Skitsofrenia voi olla, ja onkin, nimitys sairaudelle ja sairaus henkistä pahaa oloa.
Yhteiskuntakin voi "sairastaa" samaa tautia. Kaikki se missä emme kohtaa asioita, tunteita ja muita ihmisiä suorasti ja aidosti on yhteiskunnan skitsofreniaa. Voisi vaikka luetella esimerkkejä;
- uskontojen opit ja uskonnollisten henkilöiden jakaminen niin ettei enää kyetä keskustelemaan tai kaikki käyttäytyminen perustuu sen normeihin
- mielikuvat puolueista kuin niitä kannattamalla elämä ja turvallisuus lisääntyisi
- lupaukset ammatillisen koulutuksen vastaavuudesta ammatteihin ja ammatin saaminen sekä tuleminen joksikin koulutuksen ansioista
- media, koska sen sisältö ei ole kuin toimittajiensa kuvauksia eikä itse kokemista
- rahan kaikkivoipaisuus
- erilaiset asiantuntijat, jotka eivät sitä ole kuin oman ilmoituksensa vuoksi
- laulut ja juhlapuheet, idealismi
- erilaiset roolit joita meille tarjotaan
- yhteiskunnan muuttuminen nopeammin kuin arvot, esimerkkinä työllisyys ja työ
- keinotekoiset tarpeet
Näissä kaikissa esimerkeissä oma aito kokeminen korvautuu muden sanoilla, kuvilla, ennustuksilla ja yleistyksillä. Emme kärsi varsinaisesti, mutta emme eläkään. Ja sitten kun kohtaamme jotakin aitoa tai yritämme sellaista toteuttaa, on se ristiriidassa opitun ja yleisen käsityksen kanssa.
Yksilön skitsoilu ja psykoottisuus on tietysti jotakin muuta, mutta se henkinen ympäristö missä me elämme ei rakenna kokemisen avulla kuten joskus silloin kun tätä kaikkea sivistysyhteiskuntaa ei ollut. Pelko ja nautinto olivat 100 vuotta sitten selkeämpiä asioita. Nykyisin sekoillaan ja ahdistutaan. Paha olokin poistetaan lääkkeillä, vaikka kyse on kyvyttömyydestä elää ja kokea.
Ja yhä hullummaksi menee kun aikuisille esitetään oppivelvollisuuksia tai jotakin Yle-maksua. Ja sitä samaa on tietysti tämä nimimerkillä huuteleminenkin. Toisaalta on toki myös niin ettei paluuta vanhaan maailmaan ole ja nykyinen todellisuus on erilainen. Joka tapauksessa omakohtaisuus ja onnistumiset toimessa ja sosiaalisuudessa ovat muuta kuin se mitä meille aina ollaan opettamassa.
Perusasiat ja perusturva yksinkertaisina ovat tärkeitä yhteiskunnan taholta. Sen jälkeen yksilön ( Pertti, Sami, Pirkko, Sari, Liisa jne.) tulisi herätä ja avata itse silmänsä. Ehkä se oikea skitsofrenia, ahdistus, masennus ja osattomuus siten vähenisivät.
Yhteiskuntakin voi "sairastaa" samaa tautia. Kaikki se missä emme kohtaa asioita, tunteita ja muita ihmisiä suorasti ja aidosti on yhteiskunnan skitsofreniaa. Voisi vaikka luetella esimerkkejä;
- uskontojen opit ja uskonnollisten henkilöiden jakaminen niin ettei enää kyetä keskustelemaan tai kaikki käyttäytyminen perustuu sen normeihin
- mielikuvat puolueista kuin niitä kannattamalla elämä ja turvallisuus lisääntyisi
- lupaukset ammatillisen koulutuksen vastaavuudesta ammatteihin ja ammatin saaminen sekä tuleminen joksikin koulutuksen ansioista
- media, koska sen sisältö ei ole kuin toimittajiensa kuvauksia eikä itse kokemista
- rahan kaikkivoipaisuus
- erilaiset asiantuntijat, jotka eivät sitä ole kuin oman ilmoituksensa vuoksi
- laulut ja juhlapuheet, idealismi
- erilaiset roolit joita meille tarjotaan
- yhteiskunnan muuttuminen nopeammin kuin arvot, esimerkkinä työllisyys ja työ
- keinotekoiset tarpeet
Näissä kaikissa esimerkeissä oma aito kokeminen korvautuu muden sanoilla, kuvilla, ennustuksilla ja yleistyksillä. Emme kärsi varsinaisesti, mutta emme eläkään. Ja sitten kun kohtaamme jotakin aitoa tai yritämme sellaista toteuttaa, on se ristiriidassa opitun ja yleisen käsityksen kanssa.
Yksilön skitsoilu ja psykoottisuus on tietysti jotakin muuta, mutta se henkinen ympäristö missä me elämme ei rakenna kokemisen avulla kuten joskus silloin kun tätä kaikkea sivistysyhteiskuntaa ei ollut. Pelko ja nautinto olivat 100 vuotta sitten selkeämpiä asioita. Nykyisin sekoillaan ja ahdistutaan. Paha olokin poistetaan lääkkeillä, vaikka kyse on kyvyttömyydestä elää ja kokea.
Ja yhä hullummaksi menee kun aikuisille esitetään oppivelvollisuuksia tai jotakin Yle-maksua. Ja sitä samaa on tietysti tämä nimimerkillä huuteleminenkin. Toisaalta on toki myös niin ettei paluuta vanhaan maailmaan ole ja nykyinen todellisuus on erilainen. Joka tapauksessa omakohtaisuus ja onnistumiset toimessa ja sosiaalisuudessa ovat muuta kuin se mitä meille aina ollaan opettamassa.
Perusasiat ja perusturva yksinkertaisina ovat tärkeitä yhteiskunnan taholta. Sen jälkeen yksilön ( Pertti, Sami, Pirkko, Sari, Liisa jne.) tulisi herätä ja avata itse silmänsä. Ehkä se oikea skitsofrenia, ahdistus, masennus ja osattomuus siten vähenisivät.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Suomessa on maailman eniten pakkohoitoa, sitomista ja pakkolääkitystä. Tätä puolustellaan sillä että "me suomalaiset vaan ollaan muita kansoja hullumpia". Väite on ylimielinen ja täysin väärä. Ei me suomalaiset olla yhtään muita hullumpia. Suomessa vallalla oleva holhousajattelu ja ihmisoikeuksista piittaamattomuus on johtanut siihen että skitsofreenikoiksi luokiteltuja on eniten koko maailmassa suhteutettuna väkilukuun ja he ovat orjan asemassa. Suomessa nähdään hulluja istumassa jokapuun oksalla. Yhteiskuntahan se sairas on eikä nämä onnettomat jotka ovat joutuneet psykiatrian kynsiin.
Skitsofreenikkoja näkevät lähinnä narsistit ja narsisteja on tunnetusti Suomessa enemmän kuin muualla maailmassa. Siksi ei narsistit leimataan mahdollisuuksien mukaan skitsofreenikoiksi, jos eivät tanssi narsistien pillin mukaan.