Erään pohjoisen maan eräs herätysliike alkoi tehdä yhä pitempiä lähetysmatkoja ulkomaille. Saapui sitten kolme tämän liikkeen puhujaveljeä Turkmenistaniin asti. He istahtivat uupuneena eräälle kaivolle. Masensikin - kovin oli vähäinen perustettujen paikallisyhditysten jäsenmäärä tehtyyn työhön nähden. Varatkin alkoivat huveta, sillä liikkeen kannatus kotimaassa oli uhkaavasti huvennut, olipa pitänyt muiden liikkeiden malliin alkaa vaatia jäsenten koko omaisuutta tähän arvokkaaseen työhön. Tarvittaisiin kipeästi nyt uusia jäseniä liikkeeseen, uutta verta ja voimaa. Yhtä veljeä oli purrut vesikauhuinen kettu autiomaassa, toinen oli saanut ihmeellisen infektiotaudin, ja kolmannella oli jalkapohjat rakoilla.
Tuli kaivolle kameli- ja lammaspaimen juottamaan laumaansa. Veljet alkoivat hänelle evankeliumia kirkastaa viimeisillä voimillaan.
"Minä olen kyllä jo kristitty", sanoi mies. "Olempa jopa hyvinkin perusteellisesti perehtynyt kristinuskoon ihan alkujuuria myöten".
"Tämä onkin nyt ihan uutta ja elävää", sanoivat veljet. "Jumala on meille sanassaan kirkastanut, että vain meillä on oikea evankeliumi. On maailmassa lahkoja ja liikkeitä, eivät ne kaikki voi olla oikeita. Jollakin täytyy olla ainoa oikea pyhä henki". Sitten veljet kertoivat seikkaperäisen tarinan, miten oikea evankeliumi oli lähtenyt leviämään Jerusalemista, ja levinnyt Keski-Euroopan kautta tuon pohjoisen maan pohjoisimpiin perukoihin. Jumalan henki kun lepää siellä pohjoisella maalla lopun aikoina.
"Mutta nythän te olette tulleet tänne etelään. Tervetuloa." sanoi mies.
Mies oli kovasti halukas oppimaan tulijoiden uskosta, ja monta päivää pidettiin seuroja, jossa varsin seikkaperäisesti käytiin läpi tietyt paikat vertauksista, Jeesuksen elämästä, Paavalin kirjeistä ja jopa Vanhasta Testamentista. Ja eipä ollut hätäpäivää, sillä paimenella riitti ruokaa veljillekin. Pystyttipä hän kamelinkarvaisen teltankin veljien suojaksi ja iltanuotiolla valmisteli veljille ainutlaatuisia herkkuja.
"Enpä olisi ikinä uskonut, että noin erikoisella ja etevällä tavalla osasitte nuo selittää", sanoi mies. "Kyllä teissä tosiaan jotain ainutlaatuista on". Veljet saarnasivat paimenelle synnit anteeksi, ja liittivät hänet seurakuntansa jäsenyyteen. Paimen nyökytteli.
Sitten Paimen halusi tietää, miten hänen pitäisi elää tästä eteenpäin. Veljet kertoivat seikkaperäisesti ja perustellen hienosti Raamatulla, millaisia neuvoja kaidalla tiellä pysymiseksi he seurakunnassa oman pyhän henkensä avulla olivat saaneet.
Paimen sanoi: "Minulla on kyllä tapana iltaisin nauttia viiniä ja leipää. Lisäksi pidän juhlista ystävien kanssa, musiikista, tanssista, näytelmistä, hyvästä ruuasta ja erityisesti hyvästä seurasta. Lisäksi kaipaan monenlaisia ajattelun aineksia ja tietoa luonnosta ja ihmisistä. Minulla voi kyllä tulla vaikeuksia noudattaa näitä".
Veljet tuumivat keskenään ja tulivat siihen tulokseen, että kulttuuritausta tuli ottaa huomioon näissä seurakunnan neuvoissa. Olihan muissakin tämän maanosan yhdistyksissä ollut pakko joustaa, kun väki ei millään uutta elämäntapaa oppinut. He tekivät joitakin myönnytyksiä tuolle paimenelle.
Viimein paimen teki lähtöä. "Muistathan aina käydä meidän seuroissa", sanoivat veljet. Paimen heilautti kättään kamelinsa selässä: "Lähden tästä pippuriviljelyksilleni välillä".
Kyllä oli veljillä hyvä mieli. Olivat saaneet uuden jäsenen, joka levittäisi sanaa edelleen. Ihan oli kaikki tauditkin parantuneet, ei niistä enää ollut jälkeäkään.
"Kyllä teimme suuren työn", tuumasi yksi veljistä. "Kyllä tämän maailman omavanhurskaus on suurta. Tämäkin oli tehnyt itselleen ihan naulanreiät käsiin ja jalkoihin. Onneksi hän on nyt armosta uskomassa".
Tuli kaivolle kameli- ja lammaspaimen juottamaan laumaansa. Veljet alkoivat hänelle evankeliumia kirkastaa viimeisillä voimillaan.
"Minä olen kyllä jo kristitty", sanoi mies. "Olempa jopa hyvinkin perusteellisesti perehtynyt kristinuskoon ihan alkujuuria myöten".
"Tämä onkin nyt ihan uutta ja elävää", sanoivat veljet. "Jumala on meille sanassaan kirkastanut, että vain meillä on oikea evankeliumi. On maailmassa lahkoja ja liikkeitä, eivät ne kaikki voi olla oikeita. Jollakin täytyy olla ainoa oikea pyhä henki". Sitten veljet kertoivat seikkaperäisen tarinan, miten oikea evankeliumi oli lähtenyt leviämään Jerusalemista, ja levinnyt Keski-Euroopan kautta tuon pohjoisen maan pohjoisimpiin perukoihin. Jumalan henki kun lepää siellä pohjoisella maalla lopun aikoina.
"Mutta nythän te olette tulleet tänne etelään. Tervetuloa." sanoi mies.
Mies oli kovasti halukas oppimaan tulijoiden uskosta, ja monta päivää pidettiin seuroja, jossa varsin seikkaperäisesti käytiin läpi tietyt paikat vertauksista, Jeesuksen elämästä, Paavalin kirjeistä ja jopa Vanhasta Testamentista. Ja eipä ollut hätäpäivää, sillä paimenella riitti ruokaa veljillekin. Pystyttipä hän kamelinkarvaisen teltankin veljien suojaksi ja iltanuotiolla valmisteli veljille ainutlaatuisia herkkuja.
"Enpä olisi ikinä uskonut, että noin erikoisella ja etevällä tavalla osasitte nuo selittää", sanoi mies. "Kyllä teissä tosiaan jotain ainutlaatuista on". Veljet saarnasivat paimenelle synnit anteeksi, ja liittivät hänet seurakuntansa jäsenyyteen. Paimen nyökytteli.
Sitten Paimen halusi tietää, miten hänen pitäisi elää tästä eteenpäin. Veljet kertoivat seikkaperäisesti ja perustellen hienosti Raamatulla, millaisia neuvoja kaidalla tiellä pysymiseksi he seurakunnassa oman pyhän henkensä avulla olivat saaneet.
Paimen sanoi: "Minulla on kyllä tapana iltaisin nauttia viiniä ja leipää. Lisäksi pidän juhlista ystävien kanssa, musiikista, tanssista, näytelmistä, hyvästä ruuasta ja erityisesti hyvästä seurasta. Lisäksi kaipaan monenlaisia ajattelun aineksia ja tietoa luonnosta ja ihmisistä. Minulla voi kyllä tulla vaikeuksia noudattaa näitä".
Veljet tuumivat keskenään ja tulivat siihen tulokseen, että kulttuuritausta tuli ottaa huomioon näissä seurakunnan neuvoissa. Olihan muissakin tämän maanosan yhdistyksissä ollut pakko joustaa, kun väki ei millään uutta elämäntapaa oppinut. He tekivät joitakin myönnytyksiä tuolle paimenelle.
Viimein paimen teki lähtöä. "Muistathan aina käydä meidän seuroissa", sanoivat veljet. Paimen heilautti kättään kamelinsa selässä: "Lähden tästä pippuriviljelyksilleni välillä".
Kyllä oli veljillä hyvä mieli. Olivat saaneet uuden jäsenen, joka levittäisi sanaa edelleen. Ihan oli kaikki tauditkin parantuneet, ei niistä enää ollut jälkeäkään.
"Kyllä teimme suuren työn", tuumasi yksi veljistä. "Kyllä tämän maailman omavanhurskaus on suurta. Tämäkin oli tehnyt itselleen ihan naulanreiät käsiin ja jalkoihin. Onneksi hän on nyt armosta uskomassa".
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oulun omavanhurskaista.