Ei hitto mä oon kyllä kunnon pilvilinnojen rakentelija. Tämäkin päivä mennyt pelkästään haaveillessa ja tietysti siitä samasta naisesta, johon olen ollut ihastunut vuosia. No onhan tässä hyvätkin puolensa, mutta pitäs kait tässä vähitellen ryhtyä jo tositoimiin.
Hitto kun oon jääny jumiin tohon tyttöön. Muut naiset ei tunnu miltään, enkä ees kattele niihin päin, mutta irtihän minun on pakko päästää, muuten elämä ei jatku normaalina. Pitäsköhän vaihtaa maisemaa vai mikä auttas? Olisko kenelläkään vinkkejä tai onko joku vastaavanlaisessa tilanteessa?
Hitto kun oon jääny jumiin tohon tyttöön. Muut naiset ei tunnu miltään, enkä ees kattele niihin päin, mutta irtihän minun on pakko päästää, muuten elämä ei jatku normaalina. Pitäsköhän vaihtaa maisemaa vai mikä auttas? Olisko kenelläkään vinkkejä tai onko joku vastaavanlaisessa tilanteessa?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ala piirittää ja selvitä mahdollisuutesi, hyvä nainen! Kerran täällä vaan eletään =)
Mitä sitä sitten kiikkustuolissa jahkailemaan, meni jo.
Onnea matkaan.,
Oon kyllä yrittänytkin piirittää, mutta kun siitä ei ota vaan selvää. Oon vaan vajonnu liian syvälle haaveisiin ja kuvettelen ehkä kaikki pienetkin eleet välittämiseksi. Kohta en kestä enää, pakko vaihtaa maisemaa ehkä jopa maata.
Älä luovuta.
Jos sattuu tärppäämään niin kipinä suhteessa tulee säilymään pitkään.
Tiedän tämän kokemuksesta.
Ei valitettavasti ole vinkkejä antaa, kun samankaltaisessa tilanteessa tässä itsekin ollaan. :P Tai en ole vielä sentään vuosia ollut ihastunut tähän samaan naiseen, mutta aika tarkalleen puoli vuotta, ja pelkään että se tulee kyllä vielä jatkumaan ja pitkään.. jos satun johonkuhun ihastumaan niin se yleensä sitten kestää. Olen myös hyvä ruokkimaan itse ihastumistani. Mutta kun se olisi niiin ihanaa jos jotain voisi joskus vielä olla.. :) Kunnon pilvilinnojen rakentelija siis olen minäkin ja todellakin päivästä toiseen vain haaveilen ja ajattelen tätä naista, aamusta iltaan.. ei sitä vain pysty vielä irrottautumaan tästä mitenkään, kun tunteitaan ei pysty mitenkään kontrolloimaan.
Miten olet yrittänyt "piirittää" ihastustasi? :)
Ihan samanlaisessa tilanteessa minäkin. Puoli vuotta ollut täydellistä kidutusta ;) Tunnettu on reilu vuosi. Ihastuminen tuli kuin nurkan takaa, minkäs teet. En ikinä voinutkaan kuvitella ihastuvani näin totaalisesti. Tässä sitä nyt vaan riudutaan, koska en asian eteen uskalla mitään tehdä. Osattaskohan me tempaista jotenkin ? Onko teillä ollut ilmassa minkäänlaista flirttiä ?
Ihan vain hakeutumalla seuraan olen piiritellyt häntä, mutta en vapaa-ajalla. Pitäs varmaan pyytää jonnekkin ihan töitten ulkopuolella niin ei ympäristö haittais.
No mulle tuli kanssa niin nurkan takaa kuin olla ja voi tämä ihastuminen!! Miten siinä pääsikään käymään niin, en tajua, minäkin kuitenkin olen tuntenut tämän henkilön jo viisi vuotta..! En kuitenkaan kovinkaan paljon ollut tekemisissä mutta kuitenkin, sellaisia "hyvänpäiväntuttuja" oltu. Paitsi nyt kevään aikana olen yrittänyt kaikkeni ystävystyäkseni hänen kanssaan paremmin. ;D Edistystä ehkä on hiukan tapahtunut ja toivottavasti tapahtuu vielä enemmän kesän mittaan. ;) Mutta joo, en uskalla minäkään tehdä asian eteen mitään, niin siinähän tosiaan riudutaan. Mitenköhän voitaisiin jotenkin tempaista?! :) Ja ei meillä kyllä mitään flirttiä ole ilmassa ollut, en uskalla edes siihen lähteä, pelkään että toinen pitäisi sitä outona.. en tosin edes taida osata kunnolla flirttailla.
rakentajia on vissiin paljon... sama tilanne kun on päällä myös täällä ja ihastuksen kohteesta kun ei vaan saa selvää...saattaa olla vaikka umpihetero...
Minunkin ajatukseni ovat olleet jumissa yhdessä naisessa nyt hieman yli puoli vuotta. Alan olla jo melko vakuuttunut, ettei hän ole kiinnostunut eikä koskaan ollutkaan. Minä vain kerrankin näin jotain, mitä haluan, ja aloin kuvitella katseista kaikenlaista. Niin siinä todennäköisesti kävi. Mutta kuitenkin hetken päästä, kun olen tämän todennut, tulee mieleeni taas, että ehkä sittenkin olen väärässä ja ehkä pääsen vielä joskus tapaamaan ja ottamaan selvän asiasta. Silloin tulee sellainen ihana odotuksen tunne, joka kuitenkin latistuu aika pian kun muistaa, mikä oikeasti on todennäköisintä. Minua on tässä tänä aikana pariinkin otteeseen tarjouduttu parittamaan, mutta olen kieltäytynyt. Toinen syy on se, etten pidä koko järjestettyjen treffien ideasta, ja toinen se, että olisi treffikumppanille aika epäreilua, että saapuisin paikalle ajatellen koko ajan toista. Kun joskus harvoin ihastun, jumaloin ihastustani olen hänelle uskollinen. Tavallaanhan se on jopa vähän huvittavaa, että kaipaan tällä hetkellä jotakuta vierelleni mutta nimenomaan ihastus estää minua etsimästä sitä. Ei minua nyt edes kiinnosta lähteä etsiskelemään. Ehkä näin on tällä hetkellä hyvä. Aika näyttää sitten, mitä tulee tapahtumaan.
Pakko vastailla kaikkiin erikseen kun niin paljon samanlaisia juttuja teillä täällä! Minäkin olen ajatellut että aika hassua oikeastaan että sitä kaipaa jotakuta vierelleen, mutta ei kuitenkaan kiinnosta mennä treffeille tai tapailla yhtään ketään, kun on se ihastus. Ja jos treffeille lähtisikin, niin olisi tosiaan epäreilua sille toiselle että mielessäsi on oikeasti koko ajan joku muu...
Välillä sitä tuntee itsensä niin hölmöksi, kun päästää ajatuksensa valloilleen ja alkaa miettiä että ENTÄ jos sittenkin olisi jotain mahiksia, mutta sitten taas hetken päästä tajuaa kuinka pieni todennäköisyys siihen on niin kuin sanoit. Ja sitten TAAS ajattelee uudestaan että no mistä sen kuitenkaan voi tietää?? :D Toisaalta sitä kun ei saa selville millään muulla kuin "kysymällä". Itse ajattelen vuoron perään että ei, en todellakaan voi riskeerata mitään kysymällä, ja sitten taas seuraavassa hetkessä että elämä on kuitenkin niin lyhyt, eikä mitään voi saada jos ei yritäkään..
Mitä kautta tunnette toisenne? Oletko yrittänyt viedä asiaa jotenkin eteenpäin? Ei kannata vaipua epätoivoon, jos et ole ottanut selvää asiasta!
Kaverin kaveri on kyseessä. Emme ole tavanneet enää aikoihin, enkä tiedä, tapaammeko edes missään.
No mikset itse laittaisi kaveria asialle, jos teillä yhteinen on? En tarkoita suoranaista parittamista, mutta jonkinlaista alustusta tai kiinnostuksen selvittämistä hienovaraisesti. Tai järkätkää tilanne, jossa voitte tavata toisenne vaikka kaveriporukassa.
Ei onnistu. Ei tuo kaverikaan ole tätä nykyä innokas tapaamaan, eikä hän varmasti innostuisi halustani tavata hänen kavereitaan.
No höh:(. Mutta keksi ihmeessä jotain!
Kiitos huolenpidosta :) Olen kyllä käynyt kaikki mahdollisuudet ja mahdottomuudet mielessäni läpi muutamaan otteeseen. Mutta toisaalta, kun minä mitä luultavimmin olen tässä ainoa, niin ehkä jossain vaiheessa keksimiset on keksitty tältä osalta. Mutta kute jo sanoinkin, vain aika näyttää, miten tässä käy. Ehkä hän ottaa yhteyttä... :P
Mutta sepä juuri: selvitä oikeasti, oletko ainoa, joka toiveita elättelee. Vain siten asia etenee suuntaan tai toiseen. Tsemppiä!
Tekstisi voisi olla suoraan minun kirjoittama. Olen todennut, että asiasta yli pääsemiseksi vaihtoehtoina on kohteelle kertominen tai maiseman vaihtaminen. Yhteisen harrastuksen vuoksi kertominen on hiukan hankalaa, koska en halua riskeerata sitä mahdollisella ihmissuhdedraamalla. Enkä nyt toistaiseksi ainakaan ole minnekään muuttamassakaan, niin eihän tämä tilanne tästä mihinkään muutu. Ja siitä toisesta ei ota sitten mitään selvää. Ikääkin alkaa olla sen verran, että pitäisi tässä joku ryhtiliike tehdä, eikä velloa omissa mielikuvitusmaailmoissa.
taas suoraan mun elämästä...
harrastus on jokseenkin sama joskin ei käydä yhdessä. Mutta piirit on pienet ja jos menen ja kerron tunteistani ja kaikki menee metsään niin... huh huh. Ei taitais auttaa ku etelänavalle muutto. Eli ei taida täälläkään tilanne miksikään muuttua. Täytyy vaan yrittää kestää ja oikeestaan toivoa että tää tunne menis kokonaan ohi ja vois suhtautuu tähän ihanaiseen ihan vaan kaverina. Onnistuuko se... aika näyttää
saman laisia fiiliksiä mullakin erästä kohtaan alotetta en uskalla tehdä kun viimeksi se oli niin tyly mua kohtaan :( ja kuherteli toisen naisen kanssa Dtm:ässä
Tee jo aloite! En jaksaisi enää odottaa!
Aloite ? Tarkoitatko edellisiä kirjoittajia vai tarkoitatko, että jonkun erityisen pitäisi tehdä aloite sinua kohtaan ? Tahtoisin niin, mutten uskalla eli siis pelottaaaaa, että menetän hyvän ystävän.