Kouluvuosi oli yhtä helvettiä, sain jopa isän peruttua terapiat kun niitä en kesällä sanonut tarvitsevani, kummaa. Luulin että masennus edes lähtisi kun loma alkaa mutta totuus on etten ole onnellinen koulussa enkä kotonakaan. Nyt seitsemäntenätoista kesänäni aurinko tulvii pimeään huoneeseen kuin ilkkuen toisen maailman ikkunasta johon mulla ei ole sijaa. Istun vain omassa huoneessani joka päivä kuunnellen black metallia ja ryven masennuksessa, sillä aikaa kun muilla nuorilla on harrastuksia ja jokin merkitys elämälle. No en siinäkään kyllä nää paljon kehumista, jengi vaan juo ja huorii yökylässä ja tulee kotiin katsomaan BB:tä. Ketään ei kiinnosta elämän syvemmät asiat. Vituttaa muutenkin katsella ihmisiä ja lapsiperheitä mekastavan ohitse tietokoneen ikkunan äärestä. Oon taas jääny koukkuun viiltelyyn.
Äiti lähtee joka päivä töihin tai kundikaverinsa kans ulos ja sanoo etten ole kuin säälittävä luuseri josta ei ikinä tule mitään. No siitä sieluttomasta huorasta en muutenkaan enää välitä, faija on toista maata kun on sentään ainoa tyyppi joka mulle enää soittelee tai laittaa rahaa tilille. Pitäisi täysikäiseksi tullessa etsiä työpaikka tai jotain hommia mutta miten ikinä pystyisin kun ihmisten kanssa sosiaalisoimisesta tai ulos lähtemisestä ei tule muutenkaan mitään. Tää ikuinen rahanpuute on kiduttavaa. Ainoat luovat harrastukseni ovat kuvataide ja kitaran soitto, nyt tosin ei uuteen ehjään kitaraan ole varaa ja masennuksen/valkoisen paperin kammon vuoksi ei muutenkaan ole tullut maalailtua mitään puoleen vuoteen. Eli lahjat menee hukkaan. Eipä ole oikein jatko-opiskelupaikkaakaan ensi vuodelle tiedossa, jonka vuoksi varmaan tulen entistä ahdistuneemmaksi sitä myöten kun syksy tulee. Äiti on tosin sanonut potkivansa mut pihalle jos en sellaista hanki tai mene töihin. Mutta mua ei kiinnosta lukio tai mitkään ammatilliset alat. Tää sadistinen yhteiskunta murskaa kaikkien unelmat.
Äiti lähtee joka päivä töihin tai kundikaverinsa kans ulos ja sanoo etten ole kuin säälittävä luuseri josta ei ikinä tule mitään. No siitä sieluttomasta huorasta en muutenkaan enää välitä, faija on toista maata kun on sentään ainoa tyyppi joka mulle enää soittelee tai laittaa rahaa tilille. Pitäisi täysikäiseksi tullessa etsiä työpaikka tai jotain hommia mutta miten ikinä pystyisin kun ihmisten kanssa sosiaalisoimisesta tai ulos lähtemisestä ei tule muutenkaan mitään. Tää ikuinen rahanpuute on kiduttavaa. Ainoat luovat harrastukseni ovat kuvataide ja kitaran soitto, nyt tosin ei uuteen ehjään kitaraan ole varaa ja masennuksen/valkoisen paperin kammon vuoksi ei muutenkaan ole tullut maalailtua mitään puoleen vuoteen. Eli lahjat menee hukkaan. Eipä ole oikein jatko-opiskelupaikkaakaan ensi vuodelle tiedossa, jonka vuoksi varmaan tulen entistä ahdistuneemmaksi sitä myöten kun syksy tulee. Äiti on tosin sanonut potkivansa mut pihalle jos en sellaista hanki tai mene töihin. Mutta mua ei kiinnosta lukio tai mitkään ammatilliset alat. Tää sadistinen yhteiskunta murskaa kaikkien unelmat.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Otan osaa. Itselläni on samanlainen tilanne, tosin minulla ei ole mitään harrastuksia metallin kuuntelun lisäksi.
tulee oikeesti tosi paha olo ku en voi antaa mitää neuvoja. tietenki vois heittää jotain ihanan mielistelevän rohkasevaa kuten "hanki ihana harrastus ja tutustu uusiin ihmisiin!". koita vaa miettii että sulla on viellä monta vuotta aikaa tutustuu ihmisiin ja "saada elämä". älä viiltele, niitä arpia on inhottavaa selitellä ihmisille myöhemmin elämässä... tsemppiä ja koita elää!!
oon btw samaa mieltä, nuoret ei nykyää muuta tee ku juo ja pane. on toi sunki elämä siinä mielessä terveempää jos skippaat ne asiat
Selittäkääpä mikä on tätä syvällisempää tekemistä? Joku filosofioiva piirikö jossain pimeässä kellarissa? Itse olen ihan normaali 18-vuotias nuori. Tunnustan että joskus tulee käytettyä hyvässä seurassa alkoholia, mutta kun se vain yksinkertaisesti on hauskaa. Katson myös joskus BB:tä. Ystävieni kanssa pelaan pelejä, hengailen ulkona ja kaupungilla, urheilen, katon leffoja, juhlin ja puhun kaikesta maan ja taivaan väliltä. Käyn pätkätöissä ja stressaan opiskelupaikasta. Myös seksuaalinen kanssakäyminen kuuluu elämääni. Ihan normaalia. tavallista. -> tylsää? Ei minusta alkuunkaan. olen erittäin tyytyväinen elämääni, sillä minulla on suurimman osan ajasta hauskaa.
Mitä te oikein sitten tahtoisitte viettää elämänne? Jos ei kelpaa yksin koneella istuminen eikä perusnuoren "pintaliitoelämä", niin mikä sitten olisi se hyvä, vai olisiko mikään?
tarkoitukseni ei ole todellakaan syytellä. Tiedän ettei masennukselle mahda mitään. se voi iskeä kehen vaan ja on oikeasti vakava asia.. vakava sairaus. paras ystäväni sairastui pahaan masennukseen yläasteen lopulla, jonka seurausena joutui jättämään lukion kesken ja popsimaan jos jonkin näköisiä mömmöjä, joilla oli kamalasti hirveitä sivuvaikutuksia. Mutta nyt ystäväni on kyllä jo parantunut melko paljon. kyllä hän vieläkin unilääkkeitä käyttää, mutta muuten on aika normaali, joskis yhä hiukan syrjään vetäytyvä.
Mutta parantuminen lähtee myös sinusta itsestäsi. Opettele rakastamaan itseäsi. EI välttämättä ollut fiksua jättää terapiaa pois kesäksi.
Surffaile hetki tälläkin palstalla niin huomaat kuinka paljon ihmisiä on joista tuntuu ettei omaa sosiaalista elämää. Minullakin oli koko edellisen vuoden masennus, mutta lohdullista on se että kuinka paljon netistä saa vertaistukea ja tapaa kohtalotovereita. Vaikutat luovalta ihmiseltä, kirjoitat hyvin, ehkä sun kannattaisi kehittää itsellesi joku pidempiaikainen projekti, jonka parissa voisit olla antaumuksella ja kokea tekemisen ja onnistumisen iloa. Mikä itseäs vois kiehtoa? Tee levyllinen omaa musiikkia, kirjoita kirja, keinot kaikkeen on auki kun vain pitää mielen auki erilaisille vaihtoehdoille.
Tuolle toissaedelliselle kirjoittajalle tiedoksi: Kaikilla ei ole varaa pintaliitoelämään ja pintaliitoelämä vaati rahaa. Ellei ole vanhempien lellipenikka/vanhemmat suht normaaleissa tuloissa, niin tommosesta ei kannata uneksia. Kokemuksella sanon!
Tjaa, mikäs tuossa listassa vaati rahaa? Leffat ja pelit ehkä, mutta muuten vaikutti ihan maksuttomalta huvilta.