollisuus yms...).Tai sitten vaan jutusteltiin niitä näitä.
Ensimmäisen lukukauden jälkeen sitten opetus lakkasi ja tehtiin vaan "omia töitä" eli kaikki rakenteli itselleen kotiin suht yksinkertaisia hyllyjä,tasoja,kaappeja yms. ja opettajalta vaan kyseltiin välillä neuvoja,joista ei sitten kauheasti hyötyä kun kaikista tuntui ettei oikein hallitse alaa.Kaikki opettaminen 1 opettajan varassa eli ei ole muita opettajia vaikka suht isossa koulussa kyllä päivisin on muitakin,joilla erityisosaamista eri asioista.
Opetusohjelmassa on kai eri opintokokonaisuuksia (opintoviikkoja 1-8) mutta näistä ei sitten opetusta järjestetä! Jos ohjelmassa "entisöinti" niin sitten kehotetaan vaan tuomaan joku esine entisöitäväksi ja sitä sitten "hierotaan" itsekseen jokainen omaan tahtiinsa,mitään kaikille yhteistä opetusta ei ole mistään asiasta.Jos et kysy jotain niin eipä sitten opetetakaan.
Sama koskee kaikkia muitakin opintokokonaisuuksia/aiheita,kaikki opiskelijat eivät edes tiedä mitä on opetusohjelmassa vaan askartelevat omiaan.Sitten lyödään välitodistus kouraan ja suoritettu on näköjään sitä ja tätä.
Aikuisopiskelijana työn ohessa ei oikein mahdollista mennä työharjoitteluun oppimaan,harjoittelu tapahtuu siis koulussa.Tai siis kun muutama ihminen oli harjoittelussa (oli opinto-ohjelmassa tiettyyn aikaan) niin koulussa jatkui sen ajan ihan "normaali" meininki eli puuhailtiin vaan omia hommia omaan tahtiin ilman opetusta,opettajan poissaolosta ei olisi ollut yhtään mitään muuta haittaa kuin avaimien puute tiettyihin työkalukaappeihin.
Opinto-ohjaajalta kun kyselee asioita niin palloittelee vain takaisin opettajalta kysymään.
Opiskelijoiden vaihtuvuus todella suuri ja uusia otetaan vähän väliä tilalle (pitää varmaan olla tietty määrä vähintään).Uusille opiskelijoille sitten on perusasioita opetettavana koko ajan eli opettajalla varmaan kuva siitä,että opettaa kovastikin koko ajan.
Tietysti käsityöammatissa valtaosakin oppimisesta tapahtuu itse tekemällä,pitäisi vaan ensin saada vähän opetusta ja mallia tekemisestä että ei olisi "yritys ja erehdys"-menetelmällä hidasta oppimista summamutikassa hapuillen.Onneksi muutamalla kanssaopiskelijalla vähän tietämystä asioista ennestään eli on sentään muutama ihminen,jolta kysyä neuvoa kun menee sormi suuhun.
Varmaankin valmistun hyvinkin arvosanoin mutta kyllä tietämys alasta on sitten aika olematonta.Sama kuin olisi jossain askartelukerhossa,työväenopistossakin voisi oppia enemmän!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Suomihan on valtavan rikas maa, koska sillä on varaa uhrata melkoiset määrät monenlaisiin opintoihin ja joista löytyy vastaavia esimerkkejä alalta kuin alalta.
Päätän itsekin juuri matkailualan opinnot ja jos en olisi saanut kokemusta alemmasta koulutusasteesta toisessa oppilaitoksessa tuntisin oloni nyt perin tyhjäksi, tietämättömäksi ja järkyttävän osaamattomaksi. Ohjaajamme ei edes ollut saman alan osaaja tai siis toki jonkinlainen nuoruudessa hankittu teoreettinen pohja, mutta siitä ei hänelle työssään apua ollut.
Otin tarkkaan selville, mihin menen opiskelemaan ja uskoin, mitä minulle sanottiin. Nyt en käsitä millaisen halpaheikin he siihen hommaan ovat palkanneet, mutta kaikki mitä selvittelin oli silkkaa puppua.
Kannattaa antaa joka tapauksessa palaute. Ei opettajalle, vaan kaivele ylemmän tahon yhteystiedot ja jos opiskeluanne rahoittaa jokin suurempi instanssi, niin laita sama palaute sinnekin. NImittäin aina eivät rahoittajat todellakaan tiedä, mitä koulutuksessa tehdään. Koulu voi täysin suojella omiaan ja valitukset pidetään koulun sisällä, mutta olen omakohtaisesti nähnyt ja todennut, että muutoksia saattaa tulla ripeäänkin tahtiin, jos nykäisee oikeasta narusta ja huom! se naru johtaa aina oppilaitoksen ulkopuolelle.
Koulutuksen rahoittajan saat helposti selville, jos et opettajaltasi, niin koulutussihteeriltä ja jos hänkään ei tiedä, niin rehtorilta. Heidän velvollisuutensa on se sinulle kertoa. Mikään kouluhan ei ole omaa voittoa tuottava oppilaitos, vaan Suomessa opintoja rahoitetaan aina yhteiskunnan varoista. Niitä valvoo jokin elin, jota minä tässä tapauksessa nimitin rahoittajaksi.
Mikään ei muutu, jos me aikuisopiskelijat emme tee asioille mitään. Kuvailemasi ongelma on niin hirveä kokemus ja ainakin itse koen vuoden kuluneen elämässäni täysin hukkaan, koin myös osan aikaa pettymyksestä syntynyttä masennusta ja joudun taas aloittamaan uudestaan.
Oppi ei tule pelkästään työssöoppimisesta, vaan ilman muuta koulutuksen tarkoitus on tukea teoriapuolella ja laajentaa osaamistamme. Jos ideana olisi oppia matkimalla muita kannattaisi ammattioppilaitokset lakkauttaa kokonaan.