Olen hurahtanut linnoihin. Nissä koen oikein historian havinaa. Viime kesänä käytiin mm. Kuusiston linnan raunioilla. http://www.nba.fi/fi/kuusiston_linna
Kyllä siinä ihmettä ritti, että tuohon aikaan niin massiiviseia rakenteita ja rakennussia tehty, ja piispoille, vaikka väkiluku oli Suomessa tuolloin kovin pieni, mutta mikä kansan varojen tuhlaus on ollut rakentaa piispoille tuollainen jättimäinen monumentti, ja sen ajan rakennusmenetelmillä?
Ja miten ne on saaneet siihen aikaan pidettyä edes lämpimänä noin massiiviset kivirakenteiset tilat? On siinä saanut olla yhtenään puita kantamassa.
Ja viimekesänä kävimme Raaseporin linnassa http://www.nba.fi/fi/raasepori sekä
Suomenlinnassa on tullut käytyä paljon, mutta siitä on aikaa, kun enoni siellä asui, joten ainakin 30 vuotta joten olis aihetta käydä uudelleen http://www.suomenlinna.fi/
Louhisaaressakin viime kesänä käytiin http://www.nba.fi/fi/louhisaaren_kartanolinna
Onkos täällä muita kotimaisiin historiallisiin kohteisiin hurahtaneita?
Kyllä siinä ihmettä ritti, että tuohon aikaan niin massiiviseia rakenteita ja rakennussia tehty, ja piispoille, vaikka väkiluku oli Suomessa tuolloin kovin pieni, mutta mikä kansan varojen tuhlaus on ollut rakentaa piispoille tuollainen jättimäinen monumentti, ja sen ajan rakennusmenetelmillä?
Ja miten ne on saaneet siihen aikaan pidettyä edes lämpimänä noin massiiviset kivirakenteiset tilat? On siinä saanut olla yhtenään puita kantamassa.
Ja viimekesänä kävimme Raaseporin linnassa http://www.nba.fi/fi/raasepori sekä
Suomenlinnassa on tullut käytyä paljon, mutta siitä on aikaa, kun enoni siellä asui, joten ainakin 30 vuotta joten olis aihetta käydä uudelleen http://www.suomenlinna.fi/
Louhisaaressakin viime kesänä käytiin http://www.nba.fi/fi/louhisaaren_kartanolinna
Onkos täällä muita kotimaisiin historiallisiin kohteisiin hurahtaneita?
Vastaukset 19
Vanhimmat
eläkkeelläkin, siinäpäs tuhlailet! muut ellää nälkäpalkalla sitten...ei oo kuule varaa matkustella jossain ulkomaiden linnoissa eikä edes kotimaassa, kuhan köllöttää mökin vierellä laskien senttejä mitä saa syödäkseen... tänään tai sit viikonlopuksi perheelleen...
että ne kehtaa kehua täällä rikkauksiaan, itkettää tuollaiset....kun toiset elää köyhyysloukussa, ilman syyttään...riippuen missäpäin tätä rakasta ja rikasta Suomee asuu...
Eipä tuossa Hurlum lein kertomuksessa mitään rikkauksilla kehumista ollut.
Eikä sinun tilanteesi siitä miksikään olisi muuttunut vaikka hän olisi jattänyt
matkansa tekemättä.
Taitaa sinun ongelmasi olla jossain muualla kuin "köyhyysloukussa"
elämisessä.
muuttui kehumiseksi sinun korviesi välissä!
Hurlum lei. Kuusiston linnan rauniot,joita nyt hieman on kunnosttu, antavat hyvän käsityksen aikansa piispojen vallan mahtavuudesta. Piispoillahan oli siihen aikaan oma sotaväkensäkin. Kirkkohan verotti kansaa säälimättömästi. Huovit kiersivät maakuntaa,suorastaan ryöstäen leivän kansan suusta. Voudit hoitivat ulos-ottoa vastaavan verottamisen kaupan puolella. Heidän valtansa näillä Kuninkaan perifeeria-alueilla meni kaikkien Kuninkaan Lakien yli. Kirkko katsoi omistavansa kaiken maan, metsät ja Meret.. Sen tuotot kuului automaattisesti piispalle.
Kalastus-metsästys-viljelys-käsityöt-kauppa ja merenkulku oli Piispan oikeuksia. Viinan poltto ja myynti oli Piispojen oikeuksia. Kansan "sivistäminen" miekankin avulla oli Piispan velvollisuus.
Kun kuusiston Linnasta kasvoi liian suuri vaara Kuninkaan Hallinnolle, niin se hävitettiin. Tavallaan Kuningas määritteli Katolisen Kirkon ja Valtion Hallinnon rajat.
Edesmennyt Mauno Vanhalinna, armoitettu historian tuntija ja kertoili näistä todella elävästi. Suosittelen käyntiä myöskin Liedon Vanhalinnassa. Sen historia myöskin on mielenkiintoinen, ulottuen vainovalkeitten aikaan asti.
Minustakin on hauska tutkia ja käydä vanhoissa kohteessa ihan jopa omalla paikkakunnallani. Kirkot, linnat, vanhat kartanot, asemarakennukset, seurojentalot ja jopa vanhat ravintolat ja baarit ovat mielenkiintoni kohteita. Ei niihin tarvitse rahaa välttämättä tuhlata: sisäänpääsy voi olla jonnekin ja kun aloittaa kotiseudultaan, niin ei tule paljoa matkakulujakaan. Näin kesällä voi käydä jossain kotiseutumuseossakin, ne ovat perinteisiä matkakohteitani. Itse asun pääkaupunkiseudulla, joten Seurasaari, Suomenlinna ja monet museot ovat tulleet tutuiksi jokakesäisillä retkilläni. Ja mitä syömiseen tulee - voithan ottaa omat eväät mukaan ja termospulloon kahvia - kyllä maistuu ja tulee edulliseksi. - Reipastuu ja piristyy eikä aina voivottele oloaan.
Vanhat kartanot, niitähän on hesassakin tosiaan paljon. Osa ravintoloina nykyisin. Itähesassakin monia. Samoin se "puhtaat valkeat lakanat" kuvauspaikan talo on ravintolana terassi, Villa Solvik nykyään. Monien kotimaisten vanhojen filmien kartanot ja talot löytyy juuri idästä.
Kallahdenniemi, ihania vanhoja asuttuja villoja, ollet monissa filmeissäkin.
helppo hypätä vaikka fillarin kanssa metroon, ja pysähdellä eri paikoissa. Kallahdenniemessa ihania rantoja.
Aurinkolahden ranta ja rantabulevardi, löytyy eväidensyönti paikkoja.
Espoossakin monia mielenkiintoisia museoita, vaikka kuinka paljon, olleet taiteilijoiden asuintaloja aiemmin.
Äitini syntyi suomenlinnassa, mummola oli siellä.
Raaseporissa oli aikoinaan hääni.
Olen kyllä monia muitakin linnoja elämäni varrella sekä suomessa, että euroopassa tutkaillut.
ne olisi jäljellä. Tarkoitan omien juurieni aikaiset. Mutta kuten tiedämme, täällä ovat muut valinneet miten tässä maassa saa elää, ja olla heidän valitsemalla tiellä.
Silti mitään reservaattia ei ole luotu ?
Mitäs tuo oli olevinaan? Oletko vankilassa tuomittuna vai mistä on kyse? Jos koti on rajan takana, sinnekkin kun pääsee. Olen useita kertoja ollut kotikylämatkalla juurillani, vaikka sodan jälkeen heti olenkin Suomen puolella syntynyt, jotenkin vain juuret kiinnostavat. Onneksi vielä äidin eläessä ehdittiin käydä hänen juurillaan ja on valokuvia, kun hän etsii hävitetyn kodin pihamaalta rakasta kaivoa. Muut kohteet löydettiin vaikka hävitettynä. Omenapuutkin pystyyn kuivaneet, ja kuusiaita oli kasvanut valtaisan korkeaksi.
Rakennus näkyi Venäjän puolella vielä 50-luvulla järven takana ennen puuston kasvua.
Silti en ole hirveän kiinnostunut.
Muutama kerta minkä olen kannaksella liikkunut, on riittänyt pahoittamaan mieleni.
En nauti rappion ja kurjuuden katselemisesta.
on juurillaan ja muut määräävät miten niillä juurillaan saa olla ja tehdä. Ja jopa maksat omilla juurillasi olemisesta.
Täällä meidän juurilla kasvaa isoja kerrostaloja.
Kaupungin virkakoneisto pakotti kaavalla, juuri tuossa vieressä rakentamaan lisää taloja että saavat niistä uusista asukkaista veroja.
Tämäkin saari oli melkein asumaton vielä 150 vuotta sitten, kun minun isoisän isoisä syntyi 1756 täällä saarella ja hänen isä salmen toisella puolella, .. nyt on noin 50 000 ihmistä tällä saarella, jota tuskin uudet tulijat edes saareksi tietää tai uskoisi.
Elikkä, ei tämä sen ihmeellisempää ole kun joutuu evakkoon!
Etkö voisi mennä sinne, missä et ole vankina? Kirjoituksestasi päätellen et taida hyväksyä mitään, mikään ei varmaan ole mieleesi.
Kuusistossa ja Louhisaaressa emme ole käyneet.
Luettelosi lisäksi tietenkin Savonlinna.
Välskärin kertomuksien kuvaus Kajaanin linnan viimeisestä taistelusta ja antautumisesta antoi taustaa paikan hämmästelylle.
Linnakkeisiin olen tutustunut muissa merkeissä.
Utti ja Taavetti joukossa.
Oleellista minulle on etukäteen tietää historia ja tapahtumat.
Selostus paikan päälläkin auttaa mutta syvyys puuttuu, ainakin minulla.
Sama koskee vastaavia muistomerkkejä muuallakin.
Tunnetuimpia ehkä Colosseum lähiympäristöineen.
Diocletianuksen palatsin varjoissa, Splitissä, kahvia juodessa tulee väkisinkin mieleen ko. keisarin ajasta mieleen jääneitä tapahtumia.
Ym.
Historiasta kiinnostuneena minulla on tunnetuimpien kohteiden taustasta ennakkokuva.
Monasti on kuitenkin hyvä talsia oppaan perässä kuten esimerkiksi Krakovan Wavelissa.
Sakujen räjähdysvalmisteluista en tiennyt mitään.
Zitadellen lähihistoria on minulle tuttu ja voin siellä samaistaa itseni toivotonta taistelua käyviin saksalaisiin.
Kaikkinensa, minulle parasta on tietää etukäteen kohteen historia ja taustatapahtumat kuten esimerkiksi Alicanten linna Espanjan perimyssodan taistelupaikkana.
Seuraavana on tietenkin oppaan perään soluttautuminen. Tosin joskus meidät on häädetty porukasta pois.
Heikoimmaksi anti jää jos täytyy tyytyä opastekilpien tietoihin.
En malta jäädä seisoskelemaan ja sulattelemaan kilven sisältämää informatiota.
Niilin varren temppelit ja Yucatanin inkkareiden pyramidit ja rauniot edustavat minulle jo vieraampaa kulttuuria ja niihin syventyminen ei ole samanlaista kuin näihin ajallisesti ja alueellisesti lähempiin.
Sigtunan raunioilla hahmotin mielessäni tapahtuman jossa esi-isäni, karjalaiset kvävivät tuhoamassa paikan vastavuoroisuuden nimissä.
Toinen lähialueen kohde on Tartto.
Linnoituksen mittasuhteet antavat jonkinlaisen kuvan paikan merkityksestä verrattuna saman ajan meikäläisiin paikkoihin.
Lappeenranna tuho johtui svedupäällikön typerästä sivustahyökkäyksestä ylivoimaísen venäläisen kolonnan kylkeen.
Venäläiset pahoittivat mielensä ja panivat paikan matalaksi.
Jälkimainingeissa siitivät vielä rajan Kymijokeen.
Kiittäkäämme svedujen tyhmyyttä ja kunnianhimoa!
Savonlinnassa olen käynyt ja viime kesänä oli tarkoitus siellä käydä uudelleen, kun mie ei oo siellä käynyt. Ohi ajettiin, sekä siinä rannassa käytiin kääntymässä, mutta oli iltamyöhä ja sateinen ja seuraavallekkin päivälle säätiedotuksissa kovaa sadetta, joten päädyimme jatkamaan matkaa.
Mulla on internetti mukana autossa, että kun matkanvarrelle osuu kiinnostavia kohteita, luetaan netistä, mitä siitä sanotaa, että on himpun verran jotain ennakkokäsitystä.
Myös noilla Mannerheimin linjan puolustuskorsuissa, mitä niitä on pitkin maktaa. Yhdessä kohteessa olimme yöllä. Ajeltiin viittojen mukaan, nyt ei tuu mieleen edes paikkakunta. Sitten kun kohteen lähelle päästiin, mies laitto kumisaappaat jalkaan ja lähti lepikkoon johtavaa polkua pitkin. Punkkereitahan sieltä löytyi, joissa suomalaiset ovat asuneet pitkiä aikoja ja puolustaneet vihollisen hyökkäyksiä. Mut nyt oli jo puoliksi veden vallassa.
Kajaanin linnan raunioita myös käydään joka vuosi ihmettelemässä, kun Katinkullassa käydään. Kajaanissa käydään joka kerta.
Ns. Mannerheimlinjahan on Veäjän puolella Karjalan Kannaksella.
Tarkoitatko sitä vai Suomen puolen Salpalinjaa joka eteläpäästään kulkee Suomenlahdesta Luumäen Kivijärveen.
Sitä ei onneksi tarvinnut koskaan miehittää.
Läppäri mokkuloineen on kätevä mutta sitä en ole mukana vielä kuskannut.
Kotimaan automatkoja emme juurikaan enää tee.
Savonlinnan historia ei ole kovin värikäs eikä Suomen historiaan suuresti vaikuttanut.
Muistan joskus aamuvarhaisella kylmänä pakkaspäivänä joskus 70-luvun alussa matkanneeni linja-autolla ohi Savonlinnan, ja kun siinä sillalla käänsin katseeni oikealle - aamuaurinkoon - niin Olavinlinna-näkymä melkein salpasi hengityksen, niin oudolta ja eksoottiselta se näytti uljaana seisoessaan siinä keskellä salmea talvihuuruiseen vastavaloon.
Luulen että useat ulkomaalaisetkin, jotka Suomen nähtävyyksiä vähemmän tuntevat, ovat oikeasti hämmästyneet tuosta samaisesta näystä. Semmitenkin jos ovat Suomea jo ajelleet pääteitä ristiin rastiin, eikä mitään historiallista tahi muutenkaan mielenkiintoista ole vastaan tullut.
Paikallisissa asunnonmyynti-ilmoituksissa muistetaan ehdottomasti mainita jos linna tai joku sen kolkka näkyy johonkin myytävän asunnon ikkunaan.
Ja voisihan olohuoneen ja parvekkeen näköala olla hassumpikin.
Yksi maamme historian merkkipaaluja on Raatteentien Muistomerkki. Siellä on Iso Kivi jokaista siinä kaatunutta sotilasta kuvaamassa. Niitä on tuhansia. Yhdessä taistelussa tapettuja nuoria miehiä. Muistomerkki on huuto sotaa vastaan. Siellä on kivi niin Neuvostoliiton kuin Suomen Kaatuneille. Hehtaari kaupalla kiviä. Kesällä kukkivat Horsmat luovat oman merkillisen tunnelatauksen. Vain Horsmatko meistäkin jää jäljelle. Sen valtavan Kivikentän keskellä, korkeassa tornissa, soi monen kokoiset Vaskiset Tuulikellot omaa soittoaan. Vasta siellä tajuaa, mitä se sota onkaan. Niitä käytäviä kävellessä tuli vastaan niin venäläisiä kun suomalaisia kävijöitä. Miehiä ja Naisia. Yhdelläkään en nähnyt kuivia silmiä. Ei ollut omanikaan kyyneleittä. Vasta siellä minullekin avautui sen taistelun merkitys Suomen historiassa.