Nuoruudessani lähes kaikki paikalliset nuoret - minä mukaan lukien - elettiin kaksoiselämää. Elettiin niin kuin maailman lapset, mutta kuljettiin kuitenkin seuroissa.
Silloin ajattelin, ja nykyäänkin, että siihen tilanteeseen olisi pitänyt saada hoitokokous. Porukalla parannus.
Tai vaikka joku olisi julkikieltänytkin uskossa, sekin olisi ollut parempi kuin tuollainen kaksinaamainen elämäntapa.
Vaikea oli siinä porukassa elää niin kuin uskovaisen nuoren kuuluisi elää. Ryhmäpaine on teini-iässä valtavan kova. Ja näyttämisen tarve.
Silloin ajattelin, ja nykyäänkin, että siihen tilanteeseen olisi pitänyt saada hoitokokous. Porukalla parannus.
Tai vaikka joku olisi julkikieltänytkin uskossa, sekin olisi ollut parempi kuin tuollainen kaksinaamainen elämäntapa.
Vaikea oli siinä porukassa elää niin kuin uskovaisen nuoren kuuluisi elää. Ryhmäpaine on teini-iässä valtavan kova. Ja näyttämisen tarve.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Aika moni vl elää kaksinaismoralistisesti tänä päivänä.
Siedän huonosti kaksinaismoralismia.
Miksi sinä haluat täällä asiasta keskustella? Motiivisi on vähän kyseenalainen. Tuskin meilä on siihen enempiä lisättävänä mitä viimeisessä Päivämiehessä asiasta on kirjoitettu.
vähän kaksinaismoraalisesti, mutta ei sitä itse pahana pitänyt. Ei silloin ollut niin tosissaan uskomassa, tai ei sitä niin tosissaan ajatellut. Oltiin vain lestadiolaisia mikä oli eri asia.
Nuorillekkin siihen tilanteeseen olisi pitänyt saada hoitokokous.
On semmoisiakin, joita kutsutaan puolikristityiksi. He hylkäävät osan entisistä jumalattomista töistään mutta eivät voi repiä itseään irti maailmasta, he eivät halua joutua huonoihin väleihin maailman kanssa ja tulla hulluiksi.
Heidän täytyy siis olla maailman kaltaisia vaatetuksessa ja ulkonaisissa elämäntavoissa, vaikka Vapahtaja on sanonut: “Ette voi palvella kahta herraa”. Ja apostoli Jaakob on kirjoittanut kristityille: ”Joka siis tahtoo maailman ystävä olla, hän tulee Jumalan vihamieheksi.” (Jaak. 4: 4)
Mutta sellainen kristillisyys ei voi kestää Jumalan edessä.
>On semmoisiakin, joita kutsutaan puolikristityiksi.
Tuollaista olen kuullut ennenkin väitettävän. Mahtaakohan olla myös 1/4- ja 3/4-kristittyjä? Äkkisiltään tuntuisi, että vanhoillislestadiolaiset voisivat olla noita edellisiä.
Jumalan edessä. Ei niitä asioita itse pahoina pitänyt eikä niistä saanut huonoa omaatuntoa. Ei ne tuntuneet Jumalan tahtoa vastaan rikkomiselta. Ne oli vain vastoin vl-normeja. Ne oli rokkimusiikin kuuntelua ja sen tahdissa tanssimista, elokuvissa ja teatterissakin käymistä ja sen sellaista. Ei mitään rälläämistä ja huoraamista.
Kyllä sitä Jumalaan uskoi ja Jeesuksen sovitustyöhön omalle kohdalleen, mutta vl-uskomisesta ei niin välittänyt. Vl-yhteisöstä ja vl-tapahtumista kylläkin. Se oli hyvää nuoruutta.
Nuoret on nuoria ja niin pitääkin olla.
Nuoruus on nuoruutta. Ja niin pitäisi jokaisella ollakin.
Toivottavasti olette iän mukana edistyneet ja voitte viettää nyt ainakin kolmoiselämää.
naamioiden takana elämistähän tämä aika ajoin on. Seuroissa puhutaan yhtä ja arkisin tehdään toista. Mitä välii kunhan vaan pysyy joukon mukana.
Itte ei tarvi mistään välittää.
Siis sitä, että "sielu jää huutokaupan varaan" kuten eräässä ketjussa joku sanoi sellaisesta, jolla ei ole "hyvä ja loukkaamaton omatunto"?
En oo tuommoisesta huutokaupasta koskaan kuullutkaan. Kuuluu ilmeisesti vl:n "kaanaankieleen" tuo käsite.
Ei pelkästään kuuluminen johonkin ryhmään tai seurakuntaan tee kenestäkään kristittyä. Näyttää vain siltä, että monessa seurakunnassa osallistujien lukumäärä ja muodollinen toiminta menee kaiken edelle.
Olen ollut jo useita vuosia "toinen nainen" lestadiolaiselle miehelle, joten aivan samoja rikkomuksia tekin teette, kuten me "ei lestadiolaiset". Mies on ihana, mutta en halua kaikkia 8 lasta kotiini asumaan, joten tyydyn seuraamaan perhe-eloa tarkkailijana.
"Porukalla parannus" "porukan mukana Taivaaseen" "Veli tai sisar ei ole oikein
uskomassa, kun tekee syntiä" -On varallisia ajatuksia!
Voihan sitä uskoa syntisenäkin ja luottaa silti vahvasti Jumalan huolenpitoon.
Jokaisen ihmisen uskonelämään kuuluu näet omat myrskynsä, siksi ei pidä mennä
ketään sulkemaan ulos armo valtakunnasta. -Eikö se seurapenkki olekaan tarkoitettu
syntiselle ihmiselle? Niin kauan kuin on elämää, on myös toivoa.
Syntielämä on kuitenkin vaarallista, eikä SYNTIÄ pidä koskaan hyväksyä oman tunnon
taakaksi. Syntinen ihminen on kuitenkin hyväksyttävä.
Jokaisella uskovalla on oltava henkilökohtainen halu ja ymmärrys uskonasiaan,
muuten on mahdoton olla uskomassa, eikä sitä ainoaa oikeaa tapaa voida määritellä
"Saara-äidin"toimesta.
Meidän on hyvä muistaa, Joh. 1:1
"Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Jumalan sanaan
me uskomme ja turvaamme. Kristuksen ansion tähden olemme vapahdettuja sekä
omasta tahdosta uskomassa (Jumalalle kuuliaisia). Tahdomme välittää kaikille ihmisille
armoa ja totuutta.
Uskovaisen ihmisen pitäsi elää Jumalan tahdon mukaista elämää.
Niin kuin omatunto neuvoo. Kannattaa seurata hyvän paimenen ääntä.
siellä VL Foorumilla, hyi sinua.