ja syrjintä porukasta ovat kiusaamista. mä olen todiste siitä. se on muokannut mua niin, että kasvoni näyttävät aina surullisilta, silmät erityisesti :( ja mulle on tullut kauheat (onks ne nyt rypyt) mun suun yläpuolelle. ja mieli on aina maassa, vaikka yritänkin piristäytyä silloin tällöin. joskus käy itsarikin mielessä, mutta sitä en tee. olen vasta kohta 17v. minun mielipiteeni: suomessa ei välitetä. erityisesti nuoret.
yksinjättäminen
yksipojuvain
71027
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tää on mulle tuttua, liiankin tuttua, niin tuttua, että haluan kirjoittaa. Mä en tiedä, miksi olet jäänyt yksin, tai onko sulla ollutkaan kavereita, mutta tiedän silti, miltä yksin oleminen tuntuu. Mulla on ollut kavereita, isoja kaveriporukoita, mutta aina ne ovat päättyneet siihen, että mut on porukalla jätetty yksin. Aina. Läpi kaikkien mun peruskouluvuosien. Viimeisin yksinjääminen on tuore, kun mun kanssa riitaantunut kaveri käännytti koko yhteisen kaveriporukan mua vastaan. Yhtäkkiä mun kaverit ulkoistivat mut porukasta ja nykyään ne on kun mua ei olis olemassakaan. Mä oon katkeroitunut, sillä en kokenut tehneeni heille mitään.
Mun ystävyyssuhteet epäonnistuvat aina ja oonkin totaalisesti menettänyt uskoni ystävyyssuhteisiin, siihen että ystävät ja ihmiset välittää, siihen että ystäviin ja ihmisiin voi luottaa, siihen että tosiystävät ja läheiset ei hylkää. PASKAT! Täällä ei välitä kukaan, ihmisiin ei voi luottaa ja ihmiset hylkäävät aina. Niin ainakin mulla. AINA. Mä oon ollut hylätty ja yksin jo pitkän aikaa, mä tarvitsisin jonkun jolle puhua, mutta mulla ei ole ketään. Mä oon onneton ja yksin. Ei täällä kukaan kestä näin ja oonkin yrittänyt itsemurhaa useaan kertaan. Luulis, että se sais ihmisiä miettimään, mutta mun kohdallani asiat ei muuttunut mitenkään. Mä oon edelleen yksin ja oon miettinyt itsemurhaa taas viimeaikoina useaan kertaan.
Mä oon vasta nuori, 15 v tyttö, jonka pitäs olla iloinen, elämänhaluinen tyttö, jolla on tulevaisuudensuunnitelmia, mutta mä oonkin yksin, lopen kyllästynyt elämään ja mä oon menettänyt uskon mun tulevaisuuteen. Mulla loppui juuri peruskoulu ja syksyllä alkais uus koulu. Toisko uusi paikkakunta ja uudet ihmiset mulle seuraa, en tiedä, en tiedä otanko siitä selvää, elänköhän ees niin kauaa.
En tiedä, miksi kirjoitin. Kai mun oli pakko purkaa. Halusin kuitenkin vaan toivottaa voimia sulle!
jolla on ollut kavereita vielä viime syksyyn saakka. Yksi oikein sydän ystävä. Mutta kun
tämä teini joutui olemaan sairauden vuoksi paljon pois tuosta "ystävä" porukasta, niin miten
kävikään, kun meni kouluun, hän oli näille ilmaa.
Tämä oli sokki hänen läheisilleen, kuin hänelle itselleen. Iki maailmassa ei ollut tullut mieleen
"hyvät" kaverit heittää pellolle ja juuri silloin kun nuori kipeimmin tarvitsi jonkun jolle saa puhua.
Aikana jolloin yksin eläminen on todella myrkkyä.
JA mitä tehdään, ihmetellään vain miten juuri nuoria tyttöjä päättää päivänsä.
Jättäjiä ymmärretään ja uskotaan ja sanotaan ei ketään voi pakottaa olemaan kenenkään kanssa.
Näin siinä käy jätetty on syyllinen, jättäjät ovat luonnollisia jotka saavat toimia juuri niin kuin toimivat.
Jätetylle osoitetaan muuta luokkaa, muita kavereita ja asioistaan puhumaan kuraattorille jne.
On siis jätetyn ongelma ei jättäjien, että hänet on "härskisti" heitetty sivuun jne.
Tällä teinillä ei siis ole monesta hylkäämisestä kokemusta, mutta tämä on sitäkin rajumpi, vai ei niin
varmaankaan voi sanoa, sillä hylätyksi tuleminen noin vain on aina todella raskasta mikä ei voi olla
vaikuttamatta.
En tiedä voitko puhua äitisi kanssa, mutta tämä kyseinen teini voi ja uskon se voi helpottaa hänen
oloaan valtavan pettymyksen kourissa.
Mitä itsariin tulee, niin ei se itsellänikään ole vierasta. Olin myös enimmäkseen hylätty vähän kaikkien
taholta ja kyllä tuo ajatus kävi ei niinkään kostoksi vaan kun ei tahtonut kerta kaikkiaan jaksaa.
Mutta kohdallani tuo oli vain ajatus en sitä koskaan olisi pystynyt tekemään ja se ei ole mikään
pelastus.
Näitä kohtalon tovereita on ja kuinka paljon. Näin itse kokeneena ja nyt läheltä teiniä seuratessa
ja itkiessä hänen kanssaan mieleen on tullut, jotain on tehtävä.
Kiusaajien hyysääminen olisi kerta kaikkiaan loputtava, sanonta nuoret ovat sellaisia ja tällaisia on
pahinta myrkkyä hylätyille, sillä tuon turvin nuoret saavat tehdä pahaa joutumatta todella itse sen
eteen, entä mitä olisi jos se olisinkin minä joka on hylätty.
Kuulostaa tutulta tuo sun läheisen teinin tarina.
Mun ystävät tekivät mulle samalla lailla.
En tiedä mikä sun läheisen nuoren sairaus oli, mutta mulla mun ystävät hylkäsivät mut samalla lailla, masennuksen takia.
Mä olin alkuvuodesta todella masentunut, sillä kotona oli vaikeaa. Isä ja äiti erosivat, mun isä alkoi juomaan ja uhkaili tappavansa itsensä. Se oli monta kuukautta yhtä pelkoa, sillä isäni vain katosi johonkin. Mä vain odotin ja odotin, pelkäsäsin, mä eristäydyin ja masennuin. Mä aloin lintsata ihan hirveästi ja kun mä palasin, huomasin, että mun ystävät olivatkin etäisiä. Mua alettiin syyttelemään siitä, kuinka mulla on helppoa, koska mun ei tarvinnut käydä koulussa, lopulta mua ei enää pyydetty mihinkään, yhtäkkiä olin heille kuin ilmaa. Mä jäin yksin, jopa mun paras kaveri jätti mut yksin.
Nyt oon masentunut ja yksin, vailla selityksiä, mutta niitä mä en ole koskaan saanut. En ymmärrä.
Että sellasta täällä.
Mun mielestä yksinjättäminen on pahinta kiusaamista, ei täällä kukaan kestä yksin.
Tässä kehittyy ihmistuntemus, jos vain katsoo rehellisesti asioita silmästä silmään. Hyviä kavereita on "parempienkin" lasten ja aikuisten vaikea löytää eli itseään ei sen pohjalta kannata arvottaa. Laumaihmiset eivät ole lopultakaan luotettavia, ovat sellaisia tuuliviirejä, joiden persoonallisuus ei tahdo päästä kehittymään niin vahvaksi, etteivät siihen kaikki tuulensuunnanmuutokset vaikuttaisi. Kuka "muodissa" oleva kingi ajattelee milloinkin mitäkin asioista ja ihmisistä, niin sitähän se kannattaa seurata, koska ei ITSE kestä yhtään yksinoloa ja ulkopuolelle jättämistä. Ei läheskään yhtä hyvin kuin oman persoonan omaavat kiusatut. Että antakaapa ajan kulua ja opetelkaa erottamaan luotettavat ihmiset, niin tiedätte, keneen kannattaa panostaa ja ketä arvostaa. Voihan se olla epätoivoista, että tyhmyyttä on niin paljon, mutta silti, silti kannattaa olla oma itsensä ja kulkea omaa polkuaan ja tavata ne matkan varrella ne tosi ystävät ja tyytyä heihin. Onneks me kohtalotoverit voidaan tavata edes näissä ympyröissä, jos tultais kadulla vastaan, niin ei ehkä tunnistettais samuutta ja helposti ujouttamme välttelisimme, anyway...
Ei ole muuten mullakaan ystäviä, vaikka olen aikuinen, mutta on vähän niin kuin omakin valinta mukana. Yksin viihdyn omissa puuhissani, ehkä nuorena kaipaa enemmän muiden seuraa. Etteks vois ajatella kirjeenvaihtoa toisten kiusattujen kanssa, sitten vois ehkä tavatakin. Toivottavasti ei tule kovin paljon väärinymmärryksiä menneisyydestä johtuen, ja suhde voi avoimuuden pohjalta kuitenkin taas jatkua.
aivan sama tilanne.
Selityksiä vaille on tämä läheisenikin jäänyt sanotaan vain emme jaksa nyt niitä ajatella jne.
En tiedä kuinka kauan on sinulla ystävyydet kestäneet, mutta tällä läheisellä ne olivat jo
vuosia ja hän ei iki maailmassa olisi voinut uskoa, että näin kävisi. Näiden ystävyys oli merkinnyt
todella paljon, mutta mitä hänen ystävyytensä sitten olikaan ollut?
No yksi noista oli todella sydänystävä jo vuosia ja heillä meni todella hyvin. MUTTA tuliko tämä yksi
vikittelemään läheistäni ja näin huomaamatta läheiseni suhde sydänystävään jäi hoitamatta JOTA
hän nyt syvästi katuu. Sillä juuri tuo sydän ystävä tuntuu olevan tuon syrjivän porukan pää.
ETTÄ NÄIN jos joku sellainen lukee tätä jolla on todella hyvä sydänystävä ÄLÄ ANNA KENENKÄÄN
tulla sitä suhdetta rikkomaan. KATEELLISIA nimittäin piisaa ja ne ovat ovelia.
että ihminen voi vielä lyötyä lyödä ja miten siihen suhtaudutaan onkin se todella paha juttu.
Sillä se miten kaikenlaiseen kiusaamiseen, kiusaajiin suhtaudutaan lisää vain kiusatun tuskaa.
Täällä joku mainitsi, "yhdistykää te joita on kiusattu", niin näin todella tulisi tehdä ja saada nujerrettua
kiusaajien ylivalta. SE on niin, että kiusaajat tulee saada vastuuseen. Kiusaajat on laitettava "seinää" vastaan
todenteolla näkemään ymmärtämään mitä se on kun hylätään ja päälle vielä kiusataan (iloitaan
hylätyn kustannuksella).
Kiusaajat tulee hoitaa, eikä niin, että kiusatulle hylätylle aletaan tarjota kaikenmaailman "terapiaa".
Vika on kiusaajissa EI kiusatuissa. Normaali järjellä varustettu ei tee mitään tuollaista pahaa puhumattakaan
ystäville.
Itse olen miettinyt "kanavaa" millä kaltoin kohdellut voisivat päästä yhdistymään sillä aivan turhaan
hylätyt, kiusatut nyt kärsivät toisten kovien sydämien tähden.
Nyt en ole muuta tietä vielä löytänyt kuin sähköpostin, jonka kautta omalta osaltani rohkaisen
kaikkia ottamaan yhteyttä. Jäämällä yksin ajatusten kanssa ei ole hyväksi. Kohtalon tovereita löytyy
ja uskon, että näiden joukossa ovat ne tosiystävät jotka eivät petä.
Tässä oma sähköpostini [email protected]
on sitä pahinta kiusaamista, mutta minkä tekee, kun sanotaan,"ei ketään voi pakottaa olemaan
kenenkään kanssa?
Puheet kisaamisista noin yleisesti on pelkkää sanan helinää, vasta ne jotka ovat tuon itse tulleet kohtaamaan
tai jokin läheinen on kohdannut voi tuosta sanoa mitä se todellisuudessa on.
Asia on näin ne jotka kylmäverisesti syrjii yhtäkään ihmistä, niin sellaisella ei ole itsellään niin sanotusti
kaikki kotona.
Että näin on te kiusatut saatte nostaa päänne, te ette ole tehneet mitään pahaa, hävettävää, vaan
nämä jotka syrjii heillä ei ole tervettä tuntemusta ihmisenä olemisesta, heillä on käsitys "kyynärpää
taktiikka" on aivan oikein ja luonnollista, heillä ei ole mitään väliä miltä jostakin tuntuu, kunhan
heillä vain on hauskaa ja kuinka muutoin kun juuri syrjityn kustannuksella.