Masentunut isä

Elli26

Olen 3 kk lapsen äiti ja kaikki sujuu muuten hyvin, mutta mieheni on masentunut.. On vaikeaa hoitaa yksin kaikki, mutta toisen ollessa masentunut en voi hänelle valittaakaan siitä, ettei aina pysty osallistumaan kodin- ja lastenhoitoon. Olen kuitenkin niin rikkipoikkiväsynyt, etten tiedä miten jaksan!!!!

4

649

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • salmirakki

      Tarvitset apua, et jaksa yksin pienen lapsen kanssa ja masentuneen miehen. Saako miehesi jotain hoitoa masennukseensa?

      • Emma---

        Hän saa hoitoa, onneksi sain hänet psyk polille.. Hänellä on lääkitys, mutta se aloitettiin juuri ja tuloksia ei ole vielä näkynyt. Välillä tuntuu, että lääkkeet määrätään mielellään, mutta itse syytä ei tutkita tarpeeksi. Minua kehotettiin olemaan kärsivällinen ja olla lisäämättä hänen pahaa oloaan. Niin olen yrittänytkin, mutta silti tuntuu vaikealta olla tilanteessa, jossa ei saa vaatia toiselta mitään, kun toivonut lapsenhoitoon apua.. Olen onnellinen ihanasta lapsestamme, mutta tunnen oloni sellaiseksi, jolla on kaksi lasta hoidettavanaan.. Mitä te muut tekisitte? Kai parasta on yrittää kestää ja odottaa tilanteen muuttuvan, mutta näin pienen vauvan kanssa se ei ole helppoa.. Onneksi on hyvä tukiverkosto muuten!


      • salmirakki
        Emma--- kirjoitti:

        Hän saa hoitoa, onneksi sain hänet psyk polille.. Hänellä on lääkitys, mutta se aloitettiin juuri ja tuloksia ei ole vielä näkynyt. Välillä tuntuu, että lääkkeet määrätään mielellään, mutta itse syytä ei tutkita tarpeeksi. Minua kehotettiin olemaan kärsivällinen ja olla lisäämättä hänen pahaa oloaan. Niin olen yrittänytkin, mutta silti tuntuu vaikealta olla tilanteessa, jossa ei saa vaatia toiselta mitään, kun toivonut lapsenhoitoon apua.. Olen onnellinen ihanasta lapsestamme, mutta tunnen oloni sellaiseksi, jolla on kaksi lasta hoidettavanaan.. Mitä te muut tekisitte? Kai parasta on yrittää kestää ja odottaa tilanteen muuttuvan, mutta näin pienen vauvan kanssa se ei ole helppoa.. Onneksi on hyvä tukiverkosto muuten!

        Odottele josko miehesi alkaa voida paremmin. Juttele tukiverkostosi kanssa, sieltä varmasti saat ymmärrystä. Kaikkihan tietävät, että pienen vauvan kanssa on raskasta jo oman hormonitoimintansa takia joka on synnytyksestä ja imetyksestä sekaisin.
        Itse suhtaudun varauksellisesti masennuslääkkeisiin, ehkäpä ne auttavat miestäsi, toivotaan. Voisit myös kokeilla tukilääkitystä vitamiinien ja hivenaineiden muodossa, myöskin itsellesi. Monet ovet hoitaneet masennuksensa pois pelkästään lisäravinteita nauttimalla. Ainakaan niistä ei ole mitään haitavaikutuksia vaikka masennuslääkkeitä syökin.


    • ldoejf

      Voin sanoa, että tiedän miltä sinusta tuntuu. Minun mieheni alkoi oireilla viime kesänä. Itse hän ei tunnistanut sairauden oireita. Lopulta tilanne paheni ja mies alkoi olla psykoottinen. Sain hänet lopulta hoitoon ja lääkitys vaikeaan masennukseen aloitettiin alku vuodesta. Itselle tämä rupeama on ollut todella rankka koska olin raskaana ja juuri viimeisilläni sairauden ollessa pahimmillaan. Mieheni käy säännöllisesti psyk.polilla keskustelemassa ja myös minä olen ollut mukana joillakin käynneillä. Miehen vanhemmat ovat käyneet viikottain ja "ulkoiluttaneet" miestäni. Itse olen huomioinut häntä positiivisessa mielessä kyselemällä mielipiteitä asioista ja pyytämällä mukaan esim.ulkoilemaan tai katsomaan telkkaria. Vauvaa vein hänen lähelleen vähän kerrassaan ja pyysin aluksi huolehtimaan vauvasta wc-reissujeni ajan ja annoin hänelle tilaa ja aikaa rueta itse "ottamaan kontaktia". Välillä itsestäkin tuntui ettei jaksa ja silloin huolehdin ainoastaan lasten tarpeista ja omista ruokailuista. Siivoukset ja muut saivat jäädä. Siivousapua sainkin omalta äidiltä. Omaa jaksamista auttoi myös muutaman hyvän ystävän kanssa keskustelu. Kun on avoin ja kertoo jollekin luottamuksellisesti asiasta se auttaa jaksamaan. Pyydä apua arkaskareisiin lähimmäisiltäsi. Nyt vuoden kuluttua asiat näyttävät valoisammilta :) Voimia!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?

      Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta
      Ikävä
      80
      1897
    2. Tietysti jokainen ansaitsee

      Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt
      Ikävä
      18
      1719
    3. Millä voin

      Hyvittää kaiken?
      Ikävä
      16
      1584
    4. 50+ naiset kyl

      Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin
      Ikävä
      20
      1306
    5. En voi sille mitään

      Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee
      Ikävä
      12
      1244
    6. Välitän sinusta mies

      Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv
      Työpaikkaromanssit
      6
      1242
    7. hieman diabetes...

      Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo
      Pattaya
      12
      1206
    8. Miten joku voi käyttää koko elämänsä

      siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää
      Tunteet
      10
      1182
    9. Annetaanko olla vaan

      Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N
      Ikävä
      29
      1171
    10. Jotain puuttuu

      Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu
      Ikävä
      44
      1166
    Aihe