Kuten otsikossa jo tuli mainittua niin kysyn vaan, onko kaikki toivo tosiaan nyt mennyttä tässä jutussa . Olen 15v tyttö . Olen menettänyt hyvän ystävän, jonka kanssa myös seurustelin . Ehdimme olla vain vähän aikaa yhdessä, kunnes hän jätti minut . Hän oli ainoa ystäväni koulussa, joten tuli sitten aika yksinäistä mykkäkoulumme ajaksi . Hän tosin rikkoi mykkäkoulua aika usein päästäkseen haukkumaan jostakin . No, tämän mykkäkoulun aikana hän löysikin uuden bestiksen ja alkoi olla (ystävänä) tämän kanssa . Ja sitten tässä oli monia käänteitä, joiden kautta päädyttiin sovintoon . Tämä ex-tyttöystäväni alkoi kiusaamaan minua, kunnes lopulta hermot meni ja sitten välit poikki .
Nyt... on tosi yksinäistä . Olen menettänyt kavereita ja masennuin . Tiedän, vain yksi asia voisi tehdä minut täysin iloiseksi. Haluan tämän ystäväni takaisin, en rakkaana, vaan ystävänä. Onkohan se nyt enää ihan mahdollista, vai menetinkö hänet tälle toiselle tyypille?
Voisiko olla mitenkään mahdollista että olisimme samalla tavalla ystäviä ? Tekisi niin mieli hengailla jonkun kanssa kaupungilla ja puhua kaikesta ja olla kuten me kaksi silloin joskus kauan sitten, kun kaikki vielä oli hyvin ... että olisi joku niin hyvä ystävä, joka hyväksyisi minut sellaisena kuin olen ! Hänessä oli sekä hyviä että huonoja piirteitä, nyt näen lähinnä hyvät .
Miltä kuulostaa, onko siis toivo menetetty vai olisiko mahdollista että minusta ja hänestä tulisi taas kavereita ? (suurin osa ystävistäni on tavalla tai toisella käynyt ärsyttäväksi, jos olen kertonut pitäväni tytöistä. kunpa joskus voisin löytää jonkun sellaisen ihmisen, joka on samankaltainen kuin minä.)
Nyt... on tosi yksinäistä . Olen menettänyt kavereita ja masennuin . Tiedän, vain yksi asia voisi tehdä minut täysin iloiseksi. Haluan tämän ystäväni takaisin, en rakkaana, vaan ystävänä. Onkohan se nyt enää ihan mahdollista, vai menetinkö hänet tälle toiselle tyypille?
Voisiko olla mitenkään mahdollista että olisimme samalla tavalla ystäviä ? Tekisi niin mieli hengailla jonkun kanssa kaupungilla ja puhua kaikesta ja olla kuten me kaksi silloin joskus kauan sitten, kun kaikki vielä oli hyvin ... että olisi joku niin hyvä ystävä, joka hyväksyisi minut sellaisena kuin olen ! Hänessä oli sekä hyviä että huonoja piirteitä, nyt näen lähinnä hyvät .
Miltä kuulostaa, onko siis toivo menetetty vai olisiko mahdollista että minusta ja hänestä tulisi taas kavereita ? (suurin osa ystävistäni on tavalla tai toisella käynyt ärsyttäväksi, jos olen kertonut pitäväni tytöistä. kunpa joskus voisin löytää jonkun sellaisen ihmisen, joka on samankaltainen kuin minä.)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuulostaa just siltä että oot todellaki 15 v :DD
Ton ikäsillä se on kuule aina tommosta säheltämistä. joskus neljän vuoden päästä asiat muuttuu.
Keskustele vaikka sen frendis kans!!
http://demi.fi/ toimii myös :D