Olen 28v jätkä! Luulin että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Päällisin puolin oli. Oli naisia ja pari pitempää suhdetta, ystäviä, riehakkaita baari-iltoja välillä, elin normaalia tämän maailman elämää. . Mutta ei!! Ei ollut sisäistä rauhaa... sitä sisäistä rauhaa ja uskon tuomaa onnellisuutta voitte toki kritisoida ja esittää perusteluja ( järjellisiä), mutta se on vain kaikkien uskottava että järki ei riitä asian perustelemiseen. Ymmärrän niitä, jotka haukkuvat ja esittävät kärkkäästi mielipiteitään uskovaisista. He eivät voi ymmärtää tätä. Nyt vaan rukoilen että mahdollisimman monelle avautuisi elävä usko.
28v
prätkäjätkä1
5249
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
>Ymmärrän niitä, jotka haukkuvat ja esittävät kärkkäästi mielipiteitään uskovaisista. He eivät voi ymmärtää tätä. Nyt vaan rukoilen että mahdollisimman monelle avautuisi elävä usko.
Olet saanut ymmärryksen valon. Varsin moni palstalainen varmasti rukoilee, että JOKAISELLE vanhoillislestadiolaiselle avautuisi elävä usko ja he pääsisivät eroon liikkeen ruokkimasta farisealaisuudesta.
...
"Olen 28v jätkä! Luulin että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella". Et luule enää vaan tiedät kokemuksestasi, miten asia on.
..jos joku luulee. Entinen sellainen.
Ymmärrän kyllä, jos ennen on elänyt vanhoillislestadiolaisten tavoin ja yhtäkkiä kieltää uskon ja tekee tuollaista kuin sinä, ja sitten tulee kaipuu takaisin. En kuitenkaan ymmärrä, miksi pitää mennä heti noin äärimmäisyyksiin. Mikä pakottaa käymään baareissa, juomaan ja paneskelemaan kaikkia heti, jos "kieltää uskon". Ei oo pakko värjätä hiuksia vihreeksi ja laittaa kieliläväriä plus meikata silmät mustiksi. Totta kai sitten alkaa tuntua siltä, että oli parempi olla uskovaisena!
Ite kielsin uskon melko nuorena ja jatkoin elämääni melkein kuin ennenkin. Pohdiskelin jo ala-asteikäisenä hirveästi asioita ja aloin tajuta vähitellen, että mun ei oo pakko olla lestadiolainen, jos en halua. En tehnyt mitään kovin radikaalia, laitoin korvikset ja pikkusen omasta väristä poikkeavan värin hiuksiin. Ihan vain siksi, ettei tulisi enää kiusallisia tilanteita. Kukaan ei tulisi tervehtimään "jumalan terve" ja sitten pitäisi selitellä, et en oo enää uskovainen sori... En oo koskenu alkoholiin enkä käyny baareissa. Oon ilman mitään ehostusta aika ruma ja huonoihoinen, kun aloin käyttämään meikkiä huomasin olevani oikea kaunotar! Vuosia jatkunut masennukseni oli tipotiessään. Itsetuntoni koheni todella paljon. Tapasin elämäni rakkauden ja perustin hänen kanssaan perheen. Hän oli ensimmäinen ja toivottavasti myös viimeinen mies jonka kanssa olen ollut sängyssä. Hyvä että olin koskematon tavatessani hänet sillä hän arvosti sitä. Sain myös koko elämän haaveilemani opiskelupaikan kun jaksoin taas opiskella päästyäni ahdistuksestani. Paino-ongelmatkin katosivat.
Olen niin onnellinen, kun uskalsin erota vanhoillislestadiolaisuudesta ja aloittaa uuden elämän! Entisille vanhoillislestadiolaisille ei mielestäni sovi liian "maailmallinen" elämä, siinä vain ahdistuu. Kannattaa ottaa rauhallisesti. Suosittelen sinua ja muitakin vanhoillislestadiolaisia miettimään, uskooko todella niihin asioihin mitä seuroissa puhutaan. Ruoho voi todellakin olla vihreämpää aidan toisella puolella.