Olen 40 vuotias lapsesta asti yksinäisyydestä tahtomattani kärsinyt mies. En ole koskaan ymmärtänyt miksi olen aina elämässäni jäänyt täysin yksin: koulussa, opiskelijaelämässä ja nyt keski-ikäisenä harrastuksissani ja vapaa-ajalla. Töissä ja aikoinaan myös yliopistolla ja koulussakin olen aina päivisin tullut hyvin toimeen kaikkien kanssa, olen ollut pidetty ja huumorintajuiseksikin kehuttu. Harrastan urheilua ja nykyisin muutakin ja noissakin yhteyksissä tapaan ihmisiä, mutta ketään en koskaan opi tuntemaan ihmisenä, vain tuttavana tai työtoverina. Olen myös ikäisekseni mielestäni suhteellisen mukavan näköinen mies, siisti, keskustelutaitoinen ja sivistynyt, en millään tavalla outo tai ärsyttävä. Mutta yksityiselämässä minulla ei ole koskaan ollut ketään, ei nais- eikä miespuolisia ystäviä. Kukaan ei ole koskaan soittanut minulle muuta kuin työasioissa.
Tässä elämänvaiheessa olen alkanut ajatella, että ehkä jatkossakin saan työn ja sen myötä tulevien ihmiskontaktien kautta irti jaksamiseen vaadittavan määrän elämänintoa, vaikka lomat ja illat kotona ovat kärsimystä. Haluan kuitenkin selvittää mistä tämä ikuinen yksinäisyyteni johtuu ja on johtunut. Ehkä siinä olisi myös ratkaisun avain. Siksi kysynkin, että mistä kannattaisi aloittaa? Millaiselle terapeutille pitäisi hakeutua? Mihin auttavaan puhelimeen tai nettipalveluun kannattaisi ottaa yhteyttä? Onko kenelläkään kokemuksia?
Tässä elämänvaiheessa olen alkanut ajatella, että ehkä jatkossakin saan työn ja sen myötä tulevien ihmiskontaktien kautta irti jaksamiseen vaadittavan määrän elämänintoa, vaikka lomat ja illat kotona ovat kärsimystä. Haluan kuitenkin selvittää mistä tämä ikuinen yksinäisyyteni johtuu ja on johtunut. Ehkä siinä olisi myös ratkaisun avain. Siksi kysynkin, että mistä kannattaisi aloittaa? Millaiselle terapeutille pitäisi hakeutua? Mihin auttavaan puhelimeen tai nettipalveluun kannattaisi ottaa yhteyttä? Onko kenelläkään kokemuksia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ongelma on ettei yksinäiset edes etsi toisia yksinäisiä.
Mä luulen, että se kynnys on liian suuri monelle. Ei kukaan haluaisi leimatua "yksinäiseksi".
Pitäisi vain voittaa se typerä ylpeys. Ei yksinäisyyden myöntäminen on mikään maailman suurin juttu.
Kaikki voivat olla yksinäisiä ja suurin osa onkin jossain vaiheessa elämäänsä. That's it!
PS: Itsekin olen aika yksinäinen :(
Mutta kun löin vyön alle ja hyökäsin joukolla yhden kimppuun