Olen jo monen vuoden ajan aikonut hankkia koiran, ja nyt olen viimeinkin löytänyt mieleiseni rodun ja kasvattajan. Koiria olen omistanut ennenkin, siisteysopetuksen ja muun koulutuksen osaan ja kokemusta on myös hankalista roduista joten ummikko en ole koirien kanssa. Parin viikon päästä pennut olisivat luovutusikäisiä, ja nyt on tullut "ongelma"
Olen odottanut koiraa kuin kuuta nousevaa mutta nyt olen alkanut epäröimään että mitä jos..
Mitä jos en sitten pärjääkkään sen kanssa, mitä jos kasvatan sen ihan väärin. mitä jos elämäntilanne muuttuu ja en voi pitää koiraa, mitä jos rahat ei riitä kun olen pienituloinen ja velkaakin on yms yms ja koko ajan mielessä tölvii pieni ääni joka on sitä mieltä että ei välttämättä kannattaisi ottaa koko koiraa vielä, vaan odottaa vaikka ensi kevääseen tms.
Olen odottanut koiraa kuin kuuta nousevaa mutta nyt olen alkanut epäröimään että mitä jos..
Mitä jos en sitten pärjääkkään sen kanssa, mitä jos kasvatan sen ihan väärin. mitä jos elämäntilanne muuttuu ja en voi pitää koiraa, mitä jos rahat ei riitä kun olen pienituloinen ja velkaakin on yms yms ja koko ajan mielessä tölvii pieni ääni joka on sitä mieltä että ei välttämättä kannattaisi ottaa koko koiraa vielä, vaan odottaa vaikka ensi kevääseen tms.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voi, mulla oli justii samat aatokset viisi kuukautta takaperin, kun oma koirani syntyi.
Olen työtön ja tulot jää kuukaudessa alle 700€, pennun arvo on 1500 ja vakuutuskin hipoo kolmeasataa vuodessa. Olin säästänyt sen verran ja vieläkin on hätävara esim. yllättävää eläinlääkärikäyntiä varten.
Koiran kasvatukseen ja kouluttamiseen liittyvät kysymykset ja oma riittävyys ja osaaminen olivat pinnalla vähän väliä vielä ensimmäiset viikot, kun koira tuli. Mutta on se niin valloittanut ja valaissut koko elämän, että tullut tulokseen ettei se koulutus mitään ydinfysiikkaa ole ja kyllä sitä pärjätään. Ja elämä suunnitellaan niin, että koirasta ei luovuta. Kiintymys on siihen nyt niin vahva etten voi kuvitellakaa ku pääkainalos sairaalasänkyy sidottuna luopuvani :)
Jos noissa pennuissa on SE OIKEASI" niin kyllä asiat siitä järkkääntyy. Epätoivon hetkiä, jopa päiviä, tulee varmasti myöhemminkin pitkin koiran elämää, mutta kannustan silti ottamiseen kuin jättämiseen.
Ota, saatat katua myöhemmin.. : )
Mulla on iskenyt sama jokaisen lemmikin kohdalla ja se kuuluu asiaan ... :) Viikossa olet jo niin sujut uuden elämäntilanteesi kanssa ette vanhaa muista !
Mulla on sama homma :)
Tosin mulla on jo ennestään 4vuotias koira ja olen hankkimassa sille kaveria, kun alunperinkin sillin 4 vuotta sitten päätin että joskus hommaan tälle kaverin. Nyt sitten mietityttää että saanko siitäkin koulittua yhteiskuntakelpoisen ja miten onnistun kahden koiran kanssa lenkkeilemään jne jne. Mutta kuuluu asiaan tuollainen epäröinti, koiran hankinta on kuitenkin melko iso juttu :)
"Älä huolehdi,ole vain onnellinen,kyllä jokainen pienikin asia järjestyy..."kauniit laulun sanat,ja niin totta... Älä turhaan epäröi,jos olet noin pitkälle ajatellut asiat.Vaikutat tekstisi perusteella vastuuntuntoiselta, joten koira pääse sinun luo varmasti hyvään,ja asiantuntevaan kotiin(jos olit tekstissäsi rehellinen).Silti jos siltä tuntuu,että olet todella epä-varma.Niin ainahan sinulla on oikeus perua,ja varmasti löydät uuden pennun sitten kun tuntuu siltä että olet valmis.Tekstissäsi tosin kuultaa läpi,että olet valmis.Kaikilla minullakin oli viime hetken epäröintiä :D otat tai et teit kumman päätöksen hyvänsä,niin molempia tulee varmasti joskus katumaan ;) hyvää koira-kesää sinne!