Tyttärelleni, joka on vasta 20 -vuotias ja kahden lapsen äiti, tuli ero vajaan vuoden kestäneestä suhteesta. Tuosta suhteesta hänellä on vajaan vuoden ikäinen poikalapsi. Heillä oli kovin riitainen kulunut puolen vuoden jakso ja olin kovasti huolissaan heidän tilanteestaan, eteenkin lasten kannalta, kun vanhempi poikakin vasta vajaa pari -vuotias.
Tämän nuoremman pojan isä on koko suhteen ajan käyttäytynyt epäitsekkäästi sekä epäkunnioittavasti tytärtäni kohtaan ja tilanne on pahentunut entisestään viime kuukausina. Katastrofaalista on, että hän on alkanut käyttäytyä uhkaavasti jopa selvinpäin olleessaan ja kirjaimellisesti pistänyt kahdessa asunnossa jo paikkoja lunastuskuntoon. Kävin itse paikanpäällä viime viikolla toteamassa, että ovissa oli nyrkin mentävät reiät hänen riehumisen jäljiltään. Avopuoliso muutti nyt pois asunnosta, mutta käy yhä huorittelemassa ja latelemassa tappouhkauksia tyttärelleni. Vajaa pari -vuotias poika, joka ei juuri vielä puhua osaa, on jo nähnyt isäpuolensa käyttäytymismallin ja syytää astioilla pikkuveljeään.
Tilanne oli mennyt mielestäni niin pahaksi, että kirjoitin paikalliselle lastensuojeluviranomaiselle ja kerroin tyttäreni perhetilannetta koskevan tiedon avoimesti. Mielestäni tytär oli lapsineen vaarassa ja ei itse tajunnut hakea apua tilanteeseen, koska yhä "rakasti" ja puolusteli avopuolisonsa käytöstä. Avopuoliso on aivopessyt hänet uskomaan, että syy hänen agressiivisuuteensa on tyttäressäni ja hän omalla käytöksellään provosoi häntä riehumaan ym. Pyysin sosiaaliviranomaista vierailemaan tyttären kodissa, että näkisi ja tutustuisi tilanteeseen. Ei ollut tilanne sosiaaliviranomaista kiinnostanut, koska ei ottanut yhteyttä sen koommin tyttäreen kuin minuunkaan, vaikka yhteystiedot oli viestissä selkeästi. Tytär otti sitten itse yhteyttä samaiseen sosiaaliviranomaiseen perjantaina ja tänään he tekivät viralliset huoltajuussopimukset. Järkytyin todella suuresti päätöksen kuuluani. Jatkossa tämä vajaa -vuosikas poika on puolet kuukaudesta isänsä luona toisella paikkakunnalla ja puolet äidillään. Tytär on tämän kaiken sirkuksen keskellä käynyt töissä ja nukkunut tosi huonosti. Uskon, että hän on joutunut tähän päätökseen vain, koska on joutunut nöyrtymään avopuolisonsa ja taustalla painostavan suvun tahtoon, jotka aikovat pitää huolen siitä, ettei tyttäreni huoltajuutta tule saamaan. Puoli sukua sieltä soittelee tosi ilkeitä puheluita tyttärelle: painostavat ja lyttäävät häntä. Eikö viranomaiset oikeasti välitä enää!! Pelkään, että jotain pahaa vielä tapahtuu!! Miten niin väkivaltaisesti käyttäytyvä voi saada puolet huoltajuudesta, kun asia oli viranomaisen tiedossa!!!
Tämän nuoremman pojan isä on koko suhteen ajan käyttäytynyt epäitsekkäästi sekä epäkunnioittavasti tytärtäni kohtaan ja tilanne on pahentunut entisestään viime kuukausina. Katastrofaalista on, että hän on alkanut käyttäytyä uhkaavasti jopa selvinpäin olleessaan ja kirjaimellisesti pistänyt kahdessa asunnossa jo paikkoja lunastuskuntoon. Kävin itse paikanpäällä viime viikolla toteamassa, että ovissa oli nyrkin mentävät reiät hänen riehumisen jäljiltään. Avopuoliso muutti nyt pois asunnosta, mutta käy yhä huorittelemassa ja latelemassa tappouhkauksia tyttärelleni. Vajaa pari -vuotias poika, joka ei juuri vielä puhua osaa, on jo nähnyt isäpuolensa käyttäytymismallin ja syytää astioilla pikkuveljeään.
Tilanne oli mennyt mielestäni niin pahaksi, että kirjoitin paikalliselle lastensuojeluviranomaiselle ja kerroin tyttäreni perhetilannetta koskevan tiedon avoimesti. Mielestäni tytär oli lapsineen vaarassa ja ei itse tajunnut hakea apua tilanteeseen, koska yhä "rakasti" ja puolusteli avopuolisonsa käytöstä. Avopuoliso on aivopessyt hänet uskomaan, että syy hänen agressiivisuuteensa on tyttäressäni ja hän omalla käytöksellään provosoi häntä riehumaan ym. Pyysin sosiaaliviranomaista vierailemaan tyttären kodissa, että näkisi ja tutustuisi tilanteeseen. Ei ollut tilanne sosiaaliviranomaista kiinnostanut, koska ei ottanut yhteyttä sen koommin tyttäreen kuin minuunkaan, vaikka yhteystiedot oli viestissä selkeästi. Tytär otti sitten itse yhteyttä samaiseen sosiaaliviranomaiseen perjantaina ja tänään he tekivät viralliset huoltajuussopimukset. Järkytyin todella suuresti päätöksen kuuluani. Jatkossa tämä vajaa -vuosikas poika on puolet kuukaudesta isänsä luona toisella paikkakunnalla ja puolet äidillään. Tytär on tämän kaiken sirkuksen keskellä käynyt töissä ja nukkunut tosi huonosti. Uskon, että hän on joutunut tähän päätökseen vain, koska on joutunut nöyrtymään avopuolisonsa ja taustalla painostavan suvun tahtoon, jotka aikovat pitää huolen siitä, ettei tyttäreni huoltajuutta tule saamaan. Puoli sukua sieltä soittelee tosi ilkeitä puheluita tyttärelle: painostavat ja lyttäävät häntä. Eikö viranomaiset oikeasti välitä enää!! Pelkään, että jotain pahaa vielä tapahtuu!! Miten niin väkivaltaisesti käyttäytyvä voi saada puolet huoltajuudesta, kun asia oli viranomaisen tiedossa!!!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sosiaaliviranomainen oli kyllä tyttärelle kertonut yhteydenotostani, mutta pahoitellut kiireitään, joiden vuoksi hän ei ollut ennättänyt yhteyttä ottaa. Hän tiesi, niin miksi ei taustoja tutkinut.
on laittanut nimensä niihin huoltajuuspapereihin.
Miksi hän ei tehnyt rikosilmoitusta tästä riehunnasta/riehunnoista? Tappouhkausten ym. takia ilman muuta pitää hakea lähestymiskieltoa.
Suku ei päätä tuollaisista asioista yhtään mitään.
Missä lapset ovat hoidossa tyttäresi työssäoloaikana?
Tyttäresi, joka on vasta 20-vuotias on hankkinut lapsia jo kahden eri miehen kanssa !?! Toinen vajaan vuoden ikäinen poika, vajaan vuoden kestäneestä suhteesta ? Eikö tyttäresi ole kuullut esim: seurustelusta tai ehkäisystä mitään ? Mikä on mennyt kasvatuksessa pieleen, katso peiliin !
Miksi syyllistät ihmiset?
Tilanne on nyt tämä. Aloittaja on huolissaan lapsenlapsestaan ja sinä kehoitat häntä katsomaan peiliin.
Mitä apua siitä nyt on? Tytär on lasten äiti ja ehkä menettämässä toisen lapsista miehen sukulaisille.
Koska en ole samanlaisessa tlanteessa ollut, eikä varmaan moni muukaan tämän palstan käyttäjä, en voi muuta neuvoa antaa aloittajalle, kuin että pyrkisi keskustelemaan sos.viranomaisten kanssa ja ottamaan selvää, onko tämä ratkaisu nyt sitten lopullinen ja muuttumaton.
Jos lapsen isä käyttää päihteitä ja on todennäköisesti työtön, niin tuntuu oudolta, että lapsi olisi puoliksi hänen vastuullaan.
Minulla oli vähän vastaava tilanne kuin sinulla "huolestunut äiti".
Ensin soitettuani lastenvalvojalle ja kuunneltuani hänen höpinöitään, marsin noin viikko siitä sosiaalitoimistoon odottamaan lastenvalvojaa, joka tulikin toimistolle klo 15:00. Menin vaan törkeästi hänen toimistoon ja kerroin hänelle kaikesta mieltä painavista asioista. Eipä nytkään tapahtunut mitään, surkuteltiin vaan. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt ottaa yhteyttä vielä korkeampaan virkamieheen, olisiko ollut sosiaalijohtaja.
Meillä asiat järjesty sillä, että itse puutuin sitten tilanteeseen. Hain tyttäreni pois väkivaltasuhteesta, jossa hän odotti lasta. Nyt tyttärelläni ja lapsen lapsellani on oma asunto ja oma rauha. Autan heitä mahdollisen paljon, tarjoamalla apua lapsen hoidossa.
Nyt olenkin katsonut tarkkaan mitä lapsen vanhemmat aina sopivat lapsen tapaamis sopimuksessa. Lastenvalvoja oli viime sopimuksen aikana ehdotellut, että lapsi 2 vuotta, viettäisi 6h isänsä luona. Isällä ei ole edes asuntoa minne viedä lapsi. Ihmettelen kyllä vahvasti lastenvalvojien ammattitaitoa! Eihän tuolanen onnistu!
Sanoisin sinulle , että ota yhteyttä paikkakuntasi sosiaalijohtajaan. Varaa vaikka häneltä aika ja mene kasvotusten juttelemaan.
Me mummut olemme sitä varten, että katsomme, että lapseillamme ja heidän lapsillaan on hyvä olla
Olisi hyvä, jos aikuinen ja vähän vanhempi ihminen tarttuisi asiaan ja alkaisi pitää nuoren äidin puolta. Nuori on niin helposti hiljennettävissä, koska hänellä ei ole auktoriteettia omassa asiassaankaan. Hänen ylitse kävellään ja sanotaan vain, että tämä ratkaisu on paras.
Voi olla jopa niin, että nuori isäkään ei ole itse tahtomassa lasta itselleen, vaan pojan vanhemmat ja muut sukulaiset ovat asian päättäneet. Pojalle on sanottu, että on parasta kaikille tämä tuleva ratkaisu.
Jos poika on alkoholiin taipuvainen ja väkivaltainen, ei ole mitään syytä miksi hän haluaisi niskoilleen vauvan!
Tsemppia aloittajalle. Kyllä apua varmaan vielä voi hakea ja saada.
olla, mutta aikuisten lasten perheasiat eivät virallisesti kuulu isovanhemmille, esim. sos.työntekijöiden ei tarvitse tehdä selvää mistään asioista isovanhemmille.
"Sanoisin sinulle , että ota yhteyttä paikkakuntasi sosiaalijohtajaan. Varaa vaikka häneltä aika ja mene kasvotusten juttelemaan. " ??? Ilmoituksen toki voi tehdä, mutta kyseessä on täysi-ikäinen, ei holhouksen alla oleva henkilö joten....
Minä en ehdottanut ajan varaamista sossuun, mutta ei kai olisi pahitteeksi käydä, jos avaavat oven isovanhemmalle.
Kun kuitenkin on lapsen koko elämä kyseessä, onko asiallista hankkia asianajaja, vai miten voisi toimia lapsen parhaaksi?
Ainakaan aloittajan tiedon mukaan lapsella ei olisi hyvä olla epävakaan isän perheessä.
Tsemppia asianosaisille. Toivotaan, että asiat kääntyvät parmpaan suuntaan.
on täysi-ikäinen, toki vanhempiensa lapsi, niin ei siinä voi tehdä mitään muuta kuin tukea, ei kenenkään asioita voi hoitaa.Asianosaiset hoitavat asiansa itse.
Aloittajan lapsen pitää itse oma-aloitteisesti hoitaa asioita, mm. tapaamisoikeudet ym. Ymmärrän kyllä halun auttaa, mutta en ymmärrä että kuka hommaa asianajajan ja miksi? Toki aloittajan tytär voi hommata asianajajan hoitamaan asioitaan.
Tytär on kahden lapsen äiti, nuori toki mutta täysi-ikäinen.
Voimia sinulle mummu! Älä annan periksi! Jokaisella aikuisella on moraalinen VELVOLLISUUS toimia, jos näkee, että lapsen asiat eivät ole hyvin. Suurin velvollisuus on sinulla mummu, toimia noiden pienten viattomien hyväksi. Ole sitkeä, löydät varmasti sosiaalityöntekijän, jolla on sydän paikallaan ja joka kuuntelee ja ymmärtää huolesi. Olen itse ollut samassa tilanteessa; välillä jäi minun havaintoni huomiotta, olinhan "vain" mummu. Lopulta viranomaiset huomasivat minun olleen alusta asti oikealla tiellä ilmaistessani huoleni lapsenlapsestani. Minunkin tyttäreni on täysi-ikäinen, mutta valitettavasti ikä ei aina ole tae siitä, että osaa nähdä lapsen edun ja toimia sen mukaan. Pelkkä tyttären tuki ei riitä, ole rohkea ja sinnikäs asiassasi, vielä löytyy sinullekin viranomainen, joka ymmärtää tuskasi!
Voimaa ja siunausta sinulle ja rakkaalle perheellesi.
Ja kuka teistä ei omaa lastaan puolustaisi.Niin minäkin,sitä huonoa isää,jolle ei annettaisi yhtään mitään!-Niin oli meilläkin tytön äiti rahapussi aukinaisena hommaamassa lastaan ulos avoliitosta ja
lapsia pois.-No tulihan sitten sekin aika,että vanhin lapsista sijoitettiin iskän luokse,koska koulu ei
sujunut äidin huoltamana ja nuorinkin joutui ihmettelemään mummolle,kuinka Se nukkuu aina äitin vieressä pippeli paljaana..Soitinpa tytön äitille,arvelin että asia hoituu näin ilman viranomaisia.
Kyllä luikenevat niin äiti kuin tytärkin tämän mummon nähdessään!
"...aikuisten lasten perheasiat eivät virallisesti kuulu isovanhemmille, esim. sos.työntekijöiden ei tarvitse tehdä selvää mistään asioista isovanhemmille. "
Ymmärrän aloittajan tekstistä, että pojan vanhemmat eli ne toiset isovanhemmat ovat tarttuneet asiaan poikansa puolesta.
Onko isovanhemmissa tasoeroja?
Mietihän uudestaan. Jos tyttärellä on vajaan vuoden ikäinen poika vajaan vuoden kestäneestä suhteesta, niin se tarkoittaa, että suhteen alkaessa poika jo syntyi. Nykyisen lääketieteellisen tuntemuksen mukaan ihmisen kantoaika on kutakuinkin yhdeksän kuukautta, joten jokin tuossa tarinassa ei täsmää. Kun taas jokin heittää noin radikaalisti, niin vähemmästäkin tulee mieleen, että onko koko jutussa mitään totta ja mikä homman kirjoittamisen motiivi yleensä on. Silloin voi olla, että ei kiinnosta niinkään etsiä ratkaisuja, vaan ennemminkin pohtia niitä motiiveja tai yrittää ymmärtää.
Lapsille monenlaisia kärsimyksiä.Esim.isää voi olla niin ikävä,ettei koulunkäynnistä tule mitään
äidin luona.Niin kävi edellä mainitussa tapauksessa.
Mutta ei ole oikein sekään,että veljekset erotettiin toisistaan:he olisivat yhdessä asues-
saan isän luona jakaneet eron paremmin.
nyt oikein täsmää....