Tulin yllättäen raskaaksi ja päätimme mieheni kanssa pitää vauvan. Meillä oli ennestään 2 vähän vanhempaa kissaa ja yksi juuri otettu pentu.
Nyt mieheni on alkanut puhumaan, että kissat on annettava pois. Hänen mukaan ne voivat tulla mustasukkaisiksi, ja olla arvaamattomia. Lisäksi hän sanoo, etten jaksa enää siivota kissojen tuhoja kun minulla menee niin paljon aikaa vauvanhoitoon. Siinä hän voi olla oikeassa, kissoihin menee jo nyt paljon aikaa kun vessalaatikot (3kpl) on siilattava vähintään kerran päivässä, ruokittava kahdesti päivässä ja kissat tekevät paljon muutakin tuhmuksia.
Mutta vanhemmat kissat ovat olleet minulla kauan, en voisi kuvitellakkaan luopuvani niistä! Yritin puolustella omaa kantaani miehelleni, mutta hän vain sanoi että niistä on päästävä eroon. Pennulle löytyisi varmasti koti, mutta vanhemmat kissat ovat ongelma. Asun pienellä paikkakunnalla, joten kissojen ottajia ei ole paljoa, enkä halua että ne menevät kesäkissoiksi! Piikille menon ajatuskin saa jo nyt kyyneleet silmiini. En tiedä mitä teen :(
Nyt mieheni on alkanut puhumaan, että kissat on annettava pois. Hänen mukaan ne voivat tulla mustasukkaisiksi, ja olla arvaamattomia. Lisäksi hän sanoo, etten jaksa enää siivota kissojen tuhoja kun minulla menee niin paljon aikaa vauvanhoitoon. Siinä hän voi olla oikeassa, kissoihin menee jo nyt paljon aikaa kun vessalaatikot (3kpl) on siilattava vähintään kerran päivässä, ruokittava kahdesti päivässä ja kissat tekevät paljon muutakin tuhmuksia.
Mutta vanhemmat kissat ovat olleet minulla kauan, en voisi kuvitellakkaan luopuvani niistä! Yritin puolustella omaa kantaani miehelleni, mutta hän vain sanoi että niistä on päästävä eroon. Pennulle löytyisi varmasti koti, mutta vanhemmat kissat ovat ongelma. Asun pienellä paikkakunnalla, joten kissojen ottajia ei ole paljoa, enkä halua että ne menevät kesäkissoiksi! Piikille menon ajatuskin saa jo nyt kyyneleet silmiini. En tiedä mitä teen :(
Vastaukset 12
Vanhimmat
kesäloma kun provot ovat aktivoituneet..
Mutta jos vastaan asiallisesti, niin imagine, mulla on kaksi kersaa (taapero ja vauva) sekä vielä viime talvena neljä kissaa joista kaikista pidin hyvän huolen, hoidin ja ruokin ja jopa ulkoilutin heitä kaikkia!! Olihan siinä työtä ja puuhaa niin ettei vapaa-ajanongelmia ollut, varsinkin kun mies tekee pitkiä työpäiviä! Ei vaan tullut kertaakaan mieleen että luopuisin kissoistani. Kahdesta jouduin luopumaan, mutta en lasten takia vaan koska niiden elämä oli tullut tiensä päähän ja molemmat kokivat luonnollisen kuoleman ilman piikkejä.
Parhaimmillaan joukon jatkona on ollut myös sisareni kolme kissaa ja kaksi koiraa joiden kanssa asumme viikonloput, lomat ja kesät käytännössä saman katon alla, eli kaikki eläimet ja lapset ovat yhtä suurta joukkoa!
On täysin p*rseestä alkaa ajattelemaan että kun ihmispentu syntyy, pitäisi lemmikeistä luopua. EI pidä! Se vaan pitää muistaa molempien hyvinvoinnin ja turvallisuuden vuoksi, että eläintä ja pientä lasta ei pidä jättää keskenään ilman aikuisen valvovaa silmää, ja lapsille on heti jo pienestä saakka opetettava se kuinka eläintä käsitellään ja kuinka ei! Maailmassa on miljoonia lapsia ja lemmikkieläimiä jotka tulevat hyvin toimeen ja nauttivat toistensa seurasta, ja onhan jo todettua että niissä perheissä joissa on lemmikkejä on terveemmät lapset kun lemmikittömissä!
Eli, vie se miehesi mieluummin piikille kuin kissasi!
Aloitusviestini ei ollut provo. Halusinkin juuri lähinnä vastauksia että miten on muilla mennyt lemmikkien ja vauvan kanssa.
Vanhemmat kissamme ovat aika rauhallisia tapauksia, pentu on tietenkin vielä villi ja leikkisä, toisinaan jopa arvaamaton. Tietenkin ymmärrän mieheni kannan asiaan, mutta tuntuisi aika ikävältä luopua kissoista jotka ovat olleet seuranani monta vuotta...
Minun lapsuudessani,meillä oli aina 2kissaa,3koiraa,ja kolme hevosta :D ja minä.Hyvin äitini hoiti kaikki vielä yksinhuoltajana,ja kävi töissä.Koulutti ,ruokki,ja lenkitti koirat,ratsasti,siivosi tallin,ruokki hevoset, siivosi kissanhiekkalaatikon,ruokki kissat.Kissat on yksiä helpoimpia eläimiä,ja tykkäävät vauvoista(koska tuoksuvat maidolta)Myös kissat tiedostavat että kyseessä on "teidän pentu",ja ottavat mielissään vauvan vastaan. Älä hätäile :) ja pidä puolesi..Kissat ovat kuitenkin sinun,ja voisitko kuvitella olevasi seuraavat 20vuotta vauvan tulosta ilman kissaa?...en usko :) Kerro se miehellesi...Turhaa luopua rakkaista lemmikeistä nyt,jos kuitenkin 1-5vuoden päästä päädyt ottamaan taas kissoja.Tulet myös katumaan jos luovut rakkaista lemmikeistäsi,sillä minä olen joutunut puollustamaan eläinrakkautta miehelleni.Hänellä menee välillä yli ymmärryksen,sillä minulla on 4kissaa,ja koira.Hän kuitenkin rakastaa minua sellaisena kuin olen,ja tietää että ennemmin talosta lähtee mies kuin kissat ;D Onnea vauvan johdosta,ja muista pitää pääsi :)
mutta kun vuosikausia olen tätä palstaa milloin enemmän, milloin vähemmän tavaillut, on oman viestisi kanssa hyvinkin yhteneväisiä ilmaantunut aina vähän väliä.. ja niistä suurin osa on osoittautunut pelkiksi provoiksi! Hieman on tässä pakostikin siis epäluuloinen!
Mutta joo, myös omassa lapsuudenkodissani on aina ollut kaikenlaisia lemmikkieläimiä, ja nuoruudessa jopa hyötyeläimiä kun asuttiin välillä maaseudulla, ja me kakarat (3 melkein putkeen syntynyttä) olemme itsekin vauvasta saakka kasvaneet ja eläneet sulassa sovussa kaikenlaisten kaksi- ja nelijalkaisten elukoiden kanssa. Ja ihan terveitä aikuisia meistä tuli, tosin meillä kaikilla on sama vika.. eli ääretön rakkaus eläimiä kohtaan! Mutta teettäähän eläimet ja lapset työtä, sekä vaativat huolellisuutta ja vastuullisuutta, mutta eiköhän jokainen normaali tervepäinen ihminen sen "taakan" jaksa kantaa. Ja jos ei, niin sitten on peiliin katsomisen paikka!
P.S. Xisca tuossa mainitsi että taluta miehesi kuohittavaksi niin ei yllätysvauvoja tule.. Hänen huonoa huumoriaan tuo kuten aina!!
pakko kirjoittaa vaikka olisi miten huonoa huumoria? Provoilua on monenlaista..
ihan pakko!
Revettiin näet koko perhe nauramaan tuolle tuittupään tokaisulle!
Älä ota sitä vakavasti..
mutta joku muu saattaa ottaa. Kaikkea ei tarvitse tuoda julki vaikka miten itseään sattuisi huvittamaan. Joillakin asioilla ei pidä leikkiä...
sorge että pahoitin mielesi, mutta koko tokaisu tuli vaan niin suoraan mun syrämestäin ja perhe repesi, sillä olen itse yrittänyt houkutella omaa miestäni kuohittavaksi eli sterilisaatioon.. tosin huonoin tuloksin. Aihepiiri ei kuulu tänne joten se siitä sitten, vaikka sinänsä ihan herkullinen puheenaihe olisikin.. ainakin itselleni.. happamia sanoi kettu ja jotain! ;)))
Muuten, ei se raskauden ehkäisy mikään tiukkapipo aihe ole ettei sillä saisi leikitellä.. siis verbaalisesti, vain verbaalisesti! Mutta joo, ei kuulu tänne.. ja tuumataanko ny yhdessä että toi Chiste tässä se syntipukki on.. en minä! ;)))
Kysyppä siltä mieheltä haluaako se ensimmäisestä lapsesta eroon sitten kun tulee toinen lapsi? :P Jos sinä olet kissan ottanut, olet tehnyt tietoisen päätöksen elää sen kanssa kunnes siltä henki lähtee. Miksi kissa pitäisi antaa pois kun ei niitä lapsiakaan anneta pois... Ihmisten pitäisi ymmärtää sitoutua lemmikkiin kuten lapseen. Tokihan on tilanteita jossa lemmikki on ihan pakko antaa pois (jos se käy väkivaltaiseksi tai tulee paha allergiaa tms), mutta vauvan tulo ei ole mikään syy. Tässä maailmassa on vuosikymmenet ollut vauvoja ja kissoja samassa taloudessa.
Pentukissa voi olla nyt villi, mutta muista, että vauvan synnyttyä se on jo 9kk vanhempi eli voi hyvinkin olla rauhottunut huomattavasti. Tokihan yksi vuotias kissa (oletan pennun olevan nyt muutaman kuukauden) on edelleen vilkas, mutta huomattavasti vähemmän tuhoa aiheuttava kun pieni pentu. Sinuna odottaisin pennun suhteen ainakin kunnes vauva on syntymässä ja katsoisin tilanteen uusiksi.
älä ihmeessä luovu kissoistasi ihmislapsen tähden!!
on hienoa, jos lapsesi saa kasvaa oppien hoivaamaan hellästi lemmikkiä, lemmikki opettaa ihmislapselle PALJON.
se on kyllä totta että niissä on hoitamista, mutta voithan aina pyytää ystävää tai sukulaista silloin apuun kun itse ei jaksa. ja tehdä vastapalvelus sitten toiselle kun on paremmin aikaa.
ja voi kissa olla mustasukkainenkin pienokaisen johdosta, mutta se kyllä laantuu kun tottuvat uuteen perheenjäseneen! se mustasukkaisuus syvenee lämpimäksi ystävyydeksi ;)
ei vauvassa.
Jos mies ei kestä kissoja, hän alkaa ennenpitkää niille ilkeäksi. Iso asia selvitettävänä ja kannattaa selvittää hyvin, puhumalla ja puhumalla, vaikka miesten kanssa joskus onkin työlästä puhua. Vähentäkää kissamäärää pennusta, työmäärä vähenee ja mies voi muuttua suopeammaksi.
Vauvan saaneet ihmiset harrastavat, käyvät (muissa maissa) töissäkin jne. Ei sen vauvan tarvitse syödä aivoja ja muuta elämää, sen on tarkoitus tulla valmiiseen elinympäristöön eikä mihinkään steriiliin häntä varten rakennettuun asetelmaan. Teidän elämänne, johon vauva tulee, eikä vauvan elämä, jossa vanhemmat palvelevat. Nykyvanhempien suurin ongelma on juuri tuo. On oikeasti tärkeää, että omakin elämä jatkuu, juuri vauvaan täysillä keskittyvät höösääjät istuvat sitten myöhemmin terapeutilla puhumassa synnytyksen jälkeisestä masennuksestaan. Anteeksi nyt suorat sanat, mutta lähipiirissä on monta tapausta.
Jos kissat ovat olleet sinulle vauvan asemassa, ne voivat käydä mustasukkaisiksi. Se, että niitä on ollut kauan kaksi, puhuu kuitenkin siitä, että eivät ole ihan kiinni sinussa. Yleensä kissat joko kiinnostuvat vauvasta ja suhtautuvat siihen lempeästi (aika harvinaista), tai kiertävät vauvan todella kaukaa. Ensimmäinen on siinä mielessä kiva, että mustasukkaisuudesta johtuvaa oireilua voi olla vähemmän, toinen on tietysti turvallisuuden kannalta mielenrauhaa antavampi. En ole kuullut kuin kahdesta psykopaattikatista, jotka ovat varsinaisesti hyökkäilleet vauvan kimppuun ja noita toisenlaisia kissoja tiedän kymmeniä.
Pitäkää kissojen olot normaalina, muistakaa ruuat ja astian putsaukset, ja rakentakaa heille jokin miellyttävä oleskelupaikka, jossa ei tarvitse kuunnella vauvan huutoa. Jos teillä on tarpeeksi huoneita, esim. uusi kiipeilypuu (zooplussalta saa halvalla) jonnekin toimisto/kirjastohuoneeseen voi olla hyvä ratkaisu. Kun vauva tulee, voitte käyttää alkuun Feliway-feromonihaihdutinta ja/tai suihkutella kissojen omia paikkoja kissanminttusuihkeella. Auttaa kissoja sopeutumaan alkujärkytyksestä.
Nykytiedon mukaan eläinaltistus varhain tehostaa lapsen immuunipuolustusta, eli esim. allergia/astmataipumus helpottaa. Lemmikki on siitä, ja myös psykologisista syistä hyvä lapsiperheessä, meillä eniten lapset oppivat nisäkkäistä yleensäkin seuraamalla kissoja. Eli nou hätä, kissat toimivat kiireisessä lapsiperheessä eläimistä melkein parhaiten.
Kun muutitte miehen kanssa yhteen, niin olivatko nuo katit sinun vai miehen? Entä oliko mieskin täysillä mukana ottamassa kissanpentua? Onko myös hän eläinrakas?
Voin olla pahasti väärässäkin, mutta jotenkin kuulostaa siltä, että mies ei oikein pidä kateista ja nyt sitten vauvan varjolla koittaa päästä niistä eroon? Ymmärrän hänen huolensa vauvansakin puolesta, mutta ainakin tuon tekstin perusteella minulle välittyi sellainen kuva, jotta mies ei oikein alun alkaenkaan ole ollut niin innostunut kisuleista...