sellaista vielä että vaikka kuinka rakastan sinua, siis niin paljon, että olen ollut vähällä kuolla tähän tunteeseen. Niin, eli sen tajuaminen, kuinka heikoksi rakastuminen tekee ihmisen ja jos siihen vielä jollain tavalla saa vihjettä että toinenkin voisi tuntea samalla tavalla. Kun aidossa rakkaudessa kun ei voi olla mitään muuta kuin olla sellainen kuin on. Niin tuon rakkauden menettäminen syystä tai toisesta aiheuttaisi niin suuren trauman, että pessimistinen realisti kun olen, sitä ei kannata viedä yhtään sen pidemmälle. Menettäminen voisi tarkoittaa luottamuksen menetystä suurimmalta osin. Parempi on siis suojella itseään. Tajunnanvirtaa...
Niin, että
cv.
18400
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
sinä vaan itseäsi ja jätä elämäsi elämättä.
näin mäkin hetkittäin ajattelen. kuten tänään. itkettää ja pala kurkussa.
mikä luuseri.
ootko sä onnellinen jos elät tuollalailla?
En tiedä onnesta ja onnellisuudesta, mutta elämänkokemuksen myötä valitettavasti realismi on ainoa asia, johon täällä voi luottaa. Näin _hyvin_ jyrkästi sanottuna: Kukaan toinen ei mene "hullujen huoneelle" puolestani, jos minä sekoan sen vuoksi, että en selviä toisen aiheuttamasta tuskasta tai miten sen nyt ilmaisisi. Luottamukseen kuuluu niin paljon jokapäiväiseen elämään vaikuttavia asioita.
Joten...Mun on pakko ajatella kaiken kokemani jälkeen tällä tavoin. Se on ainoa fakta, joka minulla on. Ja se on osoittautunut hyväksi.
Et tiedä onnesta ja onnellisuudesta ja varot tietämästäkään. Munkaan ei kannata enää syödä eikä
tehdä muutakaan koska kumminkin kuolen. Tajusitko.
Kuka tai mikä sinä kuvittelet olevasi kertomaan minulle sitä, mitä en muka tajuaisi? Niin, minusta on vain äärimmäisen vaarallista henkisen hyvinvoinnin kannalta tavoitella sellaista onnellisuutta, jota ei voi itse hallita.
että ihminen on uusiutuva luonnonvara. Elämä on elämistä varten. Miksi ensimmäisenä ajatella että kaikki loppuu? Onhan koko elämä aikaa opetella asioita toisesta ihmisestä, kun kummallakin on lämpimät tunteet toisiaan kohtaan. Kannattaako heittää pyyhettä kehään ennenkuin ottelu on alkanut. Olisiko mieltä yrittää saada se ottelu kestämään elämän ajan? Elämä ei anna takeita mistään, ikäviä asioita tapahtuu, mutta niistä selviää paremmin kaksin. Tuskin on yhtään ns. täydellistä ihmissuhdetta. Ihmiset riitelevät ja sopivat. Kestäväksi ihmissuhteen tekee tahto toimia yhteisen hyvän eteen, asioista puhuminen ja sopiminen. Ja ettei mennä riidoissa nukkumaan.:)
Elämässä opittuja faktoja nämäkin.
Joo, en usko siihen, että onni olisi jokapäiväistä autuutta. Tietysti elämässä tulee eteen vaikka mitä vastoinkäymisiä. Ja tottakai tiedän, että niistä selvitään ja elämä jatkuu. Ehkä emme nyt puhu samasa asiasta. Anteeksi vain, mutta mihin faktaan kokemuksesi perustuu?
Puhuin luottamuksen menettämisestä. Sitä kun ei saa takaisin, jos sen kerran menettää. Ja silloin sitä tahtoa varmasti tarvitaan. Ja ennenkaikkea halua. Ja tietysti koska olen aikuinen ihminen, minun pitää huomioida myös muiden ihmisten tarpeita, eikä vain itseäni.
Sinulle"Vastasit itse": Saathan itse päättää, lopetatko syömisen, sitä päätöstä ei voi tehdä kukaan toinen puolestasi.
tällaiseen pitkään yhdessä eläneeseen pariin olen törmännyt. Näiden yhteisiä piirteitä tuohon listasin.
Tuollainen ihmissuhde voi olla vaikeata saavuttaa. Eikö se silti ole tavoittelemisen arvoista? Tahto toimia yhteisen hyvän eteen taitaa sisältää tuon luottamus-osion ja toisen huomioon ottamisenkin. Ehkä aikuisena voisi toimia avoimin silmin suhteessa. Nuorena kun rahkeet eivät aina riittäneet käsittelemään eteen tulevia ongelmia.
että joudut mahdollisesti hullujen huoneelle jos rakkauden kohteesi, jonka olet päättänyt jättää rauhaan, pettää luottamuksesi?
No joo. Tai en nyt ihan kirjaimellisesti sitä sano, että sinne joutuisin -se oli metafora. Mutta sitä ehkä tarkoitin, että minä siitä joudun kärsimään, eikä hän. Ja sitä, että kukin vastaa täällä omasta onnellisuudestaan loppujenlopuksi. Ja kantaa itse vastuun tekemistään teoista.
Ihminen kärsii yhtä paljon kuin kuinka huonosti hoitaa asiat. Puhtaalla sydämellä ei kärsi. Likaisella sydämellä kärsii.
Mitä tämä tarkoittaa? :) Yksinkertaista kyllä ja kaunis ajatus, mutta kaikki on suhteellista.
Tarkoittanee sitä, että kun yrittää parhaansa (yrittää ylittää itsensä), kohtelee muita hyvin, kasvaa ihmisenä jne. Tietää, että teki parhaansa niin asiat on TODELLA paljon helpompi kestää. Jos ei kohtele hyvin tai ei yritä kunnolla, jää piikkejä pistelemään sisälle. Asiat on vaikeampi kestää.
Tällä perusteella voi ajatella, että joko saa hyvää, parhaansa yrittävää kohtelua tai asiat jää muille yhtä hajottavina vaivaamaan.
Todettu käytännössä.
totta, näin ajattelen itsekin. Vain pitämällä huolen omasta mahdollisimman hyvästä toiminnasta saa hyvää aikaiseksi. Muuta ei voi tehdä. Mutta ei se siitä huolimatta auta siinä, että luottamus voisi palata -siis jos sen joskus menettää.
Kiitos keskustelusta ja hyvää yötä :)
Onpa vähän ihmeellinen viesti.. Mut sanonpa sen tähän ettei se ole ainakaan minulta.
kai tohon todeta että ainakin mahdolliset sydänsurut olis olleet kaiken arvosta.