Akryylivärien sekoittaminen

Winsor & Newton- värit kyseessä. Eli onko niin, että jotkut värit ei vain sovi yhteen? Rakastan kirkkaita iloisia värejä ja petyin kun tulos oli samea epäväri.

Asiasta toiseen... nyt huomasin, että Lefranc & Bourgeois Déco akryylimaalit on ihan loistavia. Ne peittää todella hyvin, kun taas tumma akryylimaali kuultaa vaaleamman värin alta.

HaMaPu kirjoitti:

Winsor & Newton- värit kyseessä. Eli onko niin, että jotkut värit ei vain sovi yhteen? Rakastan kirkkaita iloisia värejä ja petyin kun tulos oli samea epäväri.

Asiasta toiseen... nyt huomasin, että Lefranc & Bourgeois Déco akryylimaalit on ihan loistavia. Ne peittää todella hyvin, kun taas tumma akryylimaali kuultaa vaaleamman värin alta.

Lue lisää

eivät ole helppoja ja tässä tapauksessa kannattaa ostaa valmis sekoite koska juuri nuo vihreät mitä luulen sinun tarkoittavan ovat vaikeita sekoittaa itse koska ne vaativat pitkän kokemuksen ja onnistuuko sittenkään. En usko sen sameuden johtuvan värin laadusta. Värin sekoittamista kannattaa harjoitella ja lukea jostain perusasioita.

HaMaPu kirjoitti:

Winsor & Newton- värit kyseessä. Eli onko niin, että jotkut värit ei vain sovi yhteen? Rakastan kirkkaita iloisia värejä ja petyin kun tulos oli samea epäväri.

Asiasta toiseen... nyt huomasin, että Lefranc & Bourgeois Déco akryylimaalit on ihan loistavia. Ne peittää todella hyvin, kun taas tumma akryylimaali kuultaa vaaleamman värin alta.

Lue lisää

"sameudesta" ja "kirkkaudesta vielä": arvelen, että asiaa voisi valaista parhaiten kokeilemalla. Ota kolme eri sinistä, vaikka keruleum, koboltti ja preussinsininen ja kolme eri keltaista esim. napolin, kadmium ja sitruunan, ja ala kokeilla pienillä kuvioilla. Jokainen keltainen jokaisen sinisen kanssa ensin yhtä paljon keltaista ja sinistä, sitten muuta värien suhdetta vaikka ensin toista vain puolet toisen määrästä ja sen jälkeen vain neljäsosa jne.

Hyvin nopeasti huomaat kuinka sävyt ja kirkkaudet muuttuvat värien suhteiden muuttuessa. Ja tiedäthän toki, että jokainen väri, olipa se puhdas tai taitettu toisella, näyttää erilaiselta erilaisissa ympäristöissä sitä ympäröivien värien vuoksi.

Ahaa, eli värien sekoittaminen ei ole mikään helppo homma! Minulla on vain yhtä sinistä ja yhtä keltaista, joten ei ole ihme, jos juuri niistä ei tule sitä mitä haluan!

myös akryylivärit voivat olla joko kirkkaita tai himmeitä. Akryyliväri on öljyvärin tapaan pigmentin ja sidosaineen seos, ja akryylivärin sidosainetta, mediumia, on ainakin ennen ollut sekä kirkasta että himmeää. Kun aloin akryyleillä olin kurssilla ja siellä teimme aluksi itse tusinan verran värejä, jotka laitoimme apteekista ostettuihin tuubeihin. Niillä sitten malasimme koko kaksi viikkoa.

ilpittore kirjoitti:

myös akryylivärit voivat olla joko kirkkaita tai himmeitä. Akryyliväri on öljyvärin tapaan pigmentin ja sidosaineen seos, ja akryylivärin sidosainetta, mediumia, on ainakin ennen ollut sekä kirkasta että himmeää. Kun aloin akryyleillä olin kurssilla ja siellä teimme aluksi itse tusinan verran värejä, jotka laitoimme apteekista ostettuihin tuubeihin. Niillä sitten malasimme koko kaksi viikkoa.

Lue lisää

Ja öljyvärit tilalle. Akryyli on täysin kauppamaailman keksintö, ei ole muka aikaa odottaa värin kuivumista. Ei joo olekaan, eikä taiteilijoiden kuolemaa. Vionoja kuoli 90 vuotiaana eikä käyttänyt akryylejä. Lammi 24 vuotiaana, käytti akryylejä.
Itse jos maalaan paljon akryyleillä nousee kuume ja paiseita naama täynnä.
Ei se nykyteknologia aina palvele yksilöä vaan useinkin on kauppamaailma joka sitä kehitystä avittaa.

veldes kirjoitti:

Ja öljyvärit tilalle. Akryyli on täysin kauppamaailman keksintö, ei ole muka aikaa odottaa värin kuivumista. Ei joo olekaan, eikä taiteilijoiden kuolemaa. Vionoja kuoli 90 vuotiaana eikä käyttänyt akryylejä. Lammi 24 vuotiaana, käytti akryylejä.
Itse jos maalaan paljon akryyleillä nousee kuume ja paiseita naama täynnä.
Ei se nykyteknologia aina palvele yksilöä vaan useinkin on kauppamaailma joka sitä kehitystä avittaa.

Lue lisää

...minun mielipiteeni eroaa kyllä täysin Veldesin mielipiteestä, itse olen maalannut yli kaksikymmentä vuotta niin öljy- kuin akryyliväreilläkin ja paljon mielummin maalaan akryylillä kuin öljyvärillä, vaikka akryyliväri on paljon vaikeampi hallita kuin öljyväri ja maalaustekniikat ovat erilaisia. Akryylivärit on alunperin kehitetty juuri taidemaalaukseen ja niitä on testattu eri taiteilijoiden toimesta viisikymmentäluvulta lähtien. Ja koska muovit tehdään pääsääntöisesti öljystä on akryyliväri vain pidemmälle kehitetty kuin öljyväri.

Akryylivärit ovat myös kestävimmät värit, molekyylibiologisesti ne ovat lähes identtisiä. Kun öljyvärissä kerroksittain maalatessa kerrosten väliin jää sauma, niin akryylivärit ikäänkuin hitsautuvat saumattomasti kiinni toisiinsa. Samoin akryylivärit ovat monipuolisimmat kaikista nykyajan väreistä ja vesiohenteisena nopeasti kuivuvina ne ovat myös käyttäjäystävällisemmät kuin öljyvärit.

Tosin täytyy myöntää että öljyvärilllä on ominaisuuksia joita akryyliväreillä ei ole ja joissakin teoksissa valitsen paljon mielummin öljyn kuin akryylin ja nimenomaan maalin pitkän työstöajan takia. Sanotaanko niin että öljyvärillä ei pääse akryylin tulokseen ja päinvastoin, riippuu teoksesta kumpi kannattaa valita.

Everybody knows kirjoitti:

...minun mielipiteeni eroaa kyllä täysin Veldesin mielipiteestä, itse olen maalannut yli kaksikymmentä vuotta niin öljy- kuin akryyliväreilläkin ja paljon mielummin maalaan akryylillä kuin öljyvärillä, vaikka akryyliväri on paljon vaikeampi hallita kuin öljyväri ja maalaustekniikat ovat erilaisia. Akryylivärit on alunperin kehitetty juuri taidemaalaukseen ja niitä on testattu eri taiteilijoiden toimesta viisikymmentäluvulta lähtien. Ja koska muovit tehdään pääsääntöisesti öljystä on akryyliväri vain pidemmälle kehitetty kuin öljyväri.

Akryylivärit ovat myös kestävimmät värit, molekyylibiologisesti ne ovat lähes identtisiä. Kun öljyvärissä kerroksittain maalatessa kerrosten väliin jää sauma, niin akryylivärit ikäänkuin hitsautuvat saumattomasti kiinni toisiinsa. Samoin akryylivärit ovat monipuolisimmat kaikista nykyajan väreistä ja vesiohenteisena nopeasti kuivuvina ne ovat myös käyttäjäystävällisemmät kuin öljyvärit.

Tosin täytyy myöntää että öljyvärilllä on ominaisuuksia joita akryyliväreillä ei ole ja joissakin teoksissa valitsen paljon mielummin öljyn kuin akryylin ja nimenomaan maalin pitkän työstöajan takia. Sanotaanko niin että öljyvärillä ei pääse akryylin tulokseen ja päinvastoin, riippuu teoksesta kumpi kannattaa valita.

Lue lisää

lusikkani soppaan niin keitos on valmis. Luulen ja joskus on kait tutkittukin taitteentekijöiden ja jälkeläisten syöpään sairastumisia ainakin sitä piti tutkia kun oli niin selviä tapauksia epäilyistä. Taiteilijoiden lapset, jotka useinkin joutuivat alttiiksi näille myrkyllisille väriaineille ja liuottimille.

Kadmiumin jota esim. keltaisessa seoksessa on kait se vaarallisin, mutta myös liuottimet kuten tärpätti aiheuttaa pitkään käytettynä pahoja allergioita. Itselläni nousee karvat pystyyn ja iho-oireet alkavat heti, kun tärpätin tai jonkin muun sen korvikkeen avaa. Olen kuullut, että akryylimaalien sideaineiden aiheuttamat reaktiot ovat yleisiä (huimausta päänsärkyä). Kyllä niistä varmasti löytyy kirjoitettuakin tietoa ja varmaan farmasiaa opiskelleet tietävät enemmänkin.

Olen ratkaissut kohdallani että käytän temperaa ja butridoa niistä ei ole tullut pahempaa allergiaa.

Everybody knows kirjoitti:

...minun mielipiteeni eroaa kyllä täysin Veldesin mielipiteestä, itse olen maalannut yli kaksikymmentä vuotta niin öljy- kuin akryyliväreilläkin ja paljon mielummin maalaan akryylillä kuin öljyvärillä, vaikka akryyliväri on paljon vaikeampi hallita kuin öljyväri ja maalaustekniikat ovat erilaisia. Akryylivärit on alunperin kehitetty juuri taidemaalaukseen ja niitä on testattu eri taiteilijoiden toimesta viisikymmentäluvulta lähtien. Ja koska muovit tehdään pääsääntöisesti öljystä on akryyliväri vain pidemmälle kehitetty kuin öljyväri.

Akryylivärit ovat myös kestävimmät värit, molekyylibiologisesti ne ovat lähes identtisiä. Kun öljyvärissä kerroksittain maalatessa kerrosten väliin jää sauma, niin akryylivärit ikäänkuin hitsautuvat saumattomasti kiinni toisiinsa. Samoin akryylivärit ovat monipuolisimmat kaikista nykyajan väreistä ja vesiohenteisena nopeasti kuivuvina ne ovat myös käyttäjäystävällisemmät kuin öljyvärit.

Tosin täytyy myöntää että öljyvärilllä on ominaisuuksia joita akryyliväreillä ei ole ja joissakin teoksissa valitsen paljon mielummin öljyn kuin akryylin ja nimenomaan maalin pitkän työstöajan takia. Sanotaanko niin että öljyvärillä ei pääse akryylin tulokseen ja päinvastoin, riippuu teoksesta kumpi kannattaa valita.

Lue lisää

tekstissäsi, tähän: "Kun öljyvärissä kerroksittain maalatessa kerrosten väliin jää sauma, niin akryylivärit ikäänkuin hitsautuvat saumattomasti kiinni toisiinsa."

Olen aiemmin jonkin veran maalannut akryyleillä, mutta en ole laisinkaan perehtynyt sen fysikaalis-kemiallisiin ominaisuuksiin. Sen sijaan oljymaalaukseen olen jonkin verran pyrkinyt perehtymään tältäkin osalta, enkä ymmärrä väitettäsi "saumasta".

Lukuun ottamatta pelkistettyä alla prima-maalaamista öljymaalaus perustuu päällemaalaukseen ja päällekkäisten kerrosten saumattomaan liittymiseen toisiinsa. Öljyväri hapettuu melko nopeasti mutta ei niin nopeasti, etteikö päällemaalaus onnistuisi moittettomasti jos vain noudattaa oikeaa tekniikkaa. Olennaisimmat (ja perinteiset) ohjeet ovat kerrosten rasvaisuuden kasvattaminen ja tarpeellisen välivernissauksen käyttäin. Tällä tekniikalla on maalattu satoja vuosia aikaa kestäviä maalauksia.

Mihin perustat väitteesi öljymaalauksen kerrosten välisestä saumasta ja akryylimaalausten saumattomuudesta.Llähde/lähteet, please.

ilpittore kirjoitti:

tekstissäsi, tähän: "Kun öljyvärissä kerroksittain maalatessa kerrosten väliin jää sauma, niin akryylivärit ikäänkuin hitsautuvat saumattomasti kiinni toisiinsa."

Olen aiemmin jonkin veran maalannut akryyleillä, mutta en ole laisinkaan perehtynyt sen fysikaalis-kemiallisiin ominaisuuksiin. Sen sijaan oljymaalaukseen olen jonkin verran pyrkinyt perehtymään tältäkin osalta, enkä ymmärrä väitettäsi "saumasta".

Lukuun ottamatta pelkistettyä alla prima-maalaamista öljymaalaus perustuu päällemaalaukseen ja päällekkäisten kerrosten saumattomaan liittymiseen toisiinsa. Öljyväri hapettuu melko nopeasti mutta ei niin nopeasti, etteikö päällemaalaus onnistuisi moittettomasti jos vain noudattaa oikeaa tekniikkaa. Olennaisimmat (ja perinteiset) ohjeet ovat kerrosten rasvaisuuden kasvattaminen ja tarpeellisen välivernissauksen käyttäin. Tällä tekniikalla on maalattu satoja vuosia aikaa kestäviä maalauksia.

Mihin perustat väitteesi öljymaalauksen kerrosten välisestä saumasta ja akryylimaalausten saumattomuudesta.Llähde/lähteet, please.

Lue lisää

Öljyvärillä maalatessa edellisen kuivan öljymaalikerroksen väliin jää aina hiuksen hieno sauma, koska kyseessä on hartsiöljymaali joka ikäänkuin liimautuu edellisen kerroksen päälle, kun taas synteettiset polymeerit eli akryylit sitoutuvat yhteen saumattomasti. Märkää märälle maalattaessa ei öljyväriinkään jää saumaa väliin.

Lähteetkin on olemassa, mutta en jaksa edes yrittää kaivaa niitä esiin. Kaikki väitteet perustuvat kuitenkin tutkimustietoon ja koko juttu on vain molekyylibiologiaa.

HaMaPu kirjoitti:

Ahaa, eli värien sekoittaminen ei ole mikään helppo homma! Minulla on vain yhtä sinistä ja yhtä keltaista, joten ei ole ihme, jos juuri niistä ei tule sitä mitä haluan!

jos sekoitukset eivät onnistu.

Olen käyttänyt noita winsor&newtonin värejä ja jotkut sekoitukset eivät todella onnistu ihan toivotulla tavalla. Periaatteessa lähes kaikki tarvittavat värit pitäisi pystyä sekoittamaan kahdeksalla eri värillä eli kylmä ja lämmin sininen, punainen ja keltainen sekä musta ja valkoinen. Käytännössä akryyliväreillä se ei onnistu vaan pitäisi mielellään olla ylimääräisiä päävärejä ja violettia, viridianinvihreää ym lisäksi. Maavärit eivät minusta myöskään vastaa pigmenttejä, joiden nimillä niitä kaupataan ja luulenkin että niissä ei oikeita pigmenttejä olekaan. Okra, sienna, umbra jne ovat erittäin edullisia pigmenttejä ja niitä kannattaa ostaa jauheena ja tehdä itse mediumin avulla "muoviliimatempera."

Itse olen siirtynyt lähes kokonaan temperamaalaukseen, akryylejä kaytän joskus alusmaalauksissa jos on gessopohja, ovathan ne kätevät ja nopeasti kuivuvat ja sekoittamattomina värisävytkin ovat ihan kiitettävän puhtaat. Temperalla saa kuitenkin lähes minkälaista jälkeä vaan, ohuemmilla emulsioilla akryylia vastaavaa nopeasti kuivuvaa, paksuilla emulsioilla öljyä vastaavaa. Kun käyttää aitoja pigmenttejä, sävyissä ei ole toivomisen varaa ja saa aina mitä tilaa. Tosin temperamaalaus vaatii kokemusta, koska sävyt muuttuvat kuivuessaan joskus paljonkin, mitä öljyväri taas ei tee.

maalarikin kirjoitti:

jos sekoitukset eivät onnistu.

Olen käyttänyt noita winsor&newtonin värejä ja jotkut sekoitukset eivät todella onnistu ihan toivotulla tavalla. Periaatteessa lähes kaikki tarvittavat värit pitäisi pystyä sekoittamaan kahdeksalla eri värillä eli kylmä ja lämmin sininen, punainen ja keltainen sekä musta ja valkoinen. Käytännössä akryyliväreillä se ei onnistu vaan pitäisi mielellään olla ylimääräisiä päävärejä ja violettia, viridianinvihreää ym lisäksi. Maavärit eivät minusta myöskään vastaa pigmenttejä, joiden nimillä niitä kaupataan ja luulenkin että niissä ei oikeita pigmenttejä olekaan. Okra, sienna, umbra jne ovat erittäin edullisia pigmenttejä ja niitä kannattaa ostaa jauheena ja tehdä itse mediumin avulla "muoviliimatempera."

Itse olen siirtynyt lähes kokonaan temperamaalaukseen, akryylejä kaytän joskus alusmaalauksissa jos on gessopohja, ovathan ne kätevät ja nopeasti kuivuvat ja sekoittamattomina värisävytkin ovat ihan kiitettävän puhtaat. Temperalla saa kuitenkin lähes minkälaista jälkeä vaan, ohuemmilla emulsioilla akryylia vastaavaa nopeasti kuivuvaa, paksuilla emulsioilla öljyä vastaavaa. Kun käyttää aitoja pigmenttejä, sävyissä ei ole toivomisen varaa ja saa aina mitä tilaa. Tosin temperamaalaus vaatii kokemusta, koska sävyt muuttuvat kuivuessaan joskus paljonkin, mitä öljyväri taas ei tee.

Lue lisää

Sitä piti vielä sanomani, että kannattaa tehdä kaikista väreistään, akryyleista kuin akvarelleista ja öljyistäkin, kunnollinen sekoituskartta. Ota isohko pohja, vaikka joku halpa pinkopahvipohja ja laita toiseen reunaan toinen väri ja toiseen toinen. Sekoita toista väriä toiseen niin, että enimmäisessä sekoituksessa värien suhteet ovat esim. yhden suhde viiteen, toisessa kahden suhde viiteen jne. Keskivaiheessa suhde on puolet ja puolet ja sitten toisen värin osuus taas vähenee. On aika iso työ tehdä tämä kaikille väreille mutta tee ainakin tärkeimmät päävärit, se auttaa sinua todella paljon jatkossa ja säästää maalia kun vääriä sekoituksia ei tarvitse laittaa roskiin.

Everybody knows kirjoitti:

Öljyvärillä maalatessa edellisen kuivan öljymaalikerroksen väliin jää aina hiuksen hieno sauma, koska kyseessä on hartsiöljymaali joka ikäänkuin liimautuu edellisen kerroksen päälle, kun taas synteettiset polymeerit eli akryylit sitoutuvat yhteen saumattomasti. Märkää märälle maalattaessa ei öljyväriinkään jää saumaa väliin.

Lähteetkin on olemassa, mutta en jaksa edes yrittää kaivaa niitä esiin. Kaikki väitteet perustuvat kuitenkin tutkimustietoon ja koko juttu on vain molekyylibiologiaa.

Lue lisää

tietoa ei ole ei käy vastaanväittäminen. Akryylikerrosten sidosten täytynee olla fysikaalinen, koska on vaikea uskoa, että jo kuivuneeseen kerrokseen tulisi uuden kerroksen kemiallinen sidos (sinänsä samantekevää maalarille).

Akryyli- ja öljymaalikerrosten liitos onkin mielenkiintoinen, koska öljyväri tartttuu akryylikerrokseen mutta akryyli ei pitävästi öljyvärikerrokseen. Akryylipohjuste onkin koko lailla syrjäyttänyt vanhan työläämmän liimaliitupohjustuksen jopa ilman alusliimausta eli suoraan vaan pohjuste raakapohjan päälle. Näiden aineiden rinnan ja erikseen käyttäminen onkin johtanut siihen, että taiteilijan pitäisi jokaiseen maalaukseen merkitä maalauksen rakenne raakapohjasta pintaan (mahdollista korjausta, restaurointia tms varten).