Varokaa

en ole tämän keskustelun avaaja, mutta tästäkö todella on kysymys, että haluaa myös toisille pahan olon?

eivaankäsitä kirjoitti:

en ole tämän keskustelun avaaja, mutta tästäkö todella on kysymys, että haluaa myös toisille pahan olon?

Saman tapainen tuli minulle tuli mieleeni kun jokin aika sitten luin täältä kirjoituksen, jossa etsittiin toisia kaveriksi tekemään itsemurhan yhdessä, tai siis ainakin se tuli mieleeni, että tuollaisen kirjoittajalla ei välttämättä ole edes itsellään paha olla (tai ainakaan halu tehdä itsemurha)vaan saavat jotain sairasta nautintoa yllyttäessään ihmisiä itsemurhaan.
Ilmoitin silloin asiattomasta viestistä, toivottavasti on poistettu.

sairas maailma kirjoitti:

Saman tapainen tuli minulle tuli mieleeni kun jokin aika sitten luin täältä kirjoituksen, jossa etsittiin toisia kaveriksi tekemään itsemurhan yhdessä, tai siis ainakin se tuli mieleeni, että tuollaisen kirjoittajalla ei välttämättä ole edes itsellään paha olla (tai ainakaan halu tehdä itsemurha)vaan saavat jotain sairasta nautintoa yllyttäessään ihmisiä itsemurhaan.
Ilmoitin silloin asiattomasta viestistä, toivottavasti on poistettu.

Onhan se tavallaan ihan luonnollista, että jollain pienellä tapaa haluaa kuulla muidenkin voivan huonosti, jos itsellään asiat ovat aivan surkeasti. Joissain tapauksissa se voi olla ihan lohduttavaa, kun voi ajatella ettei ole ainut tilanteessa. Jos tuntuu, että on ainut ihminen joka voi huonosti ja kaikki muut voivat hyvin, tulee varmasti hyvin yksinäinen ja viallinen olo.

En minä kuitenkaan usko, että järin monen tarkoitus on varsinaisesti saada muita voimaan huonosti. Ehkä pikemminkin kuulemaan muista, jotka jo voivat huonosti. Jonkinlaista vertaistukea?

Toki ihmisiä kuitenkin on joka lähtöön, ja joku voi tosiaan saada jonkinlaista tyydytystä aiheuttamalla muille huonon olon ja yrittämällä lietsoa muita itsemurhan partaalle tai muuta sellaista. Joku aivan terve voi tietenkin kirjoittaa jotain keksittyjä "teen huomenna itsemurhan, tehkää kaikki kanssani!" -viestejä, ja mitä luultavimmin jollekin moinen onkin jotain sairasta hupia. Ihmisiä kun tosiaan on niin erilaisia, eikä aina hyvällä tavalla. Mutta kaikkihan sen tietävät ja toivottavasti kaikki osaavat lukea netin juttuja jonkin verran kriittisesti.

sairas maailma kirjoitti:

Saman tapainen tuli minulle tuli mieleeni kun jokin aika sitten luin täältä kirjoituksen, jossa etsittiin toisia kaveriksi tekemään itsemurhan yhdessä, tai siis ainakin se tuli mieleeni, että tuollaisen kirjoittajalla ei välttämättä ole edes itsellään paha olla (tai ainakaan halu tehdä itsemurha)vaan saavat jotain sairasta nautintoa yllyttäessään ihmisiä itsemurhaan.
Ilmoitin silloin asiattomasta viestistä, toivottavasti on poistettu.

Itsemurha ei ole heräteostos. Itsemurha on asia, jota ihminen on miettinyt pitkään, jopa vuosia. Jokainen itsemurhan tehneen läheinen on kertonut, että "kyllä tiettyjä merkkejä näki". Eräs äiti olisi halunnut lähteä ostamaan poikansa kanssa talvikenkiä. Poika sanoi, ettei tarvinnut. Vanhat kengät oli puhki kävelty. Äiti ymmärsi myöhemmin, miksei tarvinnut. Poika ei halunnut elää talveen asti.

Se, että joku täällä muka kannustaisi muita itsemurhaan, ei oikein tunnu realistiselta. Jos ihminen haluaa selvittää onko muita lähtijöitä, hän haluaa tukea omalle päätökselleen tai ymmärtäjää. Jos haluaa järjestää joukkoitsemurhan, se tarkoittaa sitä, että haluaa asialle huomiota. Oli asia sitten masennus, ahdistus tai Suomen mielenterveydenhoidon nykytila. Nimiähän ei lehdessäkään näytetä. Kukaan ihminen ei tee itsemurhaa "tuosta vaan". Vaikka yleensä jokin yksittäinen teko näyttäisi olevan syynä, se saattaa tekijälle kuitenkin olla vain ns. viimeinen pisara.

B_E kirjoitti:

Itsemurha ei ole heräteostos. Itsemurha on asia, jota ihminen on miettinyt pitkään, jopa vuosia. Jokainen itsemurhan tehneen läheinen on kertonut, että "kyllä tiettyjä merkkejä näki". Eräs äiti olisi halunnut lähteä ostamaan poikansa kanssa talvikenkiä. Poika sanoi, ettei tarvinnut. Vanhat kengät oli puhki kävelty. Äiti ymmärsi myöhemmin, miksei tarvinnut. Poika ei halunnut elää talveen asti.

Se, että joku täällä muka kannustaisi muita itsemurhaan, ei oikein tunnu realistiselta. Jos ihminen haluaa selvittää onko muita lähtijöitä, hän haluaa tukea omalle päätökselleen tai ymmärtäjää. Jos haluaa järjestää joukkoitsemurhan, se tarkoittaa sitä, että haluaa asialle huomiota. Oli asia sitten masennus, ahdistus tai Suomen mielenterveydenhoidon nykytila. Nimiähän ei lehdessäkään näytetä. Kukaan ihminen ei tee itsemurhaa "tuosta vaan". Vaikka yleensä jokin yksittäinen teko näyttäisi olevan syynä, se saattaa tekijälle kuitenkin olla vain ns. viimeinen pisara.

Itsemurha on yksi vakavasti otettava vaihtoehto ulos umpikujasta. Perustelen tämän väitteen ihan vain sillä, että omalta osaltani se oli tie uuteen näkökulmaan ja näkemykseen elämässäni. Kuolemaa ajatellessa ajatukset palaavat väistämättä takaisin elämään. Itsekkäät ihmiset määrittelevät toisen itsemurhan itsekkääksi. Se on lopulta vain viimeinen armollinen teko itseä kohtaan -- jos todella ei ole tietä ulos umpikujasta. Luonnostakin on olemassa esimerkkejä, kuinka susien ahdistama vuorikauris päättää hypätä varmaan kuolemaan rotkoon, sen sijaan, että antautuisi susien raadeltavaksi ja elävältä syödyksi. Toisesta maailmasodasta löytyy tarina sotavangista, jota oltiin hirttämässä raakojen kuulustelujen ja raiskausten jälkeen - sen sijaan, että tuo vanki olisi lampaana antanut hirttää itsensä, köysi kaulalla, valitsi sylkäistä kaltoinkohtelijaansa ja potkaisi itse jakkaran altaan.

Itsemääräämisoikeus, omanarvontunne ja ihmisarvo tulevat kärjistyneesti esiin itsemurhassa. Se on kiljuva huuto ihmisarvoisen elämän puolesta. En tuomitse ketään, joka sitä suunnittelee tai puhuu sen puolesta. Vastaanpuhujia riittää. Kysymys on vallasta. Kenen vallassa minun elämäni on?

UPDATE_9155111 kirjoitti:

Itsemurha on yksi vakavasti otettava vaihtoehto ulos umpikujasta. Perustelen tämän väitteen ihan vain sillä, että omalta osaltani se oli tie uuteen näkökulmaan ja näkemykseen elämässäni. Kuolemaa ajatellessa ajatukset palaavat väistämättä takaisin elämään. Itsekkäät ihmiset määrittelevät toisen itsemurhan itsekkääksi. Se on lopulta vain viimeinen armollinen teko itseä kohtaan -- jos todella ei ole tietä ulos umpikujasta. Luonnostakin on olemassa esimerkkejä, kuinka susien ahdistama vuorikauris päättää hypätä varmaan kuolemaan rotkoon, sen sijaan, että antautuisi susien raadeltavaksi ja elävältä syödyksi. Toisesta maailmasodasta löytyy tarina sotavangista, jota oltiin hirttämässä raakojen kuulustelujen ja raiskausten jälkeen - sen sijaan, että tuo vanki olisi lampaana antanut hirttää itsensä, köysi kaulalla, valitsi sylkäistä kaltoinkohtelijaansa ja potkaisi itse jakkaran altaan.

Itsemääräämisoikeus, omanarvontunne ja ihmisarvo tulevat kärjistyneesti esiin itsemurhassa. Se on kiljuva huuto ihmisarvoisen elämän puolesta. En tuomitse ketään, joka sitä suunnittelee tai puhuu sen puolesta. Vastaanpuhujia riittää. Kysymys on vallasta. Kenen vallassa minun elämäni on?

Pyydän sua pysymään narsistifoorumilla koska varmaa on et täällä saat paljon tuhoa aikaan masentuneiden parissa. Saat nautintoa toisen kärsimyksestä.