Söin 8kk Efexoria kunnes halusin lopettaa. Minulla oli kaikkia mahdollisia sivuoireita. Hitaus, lihominen, näköhäiriöt, seksin loppuminen jne. Ennenkaikkea masennus jatkui entisellään. Tätä ennen käytin 6v Fevariinia. Sen kanssa ei ollut niin pahoja ongelmia. Lääkäri olisi halunnut nostaa lääkkeen tappiin asti eli 300mg per vrk. Suorastaan halveksi kun yritin puhua oireistani.
Monestakin syystä haluan edes kokeilla lääkkeetöntä elämää. Voihan tämä olla järjetöntä, mutta silti. Olen 42v sinkkunainen. Minulla on ystäviä ja työ jne joten yksin en jää. Haluan kokea minkälainen elämäni on ilman lääkitystä.On päässyt jo pahasti unohtumaan. Ajoin Efexorin alas puolentoistakuukauden aikana. Sen jälkeen oli muutama päivä huimausta, nykäyksiä, ellotusta ja vaikka mitä kummallisuuksia. Nyt nekin ovat laantuneet.
Omituisinta on henkinen puoli. Näen painajaisia, liikutun joka asiasta (ihan sama mikä tv-ohjelma), itkeskelen ja ennen kaikkea olen todella vihainen ja aggressiivinen koko ajan kaikkia ja kaikkea kohtaan. Vihakautta on kestänyt nyt viikon putkeen. Mieleeni muistuu koko ajan vanhoja asioita ja kohtia, joissa minua on kohdeltu väärin. En ollut (muistaakseni ainakaan) tälläinen ennen lääkekausia. Mietin vain, että onko tämä hyvä asia? Onko kellään kokemusta? Vai tälläinenkö minä nyt sitten olen? Eli sen sain mitä tilasin. Kestän kyllä, mutta en varmaankaan koko elämääni voi vihata kaikkea.
Onko ketään joka on lopettanut lääkkeet ja opetellut uudestaan elämään ilman niitä ja jopa onnistunut? Vai onko ihminen tuomittu syömään niitä loppuelämänsä kun on kerran aloittanut? Tuntuu, että en edes tiedä millainen ihminen oikeasti olen.
Monestakin syystä haluan edes kokeilla lääkkeetöntä elämää. Voihan tämä olla järjetöntä, mutta silti. Olen 42v sinkkunainen. Minulla on ystäviä ja työ jne joten yksin en jää. Haluan kokea minkälainen elämäni on ilman lääkitystä.On päässyt jo pahasti unohtumaan. Ajoin Efexorin alas puolentoistakuukauden aikana. Sen jälkeen oli muutama päivä huimausta, nykäyksiä, ellotusta ja vaikka mitä kummallisuuksia. Nyt nekin ovat laantuneet.
Omituisinta on henkinen puoli. Näen painajaisia, liikutun joka asiasta (ihan sama mikä tv-ohjelma), itkeskelen ja ennen kaikkea olen todella vihainen ja aggressiivinen koko ajan kaikkia ja kaikkea kohtaan. Vihakautta on kestänyt nyt viikon putkeen. Mieleeni muistuu koko ajan vanhoja asioita ja kohtia, joissa minua on kohdeltu väärin. En ollut (muistaakseni ainakaan) tälläinen ennen lääkekausia. Mietin vain, että onko tämä hyvä asia? Onko kellään kokemusta? Vai tälläinenkö minä nyt sitten olen? Eli sen sain mitä tilasin. Kestän kyllä, mutta en varmaankaan koko elämääni voi vihata kaikkea.
Onko ketään joka on lopettanut lääkkeet ja opetellut uudestaan elämään ilman niitä ja jopa onnistunut? Vai onko ihminen tuomittu syömään niitä loppuelämänsä kun on kerran aloittanut? Tuntuu, että en edes tiedä millainen ihminen oikeasti olen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jouduin eläkkeelle -86 näiden ongelmien vuoksi. Tilanne paheni yli 20 vuotta, kunnes löysin oireiden aiheuttajan. Nyt olen täysin oireeton.
http://qmies.blogit.fi/mielenterveyden-tehohoito/
liikenteessä muulla kuin vakinickillään:))))))
Yksilöllisiähän nuo lääkkeiden vaikutukset tietty ovat, samoin kuin lopettamisen vaikutukset, sikäli vaikea sanoa niistä. Tärkeintä tietysti, ettet lopeta masennuslääkkeitä yhtäkkiä vaan aina vähitellen ja olet varovainen muutosten kanssa ylipäätään, varsinkin jos niillä tuntuu olevan voimakkaita vaikutuksia. Itse voin kertoa omasta kokemuksestani, että söin aikoinaan muutamia erilaisia masennuslääkkeitä (eivät olleet samoja kuin mainitsemasi) vaikeaan/keskivaikeaan masennukseen, aina nostaen annosta vähitellen kunkin kohdalla. Merkittävää apua ei lääkkeistä ollut, joten ne päätettiin sitten jossain vaiheessa jättää pois. En huomannut kovin pahoja enkä pitkäaikaisia vieroitusoireita (lähinnä fyysisiä oireita kyllä oli ehkä muutamina päivinä tai viikon ajalla tms.), pääsin lääkkeistä aika kivuttomasti eroon. Kaikkiaan lääkkeiden käytöllä sen paremmin kuin sen lopettamisellakaan ei tuntunut olevan kyllä oikein mitään dramaattista vaikutusta elämääni. Olen ollut ihan tyytyväinen lääkkeidenkäytön lopettamiseen, kun ei niistä omalla kohdallani selvästikään ollut ratkaisevaa apua masennukseen, jos ei käytön lopettaminenkaan mullistavia muutoksia tainnut tuoda. Joka tapauksessa oli siis oikea ratkaisu omalla kohdallani, mutta vaikea oman kokemuksen pohjalta on sanoa mitään yleisempää, kun asiat ovat kuitenkin hyvin yksilöllisiä.
Sellainen oma tarinani masennuslääkkeiden käytöstä. Varmaan täällä on ihmisiä, joilla on enemmän sellaisia kokemuksia, jotka olisivat lähempänä omiasi, ja voivat siten olla ehkä paremmin avuksi.
Itse luulen, että masennuslääkkeet estävät tunteiden käsittelyn ja kun lääkkeen lopettaa tulee käsittelemätön suru ja viha päälle. Itseäni itketti ihan syyttä jonkin aikaa. Sen oli pakko johtua siitä, etten kuurin aikana varmaankaan pystynyt negatiivisia tunteita käsittelemään.
Kannattaa lopettaa varovaisesti lääkärin ohjeen mukaan.
kun lukee näitä viestejä tuntuu että saako kukaa apua oikeesti niistä lääkkeistä. Itse nukun päivisin en jaksa edes ulos mennä, ,kauppaan, saati nähdä ketään ellei ole pakko. no tosin olen kipee muutenkin. Ja pitäs käydä kilpirauhas kontrolli labrassa en oo sinnekään saanut itseäni raahattua. Joka asia tuntuu jotenki ylivoimaselta.. En arvosta itseäni yhtään, hermo menee jo pienistä vastoinkäymisistä nykyään. Olis kiva saada takasin entinen minä tuntuu että olen aivan zompi nykyää.
kyllä moniakin jotka ovat lopettaneet lääkkeet ja selviävät masennuksen kanssa itse. Ja elämä todella on aivan erillaista ilman lääkkeitä.. siinä on hieman totuttelemista kyllä..
Lääkkeiden lopetuksen jälkeen aivot ovat sekaisin vielä pitkään ennenkun olot hieman tasoittuvat. Voi olla vuosiakin. Ja niitten hyvin pitkäaikaisten vaikutusten takia lääkkeiden syöminen on useilla loppuelämän kestävä valinta, kun ei pärjää enää ilman. Vaikka ennen niitä lääkkeitä on koko elämänsä kyllä pärjännyt ainakin jollain tapaa.. Se olo muuttunee siitä kyllä ajan kanssa muttei tiedä että meneekö siihen ehkä vuosia.
Jos olosi ei ota parantuakseen niin voit ottaa erillaisia luontaistuotteita avuksi. Lääkkeille on kyllä vaihtoehtoja jotka toimivat jopa paremmin kuin lääkkeet.(jos ihmisen oma olo ja hyvinvointi on mittarina)
http://masennus.nettisivu.org/