Olen 14 vuotias.
Syksyllä minua syrjittiin porukasta, kun eräs niemeltä mainitsematon henkilö alkoi vihaamaan minua. Syrjiminen tuntui kamalalta, minulle ei puhuttu, minusta hinauduttiin kaueammas ja kuiskittiin. Itkin kotona yksinäisyyttäni, ja sanoja mitä pahin syrjijistä oli minulle sanonut päin naamaa koulussa. Lopulta tein kiusaamisraportin kiusaajista, ja kiusaaminen pahentui. Minua haukuttiin kaikilla eri nimillä, lehmä, lellikki, vasikka, lutka, lumppu... Tuntui kuin kukaan ei välittäisi. Lopulta kuitenkin pääsimme sopuun. Olimme ystäviä, mutta kiusaaminen alkoi taas. Tiesin että yksi henkilöistä (pahin syrjijä) vihasi minua kokoajan ja oli kateellinen. Kukaan hänen ystävistä ei saanut puhua minulle. Minua haukuttiin, ja yhtäkkiä silloiset parhaat kaverinikin alkoivat vihaamaan minua. Minulla oli silloin vain yksi ystävä, hänkin asui eri paikkakunnalla, mutta tapasimme onneksi usein.
Nyt kiusaamista ei ole ilmaantunut, mutta aina kun kiusaaja on lähelläni, tai chatissä, minua pelottaa. Pelkään aina uutta iskua. Tuntuu kuin kiusaaja ei koskaan jättäisi minua rauhaan, vaikka olemme eri luokalla seuraavat vuodet. Mutta tuntuu kuin en koskaan voisi olla rentona, vaan aina pitää pelätä, että hän pamauttaa jotain ilkeää minulle tukijoukkojensa kanssa. V*ttuilen hänelle takaisin minkä pystyn, en alennu, vaan sanon takaisin. Mutta kun sota on ohi, minua harmittaa ja itkettää. En ikinä kuitenkaan näytä kiusaajalle että pelkään häntä. Jos hän haukkuisi kynsilakkani väriä, en vaihtasi sitä.
Miten pääsen eroon pelostani? Osaan v*ttuilla ja ärsyttää takaisin, mutta jokainen hänen ilkeä sanansa satuttaa minua. Olen puhunut hänet monta kertaa pussiin, mutta hänen sanomat sanat "riivaavat" minua.
Syksyllä minua syrjittiin porukasta, kun eräs niemeltä mainitsematon henkilö alkoi vihaamaan minua. Syrjiminen tuntui kamalalta, minulle ei puhuttu, minusta hinauduttiin kaueammas ja kuiskittiin. Itkin kotona yksinäisyyttäni, ja sanoja mitä pahin syrjijistä oli minulle sanonut päin naamaa koulussa. Lopulta tein kiusaamisraportin kiusaajista, ja kiusaaminen pahentui. Minua haukuttiin kaikilla eri nimillä, lehmä, lellikki, vasikka, lutka, lumppu... Tuntui kuin kukaan ei välittäisi. Lopulta kuitenkin pääsimme sopuun. Olimme ystäviä, mutta kiusaaminen alkoi taas. Tiesin että yksi henkilöistä (pahin syrjijä) vihasi minua kokoajan ja oli kateellinen. Kukaan hänen ystävistä ei saanut puhua minulle. Minua haukuttiin, ja yhtäkkiä silloiset parhaat kaverinikin alkoivat vihaamaan minua. Minulla oli silloin vain yksi ystävä, hänkin asui eri paikkakunnalla, mutta tapasimme onneksi usein.
Nyt kiusaamista ei ole ilmaantunut, mutta aina kun kiusaaja on lähelläni, tai chatissä, minua pelottaa. Pelkään aina uutta iskua. Tuntuu kuin kiusaaja ei koskaan jättäisi minua rauhaan, vaikka olemme eri luokalla seuraavat vuodet. Mutta tuntuu kuin en koskaan voisi olla rentona, vaan aina pitää pelätä, että hän pamauttaa jotain ilkeää minulle tukijoukkojensa kanssa. V*ttuilen hänelle takaisin minkä pystyn, en alennu, vaan sanon takaisin. Mutta kun sota on ohi, minua harmittaa ja itkettää. En ikinä kuitenkaan näytä kiusaajalle että pelkään häntä. Jos hän haukkuisi kynsilakkani väriä, en vaihtasi sitä.
Miten pääsen eroon pelostani? Osaan v*ttuilla ja ärsyttää takaisin, mutta jokainen hänen ilkeä sanansa satuttaa minua. Olen puhunut hänet monta kertaa pussiin, mutta hänen sanomat sanat "riivaavat" minua.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eikös kannattaisi olla ihan kokonaan erossa näistä kaikista osallistuneista ihmisistä (ehtivät jo antaa näytteen itsestään, mikä on vain jäävuoren huippu - luottavaiseksi ei edes kannata enää heretä, jollei ota luotettavuutta kovin suhteellisena käsitteenä)? Tuo vain pisti korvaan, kun puhuit heistä välillä "ystävinä". Eiväthän he osaa varmaan edes määritellä ystävyyttä, ainakaan oikein. Mitään herkkää ja suloista tuskin heidänkään väliltään löytyy eli hengaillaan vain yhdessä, kun siitä on jotain etua.
Mun mielestä sun kannattais olla välittämättä niistä. Älä lauo vastakommentteja, koska se vain yllyttää kiusaajia jatkamaan. Älä ota kiusaamista tai haukkuja kuuleviin korviisikaan. Ole kuin he olisivat näkymättömiä ja etsi itsellesi uudet ystävät, jotka eivät alennu moiseen. Toinen vaihtoehto on, että vaihdat koulua, se kannattaa jos tilanne on ylitsepääsemätön. Kannattaa kuitenkin jutella vanhempien kanssa tuosta koulun vaihdosta, jos semmoiseen ryhdyt!
Jos en ole välittänyt kommentteja tulee vain enemmän. Minut lisätään takaisin keskusteluihin, jos estän, he tekstaavat. Nyt onneksi se on loppunut kun on kesäloma. En aio ottaa heihin enää mitään yhteyttä, ja tuskin seuraavina vuosina sitä tulee ilmenemään, sillä olemme eri luokilla.
Kiitos !
Kai sitä nyt jotain voi sanoa hyvällä omallatunnolla, kuten että "Säälittävän lapsellista, vaikutatte ikäistänne nuoremmilta". Toiset kun innostuvat siitä, että vaikka ovat nynnyjä, niin saavat jonkun toisen aran pelkäämään ja näyttämäänkin siltä. Ainakaan ei kannata ilmaista pelkoa kyyristelemällä ja välttelemällä, vaikkei mitään sanoiskaan. Eikä loukkaantua mistään (eikä edes vahingossa näyttää siltä), koska eiväthän tällaiset persoonat pysty oikeasti ketään loukkaamaan, kun ovat itse alapuolella arvostelun.