Olen 17-vuotias poika, minulla luulisi elämän menevän oikein hyvin: on kaunis ja luotettava tyttöystävä, hyviä kavereita,hyvä perhe ja kaikki perusasiat kunnossa. Silti olen viimeisen vuoden aikana huomannut itseni rypemässä itsesäälissä ja miettimässä että mikään ei olisi hyvin eikä missään ole mitään järkeä. Kesätyöpaikankin olen saanut ja se tuntuu ainoastaan urakalta eikä miltään muulta. Sen jälkeen on "enää" kuukausi lomaa, ja vaikka se on pitkä aika se tuntuu siltä että se on tosi vähän ja että se menee varmasti tosi nopeasti ohi ja sitten alkaa taas koulu. Joskus tulee aivan käsittämättömästä syystä tosi huono olo, vaikka ei ole edes mitään syytä siihen, Olo on todella onneton, ajatuksissa ei pyöri muuta kuin se huono olo. Mitä ihmettä oikeesti, mikä mulla on? En ollu tällänen muutama vuosi sitten vaan sillon olin ilonen ja ulospäin suuntautunut. Kyllä nykyäänkin on niitä "hyviä päiviä" ja silloin kaveritkin sen huomaa mutta joskus oon vaan hiljaa mietiskelemässä että mikä nyt mulla taas on kun on näin onneton olo... tyttöystäväkin harmittelee kun ei saa piristettyä mua ja että onko siinä jotakin vikaa vai missä on vika..en osaa vastata siihen mitään:/ ..kai tähän nyt tuli jotenkin asia selitettyä vaikka en oo mikään maailman paras kirjoittaja..
Mikä mulla on??
arttu92
7239
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
...ja helposti olen mustasukkainen tyttöystävästäni,tuntuu että kaikki yrittäisivät iskeä häntä vaikka hän ei ikinä pettäisi minua..se lisää pahaa oloani
Oletko ammattikoulussa? Lukiolaisille ei paljon työpaikkoja ole herunut, ei minullekaan :(
Itseäni taas ahdistaa se ettei ole töitä.
Jokatapauksessa en osaa sanoa muuta kuin että käy koulun terkkarilla etsimässä apua.
Joo oon. Jotenkin tuntuu että turhaan mä sinne terkkarille menisin kun ei kuitenkaan oo sinänsä mikään vikana elämässä..
Elämässä on erilaisia vaiheita. Tee jotain repäsevää. Tunnut olevan vain "kyllästynyt" kaikkeen, eikä ihme, onhan tämä elo välillä turhan totista puurtamista. Mullakin samanlaisia päiviä, vaikka onnellinen, työssäkäyvä perheen äiti.
Kokemuksesta tiedän, että pitää vaan tehdä, se helpottaa. Oletko tyytyväinen asuinpaikkaasi, jo et muuta pois. Aloita uusi harrastus. Kulje eri reittejä. Huolehdi kunnostasi. Tapaa vanhoja hyviä ystäviä. Hemmotele itseäsi, yllätä tyttöystäväsi., Älä anna mielen möröille tilaa. Pysy liikkeessä.
Tsemppiä ja hyvää kesää
mamma empatioi
p.s kevätmasennus on yleistä, oikeesti!
Kiitos samoin ja kiitos mukavasta ja kannustavasta viestistä!=)
Itse viimeiset 3 vuotta kotona seinien sisällä. Ikää 20 vuotta eikä koskaan seurustelusuhteita. Ei kavereita eikä harrastuksia. Mäki oon kyllästyny joo et niiku joo..
Mene hoitoon!